Villahaan Tuisku



Villahaan Tuisku
03.11.2017 - 22.12.2019



Villahaan Tuisku

KTK-I KRJ-II ERJ-I SLA-I Jälk. C


  


Virallinen nimi Villahaan Tuisku Kutsumanimi Tuisku
Syntymäaika 03.11.2017 (20v) Rotu suomenhevonen
Sukupuoli ori Säkäkorkeus 157cm
Kasvattaja Villahaka Omistaja Uppe VRL-11253 / Villahaka
Koulutustasot KO vaB RE 110cm VH-numero VH18-018-0773



Saavutukset

Jälkeläiset

s. 19.08.2018 o. Villahaan Tuiskeri (e. Runon Safiiri) KTK-II KRJ-I ERJ-I SLA-I YLA2
s. 03.12.2019 t. Villahaan Talviina (e. Tuulenpesän Talvikki) KTK-III



Kun suunnittelin astuttavani Viiman Tuumaksella, minulle oli jo päivänselvä visio nimeämisestä. Tammavarsasta tulisi Vimma, orivarsasta Tuisku. Niin se pieni prinssi sitten syntyi ja luojan kiitos näytti nimensä veroiselta. Jo Tuiskun ensimmäisinä kuukausina tunnuin luovani sille hirveästi odotuksia, sillä sen vanhemmat ovat erittäin laadukkaita Vähäpellon kasvatteja ja kasvatin kokoajan päänsisäisiä paineita jälkikasvunkin suhteen. Tuiskun tapauksessa pienet paineet oli vain positiivinen asia, sillä niiden avulla jaksoin epäonnistumisista huolimatta yrittää sinnikkäästi kouluttaa Tuiskusta hyvää yleisratsua. Sellainen siitä tuli, mutta ei ilmaiseksi.

Luonteeltaan Tuisku on aina ollut optimistinen ja avoin, mutta taidollisesti mentiin metsään useammin kuin kerran. Ori ei tuntunut millään oppivan väistöjä, esteen puomit lenteli pitkin poikin hevosen rynniessä esteelle mahdollisimman kovaa ja korkealta -tyyppisellä asenteella. Nuoresta keskittymiskyvyttömästä hulivilistä kuoriutui iän karttuessa motivoitunut, osaava ja varma suorittaja niin sileällä kuin esteilläkin. Täytyy myöntää, että saan olla Tuiskusta aivan erityisen ylpeä kasvattajana ja kouluttajana.

Karsinassaan Tuisku on hieman rauhaton. Itse tykkään hoitaa orin aina pesarissa, jotta sen saa kahdelta puolelta kiinni. Ei Tuiskukaan toki ihmistä elävältä syö, sellaisia kotkotuksia kun me emme hevosiltamme katsele, mutta Tuiskussa ärsyttää sen mahdottoman kärsimätön tyyli. Kaiken pitäisi tapahtua heti ja nyt, jotta Tuisku malttaisi. Kisareissuihin puunaaminen ei ole Tuiskun hoitajille mikään miellyttävin operaatio orin kärsimättömyyden takia. Tuisku on kova poika kilistelemään ketjuja, kuopimaan lattiaa ja kohnottamaan muuten vaan ylimääräisiä. Tuisku on kuitenkin sinänsä avoin asioille, eikä se hermostu rutiinimuutoksista, uusista käsittelijöistä tai käytänteistä. Oikeastaan se jopa vaatii uusia tuulia elämäänsä aina silloin tällöin pysyäkseen kasassa.

Tuiskusta tuli hieno ratsu, mutta kaikkien mieleen se ei edelleenkään ole herkkyytensä vuoksi. Joskus selässä tuntuu, että alla on säpäkkä arabiristeytys sen sijaan, että työskentelykumppanina olisi sisukas tanakka suomenhevonen. Tuisku reagoi usein puolikkaisiin apuihin ja tekee päätöksiä ennen kuin ehdit niitä itse edes kunnolla selässä tehdä. Juuri reaktiivisuutensa vuoksi Tuisku oli vaikea koulutettava, mutta reagointiherkkyys ei onneksi ulotu ympäristöön. Tuisku on varmajalkainen ja tavallaan ihailtavan kylmäpäinen suorittaja, joka ottaa hommat usein hyvin tosissaan ja tekee omalla tyylillään kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaa.

Nuorempana Tuisku luovutti herkästi, jos ei tiennyt mitä siltä pyydetään, mutta nykyään sillä on kekseliäät aivot ja fiksuna hevosena se painaa mieleensä tehtäviä ja ratoja nopeasti. Tuiskun kanssa on toisaalta hyvin antoisaa treenata kouluratoja, jotka se parin toiston jälkeen handlaa hyvin, mutta jos rataan mahtuu muutama vaikeampi osio, jotka pitäisi korjata sujumaan eri tavalla kuin toistojen alussa, Tuiskulla menee herkästi pasmat sekaisin ja sen on vaikea luopua niistä liikeradoista, joita se on päässyt edellisillä kierroksilla kehittelemään.



Sukutaulu

I   Vähäpellon Tuumas
KTK-II KRJ-I ERJ-I SLA-I

II   Tervanokka
KTK-II KRJ-I ERJ-I KERJ-I VVJ-I SLA-I
III   Pikku-Tuhto
IIE   Terviäinen
IE   Hurppura
KRJ-I ERJ-I KERJ-I SLA-I*
IEI   Tuppura
IEE   Seesteri

E   Vähäpellon Viima
KTK-III KRJ-I ERJ-I SLA-I

EI   Westeri
KTK-II KRJ-I ERJ-I KERJ-I VVJ-I SLA-I YLA1
EII   Walton
EIE   Lysteri
EE   Naavakko
KTK-III KRJ-I ERJ-I KERJ-I VVJ-I SLA-I
EEI   Kiehinen
EEE   Kuukkahainen



Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta, 37 ERJ-sijoitusta

12.06.2018KRJhelppo A5/30
17.12.2017KRJvaativa B4/30
15.12.2017KRJvaativa B3/30
19.12.2017KRJhelppo A4/50
18.12.2017KRJhelppo A3/50
13.12.2017KRJhelppo A5/50
30.03.2018KRJhelppo A3/30
24.03.2018KRJhelppo A1/30
23.03.2018KRJhelppo A5/30
23.03.2018KRJhelppo A1/30
22.03.2018KRJhelppo A2/30
22.03.2018KRJhelppo A1/30
10.01.2018KRJhelppo B1/30
09.01.2018KRJhelppo B4/30
19.03.2018KRJhelppo A5/50
19.03.2018KRJhelppo A4/50
14.03.2018KRJhelppo A4/50
13.03.2018KRJhelppo A4/50
11.03.2018KRJhelppo A2/50
07.03.2018KRJvaativa B4/50
02.03.2018KRJhelppo A3/50
02.03.2018KRJvaativa B5/50
10.01.2018KRJhelppo C5/79
07.01.2018KRJhelppo C7/79
04.01.2018KRJhelppo B7/100
04.01.2018KRJhelppo C3/79
09.01.2018KRJvaativa B5/30
07.01.2018KRJvaativa B5/30
06.01.2018KRJvaativa B2/30
03.01.2018KRJvaativa B3/30
03.01.2018KRJvaativa B1/30
18.01.2018KRJvaativa B4/40
13.01.2018KRJvaativa B1/40
19.01.2018KRJhelppo A5/40
17.01.2018KRJhelppo A1/40
12.01.2018KRJhelppo A1/40
11.01.2018KRJhelppo A1/40
27.11.2017KRJhelppo A1/30
31.08.2018KRJ-Cuphelppo A13/223
31.08.2018KRJ-Cuphelppo B21/233
20.09.2018ERJ100cm4/30
19.09.2018ERJ100cm2/30
01.09.2018ERJ100cm2/100
19.09.2018ERJ90cm6/50
19.09.2018ERJ90cm4/50
14.09.2018ERJ90cm5/50
30.08.2018ERJ100cm1/40
23.08.2018ERJ100cm1/40
22.08.2018ERJ100cm4/40
28.07.2018ERJ110cm3/40
28.07.2018ERJ110cm5/40
23.07.2018ERJ110cm2/40
22.07.2018ERJ110cm5/40
15.07.2018ERJ110cm5/40
30.05.2018ERJ110cm6/50
28.05.2018ERJ110cm4/50
26.05.2018ERJ110cm5/50
22.05.2018ERJ110cm6/50
22.05.2018ERJ110cm5/50
16.05.2018ERJ110cm2/50
14.05.2018ERJ110cm3/50
12.05.2018ERJ110cm2/50
09.03.2018ERJ60cm3/30
08.03.2018ERJ60cm4/30
02.03.2018ERJ60cm5/30
01.03.2018ERJ60cm3/30
03.01.2018ERJ80cm7/61
02.01.2018ERJ90cm1/74
01.01.2018ERJ90cm4/74
29.03.2018ERJ90cm3/30
25.03.2018ERJ90cm2/30
21.03.2018ERJ90cm2/30
29.03.2018ERJ90cm1/30
26.03.2018ERJ90cm2/30
25.03.2018ERJ90cm3/30
24.03.2018ERJ90cm2/30
31.10.2017ERJ-Cup50cm8/66



Päiväkirja

02.04.2019 Puolitoistavuotta tuisketta ja tohinaa

Kahden vähäpeltolaisen, huippumenestyneellä suvulla varustetun suomenhevosen vesa syntyi marraskuussa 2017 ehkäpä maailman loiskaisimpana ja tuulisimpana iltana. Varsa vaikutti hyvältä. Se oli pitkäsäärinen, rohkea ja utelias. Viimeistään siinä vieroitusikäisenä Tuisku teki hyvin selväksi kaikille, ettei ole mikään ihan tavan hevonen. Pitkään luulimme, että nuori ori on vain hieman tyhmemmällä pääkopalla siunattu, kun mikään ei tuntunut jäävät sen päähän toistoista ja rautahermoisesta kouluttamisesta huolimatta. Kun tallityöntekijämme puolivitsillä diagnosoi hevoselleni ADHD-oireyhtymän, valkeni minulle aivan uudenlainen lähestymistapa nuoren villiorini taltuttamiseen. Työntekijämme ei ollut aivan väärässä, sillä tämä hevonen alkoi oppia kun sille tarjottiin kunnolla tekemistä, ärsykkeitä, jatkuvaa uutuudenviehätystä ja toimintaa. Selästä käsin sitä sai väännellä ja käännellä miten vain, eikä se hermostunut työntekemiseen milloinkaan. Tuisku on aina ollut yritteeliäs: se tekisi kyllä ihan hirveästi, jos vain malttaisi.

Estetreenithän meillä meni alkuun täysin pöpelikköön ja monesti lähdin nuorten hevosten esterataharjoituksista itkien kotiin häveten Tuiskun käytöstä. Hyppäsihän tuo, mutta päin esteitä ja seiniä ja valmentajaa. Välillä minulta katosi selässä täysin tuntuma oriin, joka paineli menemään innoissaan ympäri maneesia vähät välittämättä avuista. Eikä se sitä ilkeyttään tehnyt silloin eikä tänä päivänäkään. Kunhan kävi vähän kierroksilla. Juoksuttaminen ja energian purkaminen maastolenkkien muodossa on meillä avainasioita onneen edelleen, vaikka Tuiskulla on jo kilpaura takana. Pihattoon sitä ei voi jättää seisomaan, sillä oloneuvoksena ori teloisi itsensä karsinalepoon alta aikayksikön.

Tuiskulla on kolme ihanaa hoitajaa, jotka sitä käyvät päivittäin hoitamassa ja liikuttamassa. En tiedä mihin joutuisin ilman Essiä, Saraa ja Jenna-Annikaa, jotka jostain syystä tykkäävät tästä pahuksen hepsankeikasta. Oikeastihan minäkin tykkään ihan hirvittävästi Tuiskusta ja joka kerta sen selässä onnistumiset tuntuvat erityisen hyvältä. Tuisku oli vaikea kouluttaa, mutta tänä päivänä se osaa ja menee vaikka ja mitä, kunhan kuuntelee. Edelleen on päiviä, jolloin joku hoitajista palaa maastoretkeltä sen näköisenä, ettei aio enää ikinä kavuta hoitohevosensa selkään, mutta aina sinne kuitenkin veri vetää takaisin.

Orista leivottiin kantakirjaori kesällä 2018, minkä lisäksi sille on siunaantunut yksi upea orijälkeläinen Tuiskeri, jonka nykyinen omistaja Ilona on tehnyt hienoa työtä. Rautias kantakirjaori on itsekin päässyt jo jatkamaan sukua. Ilmeisesti Tuiskerista on muovautunut kelpopoika, mitä nyt vierestä omistajansa iloa ja riemua olen seurannut. Vaikka riemuitsenhan minäkin Tuiskusta harva se hetki, vaikka se on todella rasittava kaikessa hötkyilyn halussaan. Tänä vuonna Tuiskun kanssa tavoitellaan laatuarvosteluja ja pyritään saamaan jälkeläisiä listoille vielä muutaman varsan verran. Toivottavasti laatispäivistä selvitään ilman tapaturmia ja hölmöilyjä.

20.09.2018 Kilpareissu, jolloin sain yllättyä

-Poni on valmiina! Tuiskun hoitaja Jenna-Annika huikkasi minulle tallin sosiaalitilojen ovelta ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. En varmastikaan pärjäisi ilman hevosenhoitajiamme, jotka tekevät aivan käsittämättömän hienoa työtä tallimme hevosten ja arjen eteen. Nytkin Jennis oli puunannut Tuiskun valmiiksi ja pakannut sen traileriin. Ei tarvinut kuin hypätä auton rattiin ja porskuttaa kohti tämän päivän kisoja. Jennis lähti mukaan ja hyvä niin. Harvemminpa minä yksin kisareissulle lähdenkään vaan värvään aina puoliväkisin jonkun mukaan avustelemaan. Suuntana oli tällä kertaa Huvituksen talli ja luokat yksi ainoa startti tasolla 100cm. Olin ilmoittanut meidät myös toiseen satasen luokkaan, mutta se ehti täyttyä. Starttasimme kolmenkymmenen kisaratsukon luokassa seitsemäntenä, eli sain olla kisapaikalle saapuessa aika rivakasti jo selässä ja lämmittelemässä, tai siis oikeammin rauhoittelemassa, hyppyheppaani, joka niin mielellään olisi kauhonut verkkaesteet jaguaarin loikilla läpi. -Saa nähdä miten käy, puhisin ennen suoritusta Jennikselle, sillä ori tuntui verkassa aavistuksen kovalta. Yleensä Tuisku on kädelle herkkä ja päässä on sen verrna järkeä, ettei se lähde aivan mielivaltaisesti tekemään ratkaisuja radalla, mutta nyt meiningissä oli aavistuksen verran liikaa pippuria mukana. Lähdin radalle erityisen skarppina, jotta ei kävisi huonosti. Päätin, että kunhan päästään radalta yhtenä kappaleena takaisin ilman katkenneita jalkoja, niin hyvä on. Heti ensimmäisen esteen jälkeen huomasin, että Tuiskuhan on hereillä. Se kauhoi kyllä seuraavalle esteelle väkivahvana, mutta reagoi istunta-apuihini ennen seuraavaa estettä hiuksenhienolla itsehillinnällä. Este esteeltä minusta alkoi tuntua siltä, että allani olevalla hevosella on päässä muutakin kuin purua. Ennen kuin huomasinkaan, olimme tehneet virheettömän radan vallan metkalla ajalla! Lähdin radalta pois huvittunut virne kasvoillani Tuiskun tikittäessä kierroksilla tapansa mukaisesti. -Ei tämä ehkä pöllömpi poni olekaan, naurahdin laskeutuessani loppuravien jälkeen selästä. Kotiin lähti tuliaisina punainen ruusuke neljännen sijan johdosta. Ei hassumpaa!



VIRTUAALIHEVONEN / ULKOASUN TAUSTAKUVA © AK / HEVOSEN KUVAT © NARIEN VAPAAT