Sipuliina



Sipuliina
03.09.2015 - 02.05.2021



Sipuliina

KTK-I KRJ-I SLA-I Jälk. AB


 


Virallinen nimi Sipuliina Kutsumanimi Sipuli, Sippe
Syntymäaika 03.09.2015 (18v) Rotu suomen(pien)hevonen
Sukupuoli tamma Säkäkorkeus 145cm
Kasvattaja Raili Hennalanmäki Omistaja Uppe VRL-11253 / Villahaka
Koulutustasot KO vaB RE 70cm VH-numero VH16-018-1200



Saavutukset

Jälkeläiset

s. 21.10.2015 t. Villahaan Silveera (i. Silvertti) † KRJ-II SLA-II
s. 07.01.2016 o. Villahaan Viljo-Valtteri (i. Sällin Väiski)
s. 26.05.2016 o. Villahaan Tolstoi (i. Ojalan Torsten) KTK-II KRJ-I SLA-I
s. 07.07.2016 t. Villahaan Sipriina (i. Viliskantti) KTK-III
s. 12.10.2016 t. Villahaan Salmiina (i. Sällin Väiski) KTK-III
s. 28.04.2018 o. Villahaan Pikantti (i. Hallan Peikko) KTK-III KRJ-III



Sipuliina oli syksyn 2015 uusi tuontisukuinen tammahankinta, joka osoittautui nopeasti vallan taitavaksi yleisponiksi. Luonteeltaan Sippe ei kuitenkaan ole ollut missään vaiheessa se helpoin tapaus, joten mitään täydellisen ponin kenkiä se ei tullut talliin täyttämään. Kaikki ylimääräinen hössötys ja sisältö elämässä noin muutenkin on Sipen erityisosaamisaluetta. Se on varsinainen hätähousu niin tallissa kuin ulkosallakin, kotona ja vieraalla maalla.

Tallissa Sippe on kieltämättä hieman ärsyttävä tapaus. Etenkään karsinassa sitä on turha yrittää hoitaa, sen verran tättähäärä se on. Pesarissakaan ei voi välttyä hermostuneesti steppaavalta tammalta, mutta pienempi paha se lienee. Sippe on sinänsä hyvätapainen ja kiltti, ettei se ole lainkaan vihainen tai kiukkuinen. Sen sijaan se ei vain kertakaikkiaan jaksaisi seistä pitkään paikoillaan tai tehdä muutenkaan mitään tylsää. Se on myös äärimmäisen taitava stressaamaan asioista ja uusi hoitokorikin voi olla arkipäivän pahin painajainen. Tämänkaltainen panikointi ulottuu tallitoimien lisäksi etenkin matkustamiseen ja uusiin paikkoihin, mutta ehdottomasti tässä on kokoajan tapahtunut kehitystä: nuorempana tamma oli kertakaikkisen inhottava matkaseura ja kilpakaveri, mutta Sippe on tottunut pikkuhiljaa rentoutumaan aina vain enemmän ja enemmän uusien paikkojen ja reissujen suhteen. Edelleen se on kisa-aamuina hyvin hermostunut, mutta enää sen lastaamiseen ei mene tuntia.

Sileällä ponilla on aina varsin paljon energiaa ja jalat sekaisin, joten vaivaahan tämä tarvitsee aivan älyttömästi toimiakseen ja pysyäkseen kasassa. Lisäksi poni hermoilee herkästi oikeastaan mitä vain. Sippe on reippaan ja rohkean poniratsastajan unelma: se on herkkä avuille ja omaa loistavat liikkeet. Ne pitää vain osata kuoria esiin ja käyttää hyväksi tamman energisyyttä. Vaikka tammalla on kaasupoljin herkässä, ei se tarkoita kuitenkaan automaattisesti kaunista ja rytmikästä askellusta. Sippe kaipaa tukea niin sileällä kuin esteilläkin, jotta suoritukset näyttävät ratsastukselta. Pahimpina hetkinään tamma sinkoilee aivan eri suuntaan kuin ratsastaja ja on selkeästi hukassa olemisensa kanssa, mikäli kuskilla ei ole suunnitelmalliset avut ja ajatukset mukana.


   



Sukutaulu

I   Praamea
punarautias, 156cm

II   Ponne
ruunikko, 154cm
III   Santtu
musta, 152cm
IIE   Pilmeriina
punaruunikko, 155cm
IE   Huiskun Vilma
vaaleanpunarautias, 157cm
IEI   Huisku-Poika
vaaleanrautias, 158cm
IEE   Pikku Venla
punarautias, 154cm

E   Siprilla
punaruunikko, 143cm

EI   Konsti
musta, 153cm
EII   Kuumos
musta, 152cm
EIE   Ella-Emilia
rautias, 150cm
EE   Siiru
punarautias, 142cm
EEI   Viikartti
punarautias, 142cm
EEE   Sirinä
vaaleanpunarautias, 140cm



Hännilänmäen hevostilalla on kasvatettu 90-luvulta lähtien suomenhevosia tähdäten viimeisen kymmenen vuoden aikana eritoten pienhevoskokoisten suomenhevosten jalostamiseen. Sipuliina syntyi samana kesänä pienhevosvarsojen Timjamiinin, Sokeriinan ja Suklaatin nähdessä päivänvalon.

Hevostilan pääomistajan Railin oma kasvattiponi Siprilla-tamma oli elänyt lähinnä Railin lastenlasten käyttöponina koko ikänsä siihen asti, kunnes se sai ensimmäisen oman jälkeläisensä varsoessaan Sipuliinan. Raili itse oli kiertänyt ponitamman kanssa jonkin verran näyttelyitä, joissa punaruunikko menestyi yleensä tasaisesti. Siprilla oli lasten käsiteltävissä, mutta perusluonteeltaan ehtiväinen, itsetietoinen ja napakkakin. Se sai Sipuliinan jälkeen vielä kaksi pienhevosen mittoihin jäänyttä jälkeläistä, jotka molemmat on kantakirjattu I-palkinnolla. Tamma oli pitkäikäinen ja terve käyttöponi, joka menehtyi lopulta hellekesän uuvuttamana levollisesti laitumelle.

Siprillan emä Siiru oli ostettu Hännilänmäelle nuorena ponina ja sitä kierrätettiin näyttelyissä menestyksekkäästi. Siiru koulutettiin lasten ja nuorten käyttöön harrasteponiksi, minkä lisäksi sillä oli muutama oma kisaratsastaja. Siirua valmennettiin ja kilpailutettiin jonkin verran koulu- ja esteratsastuksessa. Ponilla ehdittiin teettää vain yksi jälkeläinen eli Sipuliinan emä Siprilla, sillä Siiru menehtyi vaikeaan ja erittäin äkillisesti ilmaantuneeseen ähkyyn nuorella iällä. Tamman poismeno harmitti hevostilan väkeä, sillä Siirulla oli hyväntahtoinen ja ahkera luonne, sillä oli kaunis rakenne ja hyvät sukulinjat. Siirun menehtymisen myötä sen tyttärestä Siprillasta tuli omistajalleen erittäin tärkeä ja merkittävä poni.

Kun Hännilänmäellä suunniteltiin Siirun astutusta, valikoitui isäksi hevoskokoinen Konsti, joka lainattiin orikuvaston kautta Jyväskylästä. Siiru tiinehtyi ensiyrittämällä. Konsti oli esteratsastuksessa mainetta niittänyt kantakirjaori, jolla riitti tulta ja tappuraa radoille. Käsiteltävyydeltään ori oli onneksi suopeampi, joskin hieman itsepäinen ja vaihtelevalla yhteistyöhalulla varustettu. Konstia käytettiin 10 jälkeläisen verran jalostuksessa ja jälkeläisissä onkin kantakirjattuja ja esteratsastuksessa menestyneitä hevosia. Siprilla lieneekin Konstin ainoa pienhevosen mitoissa oleva jälkeläinen. Konsti menehtyi pakkaskeleillä tapaturmaisesti, kun tarhan aita onnistui lävistämään hevosen kyljen.

Sipuliinan isä Praamea oli orikuvaston näyttävä koulupainotteinen ratsu, jolla kilpailtiin tavoitteellisesti ja jota mainostettiin jalostukseen valoisaluonteisena ja suorituskykyisenä tehopakkauksena. Praamea oli haluttu ori, jolla oli harvinaisempi mutta menestynyt lähisuku. Raili valitsi Praamean tammallensa pitkälti tuttujen kasvattajaystävien kehotuksesta. Praamea periytti reipasta kaasujalkaa monille jälkeläisilleen, joskin Sipuliinan tapauksessa ripaus vähemmän olisi ehkä riittänyt. Praamea ruunattiin myöhemmällä iällä ja se toimi pitkäaikaisen omistajansa rentona harrastehevosena vielä senkin jälkeen, kun ori onnistui hankkimaan tapaturmaisesti elinikäisen jalkavamman jäisellä tallipihalla. Praamea menehtyi myöhemmin osin jalkavian tuottamien terveysongelmien vuoksi.

Praamean isä Ponne oli kasvattajansa toimesta esteratsuksi kaavailtu kantakirjaori, jonka hyppytyylillä ei kuitenkaan ylitetty kummoisia esteitä. Sitä käytettiin jalostusorina muutaman varsan verran, minkä jälkeen vireäluonteinen ori ruunattiin ja se siirtyi opetushevoseksi. Ratsastuskoulun kisaryhmässä oli sopiva paikka Ponnelle, jolla kilpailtiinkin myöhemmin kouluratsastuksessa pienimuotoisesti, kuitenkin yllättävän mallikkaasti menestyen. Ponne asui opetuskäyttöön väsyessään vielä pienellä yksityisellä pihattotallilla tammojen kanssa lauma-arkea, jossa se myös menehtyi vanhuuden päivillään silkasta helteen aiheuttamasta uupumisesta johtuen.

Sipuliinan isänemä Huiskun Vilma on hyvin pienimuotoisesti tunnettu tamma. Ponne on tamman ainoa jälkeläinen. Vilma asui koko ikänsä yksityisellä omistajalla shetlanninponin kanssa maalaismiljöössä kotitallilla, jossa nuori nainen kasvoi aikuis- ja keski-ikään hevosen kanssa ja kehittyi ratsastajana ja hevosenomistajana Vilman vanhetessa vuosia vierellä. Vilman on kerrottu olevan täyden kympin suomenhevonen: varma, rauhallinen, ahkera ja tyyni. Omistaja teetti sillä varsan ja toivoi kovasti saavansa tammavarsan, jonka olisi pitänyt itsellään. Toisin kävi ja villinpuoleinen orivarsa pistettiin suosiolla myyntiin, jotta se saatiin oikeisiin osaaviin käsiin ja kehittymään suotuisaksi käyttöhevoseksi. Vilma eli pitkän ja rauhallisen elämän, mutta kärsi viimeisinä vuosinaan monista terveyshaasteista.


Näyttelymenestys

20.05.2016 - VSN / Viehättävä - RCH - (tuom. dookie)


Kilpailukalenteri

52 KRJ-sijoitusta

01.02.2016KRJhelppo A4/40
29.01.2016KRJhelppo A2/60
28.01.2016KRJhelppo A7/60
26.01.2016KRJhelppo A6/60
25.01.2016KRJhelppo A6/60
19.02.2016KRJhelppo A5/30
18.02.2016KRJhelppo A3/30
15.02.2016KRJhelppo A5/30
24.01.2016KRJvaativa B3/100
23.01.2016KRJvaativa B1/100
23.01.2016KRJhelppo C1/97
20.11.2015KRJhelppo A5/50
04.10.2015KRJvaativa B2/19
11.11.2015KRJhelppo B7/50
11.11.2015KRJhelppo B1/50
20.11.2015KRJvaativa B7/50
19.11.2015KRJvaativa B1/50
30.10.2015KRJvaativa B1/50
27.10.2015KRJvaativa B3/50
17.11.2015KRJhelppo A1/30
16.11.2015KRJhelppo A5/30
11.11.2015KRJhelppo A1/30
17.10.2015KRJvaativa B4/40
17.10.2015KRJvaativa B6/40
16.10.2015KRJvaativa B3/40
13.10.2015KRJvaativa B6/40
28.02.2016KRJhelppo A2/30
25.02.2016KRJhelppo A5/30
24.02.2016KRJhelppo A4/30
20.02.2016KRJhelppo A2/30
18.02.2016KRJhelppo B3/60
18.02.2016KRJhelppo B6/40
16.02.2016KRJhelppo B6/40
16.02.2016KRJhelppo B6/40
15.02.2016KRJhelppo B2/40
14.02.2016KRJhelppo B2/60
11.02.2016KRJhelppo B6/40
10.02.2016KRJhelppo B7/60
10.02.2016KRJhelppo A4/40
10.02.2016KRJhelppo A1/40
09.02.2016KRJhelppo A6/40
09.02.2016KRJhelppo A6/40
08.02.2016KRJhelppo A5/40
08.02.2016KRJhelppo A5/40
07.02.2016KRJhelppo B6/60
05.02.2016KRJhelppo B7/60
05.02.2016KRJhelppo A6/40
05.02.2016KRJhelppo A3/40
04.02.2016KRJhelppo A4/40
03.02.2016KRJhelppo A2/40
03.02.2016KRJhelppo B4/40
02.02.2016KRJhelppo B6/40



Päiväkirja

24.01.2021 Kuuden vuoden projekti

Sipuliina saapui meille vuonna 2015 ja se tuntuu nyt aivan uskomattomalta. Miten pitkän aikaa tämä poni onkaan tuonut väriä ja myrskypilviä arkeemme! Nyt täytyy myöntää, että olin jo ajatellut, ettei Sipuliinaa kummemmin enää laatuarvosteluihin kuskattaisi, vaan kantakirjapalkinto ja sijoitukset saisivat riittää. Jotenkin ponitamma on kuitenkin pysynyt mukana remmissä vuodesta toiseen, se on erittäin terveellä yleiskunnolla varustettu ja jälkeläiset sen kun vaan ovat jatkaneet voittokulkuaan meriittejä kahmien. Pakkohan tässä oli lopulta itsekin ryhdistäydyttävä ponitamman osalta ja valmistella poni laatuarvosteluihin. Samaan syssyyn hoksasin, että Sipuliinallahan on rahkeita ansaita Virtuaalisten Suomenratsujen myöntämä korkeampi jalostusarvokirjain nykyisen Jälkeläisluokka C -maininnan tilalle! Sipuliinan pitkähköllä jälkeläislistalla on kolme KRJ-palkittua, kaksi SLA-palkittua ja peräti neljä kantakirjahevosta. Jälkeläisten sijoitukset ja meriitit oikeuttavat anomaan Sipelle arvonimeä Jälkeläisluokka AB. Luvassa on siis jo tämän osalta toivon mukaan menestystä, mutta tarkoitus on ilmoittaa poni pikimiten KRJ:n ja SLA:n arvostelutilaisuuksiin. Pakko vielä loppuun mainita Sipuliinan jälkeläisistä sen verran, että Sipuliina vaikuttaa jo 4-polvisen Tyyni-tammamme suvussa tittelillä isänemänemänemä!

01.09.2016 Jälkeläiskatsaus

Mitä se meidän super-Sipuli oikein onkaan tähän mennessä jälkeensä jättänyt? Neljä söpöä pienhevosta ainakin! Sipen tämänhetkisistä jälkeläisistä ensimmäinen, Silveera, peri emänsä ruunikon värityksen. Meidän omistama tamma paahtaa kisaradoilla sen minkä ehtii ja onhan sillä toki rahkeita myös kantakirjaan. Sipuliinan toinen varsa Viljo-Valtteri on ratsastuskoulun omistuksessa, toinen orijälkeläinen Tolstoi taas Vuornan tallilla tavoitteellisemmassa käytössä. Tähän mennessä viimeisin varsa Sipriinakin on myyty maailmalle. Meillä onkin nyt tallilla keskustelun alla Sipuliinan jälkeläismäärä ja orin valinta. Itseäni houkuttaisi teettää Sipuliinasta ja Torsten-orista toinenkin jälkeläinen, sillä silloin pienhevoskokoisuus olisi melko varma. Toisaalta hevoskokoisissakin oreissamme on kyllä hyviä vaihtoehtoja, joten tuskinpa tässä kovin kauaa joudutaan oreja pyörittelemään mielessä. Jälkeläisnäyttöjen puolesta Sipuliina ei vielä ole valmis laatuarvosteluihin (poislukien tietenkin Suomenhevosten laatuarvostelu), joten mielelläni varmuuden vuoksi teettäisin vielä yhden kotiinjäävän jälkeläisen jälkeläisnäytöksi tammalle.

30.08.2016 Kantakirjaustilaisuudessa

Hölmistyneen ummikkokasvattajan seikkailut senkun vaan jatkuu. Tänään oli se odotettu päivä, kun pääsin esittämään Sipuliinaa kantakirjaustilaisuudessa. Viitatakseni toukokuiseen näyttelymenestykseen ja ummikkomaisuuteeni, kantakirja sentään on jo vähän tutumpi juttu. Tämä elokuu päättyi loistavissa merkeissä. Sipuliinalle sattui hyvä päivä, omistajalle vielä parempi ja tuomariinkin taisi moinen optimismi tarttua, sillä me napattiin kantakirjaustilaisuudessa ensimmäinen palkinto. Meidän Sippe merkattiin tänään ykkösluokan tammaksi, ajatelkaa! Kyllähän minä tiesin jo sen näyttelymenestyksen pohjalta, että minulla on tässä hyvä poni käsissäni, mutta että näin hyvä! Pitää nyt mainita Juliellastakin, joka matkustuskaverin viran lisäksi kahmaisi itselleen kakkospalkinnon, mikä sekin on oikein hyvä juttu. Sipuliina taisi kuitenkin saada aavistuksen verran enemmän herkkuja ja huomiota kotimatkalle lähdettäessä, mikä tässä tilanteessa suotakoon.

03.08.2016 Ratsastusmerkintä

Hössön kanssa ravityöskentelyä tuulisella säällä kentällä - lähtöasetelma oli yhtä paha kuin lopputulos. Kapusin Sipen selkään paljon toiveita täynnä, mutta kyllä ne elämän realiteetit aika nopeasti naaman eteen lävähti. Sippeä sai napata suusta ihan kunnolla joinain hetkinä, kun vauhti tuntui kiihtyvän kiihtymistään ja raviväistöt jäivät täysin unholaan. Tamma jaksoi keskittyä aina sen aikaa kun tarjosin sille todella hektistä tekemistä: kieputtelin tammaa pitkän sivun läpi ulos- ja sisäänpäin asetellen volteilla ja kiemurauralla, minkä lisäksi lisäsin toiselle sivulle avotaivutuksia laukaten. Se toisen sivun laukka-avosuora oli kyllä kaikista pahin ajatus ja lopetinkin sen yhteen hyvin sujuneeseen pätkään. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä meidän sekoilemista. Toisen pitkän sivun voltti- ja kiemurauratehtävä sujui niin ravissa kuin laukassakin lopulta aika hyvin, etenkin kun tein kuviota molemmille sivuille ja pidin laukan todella lyhyenä kokoajan. Muutaman onnistuneen kierroksen jälkeen jätin treenin sikseen ja jatkoin rennossa, mutta reippaassa loppuravissa tamman kanssa, jolla oli edelleen vauhtia takataskussa vaikka muille jakaa.

20.05.2016 Näyttelyissä Talli Viehättävässä

Sanaparret "soo tyttö ihan rauhassa" ja "kaikki on hyvin" eikä vähiten myöskään "voi prkl nyt mä en enää jaksa, hoida sä tää" raikuivat tänään aamulla allekirjoittaneen suusta enemmän tai vähemmän maltillisesti, kun Sippe ei tykännyt meidän suunnitelmista ja pisti vastaan minkä ehti. Kuljetimme siis tänään Sipuliinan ja Juliellan Viehättävän tiluksille, jossa järjestettiin VSN Näyttelyt. Lähdimme matkaan ummikkoina: en minä tiennyt mitä sieltä voi saada ja mitä me oikein ollaan lähdössä hakemaan. Minä ajattelin lähinnä, että Sippe saisi hieman siedätystä uusiin paikkoihin ja Juliella olisi statistina mukana tsemppaamassa. Näillä taustatiedoilla ei liene yllätys, että purskahdinkin raikuvaan, onnelliseen nauruun kuullessani Sipuliinan ja Juliellan saaneen Reserve Champion -palkinnot. Lähdimme kotiin päin hölmistyneinä, sillä näyttelyuntuvikkona minulla oli nyt kaksi kantakirjakelpoista, RCH-palkinnolla palkittua ponia, enkä minä hitto vie tiennyt mitä ne palkinnot oikein on! Sen tiesin, että kantakirja kutsuisi. Ja, no, sehän tieto riittää tälläiselle maalaisjussille ihan hyvin.



VIRTUAALIHEVONEN / HEVOSEN KUVAT © VRL-01811