Syyslahden Satiina

Syyslahden Satiina

KRJ-I Jälk. C





Virallinen nimi Syyslahden Satiina Kutsumanimi Satiina
Syntymäaika 28.04.2017 (18v) Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma Säkäkorkeus ja väri 150cm, klm
Kasvattaja Syyslahden suomenhevoset Omistaja Uppe VRL-11253 / Villahaka
Koulutustasot KO vaB RE 70cm VH-numero VH21-018-0034



Saavutukset

Jälkeläiset

s. 27.03.2018 t. Villahaan Samettihaave (i. Kotimetsän Nero) KTK-II KRJ-I ERJ-II SLA-II
s. 10.11.2019 t. Villahaan Satiini (i. Kotimetsän Nero)
s. 19.01.2021 o. Villahaan Kolttonen (i. Käpykepponen)



Kun tuore suomenhevoskasvattaja Syyslahden suomenhevoset aloitti kasvatustoimintansa ja uutinen kiri sähköpostin välityksellä luokseni, olin haukkana paikalla. Onnistuin nappaamaan ensimmäisestä kasvattimyynnissä itselleni kulomustan tamman Syyslahden Satiinan. Kun mielipiteiltään kärkäs nuori tamma saapui, ostotapahtuma kadutti hetken mutta alkoi sitten palkita päivä päivältä vain näkyvämmin. Satiina on hieman persoonallinen kaikessa tekemisessään. Lisäksi se ei viitsi olla kaiken aikaa aurinkoisin hymytyttö, vaan valikoi melko rankalla kädellä lempityyppinsä ja uhittelee mielellään muille silkkaa jöröyttään. Yhden ihmisen mammanmussukaksi se siis pikkuhiljaa kasvoi, vaikka kuinka yritin purnata vastaan.

Kun kaikki sujuu, on Satiinan kanssa oikeasti todella antoisaa treenata. Aina Satiina ei viitsi miellyttää ketään, mutta silloin kun sen ajatuksenjuoksu on samalla aaltopituudella kuskin kanssa, homma luistaa ja mielekkäitä tuloksia saavutetaan. Harmikseni voin kuitenkin todeta, ettei Satiina ole sieltä yhteistyöhaluisimmasta päästä, vaan sisukkaan ja omatoimisen neidin kanssa arki on toisinaan hyvinkin hankalaa ajan kuluessa pitkälti tamman kanssa neuvottelemiseen. Satiinalla on kuitenkin pehmeät liikkeet ja ainakin tahtoa vaikuttaa asioihin jos ei muuta. Ja ainahan sitä voi yrittää orivalinnoilla kompensoida tamman heikkouksia.

Pihatossa Satiina on hieman ailahtelevainen. Se saattaa toisena päivänä kinuta portilla mukaan ja jäädä levottomana huutelemaan perään toisen hevosen päästessä töihin, mutta seuraavana päivänä tammaa voi olla vaikea saada kiinni ja kun sen vihdoin saa napattua narun päähän, näyttää tamma koko treenin ajan hapanta naamaa. Miss Sunshine -lempinimeä kantava nassukkamme on kiistatta yksi ennalta-arvaamattomimpia hevosiamme, mutta minkäs teet. Pohjimmiltaan Satiinakin kun on ihan kiva ja kunnollinen, eikä se ketään ole koskaan yrittänyt elävältä syödä. Pieni pippuripyllymme kun saattaa myös toisinaan yllättää: etenkin maastossa tammalla on tapana edetä korvat höröllä valmiina vaikka minkälaisiin seikkailuihin. Ja Satiina on kyllä hyvin varmajalkainen maastoratsu, jolle lenkit luonnossa antavat myös usein kaivattua elämäniloa kentällä tapahtuvaan treeniinkin.

Toisinaan selässä tuntuu kieltämättä siltä, ettei tammalta tohtisi vaatia yhtään mitään. Tahmaisen takkukasan kyyditessä kuskia mörrimöykyn elkein pitkin uraa mielessä vilisee piilevät kauhuskenaariot terveysongelmat, mutta Satiina on ehkäpä tallimme tutkituin hevonen ja tasaisin väliajoin kyllin terveeksi todettu. Eläinlääkäri, osteopaatti ja hieroja ovat siis tehneet Satiinan kanssa ystävälliset sinunkaupat, sen verran usein on tästä junttura-tammasta ollut huoli ja paikalle tilattu lähipiirin osaavimmat asiantuntijat tarkastamaan tamman jalat ja selän kunto.

Jos nyt yrittäisin kuvailla Satiinaa ratsuna siitä näkökulmasta, mitä tamma parhaimmillaan osaa olla, luonnehtisin tammaa ehdottomasti pehmeäliikkeiseksi, istunnalla erittäin hyvin toimivaksi ja yleiseltä asenteeltaan rauhalliseksi. Sillä ei ole tyystin vilkas tapa liikkua eteenpäin, eikä tamma verry kovin nopeasti, mutta kun tamman saa herkistymään, kuuntelemaan ja suhtautumaan työntekoon suopeasti, on Satiina kivannäköinen kompakti paketti. Kilpailureissuilla Satiina on usein paljon aurinkoisempi kuin kotona, joten valmennus- ja kisareissut ovat olleet Satiinan kanssa ehkä niitä kaikista mieluisimpia yhteisiä päiviä. On ihmeellistä miten uusi ympäristö ärsykkeineen ja vauhdikas päivärytmi voivat toimia tämän hevosen kohdalla motivoivina, turvaa tuovina elementteinä sen sijaan, että hevonen stressaantuisi elämästä ja hulinasta.



Sukutaulu

I   Puurin Pyörre
rn, 140cm

II   Toka-Puuri
rn, 153cm
III   Paarpuuri
IIE   Emma
IE   Helma
rt, 139cm
IEI   Salaman Arvoitus
IEE   Hieno

E   Silkkipilvi
klm, 153cm

EI   Pikkupellava
vrt, 145cm
EII   Pakuri
EIE   Villan Vienna
EE   Sirketta
m, 154cm
EEI   Sirun Särinä
EEE   Arietta



Pääsin tutustumaan Satiinan vanhempiin silloin, kun kaupat tammasta oltiin jo pistetty suullisesti vireille mutta Satiinan vielä viettäessä naiivia varsaelämää muiden samaan aikaan syntyneiden nuorikoiden kanssa kasvattajansa luona. Satiinan emä Silkkipilvi oli vierailuhetkellä jo 17 vuoden ikään ehtinyt oikein terveen ja vireän oloinen tamma, joka hätyytteli nuorempia tammoja vierestä möllöttämästä ja tuli esittelemään mielellään itseään pihaton edustalle meille vieraille. -Tämä on tällainen kaiken keskipiste. Tykkää hirvittävästi olla tilanteen tasalla, muttei ole liiemmin mikään halinalle. Silkki tuli meille täysin siitoskäyttöön, ei tällä enää oikeastaan tehdä mitään ratsailta. Nuorempana tämän kanssa on kilpailtu kouluratsastuksessa jonkin verran, mutta täytyy kyllä myöntää ettei tämä mikään huippuratsu ollut kuuleman mukaan silloinkaan. Vähän sellainen hönö, ei ihan työmoraaliltaankaan timanttia, Satiinan kasvattaja meille kertoi ja jatkoi: -Mutta terve on ollut aina ja kantakirjattu 5-vuotiaana. Silkin suhteen sen suku painaa vaakakupissa vähän enemmän ja sitä kautta uskalsin tätä käyttää siitostammana.

Kun keskustelu siirtyi Silkin omiin vanhempiin, sain kuulla sen emästä Sirketasta, jolla oltiin kilpailtu hyvinkin menestyksekkäästi sekä koulu- että esteratsastuksessa ja vieläpä melko nuorienkin junnukisaajien toimesta. Sirketta syntyi ratsastuskouluun, jossa se koulutettiin huolella. Vaihtelevan ja tapahtumarikkaan kasvuympäristön myötä siitä kasvoi sopeutuva ja ystävällinen tamma. Se sieti yllättävän paljon mokailua selässä ja oli luonnostaan kuuliainen, fiksu ja pirteä. Sirketta pääsi myös kantakirjaan ja sen musta väri kiinnosti kasvattajia. Vuosien ratsastuskoulu-uransa jälkeen ja kivan kilpailusijoituslistan saattelemana Sirketta muutti kokeneen suomenhevoskasvattajan käsiin siitostammaksi. Tammalla teetettiin elämänsä aikana neljä jälkeläistä. -Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että mitä olen saanut seurata sivusta Sirketan muiden jälkeläisten menestystä, niin kyllä Silkille on geenilotossa sattunut ne vähän maanantaikappaleen ominaisuudet, Satiinan kasvattaja naurahti kertomansa lomassa. Sirketalla oli tarkoitus teettää vielä viides varsa ja tamma tiinehtyikin ensiyrittämällä, mutta valitettavasti tamma varsoineen menehtyi yllättäen sydämen pysähtyessä muutama päivä sen jälkeen, kun tamma oli ultrattu ja tiineeksi iloisin mielin todettu.

Silkkipilven isäksi oltiin aikoinaan valittu vaaleanrautias kantakirjaori Pikkupellava, joka oli aikansa kuuma nimi pienhevoslistoilla. Sillä oli erittäin kaunis rakenne ja itsevarma, vauhdikas luonne. Pikkupellavaa käytettiin jalostuksessa harkiten, mutta kysyntää olisi ollut mahdottomasti. Pikkupellavan astumat tammat tiinehtyivät helposti ja ori periytti systemaattisesti fiksua, aurinkoista luonnettaan ja linjakasta rakennettaan eteenpäin. -Kyllä se Pikkupellavan nimi siellä Silkin lähisuvussa vaikutti isosti siihen, että Silkki meille hankittiin ja otettiin siitostammaksi, Satiinan kasvattaja tuumi silitellessään Silkkipilveä edelleen pihaton etualalla kevätauringon lämmittäessä kulomustan hevosen pihatonpölyistä karvapeitettä.

-Käytäisiinkö sitten moikkaamassa tuota meidän Pyörykkää, Satiinan kasvattaja ehdotti viitaten Satiinan isään. Ruunikko, pienhevosen mitoissa oleva Puurin Pyörre erottui edukseen pienen orilauman keskeltä. Sillä oli valtavan kaunis, pitkä musta harja ja hyväkuntoinen ruskea karvapeite. Satiinan kasvattaja kävi nappaamassa orin tottuneesti naruun ja talutti luoksemme pihaton portille. -Tässä on tämä meidän Pyöryläinen, Pyörykkä, Pyöveli, mitä näitä nyt on. Pyrtsiksikin kutsuttu. Tätä jouhimäärää saa kyllä itsekin välillä ihmetellä, hän tuumi ja setvi pienen orin hulmuharjaa napsien sieltä täältä heinänkorsia irti. -Pyörre on vähän sellainen pippurimylly, ei ihan aina tiedä millä tuulella se on. Huomaan kyllä tuosta pikku-Satiinastakin näitä isänsä piirteitä. Mutta on tämä ollut mahtava poni, meidän tytötkin on tällä kisanneet kouluratoja. Pieni ja pippurinen, mutta kyllä tällä ratsastaa mielellään. Jälkeläisiä tällä ei vielä ole Satiinan lisäksi, tämä oli vähän tällainen koevedos tämä Satiina-parka. Juuri tuli pari päivää sitten tieto, että päästiin orin kanssa kantakirjaan toisella palkinnolla. Ja on noita koulusijoituksia jo jonkin verran takana. Kyllä tästä välillä nuorehko ikä vielä paistaa läpi, mutta hieno sporttinen tekijä minusta, Satiinan kasvattaja kehui oriaan. Saimme myös nähdä orin liikkeet kentällä, jossa omistaja talutti sitä ja lopuksi irtojuoksutti, niin nähtiin kunnolla laukankin irtonaisuus. Hienot liikkeethän tällä orilla kyllä kieltämättä oli!

Pyörre oli saapunut Syyslahden tilalle vasta edellisenä kesänä, joten sen kanssa oltiin edetty mielestäni oikein mukavaan tahtiin ja kilpailtu aktiivisesti. Satiinan kasvattaja kertoi vielä vierailumme päätteeksi pullakahvien äärellä, että Pyörre oli syntynyt Kuopiossa pienhevoskokoisen Helma-tamman kolmantena varsana. Helma oli Pyörteen kasvattajan siitostamma, jolla ei juurikaan ratsastettu. Se oli kantakirjattu ja sen kanssa oltiin kierretty aktiivisesti näyttelyitä. Helma olikin hevoskokoisten suomenhevosten täyttämän tilan arjessa vähän sellainen tallin maskotti pienen kokonsa vuoksi, eikä sille olisi ollut sopivan kokoista ratsastajaakaan omasta takaa. Helma oli säyseä ja vähään tyytyvä tamma, joka tosin myös piilotti kivut mahdollisimman pitkään. Tämä koitui lopulta tamman kohtaloksi, sillä tyytyväinen ja rauhallinen tamma antoi pitkään ymmärtää kaiken olevan kunnossa, vaikka siltä löydettiin myöhemmin pitkälle edennyt kasvain. Sairauden ja siihen liittyvän rankan suolistoperäisen oireilun alkamisen vuoksi Helma päästettiin vihreämmille laitumille.

Aivan lopuksi saimme kuulla, että Pyörre oli alunalkaen täydellinen vahinkovarsa, jonka ilmestymisestä ei alkuun oltu kovinkaan mielissään. Pyörteen isä Toka-Puuri oli Pyörteen kasvattajan oma ori, joka oli tarkoitus ruunata mahdollisimman pian hyvin hankalan luonteensa vuoksi. Lisäksi orin omistaja oli vahvasti sitä mieltä, ettei Helmaa tulisi astuttaa hevoskokoisella orilla, sillä heillä oli tavoitteena kasvattaa pienhevoskokoisia sukulinjoja eteenpäin. Puuri oli päässyt tarhastaan karkuretkelle juuri sopivasti väärään aikaan Helman ollessa osuvasti kiimassa. Yhdistelmä oli kuulemma vihonviimeinen, jota hevosten omistaja olisi voinut edes ajatella. -Mutta välillä hienoja asioita tapahtuu sattumalta ja asiat kääntyvät parhain päin. Pyörrehän on niin mahtava, toki hieman haastava välillä käsiteltävyydeltään ja on tämäkin isänsä tavoin erittäin herkkä karkaamaan, mutta minusta Pyörre on aika hauska poni, Satiinan kasvattaja kertoi naurahtaen selatessamme pientä hevosalan lehteä, jossa oli myös Toka-Puurin kuva tietoineen.

Kun muistelin myöhemmin tätä käyntiämme Satiinan kasvattajan luona ja tavasin mielessäni kasvattajan kertomia yksityiskohtia, minun oli helppo nähdä Satiinassa piirteitä sieltä täältä lähisuvustaan. Ei omena kauas puusta putoa, sanotaan.


Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta

29.07.2017KRJhelppo B2/30
29.07.2017KRJhelppo B5/30
27.07.2017KRJhelppo B5/30
24.07.2017KRJhelppo B3/30
22.07.2017KRJhelppo B5/30
12.07.2017KRJhelppo B1/30
30.07.2017KRJvaativa B5/30
29.07.2017KRJvaativa B4/30
29.07.2017KRJvaativa B3/30
26.07.2017KRJvaativa B2/30
26.07.2017KRJvaativa B2/30
21.07.2017KRJvaativa B2/30
18.07.2017KRJvaativa B3/30
15.07.2017KRJvaativa B1/30
19.06.2017KRJhelppo C5/39
18.06.2017KRJhelppo C4/39
15.06.2017KRJhelppo C5/39
14.06.2017KRJhelppo C5/40
14.06.2017KRJhelppo C2/39
11.06.2017KRJhelppo C5/39
11.10.2017KRJhelppo A3/40
10.10.2017KRJhelppo A4/40
09.09.2017KRJvaativa B1/30
16.08.2017KRJhelppo B7/40
10.08.2017KRJhelppo A6/40
09.08.2017KRJhelppo A4/40
07.08.2017KRJhelppo A6/40
06.08.2017KRJvaativa B1/40
05.08.2017KRJhelppo A2/30
03.08.2017KRJhelppo A1/30
03.08.2017KRJhelppo A3/30
02.08.2017KRJhelppo A4/30
29.07.2017KRJhelppo A5/30
30.07.2017KRJhelppo A6/40
29.07.2017KRJhelppo A3/40
28.07.2017KRJhelppo A5/40
19.07.2017KRJhelppo A5/40
18.07.2017KRJhelppo A2/40
17.07.2017KRJhelppo A3/40
16.07.2017KRJhelppo A4/40



Päiväkirja

26.10.2017 Päättyneen kisauran tunnelmia

Satiinan kilpailu-ura oli todellinen yllätys. Meidän kotitreenit eivät oikein koskaan ottaneet tuulta alleen, joten ramppasimme ennen startteja alati kouluvalmennuksissa. Satiina antoi itsestään aina enemmän vieraassa paikassa ja mitä enemmän me reissasimme, sitä varmempi ja kivempi työkaveri tammasta kasvoi. Aloin olla aika ihmeissäni, kun myrkkymielinen Satiina muuttui päivä päivältä valmennuksissa aivan eri hevoseksi. Uskaltauduin ilmoittamaan meidät kesäkuussa ensimmäisiin kilpailuihin, joskin lähdettiin vain helppo C:tä kokeilemaan. Koistilan tiloissa järjestetyistä monipäiväisistä kisoista palattiin päivä toisensa jälkeen ruusuke mukana. Itsevarmuus kasvoi sekä minulla että ponilla, joten sittenhän me oikeasti vasta innostuttiin. Kun osa hevosistamme vietti kesälomaa laitumella, minä kuskasin mustaa tammaa koko heinä- ja elokuun ajan koulukisoissa ympäri ämpäri. Satiinasta tämä elämä oli vain sitä hauskempaa, mitä enemmän tehtiin ja puuhattiin. Aloin päästä pikkuhiljaa jyvälle tamman mielenmaisemasta, joka selkeästi veti maailmalle, vapaan taivaan lintuna ihmeitä katselemaan ja kokemaan. Viimeiset sijoitukset saatiin napattua tämän kuun puolella, mutta todentotta tekisi mieli jatkaa kisatouhuja ihan vain kaikkien mielenterveyden vuoksi. Satiina on ollut nyt pari viikkoa oma ärsyttävä itsensä, sillä on hyvin tylsää ja se näkyy naamasta. Olenkin nyt yrittänyt etsiä tammalle sopivaa puoli-ilmaista vuokraajaa, joka haluaisi lainata tammaa pientä korvausta vastaan ja vaikkapa kehittyä valmennusreissujen kautta itse ratsastuksessa paremmaksi. Kukaanhan ei toki kiellä lähtemästä tamman kanssa kisaamaankin. Satiinalla olisi tarkoitus myös teettää varsoja, mikäli uskallan ottaa sen riskin että tämän lapsista kasvaisi ihan tolkun hevosia.

23.05.2017 Nella Aattolan kouluvalmennuksessa Variskosken ratsutilalla

Nella on vastavalmistunut ratsastuksenopettaja, jolla on pitkä historia myös hevosten ratsuttajana ja kouluttajana. Kun Variskoskella pyörähti kesäkauden valmennuspäivät käyntiin, ilmoitin heti itseni ja Satiinan pariin valmennukseen. Tänään oli vuorossa ensimmäinen valmennus, jossa meidän lisäksi treenasi kaunis rautias puoliveritamma Serina ja suomenhevostamma Hali. Satiinaa jälkimmäinen hieman kiukutti ja aina kun Hali erehtyi ratsastajansa kanssa ohittamaan meidät hieman liian läheltä, Satiinalla meni korvat luimuun ja häntä alkoi huiskia varoitellen. Hieman kauhulla odotan meidän kilpailureissuja, mikäli tammalla on näin vahva mielipide tuntemattomiin lajitovereihinsa. Tehtävät itsessään meni omasta mielestäni ihan hyvin ja Satiina jaksoi työskennellä hyvin. Välillä oma istuntani kärsi joutuessani keskittymään niin paljon hevosen ratsastamiseen noin niinkuin muuten, mutta Nella antoi aika hyvin tämän anteeksi ja keskittyi itsekin kommenteissaan lähinnä Satiinan liikkeisiin. Valmennuksessa tehtiin raviväistöjä ja pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä ja suoristuksia. Työskentelimme aika paljon keskineliöllä, jotta ura ja kentän aidat eivät olleet kokoajan hevosten tukena suorana pysymisessä. Satiina oli vinompi vasempaan kierrokseen kaikissa askellajeissa, mutta yllättävän hyvin sitä sai suoremmaksi kun vain osasi oikeista napeista painella. Nella kehui Satiinan liikkeitä pehmeiksi, mitä ne kyllä ovat selästäkin käsin. Loppufiilis oli vähän siinä ja siinä, enkä oikein kokenut sellasita suurta valaistumista, jollaisia toisinaan nuorten kanssa tulee treenatessa. Satiina oli ihan mukava, ihan kiva, ei erityisen mahtava. En tiedä oliko syynä painostava, harmaa sää vai oma asenne, mutta jotenkin jäi lattea fiilis. Nellan kanssakin tästä juteltiin lopuksi ja hän muistutti allani olevasta nuoresta hevosesta. Minun tulisi kuulemma olla ylpeä ja nähdä vähän tarkemmin ne hyvät puolet ja onnistumiset. Kyllähän minä sen tiedän ja pystyinkin Nellan pyynnöstä luettelemaan lopulta aika monta asiaa, joista sain olla juuri nyt ylpeä. Asennekysymyksiä, luulen!



VIRTUAALIHEVONEN / ULKOASUN TAUSTAKUVA © AK / HEVOSEN KUVAT © CHERIE / CC BY-NC 2.0