Perustiedot

  • Baave "Paavo"
  • torinhevonen, ruuna
  • s. 20.05.2015 (8v)
  • säkäkorkeus 164cm
  • heA / 100cm
  • kasvattaja Talli Amoriini
  • i. Baloo e. Alisa

Hyvä tietää

  • Omistaja Aino Mattila
  • Tarhataan Samin kanssa
  • Baavelle otetaan täysi-ikäinen hoitaja
  • On opetuskäytössä tarvittaessa
  • Kevyellä pakkasella ulkoloimi
  • Kovalla pakkasella fleece + ulkoloimi
  • Sateella sadeloimi, kovalla tuulella ja sateella sadeloimen alle ulkoloimi
  •  


    Baavea lutuisempaa ruunanruipeloa et löydä. Aino ja Baave muuttivat meille kesällä 2017 ilahduttamaan kaikkia: aina positiivinen ja kaikkien kaveri Aino sekä hyväsydäminen ruuna Baave ovat kaksikko, joista kaikkien on helppo pitää. Baave ja Aino työskentelevät usein hiestä märkänä kentällä, mutta kyllä tästä kaksikosta saa myös maastoseuraa.

    Baave on mukava poika niin käsitellä kuin ratsastaakin, jonkun mielestä ehkä vähän liiankin tavallinen hevonen. Maastolenkeille Paavon kanssa voi lähteä huoletta yksinkin. Joukolla mentäessä Paavo menee aina ensimmäisenä ja jos tämä ei ryhmälle ole selvä, osaa se kyllä vallan nerokkaasti kiilata joukon etummaiseksi johtamaan lössiä kohti tuntematonta.

    Meillä on suuri kunnia käyttää Baavea ratsastustunneilla tarvittaessa. Reipas ja rautahermoinen Paavo koettelee ehkä koulutunneilla ratsastajien vatsalihaksia suurella ja pomppuisalla ravillaan, mutta on useimmiten tosi tykätty ratsu niin tuntilaisten kuin omistajansakin mielestä. Estetreeniin Paavoa joutuu vähän patistelemaan, mutta kun hyppimisen riemu löytyy, on Paavo mutkaton.






    Kalenteri

    26/05/2018 Harjoituskoulukisat Mansikkamäen Ratsutilalla / helppo A / 9/15
    26/05/2018 Harjoituskoulukisat Mansikkamäen Ratsutilalla / helppo B / 13/15
    06/05/2018 ERJ-kilpailut Stall Sjöholmassa / 50-60cm / 1/3 (tarinaluokka)
    10/02/2018 Harjoituskoulukilpailut Ponipallerossa / vaativa B / 1/1 (tarinaluokka)
    25/01/2018 Harjoitusestekisat Kittimäen tallilla / 100cm / 7/9
    24/01/2018 Harjoituskoulukisat Pohojolassa / helppo A / 6/12
    24/01/2018 Harjoitusestekisat Pohojolassa / 90cm / 3/13
    21/10/2017 Harjoituskoulukisat Rihtniemessä / helppo B / 17/17
    18/10/2017 Harjoituskoulukisat Susikallion ratsastuskoulussa / helppo B / 6/20
    18/10/2017 Harjoituskoulukisat Susikallion ratsastuskoulussa / helppo C / 12/20
    15/10/2017 Harjoituskoulukisat Nuppuran tallilla / helppo B / 2/2 (tarinaluokka)
    24/09/2017 Harjoitusestekisat Newerrassa / 80cm / 12/13
    23/09/2017 Harjoituskoulukisat Newerrassa / helppo A / 7/11
    23/09/2017 Harjoituskoulukisat Newerrassa / helppo B / 6/15
    10/09/2017 Harjoituskoulukisat Katriinan tallilla / helppo B / 10/19


    Ainon ja Baaven päiväkirja

    23/11/2018 Baavea moikkaamassa
    Olen tehnyt töitä ja treenannut uudella kisahevosellani Kirpulla hiki hatussa koko syksyn, enkä ole käynyt sen takia Mäkiojalla moikkaamassa Baavea moneen kuukauteen. Joku voisi syyllistää huonoksi omistajaksi, mutta oikeasti olen kokoajan ollut kuvien ja videoiden välityksellä yhteydessä Elliin ja nähnyt miten hyvin Paavoseni tallilla voi. Tänään pyhitin kuitenkin perjantaisen iltapäivän täysin Baavelle. Se tunnisti minut tarhassa ja olisi varmaan kavunnut syliin asti, jos olisi hieman pienempi. Elli otti alleen Ponne-suokin ja kävimme yhdessä maastossa. Baave liikkui hyvin, enkä voinut olla kiittämättä Elliä joka kymmenes minuutti siitä, miten hyvin hän on ruunaa liikuttanut. Mielessäni käväisi myös ajatus siitä, voisikohan ruunalla vielä kilpailla. En kuitenkaan uskaltanut sanoa sitä ääneen ja pyyhin ajatuksen nopeasti myös mielestäni, sillä en halunnut antaa tilanteelle liikaa toivoa. Toisaalta nautin Baaven tutussa selässä olemisesta taas niin paljon, että olisi ihana saada Papsu Kirpun kotitallille. Susikallio on kuitenkin aikamoinen kompleksi ja Baavesta on tullut ihan maalaishiiri, joka kaipaa omaa rauhaa. Mutta entä jos..? Maastolenkin harjasin vielä Baaven uudemman kerran ja loimitin lämpimästi. Putsasin pintapuolisesti myös varusteet ja sain Ellin tiedustelemaan onko minulla ikävä Baavea, kun noin paljon näen vaivaa sen puunaamiseen ja varusteiden siistimiseen. Olihan siinä myönnettävä, että ikävä on kova. Täytynee tulla pian uudelleen, vaikka tämä aina yhtä haikealta tuntuukin.

    13/06/2018 Saikulle surullisin mielin
    Ei meillä nyt mene ihan putkeen. Ärsyttää, suututtaa, turhauttaa. Ollaan starttailtu kevään aikana silloin tällöin kisoissa ja niitetty ihan pikkuisen jopa sijoituksiakin. Meidän ekat ERJ:n alaiset kisat me jopa voitettiin, mikä tuntui superhyvältä! Nyt on kuitenkin käynyt niin, että Baaven jo keväällä hetken aikaa vaivannut jalka on jälleen alkanut turpoilla miten sattuu. Papsu ei onnu, mutta jalka ei näytä tykkäävän hikitreenistä, eikä varsinkaan hyppäämisestä. Viime vuonnahan Baave oli hetken aikaa lomalla, kun kisa- ja valkka-arki ei oikein pojalle tuntunut maistuvan. Tutkitutin sitä silloin, mutta vikaa ei löytynyt. Ehkä jalka on jo silloin vaivannut jollain tasolla, vaikka hetken näyttikin välissä siltä, että heppa on kunnossa. Nyt on kuitenkin myönnettävä, että poni on rikki ja sille ei mitään voi tehdä. Kisaamaan Papusta ei enää ole, enkä minä koe pystyväni tarjoamaan harrastehevoselle tarpeeksi hyvää arkea. Mieli janoaa tavoitteita ja totisempaa treeniä, pakko se on myöntää. Baavelle on kuitenkin tulevaisuus jo kirjattu: meidän tallin omistaja Elli kysyi, olisiko Baavea mahdollista saada ylläpitoon Mäkiojan tallille harrastekäyttöön. Se saisi pysyä tutulla tallilla tuttujen kavereiden lähellä ja sitä tarjottaisiin vuokrahevoseksi, jos joku sillä haluaa tulla ratsastelemaan kevyesti ja hoitamaan. Baave on minulle rakas, mutta uskon, että se voi tarjota jollekin toiselle enemmän kuin minulle tällä hetkellä. Mitä omiin suunnitelmiini tulee, olen aikeissa ostaa uuden hevosen, mutta minusta tuntuu, että majoitan sen toiselle tallille, josta löytyy maneesi. Päätökseni "jättää" Mäkioja liittyy myös siihen, että jos näkisin Pauksua päivittäin oman uuden hevoseni lisäksi, tuntisin kokoajan huonoa omatuntoa. Ellinkin kanssa puhuimme tästä ja hän ymmärtää kuvion täysin. Ja ovet ovat kuulemma aina auki: voin tulla moikkaamaan Baavea ihan koska vain ja tieto siitä lohduttaa.

    06/05/2018 ERJ-kilpailut Stall Sjöholmassa / 50-60cm / 1/3 (tarinaluokka)
    Tehtävänanto: Kerro kisasuorituksesta tai -päivästä. Sisällytä tarinaan seuraavat sanat: muuttolintu, sinivuokko, routa & väsymys. Sanoja saa taivuttaa. (max. 250 sanaa)

    Keräsimme Baaven kanssa koko kevään rohkeutta lähestyä jälleen kisakenttiä. Viime kerrasta oli nyt vierähtänyt sen verran aikaa, ettei krooninen häpeäni enää saanut poskiani helottamaan. Nyt kun pahinkin routa oli kaikonnut, sinivuokot puskivat jo pintaan terhakasti ja ulkokentät muistuttivat taas enemmän pöliseviä hiekka-alueita kuin mutakuoppia, uskaltauduimme mönkimään ulos häpeäntäyteistä itsesäälipurkistamme ja matkasimme Baaven ja kisahoitajamme Millan kanssa estekisoihin. Korkeushyppääminen sai kuitenkin jäädä tällä(kin) kertaa väliin, sillä ilmoitin meidät ihan miniluokkaan kaikkien osapuolten mielenrauhan säilyttämiseksi.

    Baave hyppäsi alkuradan ihailtavan tosissaan, vaikka se olisi voinut periaatteessa astua käynnissä esteiden yli. Kolmanneksi viimeisellä esteelle meidän molempien itsevarmuus kostautui pahemman kerran, sillä minä erehdyin lähtemään hyppyyn vähän liian aikaisin mukaan, mistä Baave otti motivoituneena kopin, ponkaisi jaguaarin elkein kohti estettä, joten seuraavaksi olinkin jo matkalla selästä kuperkeikalla maata kohti. Kopsahdin maahan, sain kasan puomeja perässäni päälleni, päästin ohjista irti ja katsahdin taivaalle. Hetken keskityin ihastelemaan pilvettömällä taivaalla matkaavien muuttolintujen auraa, kunnes tajusin pohtia sattuuko minuun ja könysin sitten ylös hieman pöllämystyneenä, etsien samalla katseellani ruunaa, joka jo paineli toisessa päässä kenttää.

    Kotimatka oli hiljainen. Milla ilmoittautui kuskiksi jo siinä vaiheessa, kun näki murhanhimoisen ilmeeni taluttaessani Baavea kentältä keskeytyneen suorituksemme jälkeen. Kokonaisvaltainen hevosharrastusta kohtaan tuntemani väsymys kesti kisapäivän jälkeen viikon. Sen jälkeen olin jo ehtinyt unohtaa tämänkin reissun ja selasin taas kisakutsuja optimistisena. Niin myötä- kuin vastamäessäkin, Baaveseni.

    10/02/2018 Harjoituskoulukilpailut Ponipallerossa / vaativa B / 1/1 (tarinaluokka)
    Tehtävänanto: Täydennä tarina ohjeen mukaisilla sanoilla! Saat kuitenkin vain seuraavan listan avulla kehitellä sopivia sanoja Veeran laatimaan pohjatarinaan: adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, verbi, verbi, adjektiivi, adjektiivi, adjektiivi, verbi, verbi, adjektiivi, adjektiivi, henkilö (nimi, titteli, rooli tms.), substantiivi, numero

    Ratsukko saapui radalle ällistyttävässä ravissa, mukanaan mittanauha. Ratsukko teki tuomariston eteen pollean pysähdyksen ja ratsu tuhahti tyytyväisenä. Ratsastaja toilaili tuomariston suuntaan ja esittäytyi näin: "Nimeni on Aino ja tämä on hämärä ratsuni. Olemme vetovoimaisesti treenanneet ohjelmaamme, johon kuuluu muunmuassa salakavalia sukelluksia. Tämän jälkeen ratsastaja matkasi ratsuunsa vauhtia ja he aloittivat perusteellisen näytöksensä. "Asianmukaista menoa", totesi lakimies. Ratsastajan ratsu säikähti kuitenkin yhtäkkiä ruislepää ja heitä pyydettiin harkitsemaan kisaamista viiden vuoden päästä uudelleen.

    07/12/2017 Koulutunnilla Hurmanjyrkän harrastetallilla
    Baave seisoi silmät lautasen kokoisina keskellä Hurmanjyrkän maneesia ja tuhahti itsekseen. Alkamassa oli ympyrätyöskentelyä taivututtelujen parissa. Meillä oli takana hieman pieleen mennyt syksy ja ulkopuolisen kommentti meiningistä oli nyt enemmän kuin tarpeen. Baave ei malttanut pysyä paikoillaan noustessani selkään, mikä sinänsä oli tänään jopa toivottavaa, sillä se kertoi ruunan olevan hereillä. On ollut paljon päiviä, jolloin ruuna olisi jäänyt mielummin karsinan perälle kiukuttelemaan, joten pieni ylimääräinen energia ei yhtään haitannut.

    Verryteltyämme hevoset muutaman muun tuntilaisen kanssa, aloimme opettajan ohjeiden mukaisesti ratsastamaan ratsuja kuulolle sulkutaivutuksilla, joita tuli tehdä omaan tahtiin vuoroin sisään ja vuoroin ulos taivuttaen. Tavoitteena oli saada hevonen apujen väliin ja taipumaan rehellisesti, pienillä avuilla. Käynnissä homma eteni kivasti, itseasiassa olin jopa hieman ylpeä siitä miten nätisti Baave kuunteli mitä asiaa minulla sille oli. Raviympyrät olikin sitten vähän kinkkisempiä, sillä ruuna veteli isoa, hyvin painavaa ja korkeaa pomppuravia eteenpäin sellaisella voimalla, että vähän hirvitti. -Baave tekee tosissaan, se on ihan hyvä. Vähän voisit kuitenkin ratsastaa ravia aavistuksen rennommaksi niin, että pystyt istumaan tiiviisti satulassa ja keskittymään taivuttamiseen. Sisäänpäin taipuu hienosti, nyt vähän napakampi taivutus ulospäin ja lähdet sitten hölläämään apuja ja etsimään mahdollisimman hienovaraisia apuja! opettaja kailotti kentän keskellä ja sai minut hermoilemaan. Siitä oli aikaa, kun olin viimeksi käynyt tunnilla. Oli vaikeaa kuunnella ohjeita ja keskittyä hevoseen, joka yllätti kaikella mahtipontisuudellaan. Tälläisen Baaven minä tahtoisin nähdä useammin kotonakin.

    Laukkaharjoitukset tehtiin myös ympyrällä tehden jälleen taivutuksia myötä- ja vastataivutuksilla. Alkuun piti saada nostettua hallittu laukka. Se osoittautui naurettavan vaikeaksi, sillä ruunalla oli oma vauhdikas mielipiteensä laukan tempoon ja minä pompin selässä nolona kenttää ympäri. Pyysin lupaa tehdä laukannostoja itsekseen hetken toisessa päässä maneesia, mikä toki passasi opettajalle. Nostin laukan kulmasta, kieputin ruunan ympyrälle, siirsin käyntiin ja nostin uuden laukan. Jouduin hiomaan tätä valehtelematta viisi kertaa, ennen kuin Baave suostui ymmärtämään, ettei me nyt ihan totta voida rallitella päättömästi pitkin poikin. Hieman hämmentyneenä palasin varsinaisen tehtävän pariin toisen ratsukon kanssa samalle ympyrälle ja teetin ruunalla taivutuksia niin hyvin kuin vain suinkin osasin. -Hyvä Aino, nyt sä tiedät mitä olet tekemässä! Ja se heijastuu heti hevoseen. Oikein hyvä siinä! opettaja kehui ja sai ilmeeni hieman kirkastumaan.

    Tunnista jäi hieman hämmentynyt fiilis. Baave on ollut monta kuukautta tahmainen kuin hunaja, mutta tänään se väläytteli ihan hauskoja uusia piirteitä itsestään. Kyllä minä tuollaisen kahelin kanssa mielummin treenaisin kuin sen patalaiskan uuvatin, sillä kyllä minun mielestä jarruttaminen on helpompaa kuin kaasuttaminen. Nyt yritän saada tämän saman kipinän kotitreeniin. Ja taivutuksia pitää vielä viilata, melkoista arvailuahan se vielä oli kun on jäänyt kotona vähän vähemmälle tietyt perusjutut..

    Opettajan palaute: Olipa kyllä hauskaa saada ihan uusia ratsukoita opetettavaksi! Oman tallin kanssa kun ei oikein ehdi valmentajana kiertämään, mutta mahtavaa, että tunnit houkuttelevat porukkaa myös ulkopuolelta! Baavehan osoittautui varsin lutuisaksi tapaukseksi, eikä tavanomaisia käynnistymisvaikeuksiakaan ilmeisesti tällä kertaa ilmennyt. Käynnissä työskentelynne näyttikin sujuvan todella mallikkaasti, kun ruuna astui hyvin takajalat alleen ja oli selkeästi menossa itse eteenpäin. Samanaikaisesti eteenpäinpyrkimys oli kuitenkin myös ongelma, eritoten ravissa ja laukassa, sillä se hankaloitti Baaven kokoamista. Myös sulkutaivutukset olivat hankalia, sillä Baave lähti helposti puksuttelemaan liian pitkää ravia ja liian kovaa. Muista itse istua satulassa vatsalihakset napakkana ja tehdä selkeät pidätteet, joilla ravin tahdin saisi kuntoon. Kun pääsit istumaan lähemmäs satulaa ja sait matkaavoittavaa askelta hiukan kootummaksi, myös taivutukset onnistuivat huomattavasti paremmin.

    Laukassa sama, reipas tahti jatkui, ja olikin ehkä ihan hyvä, että halusit itse mennä nollaamaan tilanteen maneesin toiseen päätyyn ruuhkaiselta ympyrältä. Siirtymiset ovatkin hyvää harjoitusta hevoselle, joka on liian hidas joko pidätteille tai pohkeelle. Ne selkeästi toimivat myös Baaven kanssa, ja kun palasitte ympyrälle, olittekin jo aivan eri ratsukko! Olenkin aina sanonut reippaista hevosista, että energia on aina positiivinen asia, mutta se on vain osattava valjastaa oikeaan muotoon - eli työntekoon :) Baave vaikuttaa superkivalta hevoselta, ja mikäli normaalisti se on tahmea ratsastaa, ehkä pieni virtapiikki tänään tunnilla olikin vain hyvä juttu! Kun sait vain ruunan kunnolla keskittymään työntekoon ja liikkeen voiman suunnattua ylös, väläytteli Baave etenkin lopputunnista todella kivoja pätkiä. Mahtavaa, että eksyitte tunnille Hurmanjyrkkään! Olette lämpimästi tervetulleita uudelleenkin. Toivottavasti opetus antoi teille hyviä vinkkejä jatkoa varten!


    23/10/2017 Arkeen takaisin
    Syksyn harjoituskisa-menestys ei ole päätä huimannut. Osin siksi, ja osin ihan vain omien kiireideni vuoksi, on aika rauhoittua. Turhaan me treenataan isompia kisoja varten, kun pienet harjoituskisatkaan ei vielä suju. Baavekaan ei ole oikein ollut viime viikkoina oma itsensä, vaan vähän jopa hapan. Monena päivänä tallilla on ollut ikävä olla, kun heppa ei tahdo ja asenne tarttuu minuun. Ihan tavallinen siirtymätreenikin tuottaa toisinaan Baavelle tuskaa ja heppa on parin toiston jälkeen valmis luovuttamaan, jos siitä alkaa tuntua siltä ettei se osaa tai tiedä mitä siltä haluan. Ostin hevosen, koska halusin harrastaa omaan tahtiin ja oppia uutta. Turhat paineet ei kuitenkaan kuulu tähän kuvioon, sillä haluan hevosen olevan tyytyväinen elämäänsä ja Baave ei sitä nyt selkeästi ole. Olen tutkituttanut sen myös hierojalla ja eläinlääkärillä jumien ja muiden vikojen varalta, mutta mitään suurempaa ei ole löytynyt. Paavetti tahtoisi vain vähän höllätä ja oikeastaan minä olen täsmälleen samaa mieltä. Nyt me siis unohdetaan hetkeksi kisakalenterit ja nautitaan syksyn viimasta. Onneksi on maneesi, jonka lämmössä voidaan köpötellä jos oikein paukkupakkaset yllättää. Maastoon olen luvannut viedä Papua mahdollisimman usein ja jo tänään lunastin lupaukseni, kun kävimme metsässä rämpimässä. Hepalla oli kivaa, pitkästä aikaa.

    15/10/2017 Harjoituskoulukisat Nuppuran tallilla / helppo B / 2/2 (tarinaluokka)
    Tehtävänanto: Pituus 100-150 sanaa. Tässä luokassa on tarkoitus kilpailla, kuka kilpailijoista huomaa kaikkein pienimpiä asioita. Mikä on pienin asia hevosessasi tai tallipäivässäsi, jonka huomaat? Sanotaanhan, että se, joka osaa iloita pienistä asioista, on onnellinen. Mihin johtopäätökseen päädyt, kun pohdit löytämiäsi pieniä asioita? Oletko sen jälkeen onnellinen?

    Liian usein sitä unohtaa, miten kohtelias ja täysjärkinen hevonen minulla onkaan. Kun kutsun sitä tarhan portilla luokseni, se tulee eikä emmi. Kun puen sille riimun, se ei nosta päätään taivaisiin. Kun talutan sen kurakelillä pesariin ja avaan vesihanan, se ei protestoi pesulle joutumista vaan seisoo paino neljällä jalalla, odottaa, malttaa. Kun nousen selkään, se ei lähde liikkeelle ilman lupaa. Kun pyydän siltä jotain, se yrittää tehdä parhaansa. Ruuna ei ehkä liiku järin reippaasti, mutta onhan se rauhoittavaa kun tietää, ettei hevonen ryöstä maastossa tai karkaa alta treenissä. Se vastaa apuihin ja tekee töitä niin paljon kuin jaksan pyytää. Ja sellaisena hetkenä, kun mieli on maassa, saappaat hiertää ja kisanuttura kiristää hiuksia saaden päänkin kipeäksi, Baave viestii olemuksellaan varmuutta siitä, että kaikki menee ihan hyvin. Ja siitä saan olla aivan hemmetin onnellinen.

    10/09/2017 Harjoituskoulukisoissa Katriinan tallilla / heB / 10/19
    Ajoimme tänään peräkanaa Ellin kanssa Katriinan tallille kisaharjoituksiin. Elli kuljetti mukanaan Hilloa ja Samia, ja loin kyllä aamulla ihailevan katseen Elliin, joka puunasi molemmat hevoset ja lastasi ne tottuneesti (siitäkin huolimatta, että Samin Elli oli vasta ostanut ja ruuna oli hänelle aivan uusi tuttavuus). Taivas oli harmaa jo aamulla, mutta eipä se siitä valoisammaksi muuttunut puoleen päivään mennessä. Jo verryttelyissä oltiin Baaven kanssa litimärkiä ja minua huoletti suuresti satulan kunto. Eihän se nyt mikään laatupenkki ollut, mutta ajoi asiansa ja satulan pilaaminen omalla tyhmyydellä ei nyt tulisi kuuloon. Siinä Baaven kanssa leppoisasti ravaillessa muistin yhtäkkiä, että minullahan on satulan suojapussi mukana. Kysyin kisavastaavalta, olisiko mitenkään mahdollista vuorata penkki suorituksen ajaksi tulipunaisella, varmasti silmään pistävällä suojalla. Luojan kiitos kisat oli leppoisat ja yleinen ote rento, joten ihan pokkana lähdin radalle suojatulla satulalla ja vetäisin vielä itselleni keltaisen Rukan sadetakin niskaan nostamaan huvittunutta tunnelmaa entisestään. Hienohelmat vauhdissa...

    Suoritus meni jotakuinkin niin kuin olin vähän uumoillutkin. Liikkeisiin oli vaikea löytää näyttävyyttä ja minulla meni kaikki työ siihen. Radantiet oli siis kamalaa katsottavaa, kiemuraurasta voltteihin asti. Peruuttaessa mentiin kiemuralle ja koko rata leikkaalla suoritettu keskilaukka se vasta katastrofi olikin. Silti sain jostain olla ylpeä, nimittäin ravipätkät oli mielestäni harmonisia: minun oli helppo istua joustavasti kyydissä ja raviin löytyi aika-ajoin hyvä tuntuma. Välillähän Baavella on niin pompottava askel, että rytmiä on vaikea ylläpitää minun pomppiessa kyydissä kuin säkki porkkanoita. Harjoittelemaan tänne kuitenkin tultiin ja olihan nämä meidän ensimmäiset kilpailut. Voin myös myöntää ihan rehellisesti, etten ole hyvä ratsastaja. Olen keskinkertainen ratsastuskoululainen, joka on ottanut suuren riskin ostaessaan oman hevosen. Onneksi se oma hevonen sattuu olemaan maailman kiltein ja lauhkein tapaus. Baavea ei paljon mokat tänäänkään häirinnyt ja se malttoi yrittää siitä huolimatta, että varmasti aisti oman ärtymykseni ja jännittämiseni. Kolmentoista päivän päästä sitten Newerran tallille harjoituskoulukisoihin, niitä kohti siis!

    25/08/2017 Koulutreeniä
    Ilmoittauduin Baaven kanssa Katriinan tallin harjoituskoulukisoihin syyskuulle, joten nyt ollaan hinkattu rataa. Toki nuo kisat on rennot ja leikkimieliset, mutta ihan hyvä meidänkin on välillä käydä treenaamassa kisaamista, jos vaikka talvella ryhdistyttäisiin ihan tosissaan ja käytäisiin vähän kisaamassa. Tein tänään siis Paavosen kanssa radan pari kertaa läpi. Meidän vahvuus oli tasaisuus rytmillisesti, mutta tarkkuus siirtymissä ja radanteissä on meillä molemmilla vähän hukassa, niin hölmöltä kun se kuulostaakin. Baave on herkästi vähän suurpiirteinen, minkä vuoksi kaiken tekemisen tarkasti on yllättävän vaikeaa selässä. Askellajien sisällä tehdyt muutokset esimerkiksi harjoituslaukasta keskilaukkaan sujuu kuin rasvattu, mutta tarkempaa työskentelyä vaativat reitit ja siirtymät onkin sitten oma lukunsa. Myös peruuttaminen oli Baavelle vaikeaa, mutta se on aivan oma vikani: en muista koska viimeksi olisin pyytänyt ruunalta peruutusta. Kisoihin ei ole kauaa, mutta onneksi minulla on lukuisia ratsastuskertoja vielä edessä ja voin hinkata vaikeita pätkiä. Tiedän, ettei harjoituskisoista saa ottaa stressiä, mutta kisat antavat aina kivoja välietappeja ja tavoiteltavaa. Kesä kun meni lähinnä maastoillessa...

    08/08/2017 Asetutaan taloksi
    -Tuota tarhaamista pitää nyt vähän vielä fundeerata, yhtään en osaa sanoa miten nämä nyt sitten olisi järkevintä tarhata, Elli pohti tallin pihassa kädet tomerasti lanteilla. -Tämän voi tarhata kenen kanssa vaan, vahvistin Ellille ja talutin ruunaa vielä muutaman askeleen pihaa ympäri. Ruuna oli väsynyt matkasta, mutta kävi hieman ylikierroksilla, joten en viitsinyt vielä viedä sitä karsinaan. -Remu asuu meillä vielä ainakin hetken, jatkosta on ollut puhetta mutten ole varma jäävätkö he pitkäksi aikaa. Baave varmasti rauhottaisi oria hyvin, Elli tuumi ja ehdotti josko veisimme heti Baaven viereiseen tarhaan hetkeksi tutustumaan aidan yli Remuun. Remu sai hepulin, jota Baave koitti parhaansa mukaan matkia. -Mikä pikkuori sieltä oikein kumpuaa? naureskelin korskuvalle ruunalle ja ihmettelin sen steppailua aitauksessa. -Voin tarhata ne aamulla samaan tarhaan tai sitten voidaan vielä huominen totutella omisssa tarhoissa, Elli mietti ja tarjoutui sitten kantoavuksi kamppeille, jotka odottivat edelleen auton takakontissa. Tästä tulisi mahtava syksy!


    Varusteet



    Baavella on keskihintainen, ok-laadukas musta yleissatula, jossa on joustosatulavyö. Koulu- ja estepenkki on ollut haaveissa, mutta tällä hetkellä nykyinen satula on Baaven selälle just eikä melkeen sopiva ja siksi jäänyt nyt vakituiseen käyttöön. Paavolla on paljon sinistä väriä varusteissa, kuten satulahuovissa. Arkikäytössä on kaksi huopaa, lisäksi varastossa on valkoinen kisahuopa. Satulan ja huovan välissä käytetään lampaankarva-romaania, joka edesauttaa entisestään satulan istuvuutta ja on muutenkin osoittautunut ratsastaessa korvaamattomaksi avuksi. Baavella on tavalliset mustat semilaadukkaat englantilaiset suitset alaturpahihnalla höystettynä. Ajaa asiansa, vaikka onhan meillä laadukkaat huippusuitsetkin haaveissa. Baavella käytetään esteillä ja maastoillessa jännesuojia etusissa. Näiden suhteen ei olla tingitty, vaan suojat on erittäin laadukkaat EQP:n WEGA "Olympic" -suojat, jotka on suunniteltu etenkin esteratsastukseen.



    Baaven sininen riimu ja naru roikkuvat karsinan edessä. Sininen harjakassi sinisine harjoineen löytyy satulahuoneen kaapista Baaven hyllyltä. Samaisessa paikassa säilytetään Paavon omaa ruskeaa juoksutusliinaa. Paavolla ei tällähetkellä ole omia sieniä, linimenttejä yms yms yms, koska tallilla on käytössä yhteiset purkit ja purnukat tilan säästämiseksi.



    Baavella on ratsastusta varten superihana perinteikäs enkkuviltti. Talliloimi (fleece) on harmaasininen. Toppaloimi Baavella on sinertävä sekin. Suojaava sadeloimi taas on rusehtava turkoosein yksityiskohdin. Loimia on tullut hankittua liikaa, joten tallilla on nyt vain nämä pakolliset ja tuon sitten kotoa loimia kaappiin sitä mukaa kun nämä alkavat olla elämää nähneitä.


    MÄKIOJAN TALLI ON VIRTUAALITALLI, JONKA MATERIAALI ON TALLIN OMAISUUTTA ELLEI TOISIN MAINITA. ULKOASUN KUVAT © RANSU.KUVAT.FI.
    BAAVE ON VIRTUAALIHEVONEN. KUVAT © https://sonjamakinen.kuvat.fi/kuvat/Vapaasti+kopioitavat/