Villahaan Surutuulia

Villahaan Surutuulia

KTK-II





Virallinen nimi Villahaan Surutuulia Kutsumanimi Suru
Syntymäaika 08.10.2015 (15v) Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma Säkäkorkeus 153cm
Kasvattaja Villahaka Omistaja Uppe VRL-11253 / Villahaka
Koulutustasot KO vaB RE 70cm VH-numero VH18-018-1406



Saavutukset

Jälkeläiset

s. 28.11.2019 o. Villahaan Veljes (i. Villahaan Veeti)



Tällä hevosella on nimensä takana hyvin merkittävä tarina menettämisen pelosta, eikä nimi kyllä kaukana ole myöskään tamman luonteenlaadusta. Suru on hieman arka, mutta äärimmäisen ystävällinen neiti, joka kaikessa herkkyydessään vaikuttaa kokoajan olevan huolissaan jostakin. Yhtä hyvin tämän tamman nimi voisikin siis olla Huolituulia.

Surun kanssa tasainen elämä on hyvä ja toivottava asia. Tamma ei kaipaa mitään ylimääräistä elämäänsä, sillä ihan perusjututkin tuntuvat toisinaan painavan tamman mieltä erityisen paljon. Herkkä tamma nauttii rutiineista ja siitä, että se saa paljon rapsutuksia ja huomiota osakseen. Yksinään neiti ei oikeastaan viihdy, vaan tutun kaverin kyljessä olo on turvallisempi. Uusia ihmisiä Suru voi vierastaa eikä hoitaessa rentoudu heti. Tamman luottamus on kuitenkin melko helppo saada ja silloin ei hevosen kanssa ole hullumpaa työskennellä.



Sukutaulu

I   Runon Pilmanteri
KRJ-I

II   Pismanteri
KRJ-I
III   Parmanteri
IIE   Sikurilla
IE   Valssin-Tahti IEI   Valssaaja
IEE   Ilta-Tähti

E   Rajattoman Suvetar
KRJ-I

EI   Liekin Leikki EII   Liekin Tanssi
EIE   Iivan Leikitär
EE   Vilutar
KRJ-I SLA-II
EEI   Luihu-Rovasti
EEE   Viimakka



Näyttelymenestys


Kilpailukalenteri

42 KRJ-sijoitusta

10.02.2019KRJhelppo C2/50
08.10.2016KRJvaativa B1/30
30.08.2016KRJvaativa B2/40
24.08.2016KRJvaativa B6/40
24.08.2016KRJvaativa B6/40
22.08.2016KRJvaativa B6/40
21.08.2016KRJvaativa B3/40
21.08.2016KRJvaativa B2/40
23.11.2015KRJvaativa B6/50
21.11.2015KRJvaativa B6/50
19.11.2015KRJvaativa B5/50
16.11.2015KRJvaativa B4/40
13.11.2015KRJvaativa B5/40
18.11.2015KRJhelppo A5/30
13.11.2015KRJhelppo A2/30
30.11.2015KRJhelppo A1/50
28.11.2015KRJhelppo A1/50
18.11.2015KRJvaativa B4/50
15.11.2015KRJvaativa B4/50
12.11.2015KRJvaativa B2/50
30.04.2016KRJ-Cuphelppo A21/247
02.02.2019KRJhelppo C3/50
06.02.2019KRJhelppo C2/50
10.06.2018KRJhelppo A7/50
08.06.2018KRJhelppo A2/50
08.06.2018KRJhelppo A5/50
07.06.2018KRJhelppo A6/50
03.06.2018KRJhelppo A7/50
03.06.2018KRJhelppo A3/50
27.10.2016KRJvaativa B4/30
26.10.2016KRJvaativa B5/30
23.10.2016KRJvaativa B2/30
22.10.2016KRJvaativa B2/30
21.10.2016KRJvaativa B2/30
29.10.2016KRJvaativa B4/40
22.10.2016KRJvaativa B1/40
21.10.2016KRJvaativa B2/40
16.10.2016KRJvaativa B2/30
11.10.2016KRJvaativa B5/30
10.10.2016KRJvaativa B5/30
10.10.2016KRJvaativa B1/30
09.10.2016KRJvaativa B4/30



Päiväkirja

20.01.2019 Surusta kantakirjatamma!

Surutuulian päiväkirja se olla möllöttelee vähintään yhtä hiljaisena kuin meidän elo. Surun kanssa ollaan harrasteltu hitaaseen tahtiin aina sieltä vuodesta 2015 lähtien. Tänä vuonna siitä tuleekin jo neljä vuotta, mikä on monen mielestä varmasti kohtuuttoman pitkä aika tavoitella laatuarvosteluja ja muuta mainetta. Meillä ei ole kuitenkaan ollut kiire. Surun ensimmäinen jälkiläinenkin Villahaan Surutta syntyi vasta viime vuoden loppupuolella ja jäi meille ylpeiden omistajien ja kasvattajien murupullaksi. Meidän rauhallinen yhteiselo Surun kanssa sai viime kesänä hauskan uuden onnenpotkun pyllylle, kun otin Surun mukaan näyttelyreissulle ihan vain mielenvirkistykseksi. Navajassa järjestettyihin näyttelyihin lähti Surun lisäksi hevosautollinen muitakin hevosiamme. Näyttelypäivästä mukaan tarttui tuliaisiksi kaksi RCH-mainintaa, joista toinen kopsahti Surulle! Oltiinhan me koko talliporukka siitä alkuun vähän ihmeissämme, että tuoko muulinrepsukka edustaa nykypäivän haluttua suomenhevosrakennetta. Toisaalta Surun kanssa kaikki muukin elämä ja menestys on tapahtunut vähän sillä tavalla "oho, katos vaan" -mentaliteetilla ilman suurempia paineita. Surun olemassaolo kun on muutenkin ihmeiden avustamaa: tamma sai kovin epävarmat eväät syntyessään liian aikaisin aivan liian pienikokoisena keijukaisena. Nyt tammikuussa suunnitelmiin mahtui Surun vieminen kantakirjaustilaisuuteen ja tänään se vihdoin palkittiin II-palkinnolla! Suru voitaisiinkin astuttaa kantakirjapotentiaalimielessä vielä ainakin Pirunkorven Arvokkaalla (myyntiin), Villahaan Veetillä (myyntiin) sekä Runon Tuumingilla (myyntiin ja mahdollinen orivarsa kotiin). Suru on kilpailu-uransa kannalta myös valmis täysin siitostammaksi. Siltä puuttuu yksi sijoitus, jotta listassa olisi täydet 40 sijoitusta, mutta sen yksi Cup-sijoitus kompensoi puuttuvaa sijoitusta. Toki jälkeläisille siitä ei apua ole, mutta jospa saisin Surun laatuarvosteluihin ennen myyntivarsoja.

14.10.2015 Lokakuisia surutuulia

Tätä varsaa oltiin odotettu kuin hullut: kasvatti tulisi olemaan sekä Suvettaren että Pilmanterin ensimmäinen kotiin jäävä jälkeläinen, oikea kultahippu. Suvetar synnytti pienen tammavarsan merkittävästi etuajassa. Surun syntymää edeltävinä tunteina olin joutunut hyvästelemään yhden nuoren, juuri menestyksekkäästi kilpailu-uransa aloittaneen tammamme, joka onnistui telomaan itsensä tarhaillessaan hengenvaarallisesti ja menehtyi saamiinsa vammoihin. Avitin siis Suvetarta yllättäen alkaneessa synnytyksessä hyvin surullisin, mutta toisaalta myös onnellisin mielin. On kyllä hyvästejä ja uusia kohtaamisia tämä hevostilallinen elämämme täynnä, ajattelin. Kun heikko, hauras ja kertakaikkisen pieni keskenkasvuinen tammavarsa sitten syntyi, olin täynnä surua jo vähän niinkuin etukäteen, sillä pelkäsin tämän pienen prinsessan kuolevan käsiini millä hetkellä hyvänsä. Mutta kuinkas kävikään. Tamma kasvoi ja kunto koheni, honteluus katosi ja hevonen alkoi päivä päivältä muistuttaa enemmän ja enemmän ihan tervettä tammaa. Mutta voi miten suuria tunteita Suvettaren ja Surutuulian ensimmäisten yhteisten päivien aikana koinkaan. Menettämisen pelkoa oli niin kovin vaikea käsitellä. Tässä taas huomaa kuinka näihin eläimiin tämän elämäntavan myötä kiintyy. Että hevonen ei olekaan enää vain eläin, vaan odotettu, rakastettu ja ikävöity elämän teillä vierellä kulkeva kumppani. Nyt kaikki on hyvin ja meillä on taas yksi kaunis kasvattitamma lisää. Aivan on kyllä vanhempiensa näköinen. Olen Surun syntymän myötä ottanut yhteyttä sekä isän että emän kasvattajaan ja ihan mielenkiinnosta pyytänyt saada nähdä Rikun ja Supun varsakuvia. Surussa on kyllä niin samaa hohtoa ja hopiaa kuin vanhemmissaankin. Jännittävää nähdä tuleeko Surusta yhtä pieni ja pyöreä lyhyenläntä puksutin kuin emästään, vai karttuuko sille kokoa yhtä paljon kuin näyttävälle isälleen. Harja näyttää ainakin vielä tässä vaiheessa suuntautuvan enemmän emän harjanysään, mikä on sinänsä harmi kun toisena vaihtoehtona olisi ollut Pilmanterin jumaltukka.



VIRTUAALIHEVONEN / ULKOASUN TAUSTAKUVA © AK / HEVOSEN KUVAT © MLJ