VILLAHAKA




Silvertti

Silvertti

KRJ-I Jälkeläisluokka C


 


Virallinen nimi Silvertti Kutsumanimi Vertti
Syntymäaika 23.12.2014 (19v) Rotu suomenhevonen
Sukupuoli ori Säkäkorkeus 150cm
Kasvattaja Talli Pisara / Kaisa Ilomaa Omistaja Uppe VRL-11253 / Villahaka
Koulutustasot KO vaB RE 70cm VH-numero VH18-018-1192



Saavutukset

Jälkeläiset

s. 09.01.2015 o. Villahaan Samuli (e. Liisi-Lumilla) KRJ-I
s. 27.10.2015 t. Villahaan Silveera (e. Sipuliina) KRJ-I SLA-II
s. 22.12.2015 t. Villahaan Neemi (e. Naavan Nelli)
s. 09.06.2016 o. Villahaan Severi (e. Aukustiina)



Silvertti on väritykseltään kaunis ja luonteeltaan vallan avoin, utelias ja vauhdikas. Yleisesti ottaen "Vertti" on selväpäinen, helppo ja nopeasti oppivaa sorttia. Se saapui meille Talli Pisarasta pikkupoikana ja on valloittanut meidän kaikkien sydämet. Jos Vertistä nyt jotain negatiivista tahtoo sanoa, niin se on kiinnostunut asioista jopa ärsyttävyyteen asti. "Hei mitäs tuolla tapahtuu? Mitä sulla on taskussa? Miksiköhän tuo valkoinen muovipussi pyörii tuolla?" tuntuu Vertti ajattelevan. Sen järjenjuoksu on nopeaa ja mielenkiinto hyppii herkästi aiheesta toiseen. Oria voisi verrata tarkkaavaisuhäiriöiseen lapseen: yhteen asiaan keskittyminen ei ole kovin yksinkertaista, eikä hevonen muutenkaan malttaisi olla paikallaan.

Vertti on välillä vähän turhan uhkarohkea. Hevoslauman joukkopelästymiset ovat hyvä esimerkki Vertin käyttäytymisestä: se ehkä pinkaisee muiden mukana karkuun, mutta vilkuilee pian taakseen ja palaa juoksujalkaa hetken päästä tutkailemaan tilannetta. Mitä enemmän uutta ja ihmeellistä, sen parempi. Jos Vertti olisi entisaikain villihevonen, se ei ehkä selviäisi kovin hyvin, sen verran vieraantunut se on saaliseläimen roolista. Vertillä on karsinassa muovipullo täynnä kauraa, jotta sillä olisi jotain muuta ajateltavaa kuin karkureissun suunnittelua. Vertti on sidottava kiinni hoitamisen ajaksi, koska se karkaa todella vikkelästi käytävälle, jos se siihen vain mahdollisuuden saa. Vertti on ihan hauska hoitoheppa, vaikkakaan se ei viihdy hirveän pitkään aloillaan. Ori ei omaa huonoja käytöstapoja ja on mutkaton harjata ja varustaa, kunhan sen vain hoitaa rivakasti turhia odottamatta.

Pomminvarma, energinen, kuuliainen, kärsimätön.. siinä muutama oikein hyvin Verttiä kuvaava adjektiivi. Vertillä on aika lennokas liikekieli ja se menee mielellään eteenpäin. Toisaalta orin saa helposti tuntumalle, se kuuntelee ratsastajaa nöyrästi ja taipuu hyvin kouluradoille. Silti tämä hevonen ei ole helppo ratsu, sillä sen mielenkiinto ei pysy kauaa työnteossa. Vertille täytyy tarjota kokoajan tukea kuolaimelle ja tekemistä aivoille. Jankkaaminen ja yksinkertaisuus vievät heti hevosen huomion toisaalle. Maastossa Vertti on oma reipas itsensä ja metsäpoluilla se saattaa kompastella kinttujensa kanssa, mutta ori on mukava maastokaveri vauhdikkaaseen menoon. Koskaan se ei arastele autoja, lintuja tai tuulenpuuskia, joten vaikka Vertti on kaikessa vallattomuudessaan hengästyttävää seuraa, se kyllä pysyy hyvin avuilla siitä huolimatta ja toimii esimerkiksi uudessa kisapaikassa arkisen varmasti.



Sukutaulu

I   Valkoparta
rautiaankimo, 156cm

II   Valo-Nokka
rautiaankimo, 161cm
III   Perrin Pysti
IIE   Vuokko
IE   Salmiina
vaaleanrautias, 152cm
IEI   Sumppi
IEE   Herkuliina

E   Hopeliina
tummanpunarautias, 150cm

EI   Hopeen Hohto
tummanpunarautias, 154cm
EII   Hopee
EIE   Ainolan Karla
EE   Ilo-Tintta
vaaleanpunarautias, 149cm
EEI   Paavi
EEE   Tilli


Talli Pisaran seitsemäs oma kasvatti, tummanrautiaankimo orivarsa, putkahti maailmaan jouluaaton kynnyksellä 2014. Kasvattaja Kaisa Ilomaa valitsi Silvertiksi jo ensimmäisenä elinpäivänään nimetyn orin emäksi aikoinaan Hopeliinan, 150cm korkean tummanpunarautiaan tammansa, joka alkoi jo olla siitostammaksikin iäkäs. Hopeliinalla oli entuudestaan kaksi jälkeläistä, jotka molemmat ovat nyttemmin menestyneet kouluratsastuksessa mallikelpoisesti. Hopeliina itse on ollut koko ikänsä, tarkalleen ottaen 2-vuotiaasta lähtien Kaisan omistuksessa, eikä sen kanssa ole ollut mitään erityistä kiirettä tavoitteiden tai menestyksen suhteen. Hitaasti ja leppoisasti treenaten Hopeliina kuitenkin starttaili koululuokissa omistajansa kanssa sijoittuenkin. Vanhemmiten tämä lempeä, yhteistyöhaluinen ja kuuliainen tamma on toiminut myös hänen tyttärensä harrastehevosena ja on onnistunut opettamaan tytärtä suunnattomasti eteenpäin ratsastusurallaan.

Hopeliina syntyi Virroilla Saara Helisen yksityisenä kasvattivarsana yhdistelmästä Hopeen Hohto x Ilo-Tintta. Hopeen Hohto oli ravisukuinen, juoksijana pitkään elänyt tummanpunarautias 154cm korkea ori. Hopeen Hohto oli tuju, nopea ja räväkkä ori, joka ruunattiin juoksijauran päätyttyä. Hevosen sinnikäs uusi omistaja kouli ruunasta hiljalleen mukiinmenevän harrasteratsun. Tie siihen oli kuitenkin pitkä ja kivinen, sillä ruunan perusluonne oli alkuun hieman yhteistyöhaluton. Sittemmin Hopeen Hohdosta tuli omistajansa suositun blogin päätähti ravurista ratsuksi -projektin myötä. Kaikki on siis mahdollista, kun on kyse monipuolisesta ja sopeutusmiskykyisestä suomenhevosesta.

Vaaleanpunarautias Hopeliinan emä Ilo-Tintta oli 149cm korkea koulupainotteinen suomenhevonen. Se asui suurimman osan elämästään Saara Helisen omistuksessa kevyessä kilpakäytössä. Hopeliina on Ilo-Tintan ainoa jälkeläinen, sillä Salmiina loukkaantui tapaturmaisesti muutama vuosi Hopeliinan syntymän jälkeen ja kärsi kroonisista jalkavaivoista loppuelämänsä ajan. Saara ei tohtinut astuttaa tammaa tämän vuoksi enää uudelleen, jottei varsan paino olisi lisännyt nivelkipuja. Luonteeltaan Ilo-Tintta oli ehdottoman ihana ja herttainen hevonen ja se olisi periyttänyt varmasti hyvää luonnettaan ja varmajalkaisuuttaan jälkipolville.

Silvertin kasvattaja Kaisa Ilomaa valitsi Hopeliinan oriseuraksi vaikean valinnan jälkeen rautiaankimon, 156cm korkean suomenhevos-orin Valkoparran, jonka päällimmäisiin puoliin lukeutui ehdottomasti uteliaisuus, terävä ympäristön tarkkailu ja spontaani riemu, jotka yhdistyivät orissa hyvällä tavalla. Tuntemattoman silmin ori saattoi vaikuttaa kahelilta ja aivan liian energiseltä, mutta pitkäaikaisen omistajansa mielestä hevonen oli juuri niin hallittavissa kuin vain hevonen olla voi. Valkoparta ei ollut vaikea tai ilkeyttään villi, vaan sympaattinen, iloinen veijari, josta oli helppo pitää. Valitettavasti Valkoparran elämä loppui niin jalostuselämän kuin omistajaperheenkin surun kannalta ikävästi, sillä Valkoparta jouduttiin lopettamaan laitumella aiheutuneen säärimurtuman sivukomplikaatioiden seurauksena. Valkoparta ehti sijoittua jonkin verran kouluratsastuksessa ja sillä oli lyhyt maineikas ura jalostusorina, jota myös kantakirjaus II-palkinnolla tuki mainiosti. Valkoparran jälkeläiset ovat olleet terveitä ja luonteeltaan avoimia seuralaisia.

Valkoparta syntyi aikoinaan Savonlinnassa pienellä Puolajoen tilalla yhdistelmänä tallin omista hevosista. Orin isä Valo-Nokka kantoi rautiaankimoa väriä mukanaan. Rakenteeltaan se oli roteva ja korkeudeltaan 161 senttimetrisenä näyttävä ilmestys. Valo-Nokan kanssa kilpailtiin ensin valjakkoajossa ja myöhemmin myös kouluratsastuksessa. Se oli kantakirjaori, jolle siunaantui parikymmentä jälkeläistä. Moni Valo-Nokan jälkeläisistä peri orin kimon värityksen. Luonteeltaan Valo-Nokka oli todella kylmäpäinen ja viisas. Se ei turhasta kitissyt tai olemattomia säikkynyt. Orin lunkki luonne ei kuitenkaan selkeästi siirtynyt esimerkiksi Valkoparralle, jonka luonne on selkeästi periytynyt enemmän pirteältä emältä.

Valkoparran emä, vaaleanrautias Salmiina oli kompakti, juuri ja juuri hevoskokoisen mitoissa oleva energinen tamma. Se innostui herkästi, otti arjen vastaan suurin tuntein, hermostuin kiireestä ja ylsi todella mahtaviin suorituksiin niin koulu- kuin estekentilläkin, sillä kisatilanteen jännittävyys toi tamman etenemiseen aina toivottua reaktiivisuutta. Milloinkaan tamma ei hermostunut kisatilanteessa, mutta kotona sillä oli selvät mielipiteet siitä, miten asiat kuuluu hoitaa. Tamma oli hyvin määrätietoinen, nopea, sukkela ja itsenäinenkin, eikä elämä sen kanssa ollut kuuleman mukaan kovinkaan helppoa. Salmiina asui kasvattajansa luona Puolajoen tilalla koko ikänsä, sillä kasvattaja ei kehdannut myydä tunteella elävää väkkärää kenenkään riesaksi. Salmiinan jälkeläiset on suunniteltu huolella, eikä yksikään viidestä jälkeläisestä omaa kovin hankalaa luonnetta. Isävalinnat ovat siis olleet onnistuneita ja tasapainoittaneet tamman temperamenttia.



Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta

25.01.2015 KRJ vaativa B6/40
28.03.2015KRJvaativa B4/40
26.03.2015KRJvaativa B6/40
25.03.2015KRJvaativa B2/40
21.03.2015KRJvaativa B3/40
13.03.2015KRJvaativa B1/40
14.02.2015KRJvaativa B1/30
12.02.2015KRJvaativa B4/30
10.03.2015 KRJ vaativa B2/30
21.02.2015 KRJ vaativa B4/40
19.02.2015 KRJ vaativa B6/40
10.02.2015 KRJ vaativa B3/40
05.02.2015 KRJ vaativa B3/40
27.02.2015 KRJ vaativa B2/30
20.02.2015 KRJ vaativa B3/30
15.02.2015 KRJ vaativa B3/30
12.02.2015 KRJ vaativa B2/30
10.02.2015 KRJ vaativa B3/30
22.02.2015 KRJ vaativa B4/30
16.02.2015 KRJ vaativa B1/30
31.07.2015KRJ-Cuphelppo B11/274
11.02.2015 KRJ vaativa B2/30
23.01.2015 KRJ vaativa B6/40
21.01.2015 KRJ vaativa B5/40
21.01.2015 KRJ vaativa B6/40
08.02.2015 KRJ vaativa B1/50
07.02.2015 KRJ vaativa B2/50
07.02.2015 KRJ vaativa B7/50
06.02.2015 KRJ vaativa B1/50
03.02.2015 KRJ vaativa B2/40
03.02.2015 KRJ vaativa B4/40
30.01.2015 KRJ vaativa B4/30
28.01.2015 KRJ vaativa B5/30
21.01.2015 KRJ vaativa B5/30
27.01.2015 KRJ vaativa B5/40
21.01.2015 KRJ vaativa B5/40
14.01.2015 KRJ vaativa B6/40
30.01.2015 KRJ vaativa B1/40
28.01.2015 KRJ vaativa B1/40
26.01.2015 KRJ vaativa B3/40





Päiväkirja

05.07.2018 Laatuarvosteluihin treenaamista

Silvertti on ollut minulla yli kolme vuotta. Se on pitkä aika meidän mittakaavassa ja varsinkin useimpien hevosharrastajien keskuudessa, sillä hevosia tunnutaan saavan laatuarvosteluihin melkoisen vimmattuun tahtiin. Vertillä on neljä jälkeläistäkin, jalostusarvostelusta Jälkeläisluokka C -maininta ja sijoituksetkin ovat mallillaan. Jotenkin Vertti on vain jäänyt muiden jalkoihin. Tänään oli siis ihan pakko harkita, josko olisi jo Vertin vuoro. Hain meidän eläköityneen harrastepuksuttimen pihatosta ja harjasin reippaasti pihassa. Silvertti oli hyvin innoissaan, siis tyypillisen tapaansa täynnä virtaa ja mielenkiintoa. Sillä on ihanat hoitajat, jotka sitä ratsastaa monta kertaa viikossa kevyesti, eli ihan tyhjänpanttina se ei ole. Mutta näköjään tekemisen meininkiä löytyisi. Tarkoituksenani ei kuitenkaan tänään ollut ratsastaa, vaan treenata kuvitteellisten näyttelyitten hengessä esittämistä laatuarvostelun rakenneosiota varten. Ja johan riitti tekemistä. Vertti ei yhtään ymmärtänyt, miksi me kävellään kentällä, miksi välillä pitää seistä ja lepuuttaa jalkaa ei saa. Verttiä ei pahemmin olla käytetty näyttelyissä ja sen huomaa, joten toivottavasti KRJL-kalenterini on täynnä vähintään syksyyn asti. Ei me olla vielä valmiita, ei tämmöisen rotiskon kanssa! Hieman naurunsekaisin fiiliksin yritin parhaani mukaan saada Vertin seisomaan korvat höröllä ja semmoinen ilme naamalla, ettei nyt ihan pystyynkuolleelta näytä. Onneksi laatispäivät on aina täynnä hulinaa, joten eiköhän Vertti siellä sitten itse tilanteessa ole sen verran skarppina, että kaula kaartuu ryhdikkäästi ja hepasta löytyy liikettä ravatessa.

10.05.2015 KRJ:n alaiset tarinakilpailut (helppo A) 27/30

Kilpailupaikkana Ascuns Farm. Tehtävänanto: Minulla on takataskussani lyhykäinen tarina, josta kuitenkin puuttuu sieltä täältä sanoja. Auta viimeistelemään tarina keksimällä puuttuvat sanat seuraavassa järjestyksessä: adjektiivi, adjektiivi, verbi, verbi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi. Huvittavin tuotos voittaa.

"Kilpailupäivä alkoi pirteissä merkeissä, sillä tunnelma verryttelyalueella oli sekava. Olin myös hoiperrellut koko edellisen yön, joten unet olivat jääneet hieman vähiin. Mikään ei kuitenkaan saanut keskittymistäni herpaantumaan. Ratsustani en voinut sanoa samaa, sillä se mulkaisi kuin avokätiset huulet vielä oman vuoromme alkaessa. Haasteet eivät loppuneet tähän, sillä hämmästyksekseni rata oli täynnä kirpeitä satulahuopia, mikä luonnollisesti hankaloitti suoritustamme. Selvisimme kuitenkin kunnialla loppuun, mutta mieleni olisi tehnyt antaa palautetta kisojen järjestäjille. Tulin kuitenkin heti paremmalle tuulelle, kun radalta poistuessani joku toimitsijoista lykkäsi käteeni uutuuttaan hohtavan jaustinhihnan. Nostin sen ilmaan voitonriemuisesti tuulettaen."

04.02.2015 Vauhtia ja jäisiä hiekkateitä

Silverttiinoksen kanssa meinattiin mennä tänään pahemman kerran nurin, kun lähdin sen kanssa pakkaskävelylle hiekkatielle treenin lopuksi. Jotenkin en yhtään osannut arvioida, että tie olisi ollut ihan niin jäässä. Matkustin selässä rennon letkeästi hieman puoliteholla, kuten nyt yleensäkin loppukäyntien aikana tuppaan tehdä. Jostain syystä, hokeista huolimatta, kaartuva tie luiskautti orin oikeanpuolen jalat kaarteeseen, minkä seurauksena heppa luisteli kuin bambi jäällä, sai sitten hetkeksi otteen ja loikkasi hätäratkaisuna ojan pohjalle umpihankeen. Siinä sitten olimme, hangessa hevosta miltei mahaan asti. Vertti ei asiasta pahemmin hämmentynyt, vaan jäi niille sijoilleen ikään kuin odottaen minulta vastausta siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ohjasin hepan pellolle päin, sillä sinne oli helpompi kavuta tien sijaan. Ja sitten alkoikin jumalaton pähkäily siitä, miten saan meidät takaisin tielle. Päädyin ratsastamaan hangessa takaisin tallille päin, laskeuduin selästä pellon kulmassa, otin ohjat kaulalta, siirryin haparoiden ojan kautta tien reunaan ja kehotin heppaa perässä. Kaikkien kanssa tämä tuskin onnistuisi, mutta nätisti Vertti nuoresta iästään huolimatta uskaltautui kompuroimaan hangen ja ojan läpi tielle. Hyppäsin takaisin selkään ja ratsastin hepan tallille kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Täytyy sanoa, että tässä on reipas hevonen!

06.01.2015 Kasvattaja Kaisa Ilomaan sananen Silvertistä

Silvertti on vanhimman tällä hetkellä omistuksessani olevan tammani Hopeliinan viimeinen jälkeläinen ja pitkäjänteisen kasvatustyön arvokas tulos. Jo varsasta saakka Silvertistä on ollut nähtävissä se, kuinka siihen on saatu kaikki ne ominaisuudet, joita itse suomenhevosessa arvostan. Se on terve, ryhdikäs, hyvin liikkuva ori, josta on kasvanut oiva koulupainotteisen ratsuhevosen alku. Silvertti on nopea oppimaan niin hyvässä kuin pahassakin, mutta perusluonteeltaan se on silti selväpäinen ja helppo käsitellä – hevonen, jonka kanssa on ilo työskennellä niin kotona kuin vieraassakin paikassa. Ori on ollut pienestä pitäen myös hyvin itsenäinen, pärjäävä ja utelias tapaus. Maitovarsana se aiheutti minulle monta harmaata hiusta juoksennellessaan hännäntöpö pystyssä ympäri tallipihaa samaan aikaan, kun Hopeliina juoksi tarhassaan edestakaisin ja hirnui tutkimusmatkailevalle lapselleen hädissään. Sen jälkeen harmaat ovat kuitenkin saaneet jäädä Silvertin päähän. Kaiken kaikkiaan ori onkin niitä kasvattejani, jotka niin kovin mielellään pitäisin itsellänikin. Tiedän kuitenkin, että sillä on paljon annettavaa myös Villahaalle, enkä itse sitä muutenkaan pystyisi olosuhteiden pakosta pitämään. Jään seuraamaan Silvertin toivottavasti hyvin menestyksekästä tietä uteliaana!



VIRTUAALIHEVONEN / ULKOASUN TAUSTAKUVA © AK / HEVOSEN KUVAT © PIRJE PAANANEN / SUOMEN HIPPOS & VILMA