Ruusa se onkin vallan hyvä hevonen, jonka ostamista en ole osannut katua edes silloin, kun neiti on näyttänyt itsestään ne pienet miinuspuolet ja
tehnyt omatoimisen eväsretken tarhasta naapurien pihaan. Ruusa on vekkuli ja aurinkoinen, varsin aktiivisella luonteella varustettu näppärä yleisratsu, jonka seurassa on
helppo ilahtua. Ruusan vilpitön ystävällisyys ja nöyrä palveluhenkinen luonne miellyttävät kovasti oikeastaan jokaista, joka tamman kanssa on koskaan puuhastellut.
Tarhassa Ruusa ei kuitenkaan malta nököttää, jos arki meinaa käydä vähänkään liian tylsäksi. Tamma tykkää olla ihmisten kanssa ja se lähteekin aina tarhasta
todella mielellään treenaamaan.
Muutaman kerran Ruusaa olen kuullut luonnehdittavan hötkyileväksi, mutta minä olen varmaankin niin tottunut sen puuhasteluun, etten osaa hermostua moisesta. Tokikin Ruusa kannattaa hoitaa pesarissa tai käytävällä, sillä karsinassa se vain kotkottaa omiaan eikä erityisemmin viihdy sidottuna. Kahden puolen kiinni ollessaan pesarissa ja tarpeeksi tilaa ympärilleen saadessaan tamma viihtyy ihan mukavasti hoidettavana.
Kuljettamisesta tamma ei jostain syystä oikein pidä, joten traileriin lastaamiseen menee toisinaan hieman enemmän aikaa kuin hyvän kilpahevosen kanssa pitäisi mennä.
Ruusalla on lyhyt askel, josta kyllä löytyy vauhtia ja pontevuutta tarvittaessa. Sileällä tamma jää herkästi turhan lyhyeksi paketiksi, mutta esteradoilla laukkaan löytyy kyllä tarvittavaa potkua.
Ruusalla on nöyrä ratsun luonne ja se tekee parhaansa mukaan kaiken oikein, kunhan vain osaat pyytää. Ruusa ei turhia vieroksu, vaan on rennon reipas niin kotona ukkossäällä kuin uudessakin paikassa.
Toisinaan olemme pohtineet Ruusan kuulon vahvuutta, mutta ilmeisesti neitiä ei vain ihmetytä turhat metelit ja mekkalat. Ruusa osaa usein yllättää uudet ratsastajat varmuudellaan: siinä missä se ehkä maasta käsin on aavistuksen
terhakka ja ylivireä, on se selästä käsin todella herkkä ja hyvin hallittavissa ilman ylimääräistä tohinaa.
Päiväkirja
04.04.2017 Riesa lähti maailmalle
Ruusan toinen varsa Riesa lähti eilen uuteen kotiin. Tämä varsa tuotti Ruusalle niin paljon närkästystä nimensä veroisesti, että kyllä vaan oli varsaton Ruusa aurinkoisemmalla tuulella kun sitä tänään pihatossa kävin moikkaamassa. Ruusa saa nyt pitää tauon varsomisista ja katsotaan sitten esimerkiksi ensi vuonna josko olisi taas aika siitostamman roolille. Ruusan esikoinen, Lumo, jäi meille kotiin ja olenkin vähän haaveillut toisesta Ruusan jälkeläisestä. Meille kun yleensä jää jokaisesta hevosesta kaksi jälkeläistä. Isäehdokkaita joudutaan vielä odottelemaan, sillä tällä hetkellä sopivia ei omasta takaa löydy. Ruusan elämä on tällä hetkellä leppoisaa harrastehevosen elämää: se liikutetaan 4 kertaa viikossa maastopainotteisesti ja se saa nauttia pihattolaumassa elelystä rennoin mielin. Ruusalle on ilmoittautunut kaksi ihanaa hoitajaa Inari ja Emma, jotka myös ratsastavat tammalla kumpikin viikoittain.
19.06.2017 Hoitajan merkintä
Täällä kirjoittelee Ruusan hoitaja Kaisa, moikka vaan!
Ruusasta on tullut vuoden aikana tosi rakas, melkein kuin oma hevonen.
On ollut hienoa päästä näkemään läheltä nuoren kisahevosen kehitystä ja
olen aina ollut into piukeana, kun Ruusa on menestynyt kisoissa. Kisahoitajana toimiminen on ollut yksi päätehtävistäni, vaikkakin olen päässyt myös toisinaan ratsastamaan ja pääasiassa hoitamaan Ruusaa kotona.
Kisapäivien kuluessa olen oppinut toimimaan Ruusan kanssa kaikille sopivalla tavalla ja tilanteita osaa jo ennakoida. Enää en panikoi koko päivää ja pelkää pahinta: tiedän esimerkiksi missä vaiheessa päivää Ruusa kannattaa viedä relaamaan sivummalle. Kotona tallilla Ruusan kanssa parasta on ollut
pitkät harjaushetket, irtojuoksuttaminen ja -hypyttäminen sekä pitkät maastoretket. Ruusa on tosi reipas ja varmajalkainen maastoilija, joka kävelee mielellään pitkiä lenkkejä ja rämpii metsäpolkuja urheasti.
Viikko sitten kävin uittamassakin tammaa. Olen lähdössä syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja joudun jättämään Ruusalle ainakin toistaiseksi hyvästit. Se tuntuu tosi pahalta, mutta tiedän Ruusan saavan uuden tosi kivan hoitajan mun tilalle. Olen nyt kesällä ottanut kaikesta liikenevästä ajasta kaiken irti ja ollut tosi paljon tallilla. Nautin jopa niistä hetkistä, kun Ruusan häntä on ollut aivan kakkainen ja takkuinen ja pesemiseen ja setvimiseen on kulunut hervottomasti aikaa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta sitä ennen me otetaan kyllä vielä monet peltolaukat ilman satulaa vailla huolta huomisesta!
20.11.2016 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa
Ruusa-nuppusen kanssa käytiin tänään suokkivarsojen omassa arviointitilaisuudessa, jossa me emme olekaan kovin usein nuoria hevosiamme käyttäneet. Ruusan kanssa päivä oli todella onnistunut ja tällaisten helppojen ja fiksujen tulevaisuuden toivojen kanssa lähtisin varmasti uudestaankin tapahtumaan. Toki tilaisuudessa katsottiin läpi sormien pieniä nuoruuden merkkejä, mutta Ruusa antoi itsestään todella fiksun ja filmaattisen kuvan. Olimme toki treenanneet kotona jonkun verran kävelyä, juoksua ja nätisti seisomista esittämistä varten, mutta neiti yllätti silti lauhkeudellaan tapahtumapaikalla. Omistajana oli helppo hymyillä. Päivästä teki erityisen mahtavan myös se, että Ruusan kasvattajakin sattui olemaan paikan päällä ja pääsin vaihtamaan hänen kanssaan hevosten kuulumisia. Ruusan kasvattaja esitti itseasiassa päivän aikana muun muassa meidän kasvatin Villahaan Suviiran, joka palkittiin ensimmäisellä palkinnolla! Oli mukava nähdä Suviira pitkästä aikaa ja fiilistellä yhdessä toisen suomenhevoskasvattajan kanssa omistamiamme ja kasvattamiamme kivoja yksilöitä.
25.10.2016 Ruusan haku Kuuralehdosta
Eräänä synkänharmaana lokakuisena päivänä lastasimme Kuuralehdon pihassa koppiin nuorta, tahtovaista heppaneitiä.
-Yritetään vielä kerran. Kyllä se menee kun on mennäkseen, varmaan nyt jänistää uusia kasvoja sen verran että hölmöilee, Kuuralehdon tallin omistaja
jutteli tallin pihassa minulle ja Kaisalle, jonka olin ottanut mukaan noutamaan meidän uusinta ostosta. Ruusa oli superkaunis, näpsäkän reippaalla luonteella varustettu
nuori lupaus, joka tosin vielä tässä vaiheessa näyttäytyi vallan lapsekkaana tytöntyllerönä. Olimme melkein jo saaneet tamman koppiin, kun se ilmoitti ettei sillä olekaan kivaa ja peruuttaminen
on ainoa oikea juttu. Ruusan tulevaksi hoitavaksi apulaistytöksi valitsemani tallityttömme Kaisa toimi urheasti taluttajana, sillä halusin Ruusan ja Kaisan tutustuvan alusta lähtien toisiinsa.
Kun tamma lopulta käveli traileriin, pohdin sadasosasekunnin kauppojen purkua, mutta jo pian kotiin päästessämme ja Ruusan tarhaan laskettuamme tajusin, että olen ostanut
ihastuttavan nuoren hevosen, jollaisen olen jo pitkään halunnutkin. Kuuralehtoon olin yhteydessä vielä illalla lähettäessäni kasvattajalle videopätkän Ruusan ja Kaisan hellyyttävästä rapsutteluhetkestä ennen iltaruokintaa.
Lähipäivinä Ruusa viedään pihattoon muiden pihattotammojen pariin. Uskon siirron sujuvan hyvin, sillä Ruusa on oikein kiltti ja suopea muita hevosia kohtaan ja se selkeästi sopeutuu nopeasti terhakasta perusluonteestaan huolimatta.
Ruusa on jo ilmoitettu muutamiin varsa-arviointeihin, joihin en olekaan yleensä meidän suomenhevosten kanssa perehtynyt. Katsotaan miten siellä menee ja jos tilaisuudet tuntuvat omalta, alan varmasti jatkossakin kuskata nuorikkoja varsa-arviointitilaisuuksiin.