Nero on aika kovakourainen ja kovapäinenkin ori. Ei Nero mahdoton ole, mutta sanotaan vaikka niin, että helpompiakin hevosia meillä on.
Selästä käsin Nero on upea hevonen, joka toimii hiuksenhienoin avuin ja jolla on todella hyvä työmoraali.
Maasta käsin Nero onkin sitten hieman ongelmallisempi, sillä se on pienestä pitäen omannut vahvan pomottelevan luonteen ja
kasvattajallakin on ollut aikoinaan hyvin paljon työmaata Neron egon pehmittämisessä.
Nero myytiin ongelmallisena ja sen vahvasta luonteesta kerrottiin avoimesti. Pystyimme tekemään luottavaisin mielin
kaupat tästä lahjakkaasta yleispainotteisesta hevosesta, joka tulisi vielä menestymään, kunhan sen maailmankuva saataisiin hieman realistisemmaksi.
Tälle orille sähköaidat ovat olleet muutaman kerran vain hidaste ja käsittelijä silkka perässä kiikutettava kivireki.
Karsinastakin ori on kerran tullut ulos, joten sen vahvuus ja määrätietoisuus on oikeasti otettava tosissaan.
Nero on pohjimmiltaan upea eläin, mutta se vahtii laumaansa järkkymättä, uhkailee tunkeilijoita ja porskuttaa joka päivä menemään
sellaisella mahdilla, jonka rinnalla moni meidänkin ori jää auttamatta kakkoseksi. Oripihatossa Nero kuitenkin kykenee elämään täysjärkisen hevosen
elämää eikä yleensä aiheuta turhia riitatilanteita. Tammat ovat sen verran kaukana oripihatosta, että yleensä konflikteilta säästytään.
Julkiset tilat, kilpapaikat eritoten, ovatkin sitten asia erikseen Neron valvoessa tilannetta aina hyvin aktiivisena.
Orin sähäkkyydestä on hyötyä suorituksissa, sillä selästä käsin orista kasvoi nopeasti kouluttaessa todella nöyrä. Nero toimii pienin avuin, on herkkä
aistimaan tunnetilat ja suorittaa hyvin. Ilmassa on kuitenkin aina orimaista arvaamattomuutta, joten Nerosta on vain kokeneiden ratsuksi.
On palkitsevaa nähdä Nero kouluradoilla tanssimassa kevyesti ja esteradoilla puhkumassa voimaa ja intoa. Nero vaatii ratsastaalta
hieman pelisilmää ja taitoa myös tilanteen rauhoittamiseen, sillä Nero kuumuu herkästi. Sen energia on kuitenkin helposti kanavoitavissa
työn tekemiseen, minkä ansiosta Nero yleensä toimiikin niin upeasti selästä käsin.
Vaikka Nero yrittääkin hoitaessa usein anastaa pomon paikkaa itselleen, on ori eläinlääkärin ja kengittäjän käsittelyssä oikea mamman kultaponi.
On hellyyttävää kuinka tämäkin kivikasvo pehmenee jännittäessä ja antautuu täysin toimenpiteisiin.
Sen sijaan lastaaminen, peseminen ja muut tuttujen kasvojen suorittamat toimenpiteet saavat Neron aina alkuun protestoimaan vastaan.
Tähän on aina varauduttava, sillä aina se toteutuu oli käsittelijä kuinka osaava tahansa. Täytyy kuitenkin mainita, että Nero ei
syö ketään elävältä. Ellet sitten komenna sitä kovaan ääneen ja yritä voimalla hallita: silloin voi Nerokin hermostua ja oikeasti
varoittaa napakalla näykkäisyllä. Ori on sitä rennompi, mitä rennompi käsittelijäkin on. Sen luimukorvista, huitovista jaloista ja
vihaisista mulkaisuista ei siis kannata välittää.
