VILLAHAKA
Villahaan Lauha
KRJ-I SLA-I
| Virallinen nimi | Villahaan Lauha | Kutsumanimi | Lauha |
| Syntymäaika | 26.09.2015 (18v) | Rotu | suomenhevonen |
| Sukupuoli | tamma | Säkäkorkeus | 156cm |
| Kasvattaja | Villahaka | Omistaja | Uppe VRL-11253 / Villahaka |
| Koulutustasot | KO vaB RE 65cm | VH-numero | VH17-018-1198 |
|
Lauha yhdisteltiin Runoratsujen kanssa yhteistyönä myyntikasvatiksi ja oikeastaan se käväisikin jo toisella omistajalla pyörähtämässä, kunnes otin sen takaisin suurien siipieni suojaan omistajan luopuessa tammasta. Hetken pohdin onko tämä taas järkevää, mutta miksipä minä en Limellistä olisi tammavarsaa itselleni jättänyt, sellaista minulla kun vielä ei ollut eikä hevosteni suvuissa vaikuttanut vielä myöskään isän puolen suku millään asteella.
Nimi tammalle sopii paremmin kuin hyvin, sillä Lauha on lauhkea ja lempeä, kuvankaunis suomenhevostamma. Nöyrä ja palveluhenkinen tamma on rauhallisesta perusaskelluksestaan huolimatta miellyttävän reipas saadessaan tarpeeksi tilaa ja aikaa. Hoitaessa Lauha on kiltti ja hellä, eikä sillä yleensä ole tarvetta pistää vastaan käsittelijälle. Ruokansa se tosin nauttii mieluiten mahdollisimman rauhassa ja hissukseen. Yksinään se viihtyy myös toisinaan karsinassa ja kääntyy selkeästi häntä ovea kohti kun kaipaa rauhaa. Mikään seurapiirien sankari Lauha ei siis ole, mutta ihmisten kanssa se osaa kyllä käyttäytyä. Tamma ei kerjää huomiota ja tyytyy mielellään niihin pieniin hellyyshetkiin, joita sille annetaan hoitamisen muodossa. Traileriin Lauha kävelee mutkattomasti, mutta kaveria se ei matkalle toivo. Lauha on useita muita hevosia kohtaan hieman kiukkuinen, vaikka onkin muuten varsin tasainen yksilö. Kilpapaikalla homma toimii, kunhan Lauhaa ei usuteta tekemään tuttavuutta muiden hevosten kanssa. Vierestä ohikulkevia hevosia se ei noteeraa, ongelmia tulee siis vain jos muut yrittävät tehdä tuttavuutta tämän unisen erakon kanssa.
Lauhalla on verkkainen askel ja hieman hidas sytytys. Tamma on osaava, mutta vaatii oman aikansa tehtävien hoksaamiseen. Untuvaisella ravilla varustettu unikeko on syytä saada hereille heti alussa, jos sen kanssa tahtoo oikeasti treenata. Aika ja vaiva tekee yleensä tehtävänsä ja Lauhasta löytyy ihanat matkaavoittavat, irtonaiset askellajit. Ratsastaessa Lauha on yleisesti ottaen todella nöyrä ja yhteistyöhaluinen, joten sitä on mukava treenata ja sen kanssa on yleensä todella mutkatonta liikkua maastossakin. Vaikka Lauhaa vähän laiskottaisikin, se ei ole tippaakaan tammamainen ratsastaessa, joten oikuttelua on turha odottaa. Joskus se toimii hieman ponnettomammin kuin yleensä, mutta ilkeyttään se ei hidastele. Avuille Lauha yleensä herkistyy alkuverryttelyn myötä, joten vaikka alkuun tuntuisikin siltä, ettei ohjan päässä ole mitään ja pohjeavutkin menevät kuuroille korville, Lauha kyllä palkitsee ennemmin tai myöhemmin.
Sukutaulu
I Runon Rasmus |
II Rallijantteri KRJ-II |
III Ralijantti |
| IIE Viejän Vaakuna | ||
| IE Karoliinan Hilkka | IEI Haamujengi | |
| IEE Marjapuuro | ||
E Villahaan Limelli |
EI Viliskantti KRJ-I |
EII Viisu |
| EIE Siro-Likka | ||
| EE Liisi-Lumilla | EEI Elomaan Reino | |
| EEE Lotta-Lyydia |
Kilpailukalenteri
40 KRJ-sijoitusta
|
Päiväkirja
15.11.2017 KRJ:n laatuarvostelussa
Tänään oli vain ja ainoastaan Lauhan vuoro käydä näyttäytymässä laatuarvostelussa. Todella usein tilanne on se, että otan mukaani kaksi hevosta ja päivä tuntuu hektiseltä. Tänään minun ei tarvinut vaivata kuin yhtä tallityttöä, kun pyysin Eveliinan mukaani apukädeksi. Saatiin puunattua Lauha rauhakseen kotona ja arvostelupaikalla pystyttiin keskittymään kunnolla Lauhaan ja valmistelemiseen. Minulla oli myös aikaa käydä moikkaamassa Miljaa, joka oli tuonut arvosteltavaksi meidän kasvatin Suvelman. Siinä on kyllä hieno pikkutamma. Muitakin tuttuja tuli vastaan ja kerrankin minulla oli oikeasti kapasiteettia keskittyä myös vähän ympäröivään hälinään. Lauhan kanssa kaikki meni nappiin ja ykköspalkinnon kanssa lähdettiin kotiin. Seuraavaksi suunnataan jalostusarvosteluun ja rotulaatikseen, mutta niiden suhteen täytyy vielä vähän odotella.04.08.2017 Hoitajan merkintä
-Lauhaaa, tule tule tuulee! huutelin aamupäivällä laitumen reunalla ja siristelin säteilevää auringonvaloa kohti. Lauha oli paennut tammalaumaa johonkin suojaisaan nurkkaan, josta en sitä heti nähnyt, joten tyydyin vain huutelemaan aidan vierellä josko tamma itse viitsisi tulla luokse. Olen hoitanut Lauhaa nyt suurinpiirtein kahdeksan kuukautta ja siitä on tullut minulle kyllä äärimmäisen tärkeä hevonen. Minusta on myös kuoriutunut aikamoinen puskaridaaja, joka nauttii satulatta kuljetuista hiekkatielenkeistä topakalla suomenhevosella. Se sama minä ratsasti vielä vuosi sitten kummitätini valkeilla welsh-poneilla koululuokkia totisena ja esitti niitä näyttelyissä tällättyinä. Nautin siitä paljon, mutta pakko myöntää, että kyllä etenkin tämä suokkien täyteinen kesä on vienyt ihan ykköspaikan!Kun Lauha vihdoin huomasi minut ja minä hänet, lähdin kaartelemaan hiljakseen tamman suuntaan mutta silti sen verran hitaasti, että Lauha itse joutui kävelemään aktiivisemmin porttia kohti enkä minä keskelle laidunta. Kärpäset ja muut öttiäiset kiusasivat tammaa ja oli sillä muutama nirhaumakin kaulassa. -Oletteko painineet täällä? Ootko sä vähän mörökölli, oletko? juttelin Lauhalle, joka tykkää olla itsekseen laitumella ja pihatossa. Eräänkin kerran olen huomannut, kuinka nuoret tammat menevät kärkkymään ja nuohoamaan Lauhan kylkeen ja ponnekkaita potkujahan sieltä saa. Tai vähintään napakoita näykkäisyjä.
Talutin Lauhan tallin pihaan ja siitä heti suosiolla sisälle viileään talliin, sillä aurinko porotti kovin hehkuvana ja pelkäsin auringonpistosta kuin hullu. En vienyt kuitenkaan Lauhaa karsinaan, koska siellä se on ollut lähiaikoina poikkeuksetta vähän turhan äkäinen rouva. Pesarissa Lauha on oma vanha itsensä ja tänäänkin sain sen hoidettua nopeasti pesarissa ongelmitta. Lauhasta huomaa, että se alkaa tulla vanhaksi. Se on ihmisystävällinen, mutta vaatii nykyään yhä enemmän ja enemmän omaa rauhaa, eikä jaksa jatkuvasti seurustella.
Tänään, kuten varsin monena päivänä viime aikoina muutenkin, suitsitin tamman ja hyppäsin pihassa penkin päältä tamman paljaaseen selkään (jossa muuten on vielä yllättävän paljon lihaksia, vaikka tamman liikunta on nykyään hieman vähentymään päin). Huikkasin henkilökuntaan kuuluvalle Riitalle meneväni maastoon, jotta tietävät tallilla lähteä perään jos meitä ei kuulu pariin tuntiin. Ratsastelin hiekkatietä metsäpolulle asti, kävin rämpimässä metsässä, tipahdin selästä tamman kompastuessa juurakkoon ja maistelin siinä samalla mustikoita kun Lauha minut juuri sellaiseen mukavaan mustikka-apajaan viskasi. Nousin myöhemmin kannon päältä takaisin selkään ja ohjasin tamman tielle. Ei oikein meinaa jalat enää nousta metsässä entiseen tapaan ja kompurointia tulee nykyään useammin. Pellollakin tamma meinasi ravatessa mennä mukkelis makkelis, mikä kyllä sekin oli osin minun syytä ohjatessani tamman vahingossa kuoppaiseen kohtaan.
Tallille palattiin hivenen nuutuneina. Oli niin kovin lämmin ja kuiva ilmakin. Juotin tamman huolellisesti ja viilensin hevosen läpikotaisin vesiletkulla. Veden suhteen Lauha on kyllä esimerkkitapaus ja peseminen on aina mutkatonta. Kaiken tämän jälkeen vein Lauhan takaisin laitumelle, josta Villahaan hevoset saavat muuten nauttia vielä ainakin viikon. Sitten ne palaavat pihattoon ja Lauha joutuu taas puolustamaan omaa tilaansa. On rankkaa olla erakkoluonteinen rouvaheppa..
13.01.2017 Vieteri-varsa syntyi
Lauhan esikoinen, vaaleaharjainen raudikko ori syntyi eilen. Synnytys sujui ilman auttavia käsiä, mutta emme ehtineet paikalle valvomaan tilannetta. Jotenkin Lauhasta ei huomannut, että the päivä olisi juuri tuo päivä ja kaikki tallilaiset olivat yhtämieltä siitä, että vielä ensi viikollekin Lauha kantaisi varsaa. Onneksi Lauha oli suoriutunut synnytyksestä hienosti ja honkkeli poika imi jo hyvällä ruokahalulla maitoa kun saavuin karsinalle pari tuntia synnytyksen jälkeen. Ori sai nimekseen Vieteri osin siksi, että se liikkui alkuun hassun joustavasti, kuin jousitettuna. Vieteri on tarkoitus myydä. Lauha on ollut tämän ensimmäisen vuorokauden kovin tarkka pojastaan ja on hieman hapan, mikä on uusi piirre tässä ihmisrakkaassa hevosessa. Toivotaan, että arki alkaa tästä hyvin sujua ja varsa kasvaa hienoksi pojaksi!20.12.2016 Sijoitukset takataskussa ja mammaloma edessä
Lauhan kanssa ollaan oltu tänä vuonna todella aktiivisia kilpailijoita. Sen kanssa on ollut ihan mukava reissata ja treenata luonteensa puolesta, joten hyviä muistoja vuodesta kyllä jäi käteen. Lauha jättäytyy nyt pois kisareissuilta 40 sijoitusta haalineena ja sille on hankittu kaksi hoitajaa, jotka huolehtivat sen harrastelunomaisesta liikunnasta ja siisteydestä. Lauha on myös astutettu Vuornan Vinssillä ja tamma jää vuodenvaihteessa lomalle varsa-ajaksi. Tällöinkin toki tietynlainen, tiineyden kanssa yksiin pelittävä liikkuminen on tärkeää ja myös varsan alkuaikoja silmällä pitäen on ihanaa, että löysin Lauhalle niin ihanat ja huolehtivaiset hoitajat. Ensi vuosi on ihana aloittaa suurilla muutoksilla ja toivoa, että laatuarvostelutkin tulisivat ajankohtaisiksi tulevan vuoden loppupuolella. Olen myös mennyt jo hieman asioiden edelle ja pohtinut Lauhalle isäehdokkaita seuraavia varsoja silmällä pitäen. Tahtoisin kovasti Lauhasta itselleni tammajälkeläisen, jonka nimi voisi olla Lahja, Louna, Laulu tai Lempi, mikäli yhtään emäänsä tulee. Ainahan saa toivoa!13.06.2016 Kouluvalmennuksessa
Hanna Huovila odotti jo meidän kentällä, kun saavuin kentälle Lauhan kanssa. Meillä oli käynyt pieni moka aikatauluja sopiessa ja kommunikaatiovirheen vuoksi Hanna oli täysin ajallaan paikalla ja minä vasta hakenut hevosen sisälle. Noh, onneksi valmentaja oli tuttu eikä hänellä ollut kiire. Olin tilannut Hannan meille kotiin valmentamaan minua ja Lauhaa, joka alkoi pikkuhiljaa olla valmis kisaamaan. Pientä hienosäätöä ja valvovaa silmää me silti kaivataan. Hanna noteerasi heti alkuun tamman lunkin asenteen ja askeleen. -Jos se ei tuosta reipastu, on vähän riskaa peliä lähteä tekemään tätä ratasuoritusta, Hanna naureskeli ja sai Lauhaan kyllä pian vipinää hyvillä ohjeilla, joita hän uutterasti jaksoi minulle antaa. Hanna teetätti meillä helppo A:n koulurataa, joka ratsastettiin alkuun osissa ja sitten pari kertaa läpi. Väistöt tuotti meille ehkä eniten ongelmia, sillä esimerkiksi ravia oli todella vaikea pitää kasassa väistön aikana tamman herkästi hidastaessa käyntiin. Siirtymät, lisäykset ja kokoamiset sen sijaan onnistui, joten vähän jäi tuo väistöjen vaikeus nyt ihmetyttämään. Toisinaan Lauha on lisäystenkin suhteen hieman ronkeli ja siitä on vaikea löytää irtonaista liikettä. Tänään se kuitenkin sujui tosi hyvin. Viimeinen rata oli meidän paras koko treenissä ja Hanna päästi meidät suosiolla relaamaan hyvän suorituksen jälkeen. Lauha oli Hannan mukaan yritteeliäs, nöyrä ja hillitty, mutta tekemisessä saisi olla enemmän aktiivisuutta ja ryhtiä.VIRTUAALIHEVONEN / ULKOASUN TAUSTAKUVA © AK / HEVOSEN KUVAT © MLJ