Jyrinä

Jyrinä



Virallinen nimi Jyrinä Kutsumanimi Jyry
Syntymäaika 04.04.2019 Rotu suomenhevonen
Sukupuoli ori Säkäkorkeus 155cm
Kasvattaja Liilan talli Omistaja Uppe VRL-11253 / Villahaka
Koulutustasot KO vaB RE 65cm VH-numero VH19-018-0477



Saavutukset

Jälkeläiset

Orijälkeläisille nimivaihtoehtoja: Jymy, Jyske, Jysky, Jylhä



Jyrinä syntyi Kotkassa Liilan tallilla, josta se myytiin eteenpäin hyvin nuorena ja täysin kouluttamattomana omistajalle, jolla oli hevosen suhteen hyvin optimistiset ja perusteelliset koulutussuunnitelmat. Elämä ei kuitenkaan valitettavasti usein mene suunnitelmien mukaan, sillä tässäkin tapauksessa uusi omistaja huomasi pian olevansa vaativan orin kanssa täysin pulassa. Parivuotias ori oli alkanut käyttäytyä karsinassa yhä vain huonommin ja ongelmat muiden hevosten kanssa pienessä pihattolaumassa alkoivat paisua paisumistaan. Jyrinän entinen omistaja sai kuitenkin onneksi rinnalleen erittäin osaavan ratsuttajan, joka koulutti pitkäjänteisellä työllä orista todella taitavan ja herkän kouluhevosen. Kun koulutustyö vihdoin alkoi olla paremmalla mallilla, Jyrinän silloinen omistaja päätti myydä hevosen suosiolla kotiin, jossa sen tasoa ylläpidettäisiin ja käytöstapoihin puututtaisiin vielä entistä enemmän. Tämän kaiken kuultuani pidin itseäni täysin kajahteena, sillä olin alkanut kiinnostua todenteolla tästä projektista. Kun näin jälkikäteen ajattelee Jyrinän hankintaa, tulee vain miettineeksi kuinka suuren riskin otinkaan. Orista tarjoaminen oli kuitenkin loistoveto, vaikka aikaahan tutustuminen kovapäisen orin sielunmaisemaan vei. Edelleen Jyry riekkuu käsitellessä, kettuilee hoitajilleen lällätellen ja saattanee periyttää temperamenttiaan jälkipolvilleen, mutta selässä saa nautiskella. Jyry on koulutettu ratsuttajan toimesta upeaksi ratsuksi, joka menee ja suorittaa puhisten ja puhkuen.



Jyrinä on harvan lempilapsi. Se on kova poika retostelemaan karsinassaan, eikä se tule toimeen muiden hevosten kanssa. Voimakastahtoinen ori vaatii paljon, mutta myös antaa takaisin suorituskykyä niin suurella anteliaisuudella, että kovan käytöksen antaa arjessa anteeksi. Jyrinä valloitti sydämeni jo koeratsastuksessa, jota ennen olin kerjännyt itselleni mojovan mustelman käsivarteen orin napatessa tujakasti hihastani harjauksen lomassa kiinni. Jyrinä on melkolailla yhden ihmisen projekti, jolla sattuu olemaan harvinaisen pinttyneet käytöstavat. On kuitenkin turha syyttää kasvattajaa ja edellistä omistajaa, sillä tässä orissa on ollut ja tulee jatkossakin olemaan selkeästi ihan vain luontaisen temperamentinkin vuoksi työmaata kerrakseen.

Päivänsä saa helposti pilattua, jos tuppaa provosoitumaan karsinassaan uhittelevasta Jyrystä. Pinttynyt karsinakäytös aiheuttaa toki hieman haasteita, mutta ori kannattaa vain napakasti ottaa pesariin hoidettavaksi. Kukkoiluun reagoiminen ja hikeentyminen heittävät vain entistä enemmän vettä myllyyn. Jyryn saa leppoisaksi kumisualla hieromalla. Myös vedellä lotraaminen on usein orin mielestä mahdottoman hauskaa ja kuumien kesäpäivien viilennykset ovatkin sille kuin roposia kerjäläiselle. Jyry voi kuitenkin olla hankala hoitaa ja varustaa, jos sillä sattuu olemaan aikomuksena pomotella käsittelijäänsä oikein antaumuksella. Jyry ei pahastu äänen korotuksesta tai fyysisestä napautuksesta ja ne ovatkin tämän orin kanssa välillä ihan aiheellisia toimintatapoja, jotta orin saa palautettua maanpinnalle kuningaskuvitelmistaan.

Jyrinä viedään ja haetaan kettingin avustuksella tarhaan, jossa se ulkoilee isoegoisen shetlanniponi-orimme Tossun kanssa. Aluksi erakkoluontoinen Jyry tarhaili vain yksinään, sillä orista ei ollut suomenhevostemme seuralaiseksi. Pieni, mutta pippurikas poniori oli oiva löytö Jyryn elämänkumppaniksi. Trailerista Jyry ei ole moksiskaan, eikä se liiemmin stressaannu pitkistä reissuista tai uusien paikkojen outouksista. Kisoissa Jyry osaa kyllä olla hankala halutessaan, mutta varsinaisesti ori ei ota paineita tapahtumapäivien vilkkaudesta, kunhan muut hevoset eivät änkeä iholle.

Kaikki helpottuu, kunhan selkään asti pääsee. Ratsailta käsin Jyrinä eteenpäin tähtäävä ja hyvin suora hevonen. Sille asiat koko ovat tai sitten eivät, joten harvemmin selässä joutuu vääntämään. Voimaa Jyrinän kanssa ei selässä tarvitse, toisin kuin välillä maasta käsin käsitellessä. Jyry on ratsastettavissa istuntapainotteisesti ja se on herkkä kuolaimen vaikutuksille. Hellä hiljainen käsi, vakaa selkeä pohje, määrätietoinen asenne ja hallittu keskivartalon käyttö edesauttavat jo pitkälle. Jyry kuumuu herkästi, mutta myös palautuu nopeasti. Se on sulava, linjakas, tarkka ja napakka, minkä vuoksi monet kouluratsastusliikkeet, kuten siirtymät ja väistöt, ovat Jyrinälle mieluisia. Esteradoille, puomeille ja kavaleteille Jyrystä ei ole, sillä se suhtautuu vauhtiin ja hyppyihin turhalla antautumuksella, jolloin treenaaminen ei ole enää turvallisen tekemisen rajoissa.



Sukutaulu

I   Loimu-Poika
vprt, 157cm

II   Vireen Liekki
tprt, 154cm
III   Vire
rn, 156cm
IIE   Leikki
prt, 151cm
IE   Mintturiina
vrt, 159cm
IEI   Sirun Vitsi
m, 160cm
IEE   Minttuliina
vrt, 154cm

E   Jymy-Yllätär
vprt, 154cm

EI   Peltoharjun Noki
m, 153cm
EII   Musta-Ilo
m, 158cm
EIE   Hilperiina
prt, 151cm
EE   Murukulta
vprt, 154cm
EEI   Pronssinen
prt, 156cm
EEE   Muru
vrt, 152cm



Jyryn temperamentti ei ole siirtynyt eteenpäin suoraan sen vanhemmista, vaan karski luonne periytyy selkeästi kauempaa suvusta. Jyrinän isä on raamikas vaaleanpunaraudikko Loimu-Poika, joka on kantakirjattu toisella palkinnolla. Linjakas kouluhevonen kasvoi ja kilpaili kahden kouluratsastaja-siskoksen yhteisenä työmaana niittäen menestystä ympäri Suomea vaativalla tasolla asti. Jyrinä oli kilpahevosena kärsivällinen, se sieti vaihtuvia olosuhteita ja oli radoilla tarkka ja täsmällinen. Vanhemmiten Loimu-Poika ruunattiin, jotta se olisi helpompi tarhata. Orilla on kymmenisen jälkeläistä, joista osalla, etenkin oreilla, on Jyrinän kaltainen luonne, vaikka Loimu-Poika itse on kuuleman mukaan ollut aina perin mutkaton. Loimu-Poika asuu tällä hetkellä omistajasiskostensa tädin maastohevostallilla oloneuvoksena kroonisen vanhuusiän jalkavaivan vuoksi.

Jyrinän emä, piskuisen Liilan tallin kasvattama suomenhevostamma Jymy-Yllätär syntyi nimensä veroisesti yllätyksenä tallin vanhasta Murukulta-tammasta, jonka luona tallin ainokainen ori oli ilmeisesti päässyt kaikkien huomaamatta vierailemaan. Tallin kaikkien aikojen ensimmäisestä kasvattihevosesta koulittiin pätevä yleisratsu niin koulu- kuin esteratsastukseen osaavan kouluttajan ja kokeneempien kasvattajien avustamana. Tallin omistaja Anna Liila innostui tutustumaan Yllättären myötä kilpailemiseen ja omien sanojensa mukaan "harrasti tamman kanssa kisailua" suurissakin koulu- ja estekilpailuissa. Vuosien kuluessa Anna alkoi toivoa hyvästä tammastaan jälkikasvua, minkä seurauksena Jyrinä syntyi Liilan tallin kaikkien aikojen toisena kasvattina. Anna olisi pitänyt hevosen mielellään itsellään, ellei Jyrinä olisi osoittautunut niin vaativaksi oriksi. Yllätär varsoi myöhemmin Annan omistukseen jääneen herttaisen tammavarsan, joka jäi tamman viimeiseksi jälkeläiseksi Yllättären menehdyttyä vakavan suolistobakteerin uuvuttamana.


Kilpailukalenteri

1 KRJ-sijoitusta

03.06.2019KRJhelppo A6/40








Päiväkirja

21.04.2019 Jyrinä saapuu

-Mikä sut saa tekemään aina näin tolkuttoman typeriä ostoksia? Tuomo puhisi tallin pihassa ja piteli kaksin käsin isoa suomenhevosoria, joka tahtoi syödä kaikki läsnäolijat välipalakseen. -Älä nyt heti torppaa, se on aika makee selästä käsin, yritin toppuutella ärtynyttä Tuomoa ja tarjouduin taluttamaan uutta hevostani. -Älä nyt tule siihen säätämään, mielummin tapatan itteni kuin sut tässä, miesparkani vastasi ja huitoi minua kauemmaksi samalla, kun ori heitti takapäätään minua kohti uhkaavasti. Jyrinä antoi itsestään ehkä historian huonoimman ensivaikutelman talliporukalle, mutta minä tiesin sisimmässäni hankinnan olleen täysin oikea. Olin päässyt sen selkään useampaan otteeseen ja joka kerta olin liikuttua treenin jälkeen orin kykyä tehdä töitä. Jyrinän kanssa ei tarvinut tapella selästä käsin, mutta hoitaminen oli aivan oma lukunsa. Oikeastaan teki mieli kompata Tuomon puheita itsensä tapattamisesta, sillä tiesin orin tekevän meidät vielä hulluiksi temperamentillaan.

-Miksi tätä ei ruunata? Ei tämä ole enää turvallista tämmönen, mieheni tivasi saatuaan orin vihdoin tarhaan ja lukittua portin kiinni perässä. -Jalostusmatskua, mutisin, mutta kävihän ruunaaminen jo nyt minunkin mielessäni. Pakasteet olisivat vaihtoehto, mutta meillä on hoidettu astutukset aina luomuna. Ja onhan Jylinässä omat hienoutensa. Se oli jo saman päivän iltaruokia jakaessani todella huomaavainen ruokailija, joka malttoi odottaa täysin hiirenhiljaa karsinavaltakunnassaan pöperöitä, jotka sain käydä kippaamassa sille täydessä yhteistyössä, ennen kuin ori siirtyi rauhallisesti heiniensä äärelle. Tästä olin aivan älyttömän yllättynyt ja kysyinkin entiseltä omistajalta heti viestillä onko tämä taattua Jyrinää. Sain vastaukseksi myöntävän vastauksen ja täysin oman reaktioni kaltaisia ällistyneitä mietteitä siitä, miten fiksu sydän siellä jossain pedon alla lopulta sykkii.



VIRTUAALIHEVONEN / ULKOASUN TAUSTAKUVA © AK / SIVUN KUVAT © AK & SUOMEN HIPPOS