Runon Inkeriina

Runon Inkeriina

Virallinen nimi Runon Inkeriina Kutsumanimi Inkeri
Syntymäaika 04.11.2016 (15v) Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma Säkäkorkeus 150cm
Kasvattaja Melina (VRL-11408), Runoratsut Omistaja Uppe VRL-11253 / Villahaka
Koulutustasot KO vaB RE 70cm VH-numero VH17-018-1268






Saavutukset

Jälkeläiset

s. 27.02.2017 o. Villahaan Aapo (i. Runon Aapeli) KRJ-I SLA-II
s. 25.03.2017 t. Villahaan Iltatähti (i. Vuornan Kaamos)
s. 09.06.2020 t. Villahaan Inriida (i. Villahaan Viljami)



- Sä oot kyllä Inkeri äärimmäisen mahtava hevosentaimi, sain todeta uudelle nuorelle punarautiaalle suomenhevoselleni onnistuneen lastaamisen jälkeen. Samaa virttä olen toistanut nyt jo tovin tamman varttuessakin, sillä harvemmin tämän tamman kanssa joutuu hyvin harvoin neuvottelemaan mistään. Inkeri on aina hyvällä tuulella, sitä kiinnostaa kaikkien seura ja se malttaa odottaa iltaheiniään tovin eikä menetä heti malttiaan niinkuin naapurikarsinoiden porsaat. Inkeri saapui meille hyvin nuorena ja tein sen kanssa aika uhkarohkeita juttuja todella varhain. Opetin tamman alkuun ratsuksikin ihan vain maastossa ja pelloilla hölkötellen, enkä pelännyt virittää sen perään kärryjäkään. Selkään olen istuttanut myös kaikki kummitytöt ja kissankaimat, sillä Inkeri rakastaa kaikkia ja kaikkea. Tavallaan Inkerin kullankaunis luonne menee hukkaan kisahevosena, sillä tästä saisi lapset sydänystävän kotieläinpihalla tai terapiatalli luottomopon talutustunneille, mutta kyllä me aika otettuja päivittäin ollaan, kun saadaan Inkerin kanssa treenata.

- Tuletko leikkimään mun kanssa? minä usein Inkerille tarhan portilla vislailen ja kohta on jo tamma sylissä. Ja se ei puske syliin halimaan vain tuttujen kanssa, vaan yhtälailla hakijaksi kelpaa ihan kuka tahansa toinen ihmistä lähellekään liippaava hahmo. Inkeri lähtee mielellään talliin ja pysyy hoitaessa paikoillaan vaikka käytävällä vapaana. Vielä ei ole tullut vastaan arkista tilannetta, jossa Inkeri ilmaisisi edes hieman närkästystä. Totta kai eläinlääkärin toimenpiteet ovat välillä inhottavia ja äkilliset äänet ja asiat saavat Inkerin ehkä hieman punnitsemaan asioita uudelta kantilta, mutta hirveän hienosti tamma käyttäytyy arjen tiimellyksessä ja pyrkii mielummin olemaan tarkkailijana sivussa kuin taistelevana tai pakenevana murheenkryyninä.

- Sehän ottaa homman ihan tosissaan, tuumi valmentajamme, kun tamma esitteli mitä hienointa käyntiä jo alkutallustelun aikana. Inkerillä ei ole heikkouksia, mikä kyllä tuntuu vähän omituiselta verratessa sitä muihin hevosiimme, joissa kaikissa on pienempiä ja suurempia puutteita listakaupalla. Inkeri sen kun tekee vaan eikä paljon jää kuhnailemaan. Tokikin se saisi olla aavituksen tarkempi liikkeissään etenkin laukassa, jossa sillä on tapana kauhoa eteenpäin hirmuista rallia ilman huolen häivää. Tokikin myös ratsastajan toiveita saisi joskus kyseenalaistaa: eräänkin kerran lapset ovat tamman kanssa törmäilleet päin estetolppia, kun Inkeri antaa valtuudet kuskille ja noudattaa ohjeita täsmällisesti. Mutta mainio hevonen Inkeri on kaikin puolin, eikä siitä tarkasta, nöyrästä luonteesta todellakaan ole ollut haittaa kilpailumenestyksen kannalta: Inkeri tekee mitä pyydetään ja vähän vielä enemmänkin jos vain yhtään on kärryillä siitä mitä siltä pyydetään. Ja kärryistä vielä puheenollen: tamma kyllä menee eteenpäin oikein hienosti ne kärrit perässään, mutta neiti on kova peruuttamaan kuskin pusikkoon tulkitessaan pidättävät ohjasavut aavistuksen liian tarkasti.

Jos nyt väkisin tahtoo miettiä Inkeriä kriittisin silmin, voinemme kaikki todeta, että Inkeri on jopa vähän tylsä kaikessa heleydessään ja mussukkaisuudessaan. Joskus hevoselta toivoisi hieman yllätyksellisyyttä sen sijaan, että kaikki tekeminen on päivän selvää ja mutkatonta. Inkeri oli helppo kouluttaa ja sitä oli erittäin vaivatonta kisauttaa. Sen kun vaan kävi kääntymässä kisapaikalla ja tekemässä ikäänkuin kotitreenin arvioivan silmän alla. Inkeri periyttänee kompaktin koonsa lisäksi tätä huippuluonnetta eteenpäin, joten siitostammana Inkeri on sekä suvullisesti että ominaisuuksiltaan priimaa!



Sukutaulu

I   Kelmi-Jelmeri
KRJ-II

II   Kassun Kelmeri III   Jessen Kaspaari
IIE   Enkerilla
IE   Matleena IEI   Vilihuiskis
IEE   Minni-Malviina

E   Inkerelli
KTK-II KRJ-I VVJ-I SLA-I

EI   Hippari EII   Hippunen
EIE   Valinkka
EE   Inkan Aarre EEI   Viljamäen Aatos
EEE   Inkeri



Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta

16.03.2017KRJvaativa B3/50
15.03.2017KRJvaativa B6/50
11.03.2017KRJvaativa B5/50
21.02.2017KRJhelppo B 4/50
19.02.2017KRJhelppo B 4/50
08.02.2017KRJvaativa B3/30
06.02.2017KRJvaativa B2/30
04.02.2017KRJvaativa B4/30
03.02.2017KRJvaativa B4/30
02.02.2017KRJvaativa B1/30
18.01.2017KRJvaativa B1/30
15.01.2017KRJhelppo A1/30
13.01.2017KRJhelppo A3/30
12.01.2017KRJvaativa B4/30
11.01.2017KRJhelppo A3/30
05.01.2017KRJvaativa B3/30
04.01.2017KRJvaativa B4/30
03.01.2017KRJvaativa B1/30
02.01.2017KRJvaativa B4/30
01.01.2017KRJvaativa B3/30
13.05.2017KRJhelppo B5/30
27.04.2017KRJhelppo A3/40
21.04.2017KRJhelppo A4/40
01.05.2017KRJhelppo A3/30
04.05.2017KRJhelppo A2/30
28.03.2017KRJvaativa B2/30
28.02.2017KRJhelppo A2/30
24.02.2017KRJhelppo A5/30
23.02.2017KRJhelppo A2/30
20.02.2017KRJvaativa B2/30
15.02.2017KRJhelppo A3/30
14.02.2017KRJvaativa B1/30
12.02.2017KRJvaativa B5/30
12.02.2017KRJvaativa B6/50
08.02.2017KRJvaativa B4/50
06.02.2017KRJhelppo A4/50
06.02.2017KRJhelppo A3/40
05.02.2017KRJhelppo A2/40
03.02.2017KRJhelppo A4/40
02.02.2017KRJvaativa B4/40




Päiväkirja

KAIKKI MERKINNÄT © UPPE

20.12.2020 Harjusen perhe jouluratsastuksella Inkeriinalla

Saimme tänään odotettuja ihania vieraita, kun Inkeriinaa kesällä ylläpitänyt Satu saapui perheineen tervehtimään Inkeriä ja ratsastamaan sovitusti peltohangessa ja metsäteillä jouluteemaisen ratsastuksen. Tytöt Neela ja Noomi olivat varustautuneet juhlavaa hetkeä varten joulunpunaisiin nuttuihin ja kypärätkin oltiin verhoiltu tonttulakein. Olin vaihtanut jo aamulla tallitöiden yhteydessä Inkerin satulahuovan punaiseen ja varannut harjan letitystä varten punaisia rusetteja. Perhe oli tarjonnut aivan fantastisen ylläpitopaikan kevyemmässä käytössä olevalle Inkerille viime kesänä, joten tällainen jouluteemainen hevostelupäivä maalaismaisemissa oli vähintä mitä saatoin heille antaa joululahjaksi. Tytöt olivat innosta jännittyneitä heti kun Inkeriä pääsivät harjailemaan ja tokihan siinä tuli vielä viime tingan kinaa siitä, kumpi saa ratsastaa ensin. Inkerin sosiaalinen ja huomionkipeä käytös sai tytöt nopeasti keskittymään olennaiseen ja löytämään yhteisymmärryksen. Lähdin pellolle mukaan, sillä halusin ottaa tytöistä Inkerin kanssa kuvia muistoksi ja lähettää viestillä myöhemmin. Ja näky olikin aika hauska, kun pikkuiset tontut punanutuissaan ratsastelivat vuorotellen punarautiaan jouluhevosen selässä kiiltävällä lumihangella. Pöllyävä lumi toi omat haasteensa ja ilonsa kuviin. Inkeri esitteli taas parhaimpia puoliaan ollessaan kärsivällinen, tyytyväinen ja kiltti lasten ratsastettavissa oleva luottohevonen. Kun ratsastukset oli ratsastettu ja Inkeri hellästi hoidettu ja tiiviisti halittu pienten kyynelten kera takaisin pihattoon iltapäiväheinille, tarjosin tontuille glögiä ja torttuja tallihuoneella. Tytöt jo utelivat ensi kesästä ja mahdollisuudesta saada Inkeriina taas kylään, mutta emme Satun kanssa osanneet vielä luvata tai todeta juuta emmekä jaata asiaan. Inkerillä on jo ikää, joten sen kanssa mennään kuukausi kerrallaan. Nyt tammalla on todella vakaa terveys, mutta jos jotain olen Villahaan arjessa oppinut vuosien saatossa niin sen, ettei näistä ikinä tiedä. Pakkohan Neelan ja Noomin oli sitten vielä päästävä antamaan viimeiset halit ja jouluntoivotukset Inkerille pihattoon, josta tyttöjä olikin yllättävän vaikea saada pois kotiinlähtöä varten. Tammapihatto kun oli täynnä ihania hevosia ja kun nämä meidän hepat tuppaa usein olemaan vielä erityisen sosiaalista ja hellyydenkipeää sorttia. Pikkuneideillä riitti rapsuteltavaa niin makuuhallissa kuin ulkotarhankin puolella. Oli kyllä aivan ihanaa saada Harjuset monen kuukauden jälkeen meille touhuamaan!

12.06.2020 Ylläpidossa Harjusen perheellä

Täällä kirjoittelee Satu Harjunen, Inkeriinan kesäylläpitäjä 2020. Päätimme viime keväänä hankkivamme tänä vuonna ylläpitoon kotitontillemme pari hevosta laidunkesää viettämään. Villahaka oli meille ennestään vieras talli, joka tuli kuitenkin nopeasti tutuksi kevään aikana, kun tuttavamme suosituksesta lähdimme etsimään Upelta ylläpitohevosia luoksemme koko perheen harrastushevosiksi. Toiveenamme oli löytää kaksi hevoskokoista, kilttiä suomenhevosta, jotka ilostuttaisivat kesälomalla olevia lapsiamme ja joista saisin vanhana hevosharrastajana myös itse jotain irti. Uppe selkeästi tunnisti tarpeemme ja toiveemme ja osasi valita meille ehdotukset, joihin oli helppo myöntyä. Touko-kesäkuun vaihteessa kävimme hakemassa Villahaasta lomalle tulipunaisen Inkeriinan sekä kymmenen senttiä korkeamman Rinkelin. Jälkimmäinen on tästä kaksikosta hieman suomenhevosmaisempi ja uppiniskaisempi, muttei missään nimessä vaikea tai arvaamaton sekään.

Siinä missä isokokoisemmasta ja reipasjalkaisemmasta Rinkelistä muodostui heti parin ensimmäisen viikon aikana lähinnä minun maastoratsuni, lempeä Inkeriina sai heti tyttäriemme Neelan ja Noomin jakamattoman huomion. Tytöt ovat osallistuneet alusta asti hevosarkeen täydellä sydämellä. Inkerillä on tavanomaisen ratsastelun lisäksi jo vikelletty, kokeiltu hevosagilitya, maastoiltu kakspäällä ilman satulaa, käyty uittoreissulla ja harjoiteltu hevosnäyttelyitä lettikampauksella höystettynä. Inkeri ja Rinkeli laiduntavat takapihaltamme avautuvalla niityllä ja tytöt pääsevät näin ollen seuraamaan päivän mittaan ruokapöydänkin äärestä tammojen touhuja.

Vaikka Neela ja Noomi ovat omineet Inkeriinan aika lahjakkaaasti itselleen, olen käynyt myös itse selässä pariin otteeseen. Inkeriina on Rinkeliin verrattuna piskuinen pyöreä ponitapaus, jonka luonne on kyllä aivan mahtava. Tammasta saa kaivettua liikettä vaativan tason tehtäviin asti, mutta aurinkoisimpina päivänä olen lähtenyt suosiolla metsikköön rämpimään kinttupolkuja viileämmän miljöön toivossa. Inkeri on itkettävän ihanan monipuolinen hevoskaveri, jollaisesta olen jo pitkään haaveillut!

Ylläpitohevosten hankkiminen kesälomakuukausille on jo nyt parin viikon kokemuksen pohjalta ollut ehdottoman tärkeä ja opettavainen päätös. Tytöillä on vielä rutkasti ensihuumaa mukana toiminnassa joka päivä, mutta lapsille on tehty selväksi, että hevosista huolehditaan koko kesän ajan yhdessä. Katsotaan mitä kaikkea mahtavaa me vielä hevosten kanssa keksitäänkään kesän kuluessa. Näihin kyllä kiintyy aivan älyttömän nopeasti. Villahaasta hankitut tammat ovat olleet niin kunnollisia ja kuuliaisia, selkeästi hyvin koulutettuja ja pidettyjä käyttöhevosia.



VIRTUAALIHEVONEN / ULKOASUN TAUSTAKUVA © AK / HEVOSEN KUVAT © CHERIE / CC BY-NC 2.0