VILLAHAKA




Mäkisuon Hilma

Mäkisuon Hilma

KTK-II KRJ-III Jälk. C





Virallinen nimi Mäkisuon Hilma Kutsumanimi Hilma
Syntymäaika 02.12.2014 (20v) Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma Säkäkorkeus 159cm
Kasvattaja Mäkisuo Omistaja Uppe VRL-11253 / Villahaka
Koulutustasot KO heA RE 70cm VH-numero VH16-018-0509



Saavutukset

Jälkeläiset

s. 01.01.2015 o. Villahaan Kippis (i. Villahaan Kuu) KTK-II SV-II
s. 29.06.2016 t. Villahaan Hilppa (i. Villahaan Reetu) SV-II
s. 06.02.2017 o. Villahaan Hermias (i. Vuornan Sokrates) KTK-II
s. 26.09.2018 o. Villahaan Armas (i. Pirunkorven Arvokas)



Pitempään meidän kasvatustoimintaamme seuranneet saattavatkin tietää, että meille on syntynyt aina aika-ajoin todella lauhkeita suomenhevosia, jotka eivät ehkä ole edustaneet kaikista suorituskykyisintä ja sporttisinta ratsulinjaa, mutta ovat olleet luonteeltaan mitä ihanimpia pullukoita. Mäkisuon kasvattitamma Hilma voisi yhtä hyvin olla meidän kasvatti, niin tuttua lempeyttä se on täynnä.

Ruoka motivoi Hilmaa erityisen paljon ja palkanmaksua odotellessa se tekee parhaansa. Ennen ruoka-aikaa, pienen nälän saattelemana tamma on aina erityisen nöyrä ja kuuliainen, kun taas kylläisenä tämä hevonen on selkeästi passiivisempi ja jopa laiska. Hoitaessa Hilma on aina ollut säyseä, mutta erityisen näppärä se on hoitaa mikäli mukana on porkkanapalkkioita. Hilma ei kerjää ruokaa, vaan tönöttää korvat höröllä nätisti vaikka tuntikausia tietäessään, että kohta saa nameja.

Hilman persous ruualle tekee maastoilusta hieman vaikeaa tamman ehdotellessa alituiseen eväsretkiä mehevien koivujen tai ruohotupsujen äärelle. Ratsastaessa sinänsä Hilma on sekä maastossa että kentällä varmajalkainen ja rauhallinen, eikä sillä ole tapana käyttäytyä arvaamattomasti. Aavistuksen passiivinenhan se välillä on, etenkin jos tehtävät ovat tamman mielestä hieman liian monimutkaisia. Puksutteleva puttemme tekee kyllä työtä käskettyä, muttei missään nimessä rehki liikaa jos on mahdollisuus päästä vähemmälläkin. Hilma on kuitenkin varsin kultainen luonne ja sillä on hyvin myönteinen asenne kaikkea uutta kohtaan. Mielellään tämän kanssa siis treenaa, vaikka välillä pitääkin vääntää rautalangasta yhtä sun toista.



Sukutaulu

I   Mäkisuon Junkkari

II   Karusalon Julius III   Olkimäen Elias
IIE   Karusalon Justiina
IE   Tinttarella IEI   Metakka
IEE   Pohjan Taika

E   Metsäkartanon Hilppa
KTK-II

EI   Persian Prinssi
KTK-II
EII   Max P
EIE   Tositarina
EE   Kultahippu EEI   Teron Kultaus
EEE   Pippuriina



Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta

02.02.2015 KRJ helppo B4/80
27.01.2015 KRJ helppo B4/30
24.01.2015 KRJ helppo B2/30
27.01.2015 KRJ helppo C6/40
24.01.2015 KRJ helppo C3/40
28.01.2015 KRJ helppo B2/40
27.01.2015 KRJ helppo B6/40
22.01.2015 KRJ helppo B5/40
10.05.2015KRJhelppo B4/40
19.03.2015KRJhelppo C4/68
16.03.2015KRJhelppo C3/68
17.03.2015KRJhelppo C6/40
12.03.2015KRJhelppo C1/40
05.02.2015KRJhelppo B3/30
04.02.2015KRJhelppo B3/30
26.02.2015 KRJ helppo B6/40
05.02.2015KRJhelppo B3/30
04.02.2015KRJhelppo B3/30
26.02.2015 KRJ helppo B6/40
20.02.2015 KRJ helppo B2/40
26.12.2016KRJhelppo C3/40
22.12.2016KRJhelppo C3/40
07.10.2016KRJhelppo A1/30
04.10.2016KRJhelppo A4/30
01.10.2016KRJhelppo A5/30
10.09.2016KRJhelppo A5/40
04.09.2016KRJhelppo A2/40
02.09.2016KRJhelppo A5/40
19.02.2015 KRJ helppo B3/40
17.02.2015 KRJ helppo B2/40
17.02.2015 KRJ helppo B2/40
14.02.2015 KRJ helppo B5/40
13.02.2015 KRJ helppo B6/40
12.02.2015 KRJ helppo B1/40
20.02.2015 KRJ helppo B1/40
04.02.2015 KRJ helppo B4/40
24.01.2015 KRJ helppo B4/50
08.02.2015 KRJ helppo B2/40
04.02.2015 KRJ helppo B5/40
31.01.2015 KRJ-Cup helppo B30/436



Päiväkirja

03.03.2017 Tilausvarsan emänä

Hilmankin elämään saatiin vähän väriä, kun Vuornan tallilta ilmestyi sähköpostiin eräänä päivänä tilausvarsakysely Hilmasta ja Vuornan omasta orista Vuornan Sokrates. Hilma oli ollut suht vähällä käytöllä kaikin puolin jo tovin, joten kauan ei tarvinut pohtia yhdistelmän järkevyyttä, pääasia oli että Hilma pääsisi vielä jatkamaan sukuaan ja saisi jotain muuta ajateltavaa kuin pihaton ainaiset nokoset ja päiväheinät. Mikään ei tosin tälläkään kertaa radikaalisti muuttunut ja varsaa odottaessaan Hilma oli jälleen lauhkeuden perikuva, mutta rotevan orivarsan synnyttyä Hilmalla oli tekemistä: puhtia täynnä oleva viikari teki kaikkensa tehdäkseen elämänsä ensimmäisistä viikoista mahdollisimman jännittäviä. Hermiakseksi ristitty pojankloppi lähti meiltä Vuornaan heti vieroituksen jälkeen, sillä etenkään ratsukoulutuksesta ei oltu sovittu ja tällä kertaa olin huojentunut saadessani antaa sähläpään jonkun toisen vastuulle. Toki varsa käsittelylle siedätettiin, mutta se suurempi työ jäi tilaajalle tälläkertaa. Nyt hienosti varsa-ajasta jälleen kerran selvinnyt Hilmuskainen on naapurin heppatyttöjemme maasto- ja hoitohevosena ja mikäli saan suunnitelmiin ja yhdistelmiin edes näennäisesti jotain järkevyyttä, teetän Hilmalla vielä yhden tai kaksi jälkeläistä jouhevan ajan sisällä meille kotiin jääviksi. Ensin pitäisi vain miettiä mitä haluan ja pohtia orivalintoja sen kautta. Hilma on rakenteellisesti priima, mutta kyllä jälkipolven askellajeissa ja temperamentissa saisi olla aavistuksen enemmän tujua, joten orilta toivon näyttävyyttä ja särmää. Ja onhan meillä niitä, sitä en kyllä mene kieltämään.

20.03.2016 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa

Tänään taisi jännittää enemmän emäntä kuin hevonen, joka tuskin tiesi kuinka jännät paikat kantakirjaustilaisuudessa olikaan. Kantakirjausta varten oltiin totta kai harjoiteltu esittämistä ja sään mittaamisen sietämistä, mutta oikeastaan Hilman kanssa kaikki on niin sujuvaa ettei minun olisi kannattanut moisista stressata. Kantakirjauspaikalla, ennen meidän vuoroa, oli luppoaikaa. Hermoilin, eikä tilannetta auttanut yhtään se, että olin lähtenyt liikenteeseen yksin olosuhteiden pakottamana. Edes aviomiestä en pystynyt tänään ottamaan tukipilariksi, joten sain luvan pärjätä yksin. Yritin etsiä listoilta ja ihan livenäkin paikanpäällä kuikuillen tuttuja, mutta turhaan. Olihan siellä muutaman tutun tallin omistajia, mutta nekin olivat sellaisia "minä tunnen sinut mutta sinä tuskin minua" -tuttavia. Onneksi minulla oli maailman hyväkäytöksisin hevostamma vieressä. Hilma söi matkaeväitään rauhallisesti ja lähti hyvillä mielin matkaani kohti kehää kun sen aika tuli. Sekä askellajien esittäminen että rakennearvostelu sujuivat mielestäni hyvin. Hilma liikkui reippaasti, niinkuin yleensäkin maasta käsin. Ratsailta sitä saa toisinaan patistella eteenpäin, mutta maastakäsin se on aina ollut sutjakkaampaa sorttia. Siitä oli nyt hyötyä. Tulokset tulivat nopeasti ja taisin hieman haukata henkeä, kun kuulin Hilman saaneen II-palkinnon. Sitten lähti viesti läheisille, Hilman hoitajalle ja muun muassa yhteistyötallimme Runoratsujen omistajalle Melinalle, joka vastasi olleensa myös tilaisuudessa ja harmitteli hieman omien oriensa Rambon ja Rasmuksen III-palkintoja. Sen sijaan, että olisin Hilman pakattuani lähtenyt ajelemaan kotiin, lähdin sen sijaan bongaamaan Melinaa väkijoukosta ja rapsuttelemaan hienoja oreja. Kävi Melinakin sitten vielä moikkaamassa meidän Hilmaa, ennenkuin lähdimme peräkanaa kotia kohti. Olipa kyllä antoisa päivä, joka antoi taas hieman lisäpotkua Hilman uralle. Se kun tuntuu junnaavan hieman paikoillaan, eikä jälkeläisiäkään ole kertynyt kuin meille kotiin palautunut Kippis. Ehkä nyt vihdoin Hilmankin arvo markkinoilla nousee ja saisin tamman jälkeläisiä myytyä.

05.06.2015 Valokuvauspäivä pellolla

Tuttavani Sini Palomaa opiskelee valokuvausta ja otti meihin yhteyttä josko voisi tulla kuvaamaan hevosiamme harjoitustyötä varten. Kävimme kuvauspäivän alkajaisiksi laitumen reunalla läpi potentiaalisia hevosia, mikä päätyi Hilman valintaan. Sini kaipasi hevosmalliksi mahdollisimman kaunista mutta rauhallista hevosta, jonka kanssa hevoskuvausta olisi helppo harjoitella. Tiesin heti Hilman olevan nappivalinta. Harjasin Hilman perusteellisesti samalla kun Sini hinkkasi hevosen suitsia vieressä. -Ensimmäistä kertaa tallilla ja heti pääsit kunnon hommiin, tuumin Sinille joka vastasi suitsien kiillottamisen olevan yllättävän rentouttavaa puuhaa. Seurallinen ja perin ystävällinen Hilma teki mielellään tuttavuutta Sinin kanssa ja Sini sanoikin saaneensa hyvin positiivisen kuvan hevosista Hilman kautta. Itse valokuvaaminen toteutettiin pellolla. Tilasin toimettomalta tallitytöltä kukkaseppeleen kuvia varten ja sen pysyminen tamman päässä olikin yllättävän vaivatonta, toisin kuin alkuun hieman pelkäsin. Hilma käyttäytyi moitteettomasti, vaikka välillä uni meinasikin ottaa vallan ja tarvittiinkin rapisevia pusseja ja hieman porkkanapalkkioita, jotta tamman mielenkiinto pysyi yllä. Kuvauspäivä ol mielenkiintoinen kokemus kaikinpuolin ja pientä extraa Hilmuskalle.



VIRTUAALIHEVONEN / ULKOASUN TAUSTAKUVA © AK / HEVOSEN KUVAT © MLJ