Päiväkirja
PÄIVÄKIRJAMERKINNÄT © OMISTAJA
05.03.2015 Tuttava Minna Merinkari ratsastamassa
Olin lupautunut Upelle menemään tänään liikuttelemaan hänen kaunista suomenhevostammaansa Hillaa ja suunnitelmissa olikin lähteä maastoilemaan. Tallille päästyäni hain tamman sen tarhasta ja kävin tallissa laittamassa meidät molemmat valmiiksi. Päivä oli vasta aluillaan ja pitkä hiljaisuus valtasi vielä tallinkin ympäristön. Vielä hetken ennenkuin päivän rutiinit alkaisivat ja hälinä saataisiin käyniin. Hilla pärskähteli muutaman kerran innosta ja tamma astelikin allani rehellisen reippaana. Kuljimme pitkän matkan reippaassa käynnissä ja päästyämme syvemmälle metsään ja pehmeälle pohjalle pyysin tammalta ravia. Hillan ravi oli letkeää ja kevyttä, oikein mukavaa istuttavaksi. Metsä oli hyvin satumainen ja sammalta riitti polun ympärillä, minne päin vain katsoinkin. Välillä silmiini osui myös hienot kivirykelmät jotka olivat nekin aikojen saatossa saaneet kauniit sammalpeitteet päälleen. Vaikka muuten ulkona olikin vielä talven jäänteitä eikä läheskään kaikki lumi ollut vielä sulanut pois, ei metsässä näkynyt lunta ollenkaan. Korkeiden puiden latvusto oli hyvin tiheää joten viimeisimmät lumisateet eivät olleet ilmeisesti päässeet metsään. Aurinko kiipesi hiljalleen korkeammalle taivaalle ja sen lämmittävät säteet läpäisivät puiden latvustot luoden meille keväisen tunnelman. Aika ajoin säteet osuivat myös Hillaan ja suomenhevostamma näytti entistä upemmalta. Pian edessämme oli melko pitkä ja hieman polkua leveämpi suora, terävä näköni riitti juuri ja juuri sen loppupäähän joten ei siis tarvinnut paljoa miettiä ymmärtääkseen tämän pätkän soveltuvan erinomaisesti laukkaamiseen. Hilla nosti laukan kevyesti pohkeesta ja koko matkan ajan rauhallisesti kulkenut tamma pääsi näyttämään pilkkeen silmäkulmastaan ottamalla reippaita askelia. Meno oli vauhdikasta, mutta helposti hallitavissa olevaa. Suoran lopussa minun ei tarvinnut kuin nojata taaksepäin ja Hilla pudottautui takaisin rauhalliseen raviin. Tästä ei mennytkään enään kauaa kun sain pyytää tammalta käyntiä jotta ehdimme palautella hyvin ennen kuin päätyisimme takaisin tallille.
18.01.2015 Teea Savo Hillalla itsenäisellä tunnilla
Olen jo useamman vuoden käynyt säännöllisesti Villahaassa ratsastustunneilla ja pitkään haaveillut siitä,
että pääsisin joskus ratsastamaan itsenäisesti jotakin hevosta. Jokin aika sitten uskaltauduin mainitsemaan
Upelle haaveestani ja suureksi yllätyksekseni Uppe oli sitä mieltä, että voisi antaa minun ratsastaa Hillalla
itsenäisesti joskus. Tänään se toive sitten toteutui viimein.
Täytyy sanoa, etten ole enää hetkeen ollut mitenkään suuri Hillan fani. Tamma on kyllä ihan kiva, mutta mun
mielestä ihan liian kiltti. Ihan sama mitä tapahtuu, se ei säikähdä tai pukita tai testaile, sen kanssa ei tapahdu
mitään jännää. Mutta okei, itsenäiseen ratsastukseen se on ihan paras!
En ollut koskaan ennen ratsastanut yksin, ilman opetusta tai valvontaa ja mua jännitti tosi, tosi paljon. Tulin
ajoissa tallille ja laitoin Hillan jo ajoissa kuntoon. Upen tullessa talliin, hän antoi meille luvan mennä jo vähän
etuajassa ja ilmoitti tulevansa sanomaan kun olisi loppukäyntien aika.
Ratsastin siis maneesissa ihan yksin. Ei tehty tunnin aikana mitään hirveen ihmeellisiä tehtäviä, kun itse on
jotenkin todella vaikea keksiä tekemistä tosta vain. Tällä kertaa en edes kaivannut mitään haasteita, mulle
riitti tällä kertaa haasteeksi pysyä vain itse rentona ja pitää hieman laiska Hilla liikkeellä. Maneesin katolta
tippui ratsastuksen aikana parikin kertaa lunta, jolloin säikähdin itse yhtäkkistä rysähdystä välillä aika paljonkin.
Nyt oli tosi kiva, että ratsuna oli Hilla, johon mun oma jännitys ei tarttunut. Vaikka itse säikähdin, tamma oli
niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Säikähdin vähän sitäkin, kun Uppe avasi maneesin oven ja tuli katsomaan meidän
meininkiä, sekä ilmoittamaan loppuverryttelystä.
Ratsastustunneilla käymistä en todellakaan aio lopettaa, mutta itsenäisesti ratsastaminen oli tosi kivaa vaihtelua.
Kiitos Uppe, että luotit muhun ja annoit kokeilla tätäkin, voisin joskus ottaa Hillan itekseni uudestaankin?
16.01.2015 Annika Mäkelä Hillalla irtotunnilla
Olin kuullut paljon kehuja Villahaan tunneista ja tänään päätin käydä itsekin kokeilemassa. Talli ei ole uusi minulle, mutta aiemmin en ole tunneilla käynyt. Kävelin autosta suoraan tallin ilmoitustaulun eteen ja katsoin tuntilistaa. Ratsunani olisi Hilla, joka olikin jo valmiiksi tunnilla. Hillasta minulla ei ollut paljon ennakkotietoa, mutta maneesissa katsellessani rentoa suomenhevostammaa ravailemassa, en ollut pettynyt tulevaan ratsuuni. Kun kaikki ratsut lopulta tulivat kaartoon, kävelin Hillan luokse ja edellinen ratsastaja auttoi minut selkään. Hilla vaikutti heti alkuun ystävälliseltä ja se odotti kaikessa rauhassa, kun säädin jalustimet oikean pituisiksi.
Kävelimme hetken aikaa ja aloimme sitten tekemään ravi ja käyntisiirtymisiä sekä kaarevaa uraa. Hilla tuntui hyvälle ratsastaa. Vaikka kevennykseni oli ajoittain hieman epävarmaa, tamma liikkui silti hyvin eikä hämmentynyt tilanteesta. Siirtymiset alkoivat sujumaan kerta kerralta paremmin, vaikka opettaja välillä huomautteli ravin olevan liian laiskaa. Laukka osuutta jännitin hieman, sillä siinä askellajissa en ole paljoa vielä ratsastanut. Laukannosto onnistui ensimmäisellä yrittämisellä. Hillan pehmeässä laukassa oli helppo istua ja pääsin paremmin keskittymään mm. omaan istuntaan. Toiseen suuntaan nostot sujuivat kohtalaisesti - ravissa pompin aika paljon ja avut olivat hieman epäselvät. Hilla oli mielestäni ihanin hevonen jonka selkään olin päässyt. Se antoi paljon virheitä anteeksi- varsinkin laukassa - mutta silti se myös osasi opettaa minulle paljon. Tunnin jälkeen talutin Hillan sen omaan karsinaan, riisuin varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Harjailin ja rapsuttelin Hillaa vielä hetken ennen kotiin lähtöä.
10.12.2014 Harjoituskoulukilpailut Jukolan tallilla, luokka helppo B, sija 7/14
Tehtävänanto: Kerro suorituksestasi yhdellä lauseella, jonka kaikki sanat alkava ratsusi lempinimen ensimmäisellä kirjaimella. Suorituksemme:
Huhkiessamme harjoituskisoissa hihkaisin hempeästi huomatessani Hillan heräävän hetkellisesti horroksestaan.
07.10.2014 Hilla maastoratsuna 7-vuotiaalla Klaaralla, raportoinut Satu Menges
Kävimme tyttäreni Klaaran kanssa ratsastamassa idyllisen äiti-tytär-maaston Villahaan hevosilla. Itse sain ratsuksi mustan Salli-tamman, jolla olin aiemminkin ratsastanut. Upen kanssa valitsimme Klaaralle Hilla-tamman, jotta reissusta
tulisi mahdollisimman mukava kokemus ratsastusuraansa aloittelevalle tyttärelleni. Ratsastin itse veturina Sallilla ja alkeiskurssin pohjalta lenkille lähtevä Klaara tuli Hillalla miltei minun hevoseni hännässä kiinni.
-Pidä sitten ravissa satulan etukaaresta kiinni jos hirvittää! muistutin Klaaraa siinä vaiheessa, kun oli aika ottaa pieni ravipätkä. Vilkuilin taakseni aina välillä hermostuneena, mutta Hilla kyllä
antoi nopeasti ymmärtää, ettei mitään hätää ollut. Se jolkotteli leppoisasti Sallin takana selässään iloisesti hymyilevä tyttäreni. Kävelimme hetken myös pellolla, jossa Sallia alkoi reipastuttaa.
Käännyimme siis aika pian takaisin hiekkatielle, jotta matka jatkui rauhallisissa merkeissä. Palasimme tallille todella virkistyneinä. Annoimme hevosille porkkanat ja omenat ja hoidimme yhdessä hevoset takaisin tarhauskuntoon. -Oli ihan tosi kivaa äiti, Klaara sanoi kun teimme lähtöä kotiin. Kyllä tuli hyvä mieli, tulemme mielellämme uudestaankin heppailemaan!
04.07.2014 Erja Kalliomaan kouluvalmennuksessa
Hilla ja Uppe aloittivat tänään yhteistyön kanssani. Tulin pitämään ratsukolle valmennuksen kotitallille, jotta pääsimme työskentelemään nuoren hevosen kanssa turvallisella alustalla. Hilla oli hyvätapainen ja rauhallinen nuori tamma, josta ei olisi heti uskonut, että sen koulutus on vasta päättynyt. Ensimmäisen valmennuksen teemana oli lähinnä alkukartoituksen tekeminen ja tavoitteiden asettaminen.
Tehtävät pidettiin tänään vielä alhaisella tasolla ja pyrimme löytämään lähinnä kaikista askellajeista joustavan rytmin ja letkeän menemisen riemun.
Uppe oli vastaanottavainen valmennettava, joka otti koppeja neuvoistani ja sai hevoseen hyvän tuntuman. Loppua kohden suoritus parani, vaikkei alussakaan huonosti mennyt.
Nuori hevonen kaipaa tukea, mutta Hilla on tässä asiassa helppo: se osaa kantaa itseään hyvin, sillä on nöyrä ja kuuliainen työskentelyasenne ja se etenee omalla moottorilla. Välillä ympyrällä Hilla jäi herkästi hieman suppuun liikkeiltään, joten silloin ratsastaja sai olla aktiivisena herättämässä liikettä irtonaisemmaksi. Muuten kaikki meni loistavasti, tästä on hyvä jatkaa!
