Villahaan Aleksis
ERJ-I
LISÄÄ KUVIA PÄIVÄKIRJASSA ♥
| Virallinen nimi | Villahaan Aleksis | Kutsumanimi | Aksu |
| Syntymäaika | 11.01.2016 (17v) | Rotu | suomenhevonen |
| Sukupuoli | ori | Säkäkorkeus | 163cm |
| Kasvattaja | Villahaka | Omistaja | Uppe VRL-11253 / Villahaka |
| Koulutustasot | KO heB RE 110cm | VH-numero | VH19-018-0148 |
|
Aleksis, jota tutummin ihan vain Aksuksi tavataan kutsua, on energinen ja hivenen arvaamatonkin isokokoinen hevonen. Sen ruunaamista ollaan harkittu useampaan otteeseen hevosen aiheuttaessa harmaita hiuksia talliväelle, mutta ainakin toistaiseksi Aksu porskuttaa vielä menemään orina. Kilpahevosena Aleksis oli vauhtia ja ponnekkuutta täynnä, eikä sitä tarvinut kahta kertaa esteradoilla eteenpäin pyytää. Tammoja ori piti visusti silmällä nuorempana, mutta hormonitoiminta on selkeästi vanhemmiten alkanut onneksi aavistuksen verran tasaantua ja Aksun kanssa voi jo ottaa vähän rennommin. Aksu nauttii suunnattomasti kun sitä harjaa paksuin vedoin ja pyörittelee kumisualla mahan alta, mutta yli vartin kestävät seisoskelut saavat sen ilmaisemaan tylsistymistä härnäämällä käsittelijää niin kauan, kunnes joko hoitaja antaa periksi tai ori itse loukkaantuu hoitajan toruessa herkkähipiäistä hevosta.
Aleksis on reipas ratsastaa, mutta se on myös hyvin herkkä kädelle ja vaatii ratsastajalta rennon tavan lähestyä työntekoa. Mitä enemmän selässä jännittää ja mitä kovempia apuja käyttää, sitä varmemmin ruuna menee lukkoon ja sitä varmemmin treenistä ei tule kovin puhdasta. Kun Aksun oppii tuntemaan ja sille uskaltaa antaa tilaa ohjalla ja istunnalla hevosen reippaudesta huolimatta, toimii Aksukin miellyttävämmin. Aksu vertyy nopeasti ja on aina valmis estetreeniin. Koulukiemuroihin se tuppaa tylsistymään alta aikayksikön, joten veri todellakin vetää puomeille, kavaleteille ja esteille, siis johonkin missä se pääsee konkreettisesti etenemään vauhdikkaasti ja tekemään jotain omasta mielestään mielenkiintoista puuhaa. Hevosen reippaaseen asenteeseen ei saa kuitenkaan lähteä liikaa mukaan, sillä Aksu kuumuu edelleen herkästi ja sen on toisinaan vaikea pitää ajatukset koossa. Ison kokonsa vuoksi paketti on myös osattava pitää kasassa, sillä iso askel ja kovapäinen luonne voivat olla vaarallinen yhdistelmä radoilla.
Aksun kanssa maastoillessa on syytä ottaa kaveri veturiksi hieman toppuuttelemaan hevosen vauhtia, mutta muuten sen kanssa ei yleensä ongelmia tule vastaan. Aleksis on varmajalkainen ja luotettava ratsastaa luonnossa, eikä se kompuroi pahimmissakaan juurakoissa. Laukkaaminen pitkää loivaa mäkeä ylöspäin on Aksun kanssa helppoa ja hauskaa: orilla riittää askelta pitkällekin suoralle ja sen laukassa on helppo pysyä kyydissä laajasta liikkeestä huolimatta.
Kilpailu- ja valmennustilanteissa Aksu oli nuorempana varsin vahtivaa ja jännittävää sorttia, mutta eipä se nykyään enää ole moksiskaan lastaamisesta, uusista paikoista ja hulinasta ympärillään. Vauhtia toki löytyy, mutta herkkänä hevosena se kuuntelee apuja tavanomaiseen tapaansa myös kotitallin ulkopuolella. Kengittäjälle Aksu näyttää toisinaan hapanta naamaa, samoin eläinlääkärin tarkastukset inhottaa, etenkin jos seisoskelu venyy pitkäksi. Aksu vaatiikin tylsien tilanteiden tullen tutun mukavan hoitajan vierelleen keksimään virikkeitä hevoselle kuin pienelle lapselle konsanaan.
Kilpailukalenteri
40 ERJ-sijoitusta
|
Päiväkirja
15.04.2019 Yli kolmen vuoden projekti on valmis
03.08.2016 Kesän kultaisimpia kisamuistoja ja muita kuulumisia
Miten hyvä hevonen minulla tässä onkaan. Vauhtiahan sillä piisaa, eikä se ole mikään pystyynkuollut nallekarhu muutenkaan, mutta voi miten suorituskykyinen ja varma kilpahevonen siitä on vuoden sisällä kasvanut! Minähän meinasin olla astuttamatta Esteliinaa estepainotteisella Aslakilla, sillä pohdin onko minulla kiinnostusta täysin estepainotteisen hevosen treenaamiseen. Aksustakin kun huokuu sen estejuuret todella vahvasti, eikä koulutreenit sen kanssa ole oikeasti mistään kotoisin. Pakkohan sitä on toki sileällä treenata, mutta puomit ja kavaletit on usein arjen apuna tämän hönökoiven kanssa, joka ei ymmärrä yhtään väistöjen ja siirtymien päälle. Aksun elämässä eteenpäin liikkuminen, ruoka ja tammat ovat keskiössä, eikä siitä saa rauhallista ja harmonista kouluballeriinaa sitten millään. Aksulla oli kisatauko huhtikuusta kesäkuun loppuun, jolloin lähinnä valmentauduttiin lisää ja haettiin entistä enemmän varmuutta vauhdinsäätelyyn ja etenemiseen radalla hallitummin. Vaikka kovahaan me mennään radalla edelleen, eikä siitä mihinkään pääse. Heinäkuussa kilpailimme menestyksekkäästi Heljävirran ja Kuuralehdon talleilla järjestetyissä kilpailuissa monena päivänä kuukauden aikana. Aina ei tultu ruusuke mukana kotiin, mutta aika usein kuitenkin. Aksu oli usein todella varma ratsastaa ja osasin jo alkuverryttelyissä ennustaa päivän varsinaista suorituskykyä. Parhaita olivat ne hetket, kun suorituksen jälkeen joku ulkopuolinen sivustakatsoja tuli kehumaan hevosen liikekieltä ja tekemisen halua. Monesti Aksua ollaan oltu halukkaita käyttämään jalostuksessakin, mutta meillä ei valitettavasti ole ainakaan vielä ollut tapana lainata oreja ulkopuoliseen käyttöön. Tuollaisina hetkinä sitä tuntee kuitenkin suurta ylpeyttä omasta kasvattioristaan. Onhan hevonen aina lopulta kisoissa myös näyttäytymässä ja esiintymässä kiiltävine karvoineen ja loistavine liikkeineen.
29.01.2016 Menestyksekkäät maneesikisat Heljävirran tallilla
Ajelin tänään kisahoitajan Veeran kanssa Aksu trailerissa Keski-Suomeen Heljävirran suomenhevosten järjestämiin ERJ-kilpailuihin, jotka olivatkin meidän yhteisen kisauran ensimmäisiä kisoja. Olimme startanneet ennen tätä päivää muutamissa pikkukisoissa, mutta varsinaista menestystä ja startteja isommissa kisoissa meillä ei vielä ollut. Molempia osapuolia jännitti, mikä heijastui tekemiseen heti alkuverryttelystä lähtien. Veera oli ottanut mukaan kameran ja nappasikin itseasiassa meistä nuo yllä olevat kisakuvat muistoksi. Aksu näyttää niissä niin tasapainoiselta! Tosiasiassa me kiiruhdimme radan läpi sellaista kyytiä, että teki mieli pistää silmät kiinni ja toivoa parasta. Kumpikaan ei oikein malttanut asettua radalla aloilleen, mutta onneksi Aksu oli istunta-avuille aivan yhtä herkkä kuin kotonakin ja valmennuksissa, joten sain paketin kasaan aina juuri ennen hyppyä ja ylitimmekin kaiken kukkuraksi kaikki esteet puhtaasti läpi! Saimme radan jälkeen mojovat ablodit, mutta mielestäni en ollut ansainnut niitä. Oma ratsastamiseni oli omaan silmään kaoottista. Onneksi mahtava hevoseni meni eteenpäin ja keskittyi silkkaan ilotteluun turhan niskuroinnin sijaan. Tulosten tultua julki ilmoille kajahti äärimmäisen epätodellinen totuus: me voitimme koko luokan! Voi sitä riemua! Veeran kamerasta loppui akku surkuhupaisasti meidän suorituksemme jälkeen, joten jäi tyytyväinen ilmeeni ja ruusukkeen asettaminen suitsiin ikuistamatta. Aksu ei olisi enää päivän päätteeksi jaksanut seistä palkintojenjaossa paikoillaan, mutta kunniakierroksella ori pisti vähän ranttaliksi ja olin tulla selästä alas mojovan pukkiriekun seurauksena. Eipä olisi enää siinä vaiheessa putoamiset haitannut, niin ylpeä minä meistä olin!
VIRTUAALIHEVONEN / ULKOASUN TAUSTAKUVA © AK / HEVOSEN KUVAT © AK (VAPAASTI KOPIOITAVAA)