Päiväkirja
15.04.2019 Yli kolmen vuoden projekti on valmis
Aleksis oli suht rivakka koulutettava, sillä se on aina ollut työmotivaatioltaan puhdasta kultaa etenkin estepuolella. Sileällä orin koulutus jätettiin suosiolla helpolle tasolle, sillä ori ei osoittanut koskaan erityistä paloa sillä saralla. Vuonna 2016 ori menestyi kilpakentillä erittäin hyvin, joten tulee taas väkisin ihmeteltyä miksi Aksun meriittilista ammottaa edelleen tyhjyyttään. Jälkeläiset ovat ehkä olleet yksi syy pitkäveteisyyteen, mutta orin jälkeläisnäytötkin ovat nyt kunnossa. Varsoista kaksi ensimmäistä, sievät tammat Riemutar ja Kanerva myytiin osaaviin käsiin maailmalle. Aksun kolmas ja viimeinen jälkeläinen Alvar jäi suunnitellusti kotiin. Sen emä on meidän ihana estetamma Rinkeli, jonka myötä Alvar jatkaa meidän hyvin pienimuotoista estehevosten kantaa ja Aslakista lähtöisin olevaa A-orilinjaa. Aksu pyritetään esittämään pikimiten sekä Esteratsatusjaoksen laatuarvostelussa että suomenhevosten omassa arvostelutilaisuudessa. Itseasiassa Aksun ERJ-palkinnon myötä Villahaka pystyy anomaan ERJ:n myöntämää Yhden tähden estehevoskasvattaja -palkintoa!
03.08.2016 Kesän kultaisimpia kisamuistoja ja muita kuulumisia
Miten hyvä hevonen minulla tässä onkaan. Vauhtiahan sillä piisaa, eikä se ole mikään pystyynkuollut nallekarhu muutenkaan, mutta voi miten suorituskykyinen ja varma kilpahevonen siitä on vuoden sisällä kasvanut!
Minähän meinasin olla astuttamatta Esteliinaa estepainotteisella Aslakilla, sillä pohdin onko minulla kiinnostusta täysin estepainotteisen hevosen treenaamiseen. Aksustakin kun huokuu sen estejuuret todella vahvasti, eikä koulutreenit sen kanssa ole oikeasti mistään kotoisin. Pakkohan sitä on toki sileällä treenata, mutta puomit ja kavaletit on usein arjen apuna tämän hönökoiven kanssa, joka ei ymmärrä yhtään väistöjen ja siirtymien päälle.
Aksun elämässä eteenpäin liikkuminen, ruoka ja tammat ovat keskiössä, eikä siitä saa rauhallista ja harmonista kouluballeriinaa sitten millään.
Aksulla oli kisatauko huhtikuusta kesäkuun loppuun, jolloin lähinnä valmentauduttiin lisää ja haettiin entistä enemmän varmuutta vauhdinsäätelyyn ja etenemiseen radalla hallitummin. Vaikka kovahaan me mennään radalla edelleen, eikä siitä mihinkään pääse.
Heinäkuussa kilpailimme menestyksekkäästi Heljävirran ja Kuuralehdon talleilla järjestetyissä kilpailuissa monena päivänä kuukauden aikana.
Aina ei tultu ruusuke mukana kotiin, mutta aika usein kuitenkin.
Aksu oli usein todella varma ratsastaa ja osasin jo alkuverryttelyissä ennustaa päivän varsinaista suorituskykyä. Parhaita olivat ne hetket, kun suorituksen jälkeen joku ulkopuolinen sivustakatsoja tuli kehumaan hevosen liikekieltä ja tekemisen halua. Monesti Aksua ollaan oltu halukkaita käyttämään jalostuksessakin, mutta meillä ei valitettavasti ole ainakaan vielä ollut tapana lainata oreja ulkopuoliseen käyttöön.
Tuollaisina hetkinä sitä tuntee kuitenkin suurta ylpeyttä omasta kasvattioristaan. Onhan hevonen aina lopulta kisoissa myös näyttäytymässä
ja esiintymässä kiiltävine karvoineen ja loistavine liikkeineen.
29.01.2016 Menestyksekkäät maneesikisat Heljävirran tallilla
Ajelin tänään kisahoitajan Veeran kanssa Aksu trailerissa Keski-Suomeen Heljävirran suomenhevosten järjestämiin ERJ-kilpailuihin, jotka olivatkin meidän yhteisen kisauran ensimmäisiä kisoja. Olimme startanneet ennen tätä päivää muutamissa pikkukisoissa, mutta varsinaista menestystä ja startteja isommissa kisoissa meillä ei vielä ollut. Molempia osapuolia jännitti, mikä heijastui tekemiseen heti alkuverryttelystä lähtien. Veera oli ottanut mukaan kameran ja nappasikin itseasiassa meistä nuo yllä olevat kisakuvat muistoksi. Aksu näyttää niissä niin tasapainoiselta! Tosiasiassa me kiiruhdimme radan läpi sellaista kyytiä, että teki mieli pistää silmät kiinni ja toivoa parasta. Kumpikaan ei oikein malttanut asettua radalla aloilleen, mutta onneksi Aksu oli istunta-avuille aivan yhtä herkkä kuin kotonakin ja valmennuksissa, joten sain paketin kasaan aina juuri ennen hyppyä ja ylitimmekin kaiken kukkuraksi kaikki esteet puhtaasti läpi!
Saimme radan jälkeen mojovat ablodit, mutta mielestäni en ollut ansainnut niitä. Oma ratsastamiseni oli omaan silmään kaoottista. Onneksi mahtava hevoseni meni eteenpäin ja keskittyi silkkaan ilotteluun turhan niskuroinnin sijaan. Tulosten tultua julki ilmoille kajahti äärimmäisen epätodellinen totuus: me voitimme koko luokan! Voi sitä riemua! Veeran kamerasta loppui akku surkuhupaisasti meidän suorituksemme jälkeen, joten jäi tyytyväinen ilmeeni ja ruusukkeen asettaminen suitsiin ikuistamatta. Aksu ei olisi enää päivän päätteeksi jaksanut seistä palkintojenjaossa paikoillaan, mutta kunniakierroksella ori pisti vähän ranttaliksi ja olin tulla selästä alas mojovan pukkiriekun seurauksena. Eipä olisi enää siinä vaiheessa putoamiset haitannut, niin ylpeä minä meistä olin!
