Päiväkirja
31.01.2020 Jalostusarvonimen tavoittelua ja muita suunnitelmia
Niin se vain pyörähti kolmas yhteinen vuosi käyntiin tämänkin hevosen kanssa.
Tessu menestyi vuonna 2019 hurjan hyvin kilpailukentillä, mutta jatkoin orin kanssa kisauran jälkeenkin aktiivista yhteistä arkea valmennuksineen päivineen, sillä tämä hevonen sai minut täysin koukkuun uuden oppimiseen ja onnistumisiin. Tuntuu että vasta aivan kilpauran loppusuoralla aloin oivaltaa miten tämä hevonen toimii ja siksi jatkoin sekä hevosen että itseni eteenpäin viemistä vielä viime vuodenkin aikana.
Tätä nykyä meidän reippaan järeällä Tessulla on kaksi jälkeläistä, meille jäänyt kantakirja-ori Timantti ja viime kesänä Haltiasalon tilalle myyty kantakirja-ori Tulentuivertaja. Tuliterä on omaan silmääni ihanan laadukas ori ja haluan ehkä vaalia jatkossa oria sukulinjoineen sen verran, että käytän Tessua jatkossa enää vain yhden myyntivarsan verran jalostusorina. Tessun pojilla on kantakirja-palkintojen lisäksi yhteensä kattavasti sijoituksia siten, että ne riittävät Virtuaalisten Suomenratsujen myöntämään jalostusarvonimeen Jälkeläisluokka C. Tarkoitus onkin laitella lähipäivinä palkintoanomusta mailitse menemään samalla kun ilmoitan hevosiamme seuraavan kuun laatuarvostelutilaisuuksiin.
Viimeisen jälkeläisen suhteen en näe kiirettä. Olen hieman pohtinut meidän nuoren kantakirja-tamma
Rauhan astuttamista Tessulla hieman myöhemmin, kunhan Rauha vielä varttuu ja käy kääntymässä kisaradoilla edes puolen välin sijoitusmäärän verran, jotta myyntiin laitettavan varsan molemmista vanhemmista on antaa edes jonkunlaista suoritusnäyttöä.
Tessu on tarkoitus käyttää ensi kuussa sekä Esteratsastusjaoksen että Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluiden arvointitilaisuuksissa, minkä jälkeen ori siirtyy meidän oripihattoon ja sille etsitään pari ratsastushaluista hoitajaa arkea värittämään. Hieman hirvittää miten Tessun pää kestää leppoisampaa elämäntahtia, mutta juuri siksi vapaaehtoiset hoitajat ja liikuttajat ovat enemmän kuin tervetulleita. Tessu on toki hieman omanlaisensa, eikä siitä ole esimerkiksi pitkien harjausrupeamien ajaksi seisoskelemaan paikallaan, mutta jospa joku rohkea ja reipas hevosihminen tykästyisi tämän rouhean hevosen tyyliin.
20.03.2019 Kantakirjaustilaisuudessa
Minulla ja Tessulla oli tänään varsinainen laatuaika-reissu, kun lähdimme ihan vain kahdestaan heti aamuheinien jälkeen ajelemaan Suomenhevoskantakirjan kantakirjaustilaisuuteen, joka järjestettiin perinteikkäästi Turmeltajan hevostilan alueella. Meillä on ollut tarmokas treenikausi aktiivisten valmennusjaksojen merkeissä viimeisten kuukausien ajan, joten Tessu oli klipattu sporttikuntoon talvikarvasta. Sileän karvan viimeistely ennen lähtöä oli siis hieman nopeammin hoidettu kuin muhkean talvikarvan kasvattaneiden harjaustoimet.
Lastaaminen meni yllättävän siististi ja Tessu oli siedettävä käsiteltävä paikan päälläkin.
Samaan tilaisuuteen olivat saapuneet arvosteltavaksi myös kasvattitammamme Samettihaave sekä meidän välittämät suomenhevosorit Kruuni ja Rymyralli, mikä ilahdutti suuresti tällaista aloittelevaa myyntivälittäjää. Myöhemmin bongasin ohimennen myös meillä aiemmin asuneen Pilviira-ponin, joka palkkittiinkin upeasti ensimmäisellä palkinnolla!
Tessulle napsahti toinen palkinto 70 pisteellä, eli se sai juuri ja juuri kyseiseen palkintoon vaadittavan määrän pisteitä. Huokaisin helpotuksesta ja tyytyväisyydestä, mutta takaraivoon jäi silti kummittelemaan kyseinen pisterajalla keikkuminen. Meidän hevoset on viime aikoina tuoneet kotiin pääsääntöisesti vain kolmansia palkintoja ja olenkin jo alkanut sättiä omaa rakennetietämystäni. Vaikka palkinto se on kolmonenkin. Jotenkin sitä vain ehkä toisinaan haikailee niiden korkeampien pisteiden perään, vaikka esimerkiksi lajilaatuarvosteluissa meidän hevoset menestyvät kuitenkin aina verrattain todella hyvin.
Päivän päätteeksi Tessu alkoi olla jo kypsä koko reissuun, joten teimme rivakasti lähtöä heti kun palkinnot oli jaettu. Hain kummalliseen pettymyksen ja ylpeyden sekaiseen olotilaani paluumatkalla Absilta donitsin ja kahvin, joiden voimin ajelin hämärtyneessä maaliskuun iltapäivässä takaisin oman tallin pariin ja vein Tessun rauhoittumaan tarhaan vielä muutamaksi tunniksi ennen iltaheinille hakua.
25.02.2019 Valmennusmietteitä viime viikoilta
Viime aikaiset valmennuspäivät ovat sytyttäneet mielessäni monenlaisia tunteita. Tessu on jotenkin äärimmäisen tärkeä oma kasvattihevoseni, jota ihailen ja arvostan sukujuurista ulkonäön kautta aina jämptiin luonteeseen asti. Tessu on silti osoittautunut yllättävän työlääksi oriksi kaikin puolin, sillä se on nyt keksinyt karkailun jalon taidon, minkä lisäksi minulla on valmennustilanteissa täysi työ ymmärtää hevostani ja suoriutua yksinkertaisistakin harjoituksista loistavasti. Olen monena treenipäivänä kokenut selästä laskeutuessa hyvinkin suurta turhautumista kaiken epäselvyyteen: koen etten saa hevosesta mitään irti, eikä ori itsekään ole kiinnostunut oppimaan. Mitään kovin dramaattisia temppuja Tessu ei treeneissä tee, mutta se tietynlainen ohipuhuminen puolin ja toisin pistää ärsyttämään. Oma taitotasoni ei tunnu riittävän, yritin siten miten päin tahansa ymmärtää hevostani. Meillä on sekä koulu- että estevalmentajana onneksi kultaakin arvokkaammat valmentajat, joilla on taitoa ja kärsivällisyyttä enemmän kuin minulla tulee koskaan olemaan. Siksi selkään on joka kerta mielekästä palata ja pienet onnistumiset tuntuvat suurilta. Ehkä me tästä vielä kilpailukykyiseksi ratsukoksi kehitytään, sen verran kova motivaatio minulla on tämän erityisen hevosen selässä.