Miksi Rauha muutti meille?
"Toivon sydämeni pohjasta tämän perineen emänsä lehmänlauhkean luonteenlaadun" markkinoi Vappulan Kartanon Elli erästä nuorta kasvattihevostaan hevosfoorumilla. Vappulan Rauha syntyi joulun tienoilla yhdessä orikaksikko Nissepolkan ja Tuhmaiän kanssa. Oreja meille ei juuri nyt oltu etsimässä, joten Rauhasta oli helppo kiinnostua tarkemmin.
Ja meilläpä ei vappulalaisia vielä entuudestaan ollutkaan!
Meinasin jänistää koko touhussa kun sain tietää minkä luontoinen Rauhan isä, kantakirjaori Jeilin Ketunkutale oikein olikaan. Sitä energisempää ja impulsiivisempaa hevosta sai kuulemma hakea kaukaa. Jotenkin järkeilin päässäni, ettei semmoinen orinketale nyt kuitenkaan niin mahdoton voi olla. Ja kun minulle selvisi, että Rauhan ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattu emä Mörkövaaran Rymytär tunnettiin kartanolla erityisen varovaisena ja rauhallisena tammana, loin päässäni utopian jälkeläisestä, joka omaisi sekä suorituskykyisen kaasujalan että harkitsevaisen ja ystävällisen perusolemuksen. Lopulta kävi jotakuinkin niin, että olin varautunut pikkuisen temperamenttisempaan ja aktiivisempaan nuoreen tammaan. Rauha osoitti heti ensikättelyssä, ettei häntä suinkaan oltu turhaan nimellään ristitty. Rauha on ollut nuoresta iästään lähtien erittäin säyseä ja kylmäpäinen. Se omi selkeästi isältään rohkeuden, jota taas emältä ehkä himpun verran jäi puuttumaan. Emältään Rauha sai syntymän lahjana upean luonteen pääpiirteet. Mutta toisinaan sitä kyllä toivoi jo kouluttaessa tamman esittävän välillä myös vastalauseita. Mutta kiltti se vain on ja kuuliainen kuin mikä, silloin ja nyt.
Tuumaustauon kautta toimeen - jos sittenkään
Rauhaa on vaikea, tai ehkä jopa likimain mahdotonta saada pois tolaltaan. Se omaa erittäin säyseän, kylmähermoisen, optimistisen ja hyväntuulisen luonteenlaadun, eikä sillä ole kovinkaan merkittävissä määrin esiintynyt huonoja päiviä, jolloin se yllättäisi kaikki kiukulla ja vänkäämisellä. Mutta vaikka kuinka voisin litanjoida ylisanoja tamman hyväksi, on Rauhassakin puutteensa. Se on hidas, tokkurainen, tahmainen, siis raukea. Se vertyy hitaasti ja jos tamma itse saisi päättää, päivän rytmi olisi paljon verkkaisempi kuin mitä se nyt tällähetkellä meidän tilalla väistämättä on.
On ehkä turha todeta, että Rauha on hoitaessa kiltti kuin mikä. Sitä ei suotta kannata kiinni sitoa ja tarhastakin se kävelee vaikka vapaana ihmisen perässä talliin. Joku lieka kannattaa riimuun ehkä kuitenkin kiinnittää varmuuden vuoksi, sillä on tammalla toisinaan tapana myös jäädä ihmettelemään pihan tapahtumia tai tapahtumattomuutta kesken kaiken. Rauha on eläinlääkärin lempilapsi ja meidän rujo ja hiljainen kengittäjäkin kehui hevosen jo ensimmäisellä kengityskäynnillä aivan piloille ja yltyi aivan nallekarhuksi tamman lempeyden äärellä. Rauhalla on kaikkiin erittäin positiivinen vaikutus ja hevosta onkin lainattu aika-ajoin hevospelkoa voittamaan, terapiaratsuksi ja lasten käyttöön. Rauhasta tuli aika nopeasti tämän kylän vanha tuttu, jolle lähetellään terveisiä ja käydään tuomassa kuivaa herkkuleipää etenkin vanhempien vaarien toimesta. Ja miksipä Rauha ei moisia reaktioita aikaan saisi, onhan se hieno perinteinen suomalainen hevonen niin ulkoisesti kuin luonteensakin puolesta.
Rauhaa joutuu virittämään ratsutuulelle tovin jos toisenkin. Kannukset, reipas ote työskentelyyn, kärsivällisyys ja aika saavat jo tuloksia aikaan. Ajamalla ja potkimalla tätäkään hevosta ei tietenkään hallita, mutta pieni muistuttelu apujen toiminnasta on usein tamman kanssa aluksi tarpeen. Rauha on ratsastettavissa hyvin istunnalla ja pienillä avuilla heti, kun se vain herää tähän päivään. Rauha ei sinänsä ole liikuntaa ja uuden opettelua vastaan, mutta jotenkin sillä on vain pitkät piuhat kaiken suhteen.
Sileällä Rauha on melkoisen kärsivällinen toistojen suhteen heti kun siitä saa kunnolla jotain irti. Rauha on nöyrä kuin mikä ja tekee parhaansa, jos siis ylipäätään on yhtään kartalla siitä mitä siltä pyydetään. Toisaalta Rauha kyllä antaa yllättävän paljon anteeksi ja tekee ainakin jotain sinne päin. Rauha on ehkä hieman hölmönpuoleinen aatoksissaan, eikä se oikeastaan ymmärrä kyseenalaistaa tehtäviä, treenin tärkeyttä tai apujen selkeyttä. Rauhalla on pehmeät, liitelevät askeleet kaikissa askellajeissa ja kunnon ravityöskentely onkin ihan parasta tämän tamman kanssa. Siirtymissä ja temponmuutoksissa Rauha ei ole parhaimmillaan ajoittaisen tahmeutensa vuoksi, mutta sen sijaan väistöissä ja taivutuksissa tamma on aina ollut luonteva.
Esteradalla Rauhaa ei tarvitse turhaan pidättää, käsistä se ei lähde eikä liiemmin muutenkaan lähde yhtään mihinkään jos ei erikseen toivota.
Rauha on siitä mahtava estehevonen, ettei sille ole niin väliä minkälaisia virityksiä hypätään. Tamma hyppää samalla varmuudella niin koruttomat pystyesteet kuin riemunkirjaviksi koristellut vesiesteet ja muuritkin. Rauhalla on yllättävän paljon pomppua hypyssä siihen nähden, ettei se ole erityisen energinen, pyrkivä tai kuumuva radanteillä ja lähestyessä. Estepuolella kilpaileminen on kuitenkin jätetty suosiolla maksimitasona metriin, sillä sitä isommille esteille tältä tammalta ei kuitenkaan liiemmin löydy kapasiteettia.
Maastossa Rauhan mieli lepää. Sen kanssa pyritään käymään mahdollisimman usein sekä rauhallisilla kävelyillä että reippailla laukkalenkeillä luonnossa, sillä aukea maa saa Rauhan aina jopa hieman vallattomaksi. Energiapiikeistä ei suinkaan ole haittaa, vaan on mahtava valaa Rauhaan vähän sitä holtitonta menojalkaakin välillä. Rauha ei ole maastossa juurikaan arka tai säikky, eikä se vaadi kaverihevosta mukaansa. Erityisen miellyttävää Rauhalla on ratsastaa pitkä pakkaslenkki ilman satulaa keskitalven hämärässä valonkajossa. Siitä nauttii kumpikin osapuoli ja totisempaan treeniin ja arkeen on helpompi palata kiinni.