Lohdulle kaikki on ihanan selvää ja jämptiä. Se ei kyseenalaista opittuja asioita, kiukuttele turhanpäiväisiä tai stressaa muutoksista. Se ymmärtää puhetta maagisen taitavasti ja osaa monia arkisia käskyjä kuin täsmällisesti koulutettu koira konsanaan.
Myös ratsastaessa se osaa vaikka mitä äänikomennoilla, mutta sitä on täytynyt hieman hillitä ja vahvistaa ihan vain muita apuja, jotta tamman kanssa ollaan kehdattu lähteä esimerkiksi kouluaitojen sisäpuolelle esittäytymään.
Lohtu ei kuitenkaan ole tallimme rauhallisimpia hevosia: se on jopa hieman kiireinen ratsastaessa ja erityisesti esteradalle päästessään on innossa pitelemistä. Älykäs ja persoonallinen heppaskeikka Lohtu kuitenkin on ja hyvä niin!
Joskus tuntuu, ettei hevosen päässä hirveästi mitään liiku. Meillä on paljon todella lempeitä nalleluonteisia suomenhevosia ja sitten vastapainoksi aikamoisia kaheleita, joiden kanssa joutuu vääntämään samoista asioista päivästä toiseen. Ja sitten on Lohtu, joka tietää aikeesi jo ennenkuin ehdit itse viedä ajatusta loppuun. Lohdun kanssa on helppo kommunikoida niin maasta käsin hoitotilanteissa kuin selästäkin. Tamma on mutkaton hoitaa, mutta tamma ei perusta pitkistä toimenpiteistä, silittelyhetkistä tai yleisestä vitkuttelusta. Siksi se saattaa alkaa hätäiseksi ja kireäksi, mikäli mikä tahansa homma ottaa tamman mielestä liikaa aikaansa. Asiat hoidetaan ja sillä sipuli, mitä sitä nyt turhia aikailemaan ja aikaa hukkaamaan. Tätä mentaliteettia syvästi kunnioittaen Lohtu on tsuoraan sanottuna täysin mahdoton ruoka-aikaan, sillä hän vastaanottaisi ruokansa mieluiten etummaisena. Lohtu on laumassa tykätty keskinkertainen jäsen, mutta nälkäisenä siitä tulee pahuksen ärsyttävä kiukkupylly.
Yleispainotteisena hevosena Lohtu on suht tasainen suorittaja niin sileällä kuin esteradallakin, mutta kyllä nuo hyppyhommat on kiistatta Lohdun mielestä se ykkösliikuntalaji, jolle annetaan kaikkensa ja vähän enemmän. Lohtu on erityisesti valmennus- ja kilpatilanteissa topakka ja säpäkkä, isojen hyppyjen ja taitavien rytmitysten ratsu, jonka selässä on vain pystyttävä luottamaan tilanteeseen ja annettava tilaa, vaikka tekisikin mieli painaa jarrua. Lohtu on todella varma hyppääjä, joka ei turhia arastele. Toisaalta tämä hevonen ei myöskään aina ymmärrä, että välillä voisi ihan suosiolla jättää yrittämästä. Lohdun kanssa sai tehdä todella paljon töitä ennen kuin uskalsimme lähteä ihan kunnon kokoisille esteille kilpailemaan. Vauhtia ja halua löytyi, mutta ajatukset eivät ihan ehtineet aina mukaan.
Sileällä Lohtu ei ole yhtä energinen ja kiivas kuin hypätessä. Oikeastaan siltä jopa toivoisi toisinaan, että sen kopea este-ego ulottuisi myös väistöihin ja temponmuutoksiin, joita Lohtu alkaa herkästi suorittaa vähän puolivillaisesti. Lohtua saa ihan tosissaan ratsastaa ja tamma kyllä onneksi myös palkitsee kaiken uutteran ahertamisen ja vaivannäön. Lohtu ei provosoidu, kitise tai käyttäydy sopimattomasti. Sen nurina on paljon hienovaraisempaa passiivisuutta ja huonokuuloisuutta, jonka alta pitää vain malttaa kaivella motivaatiota uhkuva työmyyrä. Koska siellä kyllä sellainen on ja hyvin tarkkatahtinen suorittaja onkin!