Villahaan Silveera

Villahaan Silveera

meriitit tähän


© Pirje Fager-Pintilä / Suomen Hippos


Virallinen nimi Villahaan Silveera Lempinimi Veera
Rotu suomenhevonen Sukupuoli tamma
Syntymäaika ja ikä 27.10.2015 (16v) Säkäkorkeus 154cm
Kasvattaja Villahaka Omistaja Uppe (VRL-11253)
Koulutustaso KO heA RE 70cm VH-numero VH17-018-0258



Veera on kahden reippaan hössöttäjän yhdistelmä ja itsekin varsin vauhdikas lämmetessään. Yleisesti ottaen Veera on kyllä maailman lauhkein ja ystävällisin, mutta kuumuu ratsastaessa helposti ja taitaa välillä itsekin ihmetellä miksi sitä pitää aina kruisailla pää viidentenä jalkana, kun voisi toisinaan rauhoitua ja tuumailla vähän iisimmin. Kun meidän pihapiirissä pyörii naapurin ponityttöjä vailla tekemistä, annan heille usein tehtäväksi harjata Veeraa. Siinä kun on tapaus, joka piehtaroi mielellään ja nöpöttää tarhassa rankimmallakin sadesäällä oikein tyytyväisenä. Veera on kiistatta tallin sottaisin elukka myös ruokatavoiltaan ja karsinan siivoamisessa menee usein tupla-aika. Veera onneksi tykkää harjaamisesta ja kuivunutta mutaa saa ihan ronskisti hieroa pois ilman, että poni alkaa napista vastaan.

Veera on siitä vänkä, että vaikka se on käsitellessä oikea enkeli ja tulee toimeen kaikkien kanssa, on se selästä käsin ärsyttävän höyryveturimainen, suomenhevosmainen ja sisukas pieni pyöreä puksuttaja. Alkuun se saattaa olla nahkea ja nihkeä, mutta vertyessään kaasujalka onkin sitten kokoajan pohjassa ja jarrut epäkunnossa. Maastoon ei ole yksin asiaa: Veeralla on vaikeuksia ymmärtää, että vaikka baana on auki, ei sinne tarvitse huristella tuhatta ja sataa. Että elämästä voi kyllä nauttiakin ja ihan hissukseen. Kaverin takana Veera on maastoratsuna moitteeton ja varmajalkainen.

Esteharjoitukset saavat usein Veeran kanssa farssin piirteitä, sillä tällä tammalla ei löydy minkäänlaisia hyppykykyjä. Sen sijaan, että se epäröisi puomikasoilla ja olisi mielummin hyppäämättä, se suomalaiseen sisukkuuden tapaan yrittää parhaansa ja kiihdyttäisi mieluusti mahdollisimman paljon ennen pieniäkin esteitä, jotta varmasti päästään yli. Esteen jälkeen tamma kuumenee aina entistä enemmän ja suorastaan hyökkää seuraavalle lähimmälle esteelle. Veera ei siis tunnetusti ole meidän kenguruponi, vaan sen kanssa vältetään estetreeniä niin kauan kuin mahdollista. Puomityöskentely onnistuu, ainakin käynnissä.


Sukutaulu

I   Silvertti
Jälk. C

II   Valkoparta III   Valonokka
IIE   Salmiina
IE   Hopeliina IEI   Hopeen Hohto
IEE   Ilo-Tiina

E   Sipuliina
KTK-I

EI   Praamea EII   Ponne
EIE   Huiskun Vilma
EE   Siprilla EEI   Konsti
EEE   Siiru

Jälkeläiset

s. 04.06.2016 t. Villahaan Suviira i. Ruuti-Poika
s. 19.06.2016 t. Villahaan Siniriina i. Seljasaaren Velmu KTK-II KV-II
s. 15.10.2016 t. Villahaan Siiruska i. Villahaan Valtteri
s. 07.11.2016 o. Villahaan Jamiel i. Kanervarannan Jaame

Kilpailutuloksia

40 KRJ-sijoitusta

24.02.2016KRJhelppo B7/60
23.02.2016KRJhelppo B7/60
20.02.2016KRJhelppo B6/60
17.02.2016KRJhelppo B2/60
16.02.2016KRJhelppo B2/60
22.01.2016KRJhelppo C8/97
09.02.2016KRJhelppo A3/40
09.02.2016KRJhelppo A2/40
07.02.2016KRJhelppo A5/40
03.02.2016KRJhelppo A6/40
25.11.2015KRJhelppo B3/50
24.11.2015KRJhelppo B1/50
24.11.2015KRJhelppo A6/40
22.11.2015KRJhelppo A6/40
21.11.2015KRJhelppo A5/40
19.11.2015KRJhelppo A1/40
26.11.2015KRJhelppo A5/50
25.11.2015KRJhelppo A1/50
23.11.2015KRJhelppo A6/50
21.11.2015KRJhelppo A2/50
19.09.2016KRJhelppo B6/40
17.09.2016KRJhelppo B3/40
14.09.2016KRJhelppo B1/40
20.09.2016KRJHelppo C3/30
20.09.2016KRJHelppo C2/30
22.09.2016KRJHelppo C1/30
25.09.2016KRJHelppo C5/30
26.09.2016KRJHelppo C1/49
27.09.2016KRJHelppo C1/49
01.10.2016KRJHelppo D1/19
04.10.2016KRJHelppo C2/40
07.10.2016KRJHelppo C1/40
08.10.2016KRJHelppo C1/40
08.10.2016KRJHelppo C5/30
09.10.2016KRJHelppo C3/30
10.10.2016KRJHelppo C3/30
12.02.2016KRJhelppo B5/60
11.02.2016KRJhelppo B2/60
11.02.2016KRJhelppo B5/60
07.02.2016KRJhelppo B4/60

Silveeran päiväkirja

02.02.2017 Veera-rouvaskainen hoitohevosena

-Tämähän on kuin ylikorkea russponi! huudahti hevostelun pariin vuosien tauon jälkeen palaileva ystäväni Irina kun meidän Veeran näki. Väriltään tamma kyllä muistuttaa erehdyttävästi ruotsalaista pikkuponia, mutta luonne on mielestäni täysin suomalainen, pohdin mielessäni. Irina tuli tyttäriensä Aadan ja Ansan kanssa meille tutustumaan hevosiin pariksi tunniksi, joten olin hakenut heille pihatosta Veeran pesariin hoidettavaksi. Veeralta ei asiasta tarvinut montaa kertaa kysyä, vaan rouva lähti mielellään talliin ja oli korvat töttöröllä heti kun näki uusia kasvoja lähestyvän. Vierailijat tutustuivat hevoseen ja harjasivat sen yhdessä. -Kylläpä Veeraa nyt hemmotellaan, tuumin kun Ansa hieroi kumisualla tammaa läpi. Veeran liikuttaja saapui optimiin aikaan heti tallivierailun päätteeksi ja sain antaa harjatun tamman Iidalle varustettavaksi. Iida on muuten aivan huippuapu Veeran kanssa: nainen jaksaa Veeran sinkoiluja ja ylimääräisiä energioita, ei kyllästy maastoilemiseen ja hoitaa aina Veeran varusteineen päivineen todella huolellisesti. Onnea on hyvät tallitytöt.

08.12.2016 Hankilaukkaa tuulessa ja tuiskeessa

Täällä kirjoittelee Iida. Liikuttelen ja hoidan Veeraa aika usein, mutta nyt vasta inpsiroiduin kirjoittamaan ylös meidän päivän saavutuksista. Veera oli tapansa mukaan tosi kiva hoitaa, mutta kun nousin sen selkään maneesissa, oli tamma heti kiihdyttämässä raviin ja tuskastui kun pistin vastaan. Ikä ei kyllä paljon ole rasitteena tällä hevosella, täytyy todeta. Kun maneesissa oleminen ei oikein ottanut onnistuakseen, soitin talliin Emmalle ja pyysin häntä tuomaan heijastinliivin ja -loimen sekä otsalampun. Näin me sitten lähdettiin pellolle purkamaan energioita ihan kahdestaan, vaikkei Uppe siitä aina ole pitänytkään pelätessään että hevonen ei pysy hallinnassa. Olen kuitenkin sen verran monta kertaa Veeran kanssa maastoillut, että uskalsin lähteä. Valoa riitti taivaalta alkumatkaksi, mutta pellolle päästyämme alkoi jo hämärtää. Onneksi oli otsalamppu, jonka turvin päästeltiin höyryjä pihalle. Veeraa ei hämärtyvä päivä paljon häirinnyt, eikä se kyllä muutenkaan säiky onneksi pahemmin maastoillessa. Vauhtia riitti, mutta niin riitti myös vastusta lumihangesta. Ei hirveän montaa spurttia tarvinut ottaa kun tamma jo rentoutui ja sen kanssa pystyi jopa kävelemään kotiin, menomatka kun oli ollut tikittävää käynnin ja ravin sekaista sähläämistä.

04.04.2016 Kouluvalmennuksessa

-Ja pidättävät avut omista ajatuksista lähtien käyttöön, Saana Puolakka ohjeisti ja toisti samat neuvot, jotka oli jo monta kertaa ennenkin tämän päivän valmennuksen aikana joutunut toteamaan. Veera on toki nuori, mutta malttamattomuus on ratsastaessa kyllä verrattainkin aivan omissa sfääreissään. Saana teetti yksityisvalmennuksessa paljon kiemurauraa ja siirtymiä sisältävää harjoituskokonaisuutta, joka ei alkuun luonnistunut mitenkään päin tamman töppäillessä omiaan. Loppuvalmennuksessa löytyi herkkyyttä myös pidättäville ja kääntäville avuille, mikä oli oikeasti suuren työn takana ja iso saavutus meille. Tekemistä riittää, mutta onneksi aikaa on. Veerasta ei hetkessä leivota ratsua, jonka kanssa kehtaa ja uskaltaa tuomariston eteen ratsastaa, mutta olemme varmasti tallitiimissä supertyytyväisiä sitten, kun sinne päästään. Saanakin tuumi Veerassa olevan hurjasti potentiaalia, joten kyllä siitä vielä hyvä kouluratsu muokataan.

14.02.2016 Veera Vauhdikas

Hieman huvitti tuo päiväkirjan ensimmäinen merkintä, jonka mukaan Veera on maitovarsana antanut itsestään varsin rauhallisen kuvan. Toista on kuulkaa nykyään, kun Veeran kanssa on alettu työskennellä maasta käsin juoksutuksen, ohjasajon ja irtohyppyytyksen merkeissä. Tammalla on vauhtia enemmän kuin neljässä perusnuorikossa yhteensä, mitä ei kyllä heti uskoisi kun tammaa esimerkiksi karsinassa hoitaa. Veera on todella miellyttävä käsitellä, mutta siinä itse työnteossa, liikkumisessa ja vauhdin säätelemisessä on kyllä paljon tekemistä. Veera menee mielellään kovaa ja alkaa herkästi vastustelemaan pidättäviä apuja. Suussa tuntuva paine ei tunnu tammaa häiritsevän: se ei nyi päätään vastustellen, vaan jatkaa omaan tahtiinsa reippaillen vaikka kuinka pidättäisi. Toisaalta tamma toimii parhaimmillaan myös erittäin hyvin esimerkiksi juoksuttaessa äänen avulla. Ohjasavuilla tammaa ei siis loppujenlopuksi pysty ohjailemaan, vaan tarvitaan monipuolisempaa äänen ja tulevaisuudessa varmaankin myös istunnan yhteistyötä.

02.11.2015 Utelias pikkuystävä

Pikku-Silveeralla ei ole vielä ikää paljon mitään, mutta silti se käyttäytyy jo todella hyvin. Siinä missä sen emä hössöttää karsinan oven avatessa suunnattomasti, on Silveera rauhallisempi ja suhtautuu todella leppoisasti kaikkeen koskettamiseen. Sipuliina pitää pikkuista kovasti silmällä ja yrittää tunkea heti väliin kun käsittelijän läsnäolo ylittää jonkun tietyn hämärän aikarajan emän päässä. "Veera" on ihastuttavan värinen, vaaleahkon ruunikolla karvalla varustettu söpöläinen, josta toivonmukaan kasvaa ihan äärimmäisen kiltti ja kiva hevonen. Ainakaan varsa ei ole arka, mikä ennustaa positiivisia koulutushetkiä uusien asioiden parissa. Aikaa tulee tällekin varsalle antaa, ettei nyt sitten suin päin oiota mutkia suoriksi helpon hevosen kanssa. Silveerasta pyritään kouluttamaan koulupainotteinen kilpahevonen, joka jatkaisi aikanaan sukulinjojaan osana meidän kasvatustoimintaa.




VIRTUAALIHEVONEN