|
16.08.2016 Maastolenkki kiireisen rouvahevosen kanssa
Kauhea kiire oli kyllä taas meidän hötkyhousulla. Olin aikeissa ottaa hevosen ihan tavalliselle maastolenkille tarhasta, mutta minua olikin vastassa astetta energisempi tamma. Piti sitten ihan kysyä tamman hoitajilta viestillä, että onko tammalla ollut vapaapäiviä paljonkin, mutta sekä Iina että Mira vastasivat liikuttaneensa Limelliä
menneinä viikkoina säännöllisesti vuoropäivinä. Kamalan kiireinen se kuitenkin oli ja minulla meinasi mennä hermot säätämiseen jo alta aikayksikön kun pesarissakaan ei tamma osannut seistä neljällä jalalla sen aikaa, että olisin saanut sen hoidettua ja varustettua. Onneksi oli vielä valoisaa, sillä arvuuttelin tamman säikkyvän omiaan maastossa, mikä osoittautui ihan oikeaksi etiäiseksi. Kun olin jonkin aikaa kävellyt ja ravannut tamman kanssa hiekkateiden reunassa ja saanut tarpeekseni hevosen alituisesta pidättämisestä, kävelytin tamman takaisin kotiin, suuntasin kentälle ja riisuin hevoselta satulan. Sitten kiinnitin puhtia täynnä olevan Mellin juoksutusliinaan ja juoksutin tammalta pahimmat energiat laukassa tällä tavalla pois.
Homman päätteksi nousin vielä selkään satulan kera ja ratsastin pohkeenväistöjä ja temponmuutoksia tammalla sen verran, että sain kaikki askellajit läpi ja hevosen kunnolla apujen väliin. Täytyy kyllä todeta, että tuli tehtyä äärimmäisen huono virhe maastolenkin suhteen, kun olisin voinut säästyä turhalta hötkyilyltä, juoksuttaa tamman heti ja tehdä sitten koulutreenin kentällä. Loppujen lopuksi tammasta irtosi tosi kivat liikkeet ja työnteko alkoi maistua.
Yritin vielä illalla haastatella tallivuorontekijää josko hän olisi jakanut Limellille edellisenä päivänä väärät sapuskat, mutta mysteeri ei koskaan selvinnyt. En tietenkään työntekijäämme syytä eikä väärän ruuan saaminen maailmanloppu olisi ollut, mutta se selittäisi Limellin tämän päivän energiamäärää.
06.02.2016 Jälkeläisluokka C -arvonimi plakkarissa
Virtuaalisten Suomenratsujen, tutummin VSR:n Jalostusarvostelu tuli tutuksi viime vuoden lopussa, kun innostuin ilmoittamaan hevosiamme siihen. Kaikkien ilmoitettujen, kuten myös Limellin kanssa, on tavoiteltu vain kaikkein alinta ja näin ollen myös helpoimmin saavutettavissa olevaa jälkeläisluokkaa. C-luokassa hevosen jälkeläisillä tulee olla yhteensä vähintään 80 sijoitusta ja yksi jälkeläinen, joka on palkittu joko laatuarvostelussa, SLA:n laatuarvostelussa, näyttelyarvonimellä, käyttöluokka-arvonimellä tai on hyväksytty suomenhevoskantakirjaan. Näin ollen Limelli oli luokkaan kelpaava, kun sen ensimmäinen jälkeläinen Pilmori kantakirjattiin hienosti II-palkinnolla. Jälkeläisluokkaa oli ilo hakea ja sen saaminen Limellille oli mielekästä. Onhan siitä tulevaisuudessa mahdollisesti hyötyä esimerkiksi Suomenhevosten laatuarvostelussa, josta pyrimme Limellille palkinnon saamaan.
Eikä alin palkinto ole mikään häpeä, vaikka kunnianhimoisena pyrinkin aina saamaan parempia ja parempia tuloksia aikaan. Kyllä pitää olla ylpeä tästäkin!
03.03.2015 Kouluvalmennuksessa
Viimeksi raportoin hieman kiikun kaakun menneestä valmennuksesta. Tänään koettiin sitten ihan toisen ääripään fiiliksiä ja hevosestakin huokui tyytyväisyys.
Valmennuksessa treenattiin laukkaa suoralla uralla sekä ympyröillä harjoitellen myös vastalaukkaa. Limelli oli kokoajan mukana hyvin työskentelyssä, yritti parhaansa ja malttoi pysyä rauhallisena. Kertaakaan ei valmennuksen aikana tullut vastaan ristiriitatilannetta, jossa emme olisi ymmärtäneet toisiamme. Laukkatehtävät olivat hevosen mieleen ja vastalaukkaympyrätkin sujuivat mukavasti.
On ilo nähdä hevosessa kehitystä: nuori tamma on alkanut jo kärsivällistyä ja rauhoittua, eikä se ole niin herkkäpeppu kuin vielä vähän aika sitten työskennellessä uusien asioiden äärellä.
Totta kai nuorelta hevoselta sallitaan ajoittaiset epämääräisyydet, mutta on aina onni huomata hevosen aikuistuminen. Ihan optimistisin mielin ollaan nyt sitten starttaamassa kisoihin: heC lienee jonkin aikaa meidän
luokkamme, mutta heA on varsinaisesti tavoitteluokkamme, jonne toivottavasti yllämme vielä joskus.
05.02.2015 Kouluvalmennuksessa
Limellin ensimmäinen kouluvalmennus sujui, noh, hyvin tamman kokemukseen nähden mutta hieman epäonnistunein fiiliksin allekirjoittaneen kohdalla.
Nuori hevonen on aina vaativa ratsastettava, mutta kyllä sitä tänään lähti valmennuksesta hieman pettynein mielin kotia kohti.
Limelli oli kireä ja varautunut uudessa paikassa, eikä minunkaan rentous ollut huippuluokkaa. Tällä yhtälöllä lähdettiin tekemään pohkeenväistätehtäviä. Limelli ei ottanut apuja kuuleviin korviinsa tai ehkä ei oikeasti ymmärtänyt
mitä siltä pyysin. Käynnissä väistö vielä sujui, mutta ravissa väistöön oli vaikea saada tarmokkaita väistöaskelia etenkään siten, että hevonen olisi ollut suorana.
Hieman venkulan ratsuni kanssa yritin siis puskea liikkeitä kerta toisensa jälkeen ja koin olevani maailman huonoin kymmenien hevosten omistaja.
Valmentajalle kiitos kärsivällisyydestä, se tarttui myös minuun ja kyllähän siinä sitten muutamia hyviä pätkiäkin saatiin tehtyä.
21.01.2015 Nuoret tammat karkuretkellä
En tiedä mitään mukavempaa kuin hevosten kiinni ottaminen. Varsinkin silloin, kun on kiire muutenkin ja pakkasta -20 astetta. Ellita, tuo meidän pieni (aika iso itseasiassa jo) ystävällinen lomaa viettävä oppilas oli tänään aamupäivällä päättänyt, että pakkaspäivästä kannattaa ottaa kaikki irti ja oli tullut enemmän tai vähemmän voimalla tarhan langoista läpi. Samassa tarhassa ulkoilevat myös toiset nuoret tytöt Limelli ja Helinä, jotka olivat ilmeisesti aika pian lähteneet Ellitan perässä seikkailulle. Olin onneksi tallilla paikalla tapahtumahetkellä, mutta mistään mitään tietämättä laittamassa juuri ratsastusta varten valmiiksi Riemua. Taluttaessani oria kohti maneesia tuli tyttökolmikko meitä vastaan iloisesti kiljuen. Riemukin hieman innostui, mutta kohtaaminen oli pian ohi: hätyytin tammat tiehensä edestämme, nousin Riemun selkään ja ravasin kylmiltään sillä maneesille. Todella tyhmää toimintaahan se oli, mutta lihasten rikkimeno oli nyt tässä ehkä se pienin paha, Riemu kun oli kisatauolla muutenkin. Heitin Riemun maneesissa minua odottelevalle Marialle, joka hieman hämmentyneenä laskeutui Reetun selästä ja otti toiseen käteen Reetun ja toiseen tämän pojan Riemun. Minä sen sijaan singahdin heti takaisin ulos, juoksin ympäristöä hevosten varalta vilkuillen talliin, heitin kaurat ämpäriin ja riimunnarut kaulalle ja juoksin takaisin ulos. Soitin mieheni apuun ja siinä me sitten pyydystimme todella virkeitä pikkutammoja takaisin aitaukseen. Ensimmäisenä antautui Limelli, joka tyypilliseen tapaansa äkkäsi tutun kauraämpärin kädessäni jolkotellen mielihyvin suoraan syliin. Seuraavaksi Tuomo sai kiinni itse pahantekijän ja toi sen minulle. Vein pienet talliin ja kiiruhdin takaisin pihaan toivoen, että Tuomo olisi saanut Helinän kiinni. Arka ja hysteerinen tamma juoksenteli kuitenkin siellä sun täällä ja oli silminnähden stressaantunut tilanteesta. Olisi ehkä ollut järkevintä ottaa vaikka Ellita siihen syötiksi, mutta kiinniottajia tarvittiin selkeästi kaksi ja syöttihevonen olisi ollut vain tiellä. Lopulta saimme Helinän rauhoittumaan, mutta kauan siinä kesti. Tammat saatiin ulos iltapäivällä, kun langat saatiin korjattua. Että sellaisen välikohtauksen järjesti Ellita tänään.
|
|
