Villahaan Limelli



Villahaan Limelli
28.01.2015 - 27.01.2018



Villahaan Limelli

KRJ-I SLA-I Jälk. C



© Vapaita kuvia


Virallinen nimi Villahaan Limelli Lempinimi Limelli, Melli
Rotu suomenhevonen Sukupuoli tamma
Syntymäaika ja ikä 28.01.2015 (19v) Säkäkorkeus 154cm
Kasvattaja Villahaka Omistaja Uppe (VRL-11253)
Koulutustaso KO heA RE 75cm VH-numero VH16-018-1827


06.02.2016 myönnetty VSR:n Jalostusarvostelussa
palkinnolla Jälkeläisluokka C

15.10.2016 palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa
palkinnolla KRJ-I

20.12.2017 palkittu VSR:n laatuarvostelussa
palkinnolla SLA-I


Limelli oli nuorena varsin tammamainen ja herkkäsieluinen tapaus, josta kuitenkin kasvoi iän karttuessa mitä hellin ja lempein hevonen. Limelli, jota myös Melliksi tavataan kutsua, tietää kyllä aina mitä on tekeillä ja jos ei tiedä, selvittää asian, mutta valpas hevonen on myös todella vilpitön ja ystävällinen niin hevosille kuin ihmisillekin. Eloisa Melli on helppo ratsastettava, muttei pöljempi hoitaessakaan. Ruoka-aikaan se on kärsimätön ja tarhassa sille pitääkin muistaa tarjoilla heinät omaan kasaan mahdollisimman kauas muista, jotta neiti ei pohjattoman mahansa ja diivamaisen käytöksensä kanssa tunkeile toisten heinille. Pikkuvikoja sanon minä. Melli on kuitenkin aika simppeli, kunhan sen mielenliikkeet oppii ennakoimaan ja hyväksymään sen tosiasian, että välillä vkuu ja tähdet ovat väistämättä väärässä asennossa ja tammalla mutrumielinen päivä.

Hoitaessa Melli tahtoo kuikuilla käytävälle eikä se viihdy sidottuna. Pesarissa sen voi kuitenkin sidottuna hoitaa, sillä siinä se on aitiopaikalla ja saa seurata tallielämää pitkänkin hoitotuokion ajan. Tamma on yleensä, päivästä toki hieman riippuen, rauhallinen ja hyväntuulinen hoitaa ja varustaa, eikä se esimerkiksi taluttaessa, tarhatessa tai lastatessa omaa laisinkaan pahoja tapoja. Poikkeus vahvistaa toki säännön, sillä tarhasta ilta-aikaan hakiessa sillä on yleensä jumalaton kiire talliin iltaruokien toivossa ja tällöin se osaa olla varsin kovakourainen ja itsenäinen rynniessään mielellään ihan omia aikojaan tallia kohti. Mellistä ei siis kaikissa tilanteissa kokemattoman kaveriksi ole.

Ratsastaessa Melli oli nuorempana paljon herkempi kuin nyt vanhemmiten. Se vaati hyvin selkeät avut ja sen kanssa joutui neuvottelemaan asioista pitkäänkin. Nykyään Melli ottaa asiat lunkimmin vastaan ja sen kanssa on miellyttävä ratsastella. Mellillä on suht pehmeä askel ja tamma hakeutuu kivaan muotoon helposti. Edelleen tamma toimii parhaiten kevyillä, tarkoilla ja selkeillä avuilla, mutta antaa enemmän ja helpommin anteeksi kuin nuorempana. Mellillä on kivat liikkeet, mutta selkään ei kannata jäädä vain matkustamaan. Melli ei edelleenkään siedä ihan minkälaista kuskia tahansa, vaan odottaa yhtä fiksua ja filmaattista kuskia kuin itsekin on. Turha komentelu ja hermostuminen ei siis edelleenkään maistu tälle neitokaiselle. Vaikka Melli on hieman nipo, se on varma ja rohkea. Maastossa Melli ei turhia hössötä tai säiky ja se toimiikin hyvin myös yksin maastoillessa. Melli on myös hyvä veturi varmajalkaisuutensa ansiosta.

Limellin yksi mahtava luonteenpiirre on sen vahvuus emänä. Mellillä on monta jälkeläistä ja niitä on teetetty tammalla hyvän luonteen ja kisamenestyksen lisäksi myös osasyynä siksi, että se on oikeasti äärimmäisen hyvä emä varsoille. Kaikki varsat on syntyneet sujuvasti ja Melli on ottanut ne hyvin suojiinsa kuitenkaan ylihuolehtimatta liikaa. Melli on myös antanut aina hyvin tilaa varsoilleen ja on mielissään kun ihmiset tulevat paapomaan varsaa. Myös muiden varsoja Melli tykkää paimentaa ja onkin tammapihatossa edelleen ehdottoman hyvä babysitteri, vaikkei sillä omaa varsaa olekaan ollut enää vähään aikaan. Varsojen vieroittaminen on aina käynyt Mellin suhteen helposti ja kivuttomasti, eikä kukaan varsoista ole tuntenut turhan suurta stressiä asiasta.


Sukutaulu

I   Viliskantti
KRJ-I SLA-I

II   Viisu III   Vasuri
IIE   Janelma
IE   Siro-Likka IEI   Pysti
IEE   Satuli

E   Liisi-Lumilla

EI   Elomaan Reino EII   Elomaan Vauhti
EIE   Elomaan Roosa
EE   Lotta-Lyydia EEI   Hulmuri
EEE   Lyylia

Jälkeläiset

s. 18.03.2015 o. Villahaan Pilmori i. Runon Pilmanteri KTK-II KRJ-I SLA-I SV-II
s. 29.03.2015 t. Villahaan Limona i. Runon Pilmanteri SV-III
s. 22.05.2015 o. Villahaan Tarmo i. Villahaan Topias
s. 26.09.2015 t. Villahaan Lauha i. Runon RasmusKTK-II KRJ-I SLA-I
s. 21.12.2015 o. Villahaan Nestor i. Mäkisuon Niilo

Kilpailutuloksia

40 KRJ-sijoitusta

20.03.2015KRJhelppo C2/40
12.03.2015KRJhelppo C2/40
11.03.2015KRJhelppo C2/40
12.02.2015 KRJ helppo C3/40
20.02.2015 KRJ helppo B1/40
19.02.2015 KRJ helppo B3/40
17.02.2015 KRJ helppo B6/40
12.02.2015 KRJ helppo B1/40
03.02.2015 KRJ helppo B5/50
10.02.2015 KRJ helppo C3/40
15.05.2015KRJhelppo B6/36
15.05.2015KRJhelppo B2/36
09.05.2015KRJhelppo B1/36
17.05.2015KRJhelppo B4/40
08.05.2015KRJhelppo B5/40
15.05.2015KRJhelppo B6/36
15.05.2015KRJhelppo B2/36
09.05.2015KRJhelppo B1/36
17.05.2015KRJhelppo B4/40
08.05.2015KRJhelppo B5/40
17.05.2016KRJhelppo A5/40
07.05.2016KRJhelppo A3/40
06.05.2016KRJhelppo A4/40
04.05.2016KRJhelppo A6/40
03.05.2016KRJhelppo A2/40
16.03.2016KRJhelppo A1/40
15.03.2016KRJhelppo A1/40
13.03.2016KRJhelppo A2/40
19.03.2016KRJhelppo C5/38
18.03.2016KRJhelppo C6/38
08.04.2016KRJhelppo A2/40
08.04.2016KRJhelppo A1/40
07.04.2016KRJhelppo A6/40
02.04.2016KRJhelppo A5/40
12.03.2016KRJhelppo A4/30
11.03.2016KRJhelppo A4/30
02.03.2016KRJhelppo A1/40
17.02.2016KRJhelppo A2/40
14.02.2016KRJhelppo A5/40
11.02.2016KRJhelppo A1/40

Limellin päiväkirja

16.08.2016 Maastolenkki kiireisen rouvahevosen kanssa

Kauhea kiire oli kyllä taas meidän hötkyhousulla. Olin aikeissa ottaa hevosen ihan tavalliselle maastolenkille tarhasta, mutta minua olikin vastassa astetta energisempi tamma. Piti sitten ihan kysyä tamman hoitajilta viestillä, että onko tammalla ollut vapaapäiviä paljonkin, mutta sekä Iina että Mira vastasivat liikuttaneensa Limelliä menneinä viikkoina säännöllisesti vuoropäivinä. Kamalan kiireinen se kuitenkin oli ja minulla meinasi mennä hermot säätämiseen jo alta aikayksikön kun pesarissakaan ei tamma osannut seistä neljällä jalalla sen aikaa, että olisin saanut sen hoidettua ja varustettua. Onneksi oli vielä valoisaa, sillä arvuuttelin tamman säikkyvän omiaan maastossa, mikä osoittautui ihan oikeaksi etiäiseksi. Kun olin jonkin aikaa kävellyt ja ravannut tamman kanssa hiekkateiden reunassa ja saanut tarpeekseni hevosen alituisesta pidättämisestä, kävelytin tamman takaisin kotiin, suuntasin kentälle ja riisuin hevoselta satulan. Sitten kiinnitin puhtia täynnä olevan Mellin juoksutusliinaan ja juoksutin tammalta pahimmat energiat laukassa tällä tavalla pois. Homman päätteksi nousin vielä selkään satulan kera ja ratsastin pohkeenväistöjä ja temponmuutoksia tammalla sen verran, että sain kaikki askellajit läpi ja hevosen kunnolla apujen väliin. Täytyy kyllä todeta, että tuli tehtyä äärimmäisen huono virhe maastolenkin suhteen, kun olisin voinut säästyä turhalta hötkyilyltä, juoksuttaa tamman heti ja tehdä sitten koulutreenin kentällä. Loppujen lopuksi tammasta irtosi tosi kivat liikkeet ja työnteko alkoi maistua. Yritin vielä illalla haastatella tallivuorontekijää josko hän olisi jakanut Limellille edellisenä päivänä väärät sapuskat, mutta mysteeri ei koskaan selvinnyt. En tietenkään työntekijäämme syytä eikä väärän ruuan saaminen maailmanloppu olisi ollut, mutta se selittäisi Limellin tämän päivän energiamäärää.

06.02.2016 Jälkeläisluokka C -arvonimi plakkarissa

Virtuaalisten Suomenratsujen, tutummin VSR:n Jalostusarvostelu tuli tutuksi viime vuoden lopussa, kun innostuin ilmoittamaan hevosiamme siihen. Kaikkien ilmoitettujen, kuten myös Limellin kanssa, on tavoiteltu vain kaikkein alinta ja näin ollen myös helpoimmin saavutettavissa olevaa jälkeläisluokkaa. C-luokassa hevosen jälkeläisillä tulee olla yhteensä vähintään 80 sijoitusta ja yksi jälkeläinen, joka on palkittu joko laatuarvostelussa, SLA:n laatuarvostelussa, näyttelyarvonimellä, käyttöluokka-arvonimellä tai on hyväksytty suomenhevoskantakirjaan. Näin ollen Limelli oli luokkaan kelpaava, kun sen ensimmäinen jälkeläinen Pilmori kantakirjattiin hienosti II-palkinnolla. Jälkeläisluokkaa oli ilo hakea ja sen saaminen Limellille oli mielekästä. Onhan siitä tulevaisuudessa mahdollisesti hyötyä esimerkiksi Suomenhevosten laatuarvostelussa, josta pyrimme Limellille palkinnon saamaan. Eikä alin palkinto ole mikään häpeä, vaikka kunnianhimoisena pyrinkin aina saamaan parempia ja parempia tuloksia aikaan. Kyllä pitää olla ylpeä tästäkin!

03.03.2015 Kouluvalmennuksessa

Viimeksi raportoin hieman kiikun kaakun menneestä valmennuksesta. Tänään koettiin sitten ihan toisen ääripään fiiliksiä ja hevosestakin huokui tyytyväisyys. Valmennuksessa treenattiin laukkaa suoralla uralla sekä ympyröillä harjoitellen myös vastalaukkaa. Limelli oli kokoajan mukana hyvin työskentelyssä, yritti parhaansa ja malttoi pysyä rauhallisena. Kertaakaan ei valmennuksen aikana tullut vastaan ristiriitatilannetta, jossa emme olisi ymmärtäneet toisiamme. Laukkatehtävät olivat hevosen mieleen ja vastalaukkaympyrätkin sujuivat mukavasti. On ilo nähdä hevosessa kehitystä: nuori tamma on alkanut jo kärsivällistyä ja rauhoittua, eikä se ole niin herkkäpeppu kuin vielä vähän aika sitten työskennellessä uusien asioiden äärellä. Totta kai nuorelta hevoselta sallitaan ajoittaiset epämääräisyydet, mutta on aina onni huomata hevosen aikuistuminen. Ihan optimistisin mielin ollaan nyt sitten starttaamassa kisoihin: heC lienee jonkin aikaa meidän luokkamme, mutta heA on varsinaisesti tavoitteluokkamme, jonne toivottavasti yllämme vielä joskus.

05.02.2015 Kouluvalmennuksessa

Limellin ensimmäinen kouluvalmennus sujui, noh, hyvin tamman kokemukseen nähden mutta hieman epäonnistunein fiiliksin allekirjoittaneen kohdalla. Nuori hevonen on aina vaativa ratsastettava, mutta kyllä sitä tänään lähti valmennuksesta hieman pettynein mielin kotia kohti. Limelli oli kireä ja varautunut uudessa paikassa, eikä minunkaan rentous ollut huippuluokkaa. Tällä yhtälöllä lähdettiin tekemään pohkeenväistätehtäviä. Limelli ei ottanut apuja kuuleviin korviinsa tai ehkä ei oikeasti ymmärtänyt mitä siltä pyysin. Käynnissä väistö vielä sujui, mutta ravissa väistöön oli vaikea saada tarmokkaita väistöaskelia etenkään siten, että hevonen olisi ollut suorana. Hieman venkulan ratsuni kanssa yritin siis puskea liikkeitä kerta toisensa jälkeen ja koin olevani maailman huonoin kymmenien hevosten omistaja. Valmentajalle kiitos kärsivällisyydestä, se tarttui myös minuun ja kyllähän siinä sitten muutamia hyviä pätkiäkin saatiin tehtyä.

21.01.2015 Nuoret tammat karkuretkellä

En tiedä mitään mukavempaa kuin hevosten kiinni ottaminen. Varsinkin silloin, kun on kiire muutenkin ja pakkasta -20 astetta. Ellita, tuo meidän pieni (aika iso itseasiassa jo) ystävällinen lomaa viettävä oppilas oli tänään aamupäivällä päättänyt, että pakkaspäivästä kannattaa ottaa kaikki irti ja oli tullut enemmän tai vähemmän voimalla tarhan langoista läpi. Samassa tarhassa ulkoilevat myös toiset nuoret tytöt Limelli ja Helinä, jotka olivat ilmeisesti aika pian lähteneet Ellitan perässä seikkailulle. Olin onneksi tallilla paikalla tapahtumahetkellä, mutta mistään mitään tietämättä laittamassa juuri ratsastusta varten valmiiksi Riemua. Taluttaessani oria kohti maneesia tuli tyttökolmikko meitä vastaan iloisesti kiljuen. Riemukin hieman innostui, mutta kohtaaminen oli pian ohi: hätyytin tammat tiehensä edestämme, nousin Riemun selkään ja ravasin kylmiltään sillä maneesille. Todella tyhmää toimintaahan se oli, mutta lihasten rikkimeno oli nyt tässä ehkä se pienin paha, Riemu kun oli kisatauolla muutenkin. Heitin Riemun maneesissa minua odottelevalle Marialle, joka hieman hämmentyneenä laskeutui Reetun selästä ja otti toiseen käteen Reetun ja toiseen tämän pojan Riemun. Minä sen sijaan singahdin heti takaisin ulos, juoksin ympäristöä hevosten varalta vilkuillen talliin, heitin kaurat ämpäriin ja riimunnarut kaulalle ja juoksin takaisin ulos. Soitin mieheni apuun ja siinä me sitten pyydystimme todella virkeitä pikkutammoja takaisin aitaukseen. Ensimmäisenä antautui Limelli, joka tyypilliseen tapaansa äkkäsi tutun kauraämpärin kädessäni jolkotellen mielihyvin suoraan syliin. Seuraavaksi Tuomo sai kiinni itse pahantekijän ja toi sen minulle. Vein pienet talliin ja kiiruhdin takaisin pihaan toivoen, että Tuomo olisi saanut Helinän kiinni. Arka ja hysteerinen tamma juoksenteli kuitenkin siellä sun täällä ja oli silminnähden stressaantunut tilanteesta. Olisi ehkä ollut järkevintä ottaa vaikka Ellita siihen syötiksi, mutta kiinniottajia tarvittiin selkeästi kaksi ja syöttihevonen olisi ollut vain tiellä. Lopulta saimme Helinän rauhoittumaan, mutta kauan siinä kesti. Tammat saatiin ulos iltapäivällä, kun langat saatiin korjattua. Että sellaisen välikohtauksen järjesti Ellita tänään.




VIRTUAALIHEVONEN