25.01.2017 Ainon hoitajan Emmin merkintä
Ihanaa kun päivissä alkaa olla jo jonkin verran valoa.
Ainonkin kanssa ollaan päästy päiväsaikaan maastoon teille ja pelloille kurvailemaan ihan huolella.
Nyt kun Ainoa ei ole astutettu, sen kanssa saa tehdä jonkun aikaa ihan kunnolla juttuja eikä tarvitse heti
alkaa jättää taas liikuntaa vähemmälle kevään koittaessa. Aino on lähtenyt monta kertaa ulkotarhasta sellaisella tarmolla talliin että oksat pois. Pesarissa se ei malttaisi seistä paikoillaan, karsinasta puhumattakaan, mutta käytävälle sidottuna ja
joku kaveri viereisessä karsinassa seurahevosena Ainon saa nykyään ihan hyvin pistettyä kuntoon.
Tänään käytiin rapsakassa pakkassäässä maastolenkki ja meinasin tulla kerran oikein vauhdilla satulasta alas, kun
tamma meni ja kompuroi kesken peltoravin. Meinasi tamma siinä siis itsekin kumoon kellahtaa, mutta jollain ihmeen kaupalla
päästiin yhdessä tuumin eteenpäin hangesta ja jatkettiin reippaina matkaa. Mahtava maastomopo mulla!
16.01.2017 Laatutamman elkeitä
Aino palkittiin eilen Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla. Joulukuussa tamma palkittiin myös Esteratsastuslaatuarvostelun ensimmäisellä palkinnolla. Viime vuoden lokakuussa Ainolle hankittiin myös tunnustusta jälkeläisistä, kun se saavutti VSR:n myöntämän Jälkeläisluokka C:n. Tässä ollaan pitkälti siinä tilanteessa, jossa Aino ilmoitetaan vielä Suomenhevosten laatuarvosteluun ja sitten teetetäänkin vielä kaksi kotiinjäävää jälkeläistä.
Helppo ja miellyttävä Aino on ollut malliesimerkki hyvästä ja sitkeästä työskentelystä niin kouluttamisen, kilpailemisen kuin jalostustyönkin osalta. Kauniin tamman haluaisi pitää ainiaan tallilla, mutta väistämättä Ainonkin
velvollisuudet täyttyvät joskus ja joku muu saa hypätä Ainon suuriin saappaisiin.
Hip huraa Ainolle, meidän miltei ensimmäiselle yleispainotteiselle suomenhevoskasvatille kautta aikain!
16.10.2016 Ainon hoitajan Emmin merkintä
Kylmää ja synkkää, kertakaikkiaan. Tänäänkin teki mieli jäädä ihan vain kotiin teekuppi sylissä, mutta
onneksi lähdin tallille. Aino hirnahti minulle tervetuliaisterkut heti alkuun ja lähti kiltisti pihaton ulkotarhasta
talliin mukanani. Upen kanssa oltiin taas sovittu, että ratsastaisin tänään Ainolla jotain pientä sileällä. Ratsastin Ainon maneesissa, sillä ulkona vallitseva masentava lokakuu ei hirveästi ainakaan nostattanut tunnelmaa.
Ratsastaessa Aino oli ihan huippu! Kokeilin sen kanssa liikkeitä, jotka omissa treeneissäni jää usein vähän piiloon ja
tulee tehtyä niitä tuttuja samoja juttuja kaikilla ratsastettavilla hevosilla. Ainon kanssa tehtiin käyntijuttuja ja väistöjä leikitellen myös siirtymillä väistön aikana. Aino oli todella reaktiivinen ja nöyrä, muttei ennakoinut turhia vaan oli oikeasti kuulolla ja yhteistyöhaluisena läsnä tekemisessä.
13.07.2016 Pelon hetkiä laitumella
Aino on viimeisillään tiineenä, itseasiassa varsan syntymä on enää vuorokausista kiinni. Aino on saanut laiduntaa muiden odottavien ja varsansa jo onnistuneesti maailmaan saattaneiden
kesän siitostammojen kanssa, minkä puitteissa tapahtui tänään oikeasti pelottava välikohtaus. Olimme juuri hakemassa Jennan kanssa paria tammaa laitumelta, kun jonkun aloitteesta suurinpiirtein koko lauma lähti
kiivaaseen laukkaleikkiin. Kumpujen täyttämä laidunmaamme on ollut tähän asti turvallinen, mutta tänään laitumelta löytyi kuoppa, johon Aino päinstikkaa onnistui laukkaamaan kesken kummulta alastullessaan.
Näimme kuinka Aino heitti kuperkeikkaa, kieri muutaman kierroksen pahannäköisesti kumpua alas ja jäi hetkeksi maahan sen näköisenä, että nyt taisi sattua pahasti.
Kauhuskenaariot vilisivät päässä tapahtunutta seuratessani, mutta ennenkuin tajusimme lähteä tamman luokse, Aino nousi maasta ja jatkoi kävellen sivummalle.
Hevonen näytti pelästyneeltä, muttei aristanut mitään kohtaa ainakaan silmämääräisesti. Otimme kuitenkin Ainon talliin ensitekijöiksi ennen kuin haimme ne tammat tallin, joita olimme alunperin tulleet hakemaan.
Juoksutimme Ainon nopeasti kentällä kävellen ja ravaten, jotta näimme ontuuko se. Kaatuessa olisi voinut käydä todella pahasti, mutta nyt näytti siltä, että jotenkin ihmeen kaupalla
tamma selvisi ilman vammoja. Heinänsä tamma söi tallissa mielellään ja jäi karsinaan rauhallisena yöunille. Mielessä pyöri kuitenkin huoli mahassa olevasta varsasta.
Eläinlääkärin kanssa konsultoitiin asiasta ja hän oli sitä mieltä, että koska varsa voi syntyä vaikka seuraavana yönä, ei kannata nyt kantaa huolta
varsan tilasta vaan odottaa ainakin yön yli. Pelko kuolleesta varsasta on suuri, mutta katsotaan nyt yön yli miten tilanne lutviutuu. Toivotaan parasta.
EDIT 15.07.2016 // Aino varsoi tänään täysin terveen tammavarsan! Synnytys sujui nopeasti ja sekä emä että varsa voivat hyvin. Nyt täytyy kyllä sanoa, että meillä on ollut onnea matkassa.
Tässä olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Kiitos elämä ♥
08.11.2015 Ainon hoitajan Emmin päiväkirjamerkintä
Tulin tallille väsyneenä rankan koulupäivän jälkeen, mutta välipalan syötyäni ja Ainon tarhasta haettuani sain heti lisää potkua päivään. Aino nökötti kiireisen oloisena pesarissa sen aikaa, kun kävin sen harjat läpi etsien
turhaan kaviokoukkua, jonka lopulta jouduin lainaamaan toisaalta ja pähkäilemään mihin sen olen voinut eilen käydessäni jättää. Olin saanut päivällä iloisen Facebook-viestin tallilta, sillä Aino olisi tänään minun liikutusvuorossa.
Pääsen Ainon selkään nykyään melko usein, mutta jokainen kerta on yhtä ilahduttavaa. Olisin halunnut käydä maastossa, mutten saanut kaveria mukaan ja pimeäähän siellä olisi jo ollut. Viikonlopuksi suunnittelin seuraavan maastolenkin ja sain jo varattua seuraakin, vaikkei Aino hullumpi ole yksinkään maastoillessa. Varustin siis tamman pesarissa maneesia varten ja lähdin ratsastelemaan kolmikaarista kiemurauraa ja laukkaympyröitä itsenäisesti.
Hoitamisesta minulla on enemmän kokemusta kuin ratsastamisesta, joten en mitään kovin ihmeellisiä liikkeitä luonnollisesti etenkään itsenäisesti osaa. Ainolle kelpasi kuitenkin suunnittelemani
treeni ja hyväntuulisen tamman kanssa oli tosi kiva reippailla. Ei Ainon kanssa tosin yleensäkään ongelmia tule vastaan. Autoin illalla treenin jälkeen iltatallissa, hain hevosia sisälle ja otin loimia pois.
Viikonloppua ja maastolenkkiä odotellessa!
13.10.2015 Ainon hoitajan Emmin päiväkirjamerkintä
Pääsin tallille vasta hämärän tultua ja juuri sopivasti tuntia ennen iltaruokintaa. Aino oli vielä tarhassa kuten arvelinkin, joten aloitin ohjelman heti. Tarkoituksena oli tulla vain harjaamaan tamma ja tsekkaamaan
varusteet läpi. Aino lähti mielissään talliin ja käyttäytyi rauhallisesti hoitaessa. Sain rauhassa harjata hevosen läpi ja setvittää harjan ja hännän. Ruoka-ajan lähestyessä meinasi tammalla aavistuksen
verenpaine nousta ja muiden hevosten kärsimätön pörinä tarttui Ainoon. Tamma oli hetkessä valmiina myös säntäämään käytävälle kun siirryin karsinasta harjauksen päätteeksi.
Tallityövuorossa ollut uusi työntekijä Satu näytti olevan hieman hukassa homman kanssa ja kysyikin minulta apua tämän käytävän ruokinnan hoitamiseen. Minulla ei ollut kiire minnekään ja olin monta kertaa ennenkin auttanut
tallitöissä, joten hoidimme Sadun kanssa ruokinna yhdessä ja opastin uutta työntekijää mitä Upen keksimät lyhenteet tarkoittaa.
Aino oli jyrätä päälleni kun viskasin heinät karsinaan. Osaa olla kyllä äärimmäisen possu tuo meitin hoitohevonen!
13.04.2015 Kouluvalmennuksessa Teräniemen tallilla
Teräniemen tallilla järjestettiin Antti Mannisen kouluvalmennus, johon Ainon kanssa päästiin mukaan. Tehtävät oli mielekkäitä: neljän ratsukon nuorille hevosille tarkoitetussa valmennuksessa
harjoiteltiin siirtymiä, pysähdyksiä ja työstettiin etenkin käyntiä. Meidän taidonnäytteeksi osoittautui ravista käyntiin siirtymiset, jotka sujui tänään poikkeuksellisen hyvin tamman
pysyessä nättinä pakettina siirtymän läpi ja reagoidessa todella kuuliaisesti apuihin. Antti muistutti monen eri tehtävän parissa minua siitä, että rauhoittaminen on aivan yhtä tärkeää kuin pyytäminen.
Tällä hän tarkoitti esimerkiksi tilannetta, jossa tehtäviä tehdään toinen toisensa perään. Väillä täytyy nollata avut, jotta voi taas pyytää lisää.
Jäin helposti ratsastamaan Ainoa kuin kokeneempaa hevosta, jonka kanssa voi siirtyä liikkeestä toiseen aavistuksen nopeammin. Aino kyllä tekee kun pyydetään, mutta
sen on tärkeä saada järjestelmällisiä apuja ja kiitos apuihin vastaamisesta, eli hiljainen pohje ja hellitys kuolaintuntuman osalta. Saimme palautetta myös Ainon laukasta, joka saisi olla entistä
vahvempaa. Nyt laukka on vielä aavistuksen pehmeää ja pitkää, minkä vuoksi etenkin estetreeniä ajatellen tarvitaan harjoittelua vielä sileällä. Laukkaan pitää saada samaa pontta, joka jo ravissa on mukana.
Kaikki merkinnät © Uppe
|
|