Tampuriini

k. 27.07.2017
Tampuriini

KRJ-I / SLA-I / Jälkeläisluokka C (VSN) / Jälkeläisluokka AB (KRJ)


   
© CHERIE / CC BY-NC 2.0


Virallinen nimi Tampuriini Lempinimi Riina
Rotu suomenhevonen Sukupuoli tamma
Syntymäaika ja ikä 17.06.2010 (22v) Säkäkorkeus 158cm
Kasvattaja Jenni Soini, Suomi Omistaja Uppe (VRL-11253)
Koulutustaso KO heA RE 80cm VH-numero VH17-018-0423


Palkittu 20.12.2016 VSR:n Jalostusarvostelussa palkinnolla Jälkeläisluokka C
Palkittu 22.02.2017 KRJ:n Jälkeläisarvostelussa palkinnolla Jälkeläisluokka AB
Palkittu 15.06.2017 KRJ:n laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-I
Palkittu 20.07.2017 Suomenhevosten laatuarvostelussa palkinnolla SLA-I


Riina on meidän ensimmäisiä suomenhevosia ja yksi kantatammoistamme. Se toimi opetushevosena jo hyvin nuorena ja siirtyi sittemmin tavoitteellisempaan kilpailukäyttöön ja siitostammaksi. Tyypillisen suomenhevosen näköisellä muhkealla mammallamme on hieman tuittupäinen luonne ja usein päivän mieliala voi oikeastaan olla mitä vain aurinkoisen ja myrskyisen väliltä. Riina on helppo saada kiukustumaan, mutta kyllä tässä hevosessa on paljon sellaisia ihania piirteitä ja puolia, joiden ansiosta Riinasta muodostui jo silloin vuonna 2011 meille saapuessaan nopeasti todella tärkeä hevonen monelle tallin kävijälle.

Harjatessa Riina on herkkänahkainen ja napisee heti vastaan, mikäli harjanvedot ei syystä tai toisesta miellytä. Myös kavioita puhdistaessa saa olla varovainen, vaikkei tamman piirteisiin varsinaisesti potkiminen kuulukaan. Varustaessa, loimittaessa ja esimerkiksi traileriin lastatessa ei kannata lähteä mukaan tamman metkuihin, vaan suorittaa toimenpiteet kylmänviileästi luoden samalla turvaa herkälle tammalle. Riina on etenkin tuulisella säällä pinkeä taluttaessa, joten taluttajan tulee aina olla hieman varuillaan koheltavan hevosen kanssa. En kuitenkaan väitä, etteikö Riina olisi toisinaan lammastakin lauhkeampi: toisinaan sitä ei hetkauta mikään ja kaikki otetaan vastaan aurinkoisella asenteella. Tamma saattaa kuitenkin kiukustua pienestäkin epämääräisyydestä, joten aina neidin mieliala ei ole kovin yksiselitteinen juttu.

Riina vaatii rennon, hellän ohjasotteen sekä hiljaisen istunnan. Turha venkoilu ja epätietoisuus selässä heijastuu välittömästi tammaan, joka heittää hanskat tiskiin mikäli ei ymmärrä mitä siltä pyydetään. Määrätietoisen mutta lempeän ratsastajan kanssa Riinalla riittää motivaatiota ja taitoa pitkälle. Tammalla kestää toisinaan herätä ja vertyä, mutta notkistuessaan tamma pystyy kyllä keskittymään työntekoon hyvin pitkiäkin aikoja. Kehuilla ja paineettomuudella pääsee pitkälle: tamma nauttii onnistumisista, haluaa saada kiitosta ja nauttii kun tietää tehneensä oikein ja vaativa ohjasote hellittää. Maastoon Riinan kanssa lähdetään vain muutaman muun ratsukon turvin ja silloinkin tamma sijoitetaan letkan keskelle. Tamma on sekä luonnossa että esimerkiksi kilpapaikoilla jännittynyt, mikä heijastuu herkästi suorituksiin ja varmajalkaisuuteen. Kunhan tamma saa ottaa oman aikansa tilanteeseen sopeutumiseen, on se yleensä oikeinkin lunkki tyyppi loppuajan. Riina väläyttelee toisinaan monta päivää putkeen aurinkoista puoltaan, mutta tuulella, tuiskeella ja kiireen keskellä tamma alkaa herkästi näyttää hapanta naamaa.


Sukutaulu

I   Huurre

II   Hoksotin III   Hoka-Poika
IIE   Justiina
IE   Aarika IEI   Kunnain Veitikka
IEE   Karamiina

E   Elona

EI   Harmain Aavistus EII   Viime-Sorto
EIE   Halitar
EE   Juhannusneito EEI   Ukkos-Aura
EEE   Sievä-Myrtti

Tampuriinin suku ei sisällä ainakaan lähisuvun osalta erityisen menestyksekkäitä nimiä, mutta tamma on hyvä esimerkki hevosesta, jonka liikkeet ja luonne on huomioitu potentiaalikseksi ja josta on koulittu vankalla koulutuksella tasokas kouluhevonen. Tampuriinin vaaleanrautias isä Huurre kilpaili pitkään kouluratsastuksessa ja oli aikoinaan oikeinkin tykätty nimi sukutauluissa harvinaisemman sukunsa ja näyttävien liikkeidensä ansiosta. Huurre asui lähes koko ikänsä yksityisessä käytössä yhden ihmisen kilpahevosena ja myöhemmin saman omistajan perustamalla pienellä hevostilalla jalostusorina. Luonteeltaan 159cm korkea ori oli verraten kärsivällinen ja asiallinen, eikä sen tiedetä omanneen kovinkaan temperamentista, orimaista luonteenlaatua esimerkiksi muiden orien kanssa vuorovaikutuksessa ollessaan. Huurre eli orina koko ikänsä ja jätti jälkeensä yhdeksän jälkeläistä, joista moni on saavuttanut menestystä kouluratsuina.

Huurteen isä ja Tampuriinin isänisä, punarautias 154cm korkea Hoksotin oli ainakin maineensa perusteella rauhallinen hevonen. Lauhkeuteen liittyi varmasti hevosen varhainen ruunaus, mutta kyllä Huurre varmasti Hoksottimelta peri lupsakan luonteenlaadun. Pakasteita hevosesta jätettiin muutama, mikä mahdollisti myös Huurteen syntymän myöhemmin. Hoksotin, joka kantoi lempinimeä "Hoppu", toimi pitkän uran opetushevosena ja kahmi vuosien aikana myös ratsastuskoulun kisaryhmäläisten ratsuna esteluokista sijoituksia. Hoppu ei paljon hoppuillut, vaan kantoi kyydissään vasta-alkajia tunnollisesti ja yritti parhaansa mukaan täyttää myös osaavampien toiveet. Hoksotin kuoli hyvin iäkkäänä ilmeisesti täysin luonnollisesti vain vanhuuteen. Hoksotin opetti monet ratsastamaan ja muutaman menestyneen esteratsastajan on kuultu ponnistaneen ratsastuskoulusta, jossa Hoksotin opetuskäytössä oli ja kiittelevät muun muassa juuri Hoksotinta opetusmestariudesta.

Tampuriinin isänemä Aarika, tutummin Aikku, oli lempeä koko perheen ratsu ja vietti sekin Huurteen tavoin koko elämänsä yksityisessä omistuksessa, tosin sillä erotuksella, että Aikkua käytettiin nimenomaan koko perheen harrastushevosena. Vaaleanrautiaalla 157cm korkealla tammalla myös kilpailtiin helpohkoissa este- ja koululuokissa koko perheen voimin. Aarika toimi vanhemmalla iällä tykättynä terapiaratsuna omistajaperheen antaessa sen ylläpitoon paikalliselle sosiopedagogista hevostoimintaa järjestävälle tallille. Aarika täytti suuret saappaat hyvin, omasihan se kerrassaan maailman ystävällisimmän ja palveluhenkisimmän luonteen. Aarika jätti jälkeensä myös muutamia jälkeläisiä ollessaan liisingissä yksityisellä suomenhevoskasvattajalla, jossa Huurrekin aikoinaan syntyi. Viimeiseksi elinvuodekseen Aikku palasi omistajaperheensä luokse pihattoon ja saikin elää siellä parin ponin kanssa antoisaa eläkeläisen elämää seuraavaan kesään asti, jolloin tamman sydän ilmeisesti vain pysähtyi helleaallossa paistattelevalla kesälaitumella.

Tampuriinin punarautias emä Elona oli ravisukuinen suomenhevonen, joka asui koko ikänsä Vihtipuron tallilla harrasteratsuna ja siitostammana. Kilpaillut tamma ei koskaan, vaan tasoltaan se oli puhtaasti harrasteellinen. Luonnetta tältä 155cm korkealta tammalta kuuleman mukaan löytyi ja se osasi vedättää tuntilaisia nerokkaasti, jos sen kanssa ei ollut hereillä. Vaikka Elona tykkäsi luistaa töistä ja testailla käsittelijöitään, se oli pohjimmiltaan mukava, suomenhevosmainen, rehti ja ehdottoman varmajalkainen hevonen. Elonalla sai Vihtipurossa kaksi jälkeläistä Tampuriinin lisäksi. Elona menehtyi 18-vuotiaana tulehdusperäiseen sairaskohtaukseen.

Tampuriinin emänisä, 157cm korkea musta ori Harmain Aavistus oli tasokas juoksija, jonka molemmat vanhemmatkin olivat ravureita parhaimmillaan. Luonteeltaan nopea mutta omapäinen ori teki kattavan raviuran, jonka päätteeksi se meinasi jäädä tyhjänpantiksi. Lounamäen tallin omistaja Siina Ajala osti kuitenkin "Hartsin" itselleen ja prosessoi sen kanssa vuosia ratsun työtä. Hevonen oli kuuleman mukaan erittäin nopeasti oppiva ja viisas, mutta myös sisukkaan luonteensa vuoksi vaativa koulutettava. Lounamäellä "Hartsi" kuitenkin vietti loppuelämänsä kehittyen ratsuna aina vain vuosi vuodelta paremmaksi. "Hartsin" jälkeläisistä 4 on juossut menestyksekkäästi ja 3 toiminut yleispainotteisina ratsuina koko ikänsä. Ori menehtyi sydänkohtaukseen vanhemmalla iällä.

Emänemä Juhannusneito oli ravurin ja ratsun yhdistelmä, joka juoksi nuorena ja sai sitten uusia haasteita ratsun uralla. Punarautiaan 155cm korkean hevosen kanssa kilpailtiin helpoissa luokissa koulu- ja esteratsastuksessa epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta kilpaura päättyi tapaturmaisesti aiheuttaen tammalle pitkät nivelsäryt ja kuntoutusjakson. Juhannusneito siirtyi "koristeeksi" yksityiselle kotitallille, jonka omistajan luopuessa hevosharrastuksesta osti Vihtipuron tallin omistaja Minna Juhannusneidon hevostallilleen, jossa sitä kuntoutettiin edelleen siten, että loppujen lopuksi se pystyi tekemään kevyesti opetusratsun töitä ja toimi sivussa myös siitostammana. Juhannusneidolla, tutummin Vihtipuron tallilla Juulina tunnetulla tammalla teetettiin muutama jälkeläinen, joista viimeisimmän eli Tampuriinin emän Elonan Juuli synnytti maailmaan kunnioitettavassa 19-vuoden iässä.

Jälkeläiset

s. 17.10.2012 t. Villahaan Vellamoi. Murskavoitto KTK-III KRJ-I
s. 15.05.2013o. Villahaan Huismai. Fokker
s. 03.08.2013o. Villahaan Nuutii. Neron Nuotti
s. 31.10.2013t. Villahaan Talviirai. Karmava KRJ-I Jälk. C
s. 01.02.2014t. Villahaan Tiukui. Neron Nuotti
s. 28.04.2014t. Villahaan Nuottiinai. Neron NuottiKRJ-I

Kilpailutuloksia

37 KRJ-sijoitusta, joista Cup-sijoituksia 3

14.08.2014 KRJ helppo C5/40
02.08.2014 KRJ helppo B6/50
29.07.2014 KRJ helppo B6/50
14.08.2014 KRJ helppo C3/100
13.08.2014 KRJ helppo C10/100
13.08.2014 KRJ helppo C3/100
09.08.2014 KRJ helppo B2/30
08.08.2014 KRJ helppo B3/40
29.07.2014 KRJ helppo B6/40
19.05.2014 KRJ helppo C 5/40
18.05.2014 KRJ helppo C5/40
09.09.2013 KRJ helppo B4/40
05.09.2012 KRJ helppo B5/40
03.09.2012 KRJ helppo C3/30
02.09.2012 KRJ helppo C4/30
01.09.2013 KRJ helppo B5/40
20.08.2013 KRJ helppo B1/29
31.12.2013 KRJ-Cup helppo B32/467
31.07.2014 KRJ-Cup helppo B17/346
31.07.2014 KRJ-Cup helppo C22/259
29.03.2017KRJhelppo A5/40
26.03.2017KRJhelppo A5/40
18.03.2017KRJhelppo A5/40
17.03.2017KRJhelppo A2/40
16.03.2017KRJhelppo A6/40
13.03.2017KRJhelppo A4/40
13.03.2017KRJhelppo A3/40
20.03.2017KRJhelppo A1/30
18.03.2017KRJhelppo A1/30
13.03.2017KRJhelppo A2/30
16.03.2017KRJhelppo A7/50
12.03.2017KRJhelppo A5/50
11.03.2017KRJhelppo A7/50
10.03.2017KRJhelppo A7/50
21.02.2017KRJhelppo B 1/50
17.02.2017KRJhelppo B5/50
13.08.2014 KRJ helppo C4/40

Tampuriinin päiväkirja

27.02.2017 Kokoava merkintä Tampuriinin elämästä

Riina saapui meille tallin toiminnan pyörähtäessä käyntiin vuonna 2011. Se tarjosi haasteita ja aiheutti harmaita hiuksia tallin kävijöille, mutta myös ihastutti parhaimpina päivinään. Ensimmäisen jälkeläisen Riina sai 2012, kun Vellamo syntyi. Riinalla teetettiin vuosien saatossa yhteensä kuusi jälkeläistä, joista Nuuti ja Talviira jäivät kotiin. Kilpailutaipaleemme oli rikkonainen, sillä suurimman osan ajasta tamma oli joko tiineenä, vietti varsalomaa varsan kanssa tai oli nostamassa pikkuhiljaa kuntoa siitostamma-vuosien välissä. Vuodenvaihteessa 2016-2017 Tampuriinille myönnettiin sekä Virtuaalisten Suomenratsujen Jälkeläisluokka C -palkinto että Kouluratsastusjaoksen Jälkeläisluokka AB -laatumaininta. Etenkin jälkimmäisestä palkinnosta saamme kyllä olla supertyytyväisiä, sillä Riina on nyt ensimmäinen hevoseni joka sinne asti on päässyt jälkeläisten osalta. Tänä keväänä Riina ilmoitetaan Suomenratsujen sekä Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, joiden jälkeen Riina jää ansaituille eläkepäiville. Riina on kiistatta yksi tärkeimmistä kantatammoistani ja tulee aina olemaan erityinen.

06.06.2015 Uintireissu

Lähdimme tänään Saran ja Idan kanssa uittamaan hevosia. Mukaan lähti Riinan lisäksi tamman tytär Talviira sekä Elmiina. Ratsastin itse Riinalla Talviiran ja Elmiinan välissä ja rantaan päästyämme riisuimme satulat kaatuneelle, satulatelineeksi vakiintuneelle tutulle puunrungolle odottamaan. Talviira ja Sara olivat ensimmäisenä vedessä kuten olinkin jo alkuun vähän uumoillutkin. Elmiinan nyrpisti nenäänsä alkuun, mutta Idan laskeutuessa selästä Miinakin kahlasi Talviiran perään mielissään. Riina ja minä olimme viimeisiä luonnollisesti, sillä Riina on kiistatta aina ollut se vähän ennakkoluuloinen tyllerö tästä kolmikosta. Kesäkuun helle oli kuitenkin selkeästi motivoiva tekijä, sillä Riinakin uskaltautui loppujen lopuksi veteen minun ollessa selässä. Aikamme kahlattua ja muutaman kerran syvemmälläkin käytyämme lähdimme kävelemään takaisin kotiin. Hyvin meni kokonaisuudessaan koko reissu ja suuri kiitos siitä kuuluu kyllä Saralle ja Idalle, jotka toimivat jälleen nuorien tammojen kanssa esimerkillisesti.

31.05.2013 KRJ:n alaiset tarinakilpailut

KRJ-tarinakilpailut Cresendossa luokassa helppo B, 12/17. Tehtävänanto: Kisat menivät täysin pieleen ja olet valmis myymään hevosesi saman tien. Kirjoitat myynti-ilmoituksen hevosestasi heti radan jälkeen. Millainen se oli?

Tästä mahtava ensihevonen. Menee minne huvittaa, sopivan haastava ja ihkun tyttömäinen. Ärsyttävä diivailija. Saattaa pelätä mitä vain. Ei osaa olla edes kouluradan mittaista aikaa järkevästi. Ei vaihto- tai palautusoikeutta. Eläinlääkärin tarkastus tehty, mutta saanen epäillä tamman aivotoimintaa.

16.11.2012 Riinan hoitajan Riellan merkintä

Tultiin Neelan kanssa tallille neljän maissa ja silloin alko olla jo pimeää. Riinaa kun mentiin hakemaan, ei se meinannut antautua kiinni mutta houkuttelu tepsi ja sain sen talliin asti ilman kommervenkkejä. Neela oli kovasti apuna ja Riinakin näytti rentoutuvan kun itsellä oli hirmuisen mukava päivä takana. Harjailin sitä ihan normaalisti ja hevonen rouskutteli heiniään tyytyväisenä, koirakin järsi karsinan ulkopuolella tyytyväisenä luuta. Laitoin Riinalle kaiken varalta suitset päähän ja irrotin ohjat. Juoksuttelin puolisen tuntia, kumpaankin suuntaan kaikki askellajit läpi ja Riina oli tuulisesta säästä huolimatta yllättävän rento. Kaunista katseltavaa rento suomenhevonen jumputtelemassa ympyrällä - ja vielä ilman apuvälineitä kuten jumppiksia. Taluttelin lopuks vielä kymmenisen minuuttia kentällä Neelan häärätessä ympärillä. Voi kun ihminen voi olla onnellinen "omistaessaan" maailman parhaan hoitohevosen ja maailman parhaan saksanpaimenkoiran! Mietiskelin maailmanmenoa siinä samalla enkä edes tajunnu ku oltiin pysähdytty kaikki ja tuijoteltiin vaan tähtitaivasta - vau mikä tunne. Tallissa annoin Riinalle porkkanan ja siitäkös se olikin tyytyväinen. Kävin vielä muiden tallilaisten kanssa hurisemassa ja sitten lähettiin Neelan kanssa kotiin syöpöttelemään.

19.08.2012 Riina hoitajan Riellan merkintä

Heippa vain taas! Tänään kuulin Upelta että olisi tulossa Helppo B-tasoinen kurssi joten sillehän mie osallistuin toiveena tietysti että saisin tutustua Riinaan paremmin edes tunnin tai kahden ajan ihan valvovan silmän alla. Ja verestettyä samalla myös omia ratsastustaitojani. Tänään Riinalla oli parempi päivä kun eilen ja sitä oli jopa todella mukava hoitaa kun tarhasta tultiin hymyssä suin pois - ruohotupsutkin tais olla oikeassa asennossa eiliseen verrattuna... Käytävällä oli hirveä tunku joten mie sitten fiksuna tyttöna suuntasin Riinan kanssa pesariin missä oli vähän rauhallisempaa. Tällä kertaa Uppe korjas eilisen "virheensä" ja kertoili Riinasta vähän enemmän. Vai että herkkähipiä.. No, harjataan sitten herkkähipiälle sopivalla tavalla. Ite oon tottunu harjaamaan ronskisti joten opetteluttaahan tämä mutta ei se mittään. Kovasti auttoi myös hoitotoimenpiteiden aikana se kun juttelin Riinalle koko ajan. Uskaltauduin tamman kanssa myös lähtemään tuonne lähimaastoihin käppäilemään maastakäsin. Siellä Riina käyttäyty kunnollisesti. Kyllä meistä vielä hyvät ystävät tullee! Käytiinki oikein pitkä lenkki - hyvää teki myös itelle kun ei oo toviin joutanu lenkkeilemään.. Matkalla tuli myös muutama Villahaan hoitaja vastaan kun olivat maastosta tulossa ja niitähän se Riina vähän kahteli mutta osasi silti käyttäytyä eikä tarvinnu sen kanssa käydä tappelemaan. Mukava kun Riinallaki oli tänään hyvä päivä, se välitty myös minnuun ja koko ajanhan mie sitten olinki hymy korvissa. Ja Uppekin naureskeli miun hyvälle tuulelle, toivottavasti se välitty myös miusta vielä eteenpäin. Hoitelin Riinan loppuun, vein sen takas tarhaan ja läksin hoitajien kanssa jutustelemaan vielä hetkeks ennenkun lähin kohti kotio. Ens kertaan!




VIRTUAALIHEVONEN