Meidän ensimmäinen ihailemastani Seljasaaren Kartanosta hankittu suomenhevosori Velmu on nimensä ansainnut. Kyseessä on oikein mukava, asiallinen ja miellyttävä ori, ainakin niin kauan kuin ei ole tylsää. Silloin tästä pojasta kuoriutuu pahemman luokan keppostelija, joka etenkin tallissa yrittää kaikki temput ja kujeet huvittaakseen sekä itseään että ihmisystäviään. Ratsastaessakin kokeillaan aika-ajoin josko nyt olisi vuorossa kuivan ympyrätyöskentelyn sijaan niitä vähän omalaatuisempia piffejä ja paffeja.
Tarhassa odottaa aina hyväntuulinen ori, mikä on kyllä tämän hevosen ehdottomia parhaita puolia. Aurinkoinen luonne on kuitenkin varustettu myös kepposilla ja konnankoukuilla: karsinan raollaan oleva ovi tietää varmaa karkureissua, samoin unelias taluttaja, jonka käsistä on tämän vekkulipojan hirvittävän helppo pinkaista karkuun. Tarkkuutta Velmu siis vaatii, mutta onneksi ori on pohjimmiltaan hyvin kiltti ja helppo hoitaa. Kunhan se on kytketty kiinni ja hoitotoimet hoidetaan rivakasti läpi, vältytään suuremmilta kommelluksilta.
Ratsuna Velmu on osaava ja sillä on hienot näyttävät liikkeet. Niiden esiin kuoriminen on sinänsä helppoa, mutta aika näppärä ratsastaja saa olla, että pystyy pitämään tämän hevosen keskittymiskyvyn tehtävässä ilman satunnaisia hulivili-kohtauksia. Velmu alkaa tarjota tylsistyessään kaikkea muuta päivästä riippuen: välillä sinkoillaan menemään ilman ajatuksenhäivääkään apujen kuuntelemisesta, toisinaan taas kyttäillään kulmia tai aloitetaan omatoimiset piruetit. Velmu siis osaa vaikka mitä, se ainakin on tullut ratsastajille selväksi. Eri asia onkin saada se tekemään sitä mitä pyydetään. Mainittakoon vielä, että Velmulla on taivaallisen pehmeät askellajit istua. Parhaimmillaan tästä saa siis oikeinkin hyvä menopelin koulukentille. Esteillä temppuillaan tuttuun tapaan ja vähän vielä innostuksen myötä enemmänkin, mutta kavaletit ovat Velmulle sopivaa vaihtelevaa tekemistä jottei tylsyys yllätä.
Velmu on sinänsä nöyrä kaveri, että se uskoo ihmistä hyvin. Voimalla tätä ei hallita: käsittelijän tulee olla kaksi askelta oria edellä, mikäli haluaa Velmun pysyvän hallinnassa. Työläs Velmu siis tavallaan on, mutta mainittakoon vielä lopuksi, että lastaaminen, kengitys, eläinlääkäri ja muut arjen vaihtelevat yllätystilanteet ovat jostain syystä tälle hevoselle helposti sulatettavaa materiaalia. Velmu on aina kengittäjien kaveri ja kulkee traileriin korvat höröllä. Koppi kun tietää reissua ja reissu tietää seikkailuja!
|
