|
15.10.2016 Estevalmennus Mörkövaarassa, valmentajana kasvattajan tvisha
Uppe saapui ihanan Leevi-orinsa kanssa iltapäivällä valmentautumaan Mörkövaaraan, jossa heitä odotti osallistujien puutteen vuoksi yksityisvalmennus ryhmävalmennuksen sijaan. Ori liikkui jo alkuverkassa todella hyvän näköisesti eteen, se oli nopeasti taivuttelujen ja siirtymisien kautta Upen avuilla ja toimi täten moitteitta. Ratsukon löytäessä yhteisen sävelen ja laukan pyöriessä riittävän vahvasti, saivat he hypätä muutaman kerran pienen jumppasarjan lämmittelyksi. Ori tuntui näillä esteillä vähän kiirehtivän, mutta muutoin esteet ylittyivät puhtaasti hyvällä tyylillä.
Alunperin tarkoitus oli tämän ratsukon kanssa treenata rataesteitä haastavilla lähestymisillä, mutta jumppasarjan myötä keksin vaihtaa aihetta sarjaesteisiin. Rakensin kentälle yhden kahden esteen sarjan ja yhden kolmen esteen sarjan, joilla korkeutta oli 90-110cm. Kahden esteen sarjalla esteiden väliin tuli saada vain yksi laukka-askel, toisin kuin kolmen esteen sarjalla kaksi. Ratsukko sai pian aloitella omaan tahtiin hyppäämistä, joka isommilla esteillä selvästi kiihtyi entisestään hevosen innostuessa. Uppe joutui jakamaan siis paljon hevoselleen pidätteitä, ja kuten arvata saattoi, ensimmäisellä sarjoilla puomit suorastaan helisivät Leevin painaessa menemään. Ratsastaja sai lisääntyvän vauhdin vuoksi rauhoitella oria hetken aikaa ympyrällä, ja kun Leevi oli taas hyvin avuilla, saivat he jatkaa. Nyt ratsukko tuli huomattavasti rauhallisemmassa temmossa esteille, ensimmäisellä kahden esteen sarjalla hevonen hyppäsi malttavaisesti ja oikeaoppisesti yhdellä laukka-askaleella. Kolmen esteen sarjoilla Uppe joutui vähän lyhentämään hevosen askelta, sillä muutoin väleihin olisi tullut vain yksi iso askel, joka ei minulle kelvannut. Toistojen kautta ratsukko pääsi paremmin ja paremmin hyppyihin kiinni, eikä aikaakaan kun tämä kolmen esteen sarjakin ylittyi mallikkaasti. Ajoittain ori kyllä hieman testasi ratsastajan hereillä oloa, mutta Uppe reagoi nopeasti näissä tilanteissa, eikä Leevi siten saanut tahtoaan läpi.
Kun esteet oli hiottu molempiin suuntiin huolellisesti ja aikaa oli vierähtänyt reipas tunti, lähdimme siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Leevi liikkui todella kauniisti eteen, se kantoi itsensä hyvin ja kuunteli selästä tulevia apuja tyytyväisen oloisena. Valmentajalle jäi tunnista oikein hyvä fiilis, sillä vaikka alku olikin vähän hosumista, saatiin loppua kohden todella hyviä suorituksia aikaiseksi. Uppe teki reippaasti töitä selässä koko tunnin ajan, eikä lannistunut hevosen omista toilailuistakaan missään vaiheessa. Hienoa!
03.07.2016 Esiintymässä hevostapahtumassa Hämeenlinnassa
Sunnuntaiaamu ja minun ansaittu vapaapäivä, jota olin taas kaksi viikkoa yrittänyt kunnolla järjestää. Ihana tallimestarimme Saana hoitaisi tänään koko päivän tallityöt Eetun ja Anniinan kanssa, joten
sain kokonaan hevosvapaan päivän. Tai niinhän sitä luulisi, mutta kyllä vannoutunut hevosihminen puuhastelee myös vapaapäivänä hevosten kanssa. Olin lupautunut luennoitsijaksi ja esiintyjäksi Hämeenlinnassa järjestettävään hevostapahumaan, joten pitkän aamupalan jälkeen pakkasin kamppeet kasaan, noudin Leevin tarhasta ja paketoin traileriin aamupäiväheinien kera. Talutuksesta muuten sen verran, että mentiin ketju suussa ja raippa kädessä, mutta mitään ongelmaa ei tänään ollut. Sai ori kyllä mahdottomasti kehuja ja pari namipalaa ennen traileriin menoa ja trailerissa vielä toiset mokomat.
Hämeenlinnassa tarkoituksenani oli luennoida kouluratsastuksesta kasvattajan näkökulmasta ja esitellä sitten hevosta selästä käsin. En ihan ymmärtänyt itsekään miksi olen valinnut Leevin mukaan, mutta
saipahan kasvattaja Mörkövaarakin siinä samalla mainosta ja onhan Leevi kyllä kaunis hevonen. Paikalla oli paljon katsojia ja moni seurasi selästä luennointiani ja ratsastusta mielenkiinnolla. Minulla oli siis onneksi mikki takissa, jotta pystyin puhumaan suht hiljaa ja keskittymään äänenkäytön sijaan ratsastamiseen. Leevi oli näyttävä, raamikas ja ahkera, mikä yllätti positiivisesti.
Kaikki meni todella hyvin esiintymisen suhteen, mutta selästä jalkautuessani ja hevosta pois valmistellessani ori teki "perus-Leevit" ja aloitti sen vastaanpurnaamisen. Onneksi tämä tapahtui trailerin takana ja vain murto-osa hevostapahtuman kävijöistä taisi huomata meidän yhteenoton. Kun Leeville sai tauottua säännöt kalloon, se käveli taas kiltisti traileriin. Ei ole helpoin tapaus tämä meidän Leeviskäinen.
22.05.2016 ERJ:n alaiset tarinakilpailut Metsälammen ratsutilalla
ERJ:n alaiset tarinakisat / Luokka 3 (100cm) / Voitto 1/18 / Tehtävänanto: Tiivistä kilpailusuorituksesi 1-2 lauseeseen, joiden kaikki sanat alkavat ratsusi lempinimen ensimmäisellä kirjaimella. Esim. ”Polle pomppi pikaisesti pysyesteillä.”
Meidän suorituksemme: Loikkivaa laukkaponia leikkivä Leevi lässähti lopuksi laiskaksi lettutaikinaksi. Liekö leväperäänsä laahannut Leevi luullut loman lähenevän.
06.04.2016 Tottelevaisuuskoulua: Taluttajan ohi ei rynnitä
Olemme viime aikoina joutuneet palauttelemaan oria maanpinnalle useampaan otteeseen, kun hevosella tuntuu olevan omana sääntönä talutuksessa
vinhasti poukkoileminen. Etenkin tarhaaminen ja sieltä
pois hakeminen ovat olleet aika mielenkiintoisia matkoja viime päivinä.
Sen sijaan varustettuna ori ei samalla tavalla hyökkäile. Näyttääkin siltä, että tarhaamisen käytöstavat ovat vain pinttyneet hevosen päähän.
Nyt olen ohjeistanut tallityöntekijöitä hyvin kurinalaiseen käsittelyyn Leevin suhteen, jotta hevoselle saadaan raamit. Ei ole omistajanakaan
mukava stressata työntekijöiden puolesta ja pahoitella jälkikäteen hevosen pöpipäistä käytöstä.
Tarhaan vieminen kun saattaa
olla joinain päivinä hyvinkin pitkä prosessi, mutta
hevosen pysäyttäminen aina kun meinaa lähteä lapasesta, on nyt ehdottoman tärkeää. Myös tarhasta hakemisen suhteen pitää olla tarkkana:
Leevi puskee mieluusti portille ja sieltä omin neuvoin pois malttamattomana.
Riimun se kyllä antaa pukea päälle, mutta siinä narussa kulkemisessa on hiomista.
Leevi on kyllä oikein hieno hevonen, mutta se vaatii ihmiseltä vähän ylimääräistä auktoriteettia, jottei se ala oman elämänsä herraksi.
Tavoitteena on, että joskus ketjua ei enää tarvita tarhatessa suuhun ja ettei kouluraippaa tarvitse pitää ohjaavana merkkinä toisessa kädessä.
Mitään radikaaliahan tässä ei siis voiman suhteen tapahdu: raipalla ei lähdetä uhkailemaan, vaan se pidetään toisessa kädessä antamassa neuvoa
suunnasta ja siitä kuinka lähelle käsittelijää saa puskea. Tästä siis suunta ylöspäin ja kohti tilannetta, jossa voin rauhallisin mielin
antaa hevosen kenen tahansa tarhattavaksi.
|
|
