13.05.2017 Mummelin kanssa maastossa
Minulla oli tänään siitä onnellinen hetki kesken aurinkoisen lauantaipäivän työnteon, että
yht äkkiä huomasin olevani toimeton. Olin värvännyt tallityttöjä hevosten liikutteluun ja tallin siivoamiseen niin ahkeraan, etten keksinyt enää
mitä itse tekisin. Ja jotain toki oli tehtävä, sillä sen verran aktiivinen ja toimelias ihminen kuin minä ei oikein osaa nauttia tekemättömyydestä.
Sääkin oli mitä mainoin, joten turha päivää oli toimistotöissä sisällä tuhlata.
Tammapihatossa hevosia läpi kiertäessäni ja haavojen varalta tarkistellessani Hippu kaarteli jostain metsän syvyyksistä luokseni
ihmeen aurinkoisen oloisena.
-No mitäs mummo tietää? lässytin sille tamman pysähtyessä tyytyväisenä viereeni. Hipulla oli ollut pitkään ongelmia tekemättömyyden hyväksymisessä ja
sen kanssa puuhasteltiinkin pitkään joka ikinen päivä jotakin. Muuten tamma ravasi pihattoa edes takaisin ja oli kokoajan sairaalloisen levoton.
Puuhat saivat aktiivisen hevosen rentoutumaan ja nyt ollaankin jo siinä tilanteessa, että iän merkkejä on todentotta havaittavissa.
Kipeältä tamma ei missään nimessä vaikuta, mutta lihaksista ja yleiskunnosta huokuu leppoisan eläkehevosen luonne. Ja onhan se mukavaa, että tämäkin
rouva malttaa jo relata turhan nipottamisen sijaan. Hippu vaikutti tervehtimään tullessaan toimettomalta ja lähtikin portille päin minua seuraamaan
lähtiessäni pihattotarhasta. -No lähdetkö mukaan? Voitaishan me pikku lenkki heittää, tuumin ja kävin hakemassa pihaton riimutelineestä tamman
päitset. Harjasin Hipun pihassa ja puin suitset päälle. Sitten kapusin tuolin päältä tamman paljaaseen selkään ja lähdin kävelylle.
Vitsit minkä sään toukokuinen lauantai meille tarjosikaan! Linnut sirkuttivat ja Hippu tykkäsi, mikäs sen parempaa!
Kun teeri rääkäisi jostain pusikon perukoilta, Hippu kohotti hieman päätään, mutta ei viitsinyt sen enempää häiriintyä.
Puusilta ylitettiin tottuneesti ja nuorena Hippua pelottanut punaisten postilaatikoiden rivikin oli tänään pala kakkua.
Tulin ajatelleeksi Hipun ja minun yhteistä matkaa ja pohdin kuinka rakas siitäkin tuli vuosien saatossa.
Ja kuinka kaipaisin näitä hetkiä Hipun lähdettyä vihreämmille laitumille. Faktahan on se, että Hippukin on jo iäkäs.
Laatuarvosteluissa pitäisi mennä pyörähtämään nyt, tulevana kesänä, sillä syksyllä voisi olla jo myöhäistä. Ja tavoitteellisena,
laatunäytöistä hullaantuneena kasvattajana laatispalkinnot ovat tärkeä osa hevostyötäni.
Kävelimme puolisen tuntia luonnossa, minkä jälkeen ratsastin Hipun pihaton portille, laskeuduin selästä ja päästin tamman
laumaan. Kevään pikkuvarsat juoksivat mummoa vastaanottamaan, mutta saivat heti kokea arvojärjestyksen raadollisuuden Hipun ajaessa
energiset varsat pois jaloista pyörimästä. Laumakasvatus on kyllä ilo ja onni: hevoset oppivat käyttäytymään laumassa ja ymmärtävät
arvojärjestyksen päälle.
15.04.2017 Hippu vuokralla naapurissa
Saimme Hipun vuokralle perheellemme harrastekäyttöön pariksi kuukaudeksi ja kohta vuokra-aika onkin jo umpeutumassa.
Yläasteikäinen tyttäremme Emmi toipuu syövästä ja halusimme antaa hänelle muuta ajateltavaa kevääksi. Meillä on pihassa pienimuotoinen
yksityistalli, mutta omassa käytössä olevaa hevosta meillä ei ennen oikeastaan ole ollut satunnaisia ylläpitohevosia lukuun ottamatta.
Myös Emmin 10-vuotias pikkusisko
Ella on saanut hevosesta hyvän harrastuskaverin ja opetushevosen.
Mieheni Anttikin on hoitanut ja vähän ratsastanutkin tällä supermukavalla hevosella, joka
on kyllä osannut välillä myös vetää meitä höplästä ja kokeilla rajoja. Pari kertaa se on päässyt tarhasta karkuun silkkaa allekirjoittaneen
huolimattomuutta, mutta kovin kauas se ei ikinä ole pötkinyt vaan tyytyy mutustelemaan nurmikkoa tarhan toiselta puolelta.
Hippu on asunut meidän pikkutallissa, jossa sillä on kavereina
muutama meillä asuva yksityishevonen. Hippua on hoidettu huolella, ratsastettu monipuolisesti ja rakastettu tyttöjen toimesta niiiiin paljon.
Enimmäkseen olemme ratsastaneet lähipellolla, mutta pikkukenttää ja metsiäkin ollaan käytetty alustana.
Olen vahtinut etenkin Ellan ratsastusta aina, jottei kumpikaan ratsukon osapuoli pääse törttöilemään omiaan. Samalla olen opettanut
Ellalle paljon uutta ratsastuksen suhteen ja Hippu on oppinut ainakin kärsivällisyyttä.
Vuokraamme mielellämme uudelleen Hipun tai jonkun toisen Villahaan hevosista myöhemmin. Hippuhan alkaa olla jo iäkäs ja
pientä äkäisyyttä on senkin puolesta jo hieman havaittavissa, mutta kyllä Hippu oli oikein hyvä ja opettavainen hevonen
meidän koko perheelle. Hevoskuume sen kuin vaan yltyy ja oma hevonen olisi kiva lisä perheen eläinkatraaseen.
- Sanna Hämäläinen perheineen
22.05.2016 ERJ-tarinakisat Metsälammen ratsutilalla
Linkki kutsuun / Luokka 3 (100cm) / sija 15/18 (ei sijoitusta). Tehtävänanto: Tiivistä kilpailusuorituksesi 1-2 lauseeseen, joiden kaikki sanat alkavat ratsusi lempinimen ensimmäisellä kirjaimella. Esim. ”Polle pomppi pikaisesti pysyesteillä.”
Meidän suorituksemme: Hujauksessa hiipui Hipusta hurjastelu hevosen hypätessä hiki hatussa.
07.04.2015 Estetreeniä: sarjoja ja tiukkoja käänteitä
Ratsastin tänään itsenäisesti Hipun kanssa estetreenin. Olin kasannut ennen ratsastusta maneesiin yhden sarjan, joka koostui kolmesta pystystä
sekä pystyjä neliön muotoon kentän keskelle. Näin sain mahdollisuuden hypätä monesta eri suunnasta ja tehdä erilaisia
rytmillisiä ja reitillisiä ratkaisuita. Esteiden korkeus oli 80cm, koska halusin hyppyjen sijaan keskittyä nimenomaan lähestymisiin ja reitteihin.
Hipulla oli virtaa kuin pienessä kylässä ja sitä sai olla hakemassa kuulolle alusta asti. Sarjasta tyttö tykkäsi hirveästi ja sen suhteen saatiinkin
tosi hyviä suorituksia. Tämä minun neliömuodostelma olikin sitten Hipun mielestä vähän epäilyttävä ratkaisu ja tamma kielsi tiukkojen kurvien jälkeen
tuleville esteille usein. Sain tamman kuitenkin luottamaan rataan aikanaan ja kyllähän sieltä ihan kivojakin, hallittuja lähestymisiä esiin
tuli kun vähän jaksoi kaivaa. Tamma oli aktiivinen ja tarkka, vaikka vauhtia olikin välillä liikaa ja treenattavaa löytyy
etenkin rytmin säilyttämisen kanssa.
|
|