Fiktion Kaleva


FIKTION KALEVA
☆ 18.10.2014
† 10.03.2019



Fiktion Kaleva

KTK-II   /   KRJ-I   /   SLA-I   /   JÄLKELÄISLUOKKA C

 
© kasvattaja


Virallinen nimi Fiktion Kaleva Lempinimi Kalle
Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori
Syntymäaika ja ikä 18.10.2014 (21v) Säkäkorkeus 159cm
Kasvattaja Milja, Fiktio Omistaja Uppe (VRL-11253)
Koulutustaso KO heA RE 70cm VH-numero VH16-018-2057


Kantakirjattu palkinnolla KTK-II 30.10.2016
VSR:n Jälkeläisluokka C myönnetty 20.12.2016
Palkittu palkinnolla KRJ-I 15.09.2018
Palkittu palkinnolla SLA-I 20.02.2019


Kaleva, jota myös tuttujen kesken Kalleksi kutsutaan, on luonteeltaan todella hyväkäytöksinen ja rauhallinen ori. Kasvattaja kertoi aikoinaan ostotarjousta suunnitellessani, että hevosen kanssa on pienestä pitäen puuhailtu vaikka ja mitä, eikä sille pitäisi oikeastaan mikään harrastusmuoto tulla yllätyksenä jatkossa. Juuri kouluttamisen monipuolisuus ja ammattitaitoisuus ovat varmasti osasyitä siihen, että Kalle on niin lupsakka ja sopeutumiskykyinen. On toki Kallekin toisinaan pahalla päällä, kuten me kaikki välillä, mutta ori pyrkii silti aina käyttäytymään asiallisesti. Orista huokuu selkeys ja nöyryys: se on palvelualtis ja fiksu hevonen, joka tietää pääsevänsä kaikista helpoimmalla käyttäytyessään kunnolla. Kallen kanssa ei tarvitse olla kokoajan varuillaan, mikä luo arkeen entistä miellyttävämmän pohjan.

Hoitaessa Kalle nauttii "koko rahan edestä". Erityisesti pitkät painavat harjanvedot saavat sen levolliseksi. Kaviot Kalle pitää nöyrästi ylhäällä ilman, että alkaisi jossain vaiheessa kuopia ilmaa tai siirtäisi jalan painon kokonaan hoitajan vastuulle. Siksi Kalle on helppo ja mutkaton myös kengittää. Muutenkin arki on sujuvaa ja vaivatonta tämän selväpäisen hevosen kanssa, jonka voisi varmasti taluttaa vaikka ostoskeskukseen mukaansa ja se seuraisi perässä kuuliaisena ilman turhia hötkyilyjä. Ainoastaan eläinlääkäri ja erityisesti kaikki lääkärin laitteet ovat Kallen mielestä hurjinta ja epämieluisinta, mitä maa päällään kantaa, joten Kallen joutuu aina rauhoittamaan tujuillakin rohdoilla, jotta tarkastukset ja hoidot saadaan tehtyä. En tiedä onko ori kehittänyt aikojen saatossa itselleen lääkärikammon muuten vaan, vai jäikö sillä pieni inho päälle, kun sitä jouduttiin omituista tulehdusta etsiessä operoimaan 5-vuotiaana miltei viikottain. Lastaaminen ja matkustaminen sekä uusiin paikkoihin nopeasti sopeutuminen on Kallelle tuttua huttua, eli sen suhteen Kallen ottaa mielellään reissukaveriksi.

Ratsailta Kalle on rehellinen ja kuuliainen. Se on sen verran jämpti, ettei ihan hiuksenhienoilla avuilla ja ajatuksen voimalla toimi, mutta kun sen kanssa löytää osin istunnan kautta saumattoman yhteyden, alkaa homma hoitua. Kallella on pehmeät, mutta melko tahmeat askellajit, joita saa ihan kunnolla työstää. Selässä tulee hiki, mutta Kallen kanssa on mielekästä tehdä töitä: se on erittäin ahkera eikä yritä luistaa töistä. Kalle ei ole moksiskaan epäonnistumisista tai epäselvyyksistä, vaan ottaa lunkisti vastaan kaiken mitä elämä tuo eteen ja suhtautuu rennosti vaikeisiinkin tehtäviin. Oikeastaan voisi sanoa, että Kalle kyllä osaa, mutta selässä täytyy vain osata pyytää oikein. Välillä tuntuu, että avut eivät vain oikein mene perille asti, vaikkei hevonen tahallaan tee ratsastajan elämää hankalaksi. Kun asioista neuvotellaan, tuntuu Kalle lopulta toteavan "ai tätä sä toivoit, miksi et heti sanonut?".


  
© ransu.kuvat.fi

Sukutaulu

I   Ulapan Kalliorikko
KTK-II KRJ-I

II   K.B. Hukan Hurma III   Hukkareissu
IIE   Hilla-Maaria
IE   Tähtitanssi
KRJ-III Jälk. C
IEI   Tähtivaras
IEE   Hopeakettu
Jälk. C

E   Fiktion Valkia
KTK-III SV-III KRJ-I YLA1 SLA-I

EI   Jalmari Luned
KTK-II
EII   Sananlasku
EIE   Vinkas
EE   Fiktion Veela
KRJ-II SV-I YLA2
EEI   Tiitun Elmo
KRJ-II YLA2 KRL-III
EEE   Tiitun Vilima

Jälkeläiset

s. 19.09.2015 o. Villahaan Tuuri e. Villahaan Tylli
s. 04.01.2016 t. Villahaan Halla e. Runon Halise
s. 10.07.2016 o. Villahaan Kuuno e. Haavelaakson Kanerva KTK-II KRJ-I SLA-I YLA2 SV-I KV-I
s. 05.12.2017 o. Runon Kullervo e. Villahaan Sadetta

Kilpailutuloksia

38 KRJ-sijoitusta

02.03.2015KRJhelppo A7/60
11.02.2015KRJhelppo A1/30
05.02.2015 KRJ helppo A6/50
03.02.2015 KRJ helppo A3/50
23.01.2015 KRJ helppo A5/40
20.01.2015 KRJ helppo A6/40
28.01.2015 KRJ helppo B3/60
25.01.2015 KRJ helppo B2/60
24.01.2015 KRJ helppo B5/60
29.01.2015 KRJ helppo A4/40
23.03.2015KRJhelppo A5/40
17.03.2015KRJhelppo A5/40
13.03.2015KRJhelppo A4/40
11.04.2015 KRJ helppo A 1/40
07.04.2015 KRJhelppo A 5/40
08.04.2015 KRJ helppo A 5/40
06.04.2015 KRJ helppo A2/40
04.04.2015 KRJ helppo A3/40
18.04.2015KRJhelppo A1/30
12.04.2015KRJhelppo A1/30
18.11.2016KRJhelppo A5/40
16.11.2016KRJhelppo A2/40
14.11.2016KRJhelppo A2/40
13.11.2016KRJhelppo A6/40
11.11.2016KRJhelppo A4/40
29.10.2016KRJhelppo A1/30
28.10.2016KRJhelppo A2/30
25.10.2016KRJhelppo A2/30
24.10.2016KRJhelppo A2/30
22.10.2016KRJhelppo A3/30
20.10.2016KRJhelppo A1/30
19.10.2016KRJhelppo A2/30
19.10.2016KRJhelppo A5/30
11.10.2016KRJhelppo A3/30
07.10.2016KRJhelppo B3/30
04.10.2016KRJhelppo B3/30
01.05.2015KRJhelppo A 5/40
02.05.2015KRJhelppo A 1/40

Päiväkirja

10.09.2017 Nimipäiväonnittelut arvonsa tuntevalle Kaleva-herralle ♥

Nimppareitten kunniaksi voisi kerätä ylös meidän menneitä ja tulevia ylpeyden aiheita. Vuonna 2015 aloitimme aktiivisesti kilpailemisen kouluratsastuksessa ja jo vuoteen 2016 mennessä oltiin saatu halutut sijoitukset kasaan. Kalevan jälkeläisistä Tuuri ja Halla jäi kotiin, joskin ei ihan niin aktiiviseen käyttöön kuin mitä olisin itseltäni alunperin toivonut. Kalevan kanssa ei ehditty valmistautua laatuarvosteluihin vuoden 2016 aikana ja meni pitkälle seuraavaan vuoteen ennen kuin uskalsin sanoa Kalevan olevan valmis. Vuonna 2016 käytiin kuitenkin onneksi kantakirjaamassa ori, joka saikin siellä II-palkinnon ja uskon vahvasti, että myös Kallen kasvattaja on tyytyväinen tähän välietappiin. Samana vuonna syntyi myös Kalevan kolmas jälkeläinen Kuuno, jonka myin Melinalle ja josta on kasvanut aivan upea musta kantakirjattu ja varsa-arvioinneissa menestynyt ori!

15.09.2016 Kalle demohevosena hoitokurssilla

Olin tänään työtehtävissä tänä kesänä toimintansa aloittaneella Mustarannan ratsastuskoululla, jossa olen nyt syksyllä ohjannut ponikerhoa ja järjestänyt hoitokursseja. Tänään töihin lähtiessä pakkasin traileriin Kallen suoraan tarhasta ja ajelin Mustarantaan. Totta kai hoitokurssin demohevoseksi olisi voitu ottaa joku ratsastuskoulun omista hevosista, mutta ajattelin säästää muutenkin stressistä mahdollisesti kärsiviä, hienoa mutta raskasta työtä tekeviä tuntiratsuja ja naksautin käytävälle naruihin kiinni Kallen, tuon kiistatta kärsivällisimmän orihevosen jonka olen koskaan omistanut. Tytöt (sekä ryhmän reipas ponipoika Otto) olivat aivan tohkeissaan suuresta mustasta orista, joka osoittautui niin hurjan kiltiksi. Kalle toimi hienosti roolissaan harjausoppitunnilla, mistä jatkettiin myös hevosen rakenteellisiin ominaisuuksiin sekä terveydentilan tarkastamisen opettamiseen. Kalle antoi kaikkien halukkaiden suorittaa kavioiden puhdistamisen ja korvien siistimisen. Missään vaiheessa se ei osoittanut närkästystä, vaikka ympärillä pyöri kahdeksan innokasta junioria. Esiteini-ikäiset oppilaani käyttäytyivät todella rauhallisesti ja varmasti hevosen lähellä, mikä edesauttoi varmasti myös Kallen kärsivällisyyttä. Lopuksi kävimme vielä juoksuttamassa hevosta maneesissa, minkä jälkeen oli aika pakata kimpsut ja kampsut kotimatkaa varten. Kallelle kyllä pisteet upeasta suorituksesta, on se vaan upea ja hieno eläin!

28.07.2015 Hellepäivän uittokeikka

Huh mitkä kelit meille onkaan rantautunut! Laitumella olevat hepat makoilivat koko päivän metsäalueiden puiden varjossa ja pihattolaiset olivat pakkautuneet makuuhalliin, joka palvelee kyllä täydellisesti kesällä vilpoisena soppena, vaikka talvella se antaakin täydellisen lämpösuojan. En ottanut tänään päivällä yhtäkään hevosta liikkumaan, sillä päivällä oli aivan älyttömän kuuma. Illalla sain kuitenkin spontaanin idean lähteä uittamaan jotakuta hevosta. Pohdin hetken kenet uskallan hakea laitumelta puoli 11 illalla ilman, että kuninkaallisen hepan omat tärkeät rutiinit menevät täysin sekaisin ja sitten on hoitaja huomenna helisemässä minulle, kuinka hevonen on aivan hermorauniona. Aika nopeasti valitsin sitten Kallen, enkä vain siksi, että se on niin rento ja huoleton aikataulujensa suhteen, vaan myös siksi, että sen pikimusta väri lienee hautovan mukavasti lämpöä ja hepalle teki varmasti hyvää päästä uimaan.

Valitsin selkeästi oikean hevosen, sillä suurin osa laitumella olevista oreista lähti vieroksuen kauemmaksi minusta, kun lähestyin niitä matkalla Kallen luokse. Kallelle haku oli ihan ok ja ihan näppärästi se mukaani laitumelta lähti. Harjasin orin ulkona, juotin roimasti vettä ja virittelin suitset päähän. Olin pakannut itselleni reppuun juomapullon, evästä ja aurinkorasvan, joten heitin repun selkään ja hyppäsin viimein Kallen satulattomaan selkään uikkarit ja kesämekko päällä. Oloni oli kuin teini-ikäisenä vuokrahepan kanssa kesää viettäessä. Usein sitä unohtaa, miten kiitollinen sitä saakaan olla omien suomenhevosten keskellä. Tämä oli taas sellainen hetki, kun sen autuuden muisti.

Meidän vakipaikkamme Vihlajärven ranta sijaitsee ihan naapurissa, joten pitkälle ei tarvinut kävellä. Aurinko alkoi jo painua mailleen ja ilmassa oli loppukesän viilenevää fiilistä kuluneesta hellepäivästä huolimatta. Lokit kirkuivat hieman kauempana, jokunen silkkiuikku katseli kaislikosta touhujamme. Jätin repun rantaan ja annoin Kallen kahlata veteen. Tai sitä etenemistä ei oikeastaan kahlaaminen kuvaa, sillä Kalle suorastaan loikkasi veteen ja kauhoi menemään hurjaa vauhtia syvemmälle. Minulla oli jopa hieman tekemistä selässä, että sain hevosen kääntymään rannan suuntaisesti. Kalle rakastaa uimista, sen tiesin kyllä, mutta nyt se oli erityisen mielissään.

Kun olimme molemmat korvia myöten litimärkiä hevosen kauhottua vesipetona ympyrää, ohjasin hevosta rantaa kohti. Hyppäsin rantaviivassa selästä, nappasin salamana ohjat kaulalta ja siirryin hieman kauemmaksi, sillä tiesin mitä Kalle luultavasti tekisi. Ja niinhän se tekikikin: se ravisteli itseään kahdesti ja heittäytyi sitten piehtaroimaan hiekalle. Tiesin kokemuksesta, että turhaan minä sitä uudestaan veteen pyytäisin tässä vaiheessa siistiytymään hiekasta, sillä palatessamme taas rantaan se tekisi traditionsa uudelleen.

Palasimme puolenyön aikaan tallille. Hevoseni oli märkä, hiekkainen ja sen jouhet olivat tuhannen takussa. Pakkohan minun oli se siistiä, eikä heittää suoraan takaisin laitumelle. Pesemisen ja jouhien harjaamisen jälkeen talutin hevosta hetken, jotta se vähän kuivuisi ja vein sitten laitumen portille, jossa päästin sen vapaaksi ja toivotin hyvät yöt. Ennen kuin ehdin kääntyäkään, oli Kalle jo portin pielessä laitumen ainoassa hiekkaläntissä piehtaroimassa.




VIRTUAALIHEVONEN