Aapelin Nappi



Aapelin Nappi
13.01.2015 - 27.04.2019



Aapelin Nappi

ERJ-I SLA-II Jälk. C


   
© Narien vapaat


Virallinen nimi Aapelin Nappi Lempinimi Nappi
Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori
Syntymäaika ja ikä 13.01.2015 (20v) Säkäkorkeus 162cm
Kasvattaja Stina Tulijoki, Suomi Omistaja Uppe (VRL-11253)
Koulutustaso KO heA RE 120cm VH-numero VH16-018-2050


Palkittu 31.03.2017 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I
Palkittu 27.10.2018 VSR:n Jalostusarvostelussa palkinnolla Jälkeläisluokka C
Palkittu 20.04.2019 Suomenhevosten laatuarvostelussa palkinnolla SLA-II


Nappi on jämäkkä suomenhevosori, jolla on krooninen hellyydenkipeys ja tarve olla huomion keskipisteenä. Nappi on oriksi kiltti, mutta hevoseksi rasittavan perso ihmisen huomiolle. Tarhassa odottaa ikävystynyt ori, joka on paikalle saapuessa kuin iloinen koira kaikessa iloisuudessaan. "Tosi kiva kun tulit moikkaamaan just mua! Tehdäänkö jotain kivaa yhdessä? Voisitko silittää vähän tuosta? Voi miten kivaa kun olet siinä, ethän lähde pois?" tuntuu Nappi ilmoittavan heti kun sitä saapuu noutamaan tarhasta. Ja kun iso hevonen on innoissaan, on siinä myös painoa ja kokoa aikalailla. Välillä Napille saakin muistuttaa hyvinkin tiukkaan sävyyn, ettei ole suotavaa puskea syliin saakka.

Nappi on kerjäämässä huomiota jo silloin, kun sille kääntää selkänsä. Pesarissa alkaa kuopiminen ja kettinkien kilistely heti, kun vähän erehdyt keskittymään johonkin muuhun. Nappi nauttii rapsutuksista ja yleisestä höpöttämisestä sen kanssa. Sille voisi jutella vaikka koko päivän eikä se kyllästy ihmisen läsnäoloon laisinkaan. Tältä orilta löytyy myös ääntä eikä se arkaile käyttää sitä. Nappi on kiistatta yksi puheliammista hevosistamme. Sinänsä Nappi on mutkaton hoitaa, sillä se on äärimmäisen hyvätapainen ja rauhallinen niin kauan kun se tuntee olonsa tärkeäksi. Harjaamisesta se nauttii erittäin paljon.

Ratsastaessa Nappi on ehdottomasti esteratsu: sileällä hevonen ei ole kovinkaan taipuisa tai ylipäätään motivoitunut kiemurtelemaan mitenkään päin mihinkään suuntaan. Tietenkin sileällä rakennetaan pohja myös estehevoselle, mutta kyllä Nappi elementissään on hypätessään. Sileällä se yrittää toisinaan luikkia töitä pakoon ja harrastaa muun muassa vauhdin kiihdyttämistä aina kun meno alkaa sen mielestä tuntua liian tylsältä. Puomit Nappi loikkii irtonaisesti ja todella hyvällä tatsilla, esteistä puhumattakaan. Nappi on varma, rytmikäs hyppääjä ja sillä on luonnostaan hyvät ominaisuudet liittyen esimerkiksi paikkojen löytämiseen esteellä lähestyttäessä. Jämptinä ja hivenen omapäisenä hevosena Napille joutuu kuitenkin välillä ilmaisemaan hieman topakammin minne mennään ja kuka määrää.


Sukutaulu

I   Aapeli
rautias, 163cm

II   Aramiino
musta, 156cm
III   Artturi
ruunikko, 149cm
IIE   Seljan Säihky
musta, 152cm
IE   Tähti-Suukko
rautias, 159cm
IEI   Varsin Tyyris
punarautias, 157cm
IEE   Tähti
vaaleanrautias, 152cm

E   Nokaliina
punarautias, 155cm

EI   Pyrintö
vaaleanrautias, 156cm
EII   Pysti
tummanpunarautias, 157cm
EIE   Rannan Pilviina
vaaleanrautia, 154cm
EE   Nomiina
tummanpunarautias, 151cm
EEI   Kostipoika
ruunikko, 156cm
EEE   Nopsuliina
punarautias, 150cm

Stina Tulijoen ura suomenhevoskasvattajana aukesi vuonna 2015, kun hänen suomenhevostammansa Nokaliina astutettiin orilla Aapeli. Nokaliina oli toiminut Stinan kilpaesteratsuna vuosikausia ja hyväluontoisen, kapasiteetikkaan hevosen ikääntyessä halusi Stina jättää Nokaliinan jälkeen hyviä potentiaalisia estehevosia tuleville kilparatsastajille. Nokaliina oli Stinan osin itse kouluttama ja asunut Stinan omistuksessa ylläpitotallilla vuosikaudet. Sen kanssa kilpailtiin esteratsastuksessa enimmillään 120cm luokissa ja kuuleman mukaan Stina ja Nokaliina olivat tuttu näky myös lähialueiden pienimuotoisissa tallikisoissa helpoimmissa kouluratsastusluokissa. Alkujaan Nokaliina oli kuopiolaisen Hannes Takamaan kasvatti. Nokaliina jouduttiin pian Napin syntymän jälkeen lopettamaan vakavan tulehduksen jälkivahinkojen seurauksena. Oli sinänsä sääli, ettei Nokaliinasta ehditty teettää enempää varsoja, mutta Nappi on täyttänyt suuret saappaat hienosti.

Hannes Takamaan suomenhevoskasvatuksella on pitkät juuret ja Nokaliinan suvusta sekä isä Pyrintö-ori että emä Nomiina-tamma ovat Takamaan tallilta lähtöisin. Pyrintö oli kantakirjattu este- ja kenttäpainotteinen ori, jolla kilpailtiin menestyksekkäästikin aikoinaan enimmillään 120cm esteitä. Luonteeltaan se oli hyvin sosiaalinen ja rohkea, eikä mikään este tuntunut olevan sille liian suuri haaste. Pyrintö on jättänyt jälkeensä monta este- ja kenttäkilpailuissa pärjännyttä sporttista jälkeläistä. Pyrintö menehtyi 21 vuoden iässä sydänkohtaukseen kesähelteellä kotilaitumellaan.

Nokaliinan emä Nomiina oli kantakirjattu, siitostammaksi jo varhain tapaturmaisen jalkavian vuoksi jäänyt tamma, jonka voikin bongata monista takamaalaisten kasvattisuomenhevosten sukutauluista. Nomiina oli maltillinen, selkeästi Pyrintöä varovaisempi tamma, joka periytti varmasti Nokaliinallekin pientä arkuutta vaikka isän puolelta urheilumieltä Nokaliinallekin onneksi periytyi ja kaikinpuolin yhdistelmästä syntyi napakka hyvä käyttöhevonen. Nomiinalla teetetiin varsoja monena kesänä, minkä jälkeen se eli vielä eläkepäiviä hyvin terveenä jalkavaivaa lukuunottamatta ja menehtyi lopulta kesähelteellä laitumelle.

Aapelin Nappia suunnitellessaan Stina valitsi tammansa Nokaliinan oriseuraksi Aapeli-orin sillä perusteella, että se oli vielä silloin sekä melko harvinainen nimi sukutauluissa että hyvin esteratsastuksessa menestynyt ja hyppytyyliltään näyttävä. Aapeli muutti nuorena kilpailukäyttöön ja kilpailikin este- ja kenttäkilpailuissa omistajansa kanssa vuosien ajan. Hevonen ruunattiin myöhemmin ja sen luonteenlaatu tasoittui sen myötä menevästä ja herkästi kuumuvasta hevosesta lupsakkaampaan suuntaan. Aapelin on tiedetty toimivan ruunattuna estepainotteisen Käkilaakson ratsastuskoulun tykättynä opetushevosena. Aapeli on hyvä esimerkki hevosesta, jonka suvussa vaikuttaa myös vahvat ravurilinjat, mutta joka on silti osoittautunut kyvykkääksi myös ratsuna.

Aapelin isä Aramiino on ravipainotteisen suvun jälkeläinen, joka ratsukoulutettiin lyhyehkön juoksijauransa jälkeen. Aramiinosta ei ollut pitkällä tähtäimellä ravuriksi, sillä se omasi melko laiskan luonteenlaadun. Ratsuna rauhallisuudesta ei ollut haittaa, päin vastoin. Aramiino eli orina koko ikänsä ja ravuriuransa jälkeen sillä myös kilpailtiin helpoissa koulu- ja esteluokissa pienissä kilpailuissa yksityisomistajansa toimesta. Aramiino jätti jälkeensä kolme jälkeläistä, joista kaksi on menestynyt harraste- tai kilparatsuna ja yksi ravurina mielekkäästi. Kaikilla kolmella jälkeläisellä on muistoja Aramiinon näyttävästä, mutta myös sopusuhtaisesta rakenteesta.

Aapelin emä Tähti-Suukko oli vauhdikas ja sosiaalinen tamma. Sen ratsusuku antoi sille hyvät eväät ratsuhevoseksi, jollaisena se toimikin muutaman eri omistajan harrastehevosena sekä hetken myös opetustoimessa maastopainotteisella tallilla. Aapeli on Tähti-Suukon ainoa jälkeläinen, jonka sen viimeinen omistaja halusi teettää Tähti-Suukosta ensimmäiseksi omaksi suomenhevoskasvatikseen. Jälkiviisaana moni Tähti-Suukon entinen ratsastaja onkin pohtinut "Suukon" potentiaalista tamman menehtymisen jälkeen. Tähti-Suukko toimi melko pienien piirien ja tavoitteiden maailmassa, mutta sillä olisi ollut osaavan ratsastajan ja tavoitteellisen treenaamisen parissa varmasti mahdollisuus isompiinkin saavutuksiin. Piilevistä kyvyistä kertoo ainakin Tähti-Suukon jälkeläinen Aapeli, joka menestyi ravitaustaisesta isästään huolimatta erinomaisesti kilpakäytössä estehevosena.


Jälkeläiset

s. 09.05.2015 t. Villahaan Rustiina e. Rimpula
s. 05.06.2015 o. Villahaan Neviisi e. Rimpula
s. 05.07.2016 o. Villahaan Nokihuikka e. Hippunen KTK-II ERJ-I
s. 02.03.2017 t. Villahaan Rinkeli e. Rimpula

Kilpailutuloksia

42 ERJ-sijoitusta

02.07.2015ERJ100cm6/40
05.07.2015ERJ100cm3/40
28.06.2015ERJ100cm3/40
25.06.2015ERJ100cm1/40
17.06.2015ERJ100cm5/40
13.06.2015ERJ120cm5/40
09.06.2015ERJ120cm5/30
07.06.2015ERJ120cm3/30
20.06.2015ERJ110cm1/30
17.06.2015ERJ110cm2/30
10.06.2015ERJ100cm5/30
06.06.2015ERJ100cm3/30
05.06.2015ERJ80cm1/30
01.06.2015ERJ80cm3/30
09.05.2015ERJ120cm2/37
28.05.2015 ERJ120cm1/30
23.05.2015 ERJ120cm3/30
22.05.2015 ERJ120cm4/30
15.05.2015ERJ120cm4/30
14.05.2015ERJ120cm5/30
11.05.2015ERJ120cm5/30
15.07.2015ERJ110cm1/30
14.07.2015ERJ110cm3/30
13.07.2015ERJ110cm2/30
11.07.2015ERJ110cm2/30
21.08.2015ERJ110cm6/40
20.08.2015ERJ110cm4/40
19.08.2015ERJ110cm4/40
18.08.2015ERJ110cm1/40
17.08.2015ERJ110cm1/40
15.08.2015ERJ110cm1/40
14.08.2015ERJ110cm2/40
10.08.2015ERJ110cm6/40
09.08.2015ERJ110cm2/40
10.07.2015ERJ120cm1/30
01.07.2015ERJ110cm4/30
03.07.2015ERJ120cm1/30
01.07.2015ERJ120cm2/30
01.07.2015ERJ120cm4/30
28.06.2015ERJ120cm5/30
05.07.2015ERJ100cm2/40
31.07.2015ERJ-Cup90cm19/202

Napin päiväkirja

08.09.2015 Kavaletteja itsenäisesti

Napsterin kanssa loikittiin tänään kavaletteja ravipainotteisen treenin myötä. Yritin lähinnä löytää hevosesta uusia rytmejä ja liikkeisiin vähän enemmän nostetta ja muutenkin yhteistyöhön varmuutta. Nappi kun vähän laahaa sileällä jalkoja etenkin ravatessa, joten kavaletit sai hevosen innostumaan työskentelystä ja niiden parissa oli helppo treenata, vähän kuin leikin varjolla. Kavalettisuorilla ratsastin kahden ja neljän kavaletin sarjaa ravissa. Neljän sarja oli kyllä vaativa ravissa, sen verran ne orin jalat on porautuneena sinne maahan. Laukatessa kahden kavaletin sarja onnistui ilman mitään ongelmia, neljän sarjalla oli alkuun pienoisia rytmitysongelmia, mutta mielestäni sain hevosta koottua laukkaan ihan pätevästi ja ainakin selästä käsin tuntui että Nappi kyllä työstää jalkojaan eikä laahaa.

14.07.2016 Meri Pohjan estevalmennuksessa Piironmäellä

On sellaisia valmennuksia, joissa kaikki sujuu kuin haavekuvissa ja saa olla todella ylpeä siinä valmentajan silmien edessä omasta hevosestaan. Ja sitten on vastapainoksi näitä aivan järkyttäviä valmennuskertoja, jolloin ne ongelmat alkavat pahimmillaan jo puttea koppiin lastatessa. Napille iski pihassa varsinainen maailmanluokan ongelma: koppi tuntuikin juuri tänään ihan kamalalta paikalta, joten sitä oli ihan pakko yrittää vältellä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Koetettiin saada hevonen nätisti liinoilla avustettua kyytiin, mutta hevonen vain nojasi pepullaan liinoihin ja meinasi käydä hullusti siinäkin. Noh, kun tunnin lastauksen jälkeen saimme hevosen kyytiin ja saimme sovittua valmentajan kanssa valkkuajan tunnilla eteenpäin, meni hetken aikaa ihan hyvin. Vielä maneesissa ravatessani heppa tuntui kivan soljuvalta, ehkä hivenen takkuiselta vasempaan kierrokseen, mutta ei mitenkään erityisesti. Sitten kun olisi pitänyt alkaa ihan tosissaan treenata, Nappi keksi että maneesin toisessa päädyssä on vaarallisia petoja. Muutama este tultiinkin sellaisella tiikeriloikalla yli että tuuria oli mukana pysyessäni kyydissä. Kun hevonen lopetti vauhkoilut, se kävi ylikierroksilla muuten ja hyppi ihan holtittomia hyppyjä. Vakivalmentajammekin oli hivenen ihmeissään Napin käyttäytymisestä eikä edes vakuuttunut "kyllä mä oon sille ihan perussafkaa antanu ja se oli vielä eilen ihan normaali"-puheistani. Valmentaja kehui meidän viimeistä suoritusta, mutta jäi kyllä vähän paha maku suuhun. Oli aivan kamalan tuskan takana sekin vähä hyvä mitä tänään saatiin irti. Nappi piti ihan ihmeellistä showta kokoajan ja kotimatkalla jo pohdin josko tämä olisi hevoseni esiintymis- ja huomionhakuisuuspiirteen uusi ulottuvuus. Jos nyt ei kuitenkaan, ehkä joku oli sekoittanut sille väärät sapuskat aamulla, ken tietää.

29.06.2015 Talliongelmia ja niihin ratkaisuja

Olen täysin kyllästynyt rähjäämään hevoselle, joka aloittaa karsinassa mekastuksen heti kun jää sinne yksinään (siis sellaisessa tilanteessa kun hevoskavereitakaan ei ole vieressä) ja kuopii lattiaan tehokkaasti kuoppaa heti kun selän kääntää. Miksi se ei voi olla kunnolla? Miksi se on aina niin tyhmä? Miksi hevosessa ei ole off-nappia? Näitä mietteitä käyn läpi päässäni aina tallissa Napin kanssa touhuillessani, sen verran ärsyttävä piirre tällä hevosella on. Ei auta rähiseminen, ei torut, ei maanittelu, ei herkut. Jos haluaa hevosen pysyvän hiljaa karsinassa sen aikaa, että jalkojen kylmät ehtivät vaikuttaa, on viereen pakko hakea joku kamu, joka varmaan kyllä jäisi mielummin tarhaan tai pihattoon raittiiseen ulkoilmaan elämään hevosen elämää. Pesarissa taas on oltava kokoajan joku vahtimassa, ellei sitten jaksa sietää sitä kuopimista ja ketjujen kolistelua, mikä alkaa heti kun lähdet hakemaan satulaa. Mikä tämän kanssa on mennyt vikaan? Syyt löytyvät varmasti sieltä kasvattajan ajoilta, tälle on selkeästi annettu paljon aikaa, vaivaa ja huomiota. En tuomitse kasvattajaa, Nappi on kyllä mainio hevonen noin niinkuin yleisesti ottaen. Sen sijaan tuomitsen yleisen käytöksen tätä hevosta kohtaan, mikä vaikuttaa edelleen. Ja nyt meillä ollessaan me joudumme sietämään sitä pöljäilyä ja yrittää olla huomioimatta hevosta niinä aikoina, sillä huomiotahan tuo putte kerjää. Jos se kuopii ja sen luokse palaa samantien, ei se ainakaan auta asiaa vaan pahentaa ongelmaa. Ja kyllä, olen sortunut tähän liian monta kertaa: kuin automaatiolla menen torumaan karsinassaan riehuvaa Nappia, joka on vain mielissään saadessaan minut hengailemaan sen kanssa taas. No mutta näistäkin ongelmista varmaan päästään eroon vielä joskus, kunhan muistetaan koko talliporukka pitää yhdenmukaista linjaa toiminnan kanssa ja ignoorata turhat peeloilut.

03.06.2015 Meri Pohjan estevalmennuksessa Piironmäellä

Osallistuimme Meri Pohjan pitämään estevalmennukseen Piironmäen ratsutilalla. Ryhmävalmennuksessa oli mukana 3 muuta oria, mikä ei kyllä meidän Nappia onneksi haitannut laisinkaan. Aluksi se vähän tuijotteli ja pohti selkeästi alkaako vetää showta vai keskittyykö kivaan tekemiseen. Esteet vei voiton ja hyvä niin. Valmennuksen esterata, jota jokainen sai hypätä vähintään kolmisen kertaa läpi, oli mielestäni hieman liian hankala meille. Tarkat kaarteet ja haastava kolmen okserin sarja ei sujunut meiltä ihan niin hyvin kuin odotin, mutta esteet, joille pääsi lähestymään helpommin ja joiden jälkeen oli tilaa ja aikaa koota laukka takaisin pakettiin, onnistui paremmin. Saimme kehuja Napin ilmavasta hypystä ja yleisestä asiallisuudesta. Noottia tuli etenkin sarjan rytmistä, sillä aina joko minä kasasin pakettia liikaa ja tahti rikkoutui tai sitten Nappi otti vähän turhan laajoja askelia laukassa ja hyppäsi sitten vähän miten sattuu eteen tulevat esteet. Ihan hyvillä fiiliksillä kuitenkin tästä jatketaan ja tehdään heti pikimiten valmentajan kotiläksyä eli vähintään kolmen sarjaa kavaleteilla.

23.06.2015 Uutta estelinjaa luomassa

Hankimme tallille suurehkon uuden joukon sekä koulu- että estepainotteisia tuontisukuisia hevosia. Uusien tuulien mukana oli myös Aapelin Nappi, joka on kyllä erityisen seurallinen ja huomionhakuinen hevonen. Suomehevosmaista omatoimisuutta ja -päisyyttä löytyy myös, mutta Nappi on kuitenkin todella hyvä estehevonen ja siinä roolissa se saa myös meillä loistaa. Napilla aloitetaan pikkuhiljaa valmentautuminen ja pyritään kilpailemaan max 120cm tasolla Esteratsastusjaoksen alaisissa kilpailuissa. Napin kanssa tavoitteena ovat myös Yleislaatuarvostelu ja Suomenhevosten laatuarvostelu, mikä on itseasiassa aika harvinaista herkkua meidän puttejen kanssa. Sitä ei tiedä minkälaisella aikataululla tämä kaikki nyt toteutuu, mutta tavoitteet on hyvä olla olemassa. Toivonmukaan Aapelin Nappi on aikanaan nimi, joka koristaa jonkun pitkäsukuisemman tulevan estehevoseni sukutaulua. Siihen on pitkä matka, mutta jostain on matkakin aloitettava.




VIRTUAALIHEVONEN