PRÄSTIN RATSUTILA














Kouluvalmennuspaketti: JP (elokuu 2018)

Valmentaja: Maria Präst
Valmennuspaikka: Prästin ratsutila
Ajankohta: elokuu 2018



Rosie Coton:
Elokuinen sadepäivä pakotti valmentautumaan tänään sisätiloissa maneesin suojissa. Yksityisvalmennuksessa oltiin tultu jo siihen pisteeseen, että näin miten hevonen kulkee, mitä selässä tehdään ja mihin asioihin minun tulisi puuttua. -Hengitä! Älä jää puristamaan käsiä nyrkkiin, sillä silloin sulla jumittuu myös se olkapään ja hartian seutu, mikä vaikuttaa selkeästi heti keskivartalon työskentelyyn. Jokainen pieni osa-alue sen kropasta viestii tälle hevoselle joko jotain hyvää tai äärimmäisen huonoa. Tiedät sen itsekin, ettet pysty huijaamaan Enkeliä tai salaamaan siltä mitään. Ole seuraavassa laukannostossa ja käyntiin siirtymässä entistä tarkempi pehmeyden kanssa, sillä muuten joudut taas pyytelemään anteeksi seuraavat kymmenen minuuttia. Mä tiedän miten tuskaista se nyt voi siellä selässä olla, mutta sitä suuremmalla syyllä tarkkuutta ja lempeyttä! ohjeistin tämän päivän valmennuksessa ratsastajaa upean valkoisen tamman selässä. Keskityimme Enkeli-tamman kanssa tänään erityisesti laukkatyöskentelyyn ja laukannostoihin sekä käyntisiirtymiin, mutta samalla tulimme treenanneeksi myös ratsastajan istuntaa kokonaisvaltaisesti kohta kohdalta. Teetin suurimman osan valmennuksen tehtävistä ilman jalustimia, jotta pääsin syynäämään istunnan entistä tarkemmin läpi ilman jalustimien tuomaa tukea. Tämän ratsukon vahvuutena oli paketin pysyminen kasassa erityisesti ravissa, mutta laukatessa tammalla nousi tänään kierrokset hyvin äkkiä ja ratsastajan reagoidessa napakasti tamman toimintaan, kiivastui neiti entisestään. Tasapainoa ja yhteistä säveltä siis pyrittiin hakemaan keinolla millä hyvänsä, mutta ihmeisiin ei toki yhden tunnin aikana päästy. Löysimme kuitenkin ratsastajalle avuksi erilaisia toimintakaavoja, joita ratsastaja saikin kotiläksyksi kokeilla hevosen kanssa kotitreenissä.

Hopewood Poppy:
Sain ilon ja kunnian valmentaa tänään Irlannista Suomeen pienelle kilpailureissulle matkannutta connemaratammaa Poppya hänen uuden junnukisaajansa kanssa. Minulle oli kerrottu ponin omistajan toimesta, että poni kyllä osaa ja tekee, mutta ratsastaja kaipaa varmuutta ja valmentautuminen kilpailemisen ohella ei olisi ratsukolle turhaa. Päätin teettää ratsukolla kahta erilaista tehtävää: puolet valmennuksesta keskityttiin kulmien läpi ratsastamiseen, kulmiin ratsastettaviin pikkuvoltteihin ja suoristusten jälkeisiin pysähdyksiin. Teetin tätä sekä käynnissä että ravissa. Viilasin ratsastajan istunnan kuntoon heti käyntityöskentelyssä, minkä jälkeen suoritukset alkoivat kohentua kierros kierrokselta. Raviin olisin toivonut enemmän ryhtiä ja näyttävyyttä, mutta ratsastajalla riitti tekemistä ihan vain tehtävän suorittamisessa reitillisestikin. Kulmien ratsastaminen tarkasti ja suoristamisen jälkeinen pysähdys ja liikkeelle lähtö sujuivat milteipä ravissa paremmin kuin käynnissä. Oikea suunta oli myös selkeästi tänään vahvempi kulmien osalta kuin vasen suunta. Kaiken kaikkiaan työtä riitti, mutta ratsastaja oli todella reipas ja ahkera, yritteeliäs nuori poniratsastaja! Tämän jälkeen lähdettiin työstämään laukkaa keskihalkaisijalla. Tehtävä oli simppeli, mutta ponin ratsastaminen suoraan ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Poppy valui herkästi milloin mihinkin suuntaan, mutta reagoi myös ratsastajan suoristaviin apuihin nopeasti ja tarkasti. Ratsukko sai minulta lopulta älyttömästi tsemppiä, kehuja ja myös rakentavaa palautetta. Petrattavaa olisi, mutta voi toki olla, että ratsastaja myös hieman jännitti tänään valmennusta ja suoriutui siksi hieman omia kykyjään heikommin.

Ambrosia:
-Onko sulla siellä selässä sellanen olo, että sulla on oikeasti tuntuma hevoseen? Kokeilepa kerätä vielä ihan pari milliä ohjia käsiin, pyöräytä olkapäitä taaksepäin ja kuvittele, että vetovoima vetää istuinluita satulan sisään kohti hevosen selkärankaa. Noin, siinä on jo paljon parmepi, huomaatko? Tosi hyvä, jatka näin! pääsin kehumaan ratsastajaa alkuverryttelyiden aikana, kun hän otti kopin neuvoistani ja paransi vain muutamalla yksittäisellä korjauksella omaa istuntaansa ja siltä osin myös hevosen liikettä. Daisy oli hyvin reaktiivinen, energinen ja toimelias, joten missiona oli saada se kuuntelemaan kaikissa askellajeissa. Päädyin teettämään ratsukolla tehtäviä miltei vain keskiympyrällä, sillä taivuttaminen mahdollisti hevosen aktiivisen työstämisen vaivattomammin kuin suoralla uralla, jossa tuntuma katosi herkästi tamman lähtiessä kauhomaan eteenpäin hurjaa kyytiä. Ratsukko sai tehtäväkseen erilaisia siirtymiä ympyrällä, minkä lisäksi aseteltiin välillä ulospäin ja tehtiin myös voltteja ympyrän sisään ja ulospäin, mikä edesauttoi merkittävästi sitä, että Daisyltä löytyi korvat ja ymmärrys kuunnella mitä selässä halutaan sanoa. Kaiken kaikkiaan pitkäjalkainen korkea Daisy oli näyttävä, hieno ilmestys, mutta en voimavarojen keskittäminen olennaiseen oli yllättävän haastavaa. Kotiläksyksi oli kuitenkin helppo antaa nimenomaa ympyrätyöskentelyä ja hassuttelua: tamman kanssa kannatti välillä leikitellä askellajeilla, liikkeillä ja tekemisellä. Sen kanssa kannatti unohtaa välillä kouluaitojen sisäpuolella hyväksytyt liikkeet ja kokeilla jotain ihan uudenlaista, kuten voltteja ympyrän matkan varrella, vaikkei kuviosta radalla varsinaista hyötyä olekaan.

Päivärinteen Diva e Donna:
Dimma-ponin valmennuspäivänä oltiin sovittu omistajan kanssa, että he tekevät alkuun 20 minuutin itsenäiset verryttelyt ennen varsinaisen valmennuksen alkamista. Saapuessani maneesiin piskuinen pyöreä poni olikin jo ratsastajansa kanssa sipsuttamassa pulskeaa ravihölkkää ja odottelin laidalla asiaan puuttumatta kunnes ratsastaja totesi olevansa valmis. Ymmärsin hyvin mistä oli kyse, sillä ponia ei tuntunut edelleenkään ihan hirmuisesti kiinnostavan mikään älytön rehkiminen. -Vai tämmönen poni ponteva meillä on tänään työmaana, tuumin hymyillen ponin mennessä ohi. -Jostain pitäisi löytää liikkumisen kipinä! ratsastaja tuumi. Keskityimme valmennuksessa vauhdin hurmaan, onnistumisiin ja välikäynteihin. Minusta oli tärkeää, ettei ponilta vaadita liikoja, sillä silloin se väsyy nopeasti ja motivoituneisuus laskee entisestään. Treenasimmekin siten, että teimme tehokkaasti esimerkiksi siirtymiä hyvin lyhyen aikaa, minkä jälkeen poni sai hurjat kehut ja sai kävellä rennosti omaa tahtiaan. Välillä ratsukko sai tehtäväksi laukata iloisen huoletonta laukkaa uralla ja ympyröillä ilman, että laukkaa erityisemmin lähdettiin kontrolloimaan. Jostain sieltä paksun puksuttimen sisimmästä löytyi kuin löytyikin lopulta ihan reipas, vastaanottavainen poni, joka väläytti näppäriä ravipätkiä valmennuksen loppupuolella.

Juliet of Yearwood:
Juliet väläytteli heti valmennuksen alkajaisiksi todellisen luontonsa alkaessaan napista raviympyrällä apuja vastaan pää pilvissä. Selässä oli uudehko ratsastaja, jonka oli tarkoitus kilpailla ponilla jatkossa. -Tykkään tästä hirveästi, mutta on tässä haastetta ja välillä on hetkiä, jolloin oon ihan varma ettei meidän kuulu kisata yhdessä, ratsastaja kertoi ja jatkoi kuitenkin sitten hyvin sinnikkäästi selässä ponin ratsastamista eteenpäin. Ihailin ratsastajan rohkeutta ja päättäväisyyttä: ratsastaja keskittyi tehtäviin, vähät välitti ponin protesteista ja suoritti kaikki annetut tehtävät niin hyvin kuin vain olosuhteisiin nähden kykeni. Tamma alkoi muistuttaa jossain vaiheessa jopa ihan siedettävää ponia, jonka pystyin vihdoin kuvittelemaankin kouluaitojen sisäpuolelle. Alku ei ollut hurmaava, mutta kyllä tässäkin ponissa pieni esiintyjä asustelee. Emme päässeet tänään ratsukon kanssa treenaamaan ihan niin paljon tehtäviä kuin olin suunnitellut, mutta ne tehtävät, joita teetin, saatiin kaikki lopulta kunnialla läpi siten, että pystyin päästämään ratsukon tyytyväisin mielin kävelemään loppukäyntejä.

Huovilan Dream Cream
Vaalea Kermis-ori oli aikamoisen sympaattinen näky ratsastajansa kanssa ravatessaan intoa puhkuen alkuverryttelynä ympyröitä pitkin suurta maneesiamme. -Nyt on tekemisen meininkiä! Älä kuitenkaan anna ponin vaikuttaa omaan keskittymiseen. Vaikka onkin hauskaa ja mukavaa, muista itse hengittää ja keskittyä jokaiseen askeleeseen ja mieluiten olla ihan pari sekuntia ponin edellä! ohjeistin verryttelyjen aikana ratsastajaa, joka lähti herkästi ponin kiireeseen mukaan ja työskenteli yhtä tohkeissaan kuin ponikin. Teetin ratsukolla loivaa kiemurauraa ravissa. Toisen pitkän sivun kiemurauraan lisättiin voltit jokaiseen kaarteeseen. Toisen sivun kiemuraura tultiin myöhemmin laukassa. Tehtävä sujui oikein näppärästi, joskin vauhtia piisasi ja välillä tuntui hurjalta katsoa sivusta miten terhakasti ratsukko työskenteli, mutta eteneminen oli vauhdikkuuden lisäksi myös hyvin tarkkaa ja sulavaa. Tällä ratsukolla on yhteistyö kunnossa ja ratsastajalla huumorintajuinen asenne selässä, mikä vaikuttaa positiivisesti tekemiseen ja saa poniin entistä enemmän iloa. Ratsukon on kuitenkin jatkossa syytä keskittyä myös harmonian ja rauhan löytämiseen.




VIRTUAALITALLI