virtuaalinen
islanninhevostalli

Lykkja


Maastoretken ratsukot:
(listattu "marssijärjestyksessä")

Salli - Einar (vetäjä)
Isabella - Rimma
Rasmus - Dumba
Tilda - Miska
Minka - Bjarni
Ellie - Tinna
Jemiina - Dalla
Lotta - Bassi
Julia - Rapsu

Ulkoasu © Sakkura 2017
Kuva © Visit Lakeland

Issikkapäivä Auburn Estaten talliporukalle 28.10.2017

Aika ja paikka: la 28.lokakuuta 2017 klo 11-17 / Islanninhevostalli Lykkja
Päivän ohjelma: issikkateoriaa, 4h vaellus evästaukoineen sekä askartelua
Maksimiosallistujamäärä: 11 Auburn Estaten tallilaista (tallin oma kutsu)
Suoritustapa: annetusta aiheesta kirjoittaminen
Ilmoittautuminen: viim. 19.10.2017 Auburnin vastuuhenkilölle
Suorittaminen: listat lisätään 20.10, suoritukset Auburnin vastuuhenkilölle

Lokakuu taputellaan pakettiin rennon, mutta varsin aktiivisen issikkapäivän merkeissä. Päivän aikana kuullaan islanninhevosasiaa, tehdään neljän tunnin maastoretki ja askarrellaan ihanat issikkaheijastimet muistoksi. Päivän päävastaavana toimii iloinen asiakaslähtöistä hevostoimintaa opiskellut Salli (pieni esittely asiakassivun sivupalkissa). Tallilla ilahduttaa novascotianpentu Nemo. Koira ei lähde maastoon mukaan, mutta ottaa mielellään huomiota vastaan tallilla ♥

klo 10 Kokoonnutaan tallituvassa issikkateoriatunnille: tutustu verkkomateriaaliin

klo 11.30 Lounastauko tallituvassa: jauhelihakeittoa ja ruisleipää

- lounaan jälkeen jaetaan osallistujille hevoset, jotka haetaan yhdessä tarhasta ja harjataan oikein perusteellisesti pihan hoitopuomeilla.

klo 13-17 Maastovaellus (sis. evästauko kodalla)

- retken jälkeen hevoset viedään pihattoon ja kokoonnutaan jälleen tallituvassa, jossa askarrellaan issikkaheijastimet: vapaavalintaisen värisestä huovasta leikataan islanninhevosen silhuetti, johon kiinnitetään molemmille puolille heijastintarrasta hieman huopasilhuettia pienempi, mutta silhuettia mukaileva issikanmuotoinen heijastava osa. Kiinnitysnaru tehdään kestävästä langasta, johon pujotetaan helmiä ja päähän kiinnitetään kiinnitysklipsi.

Luodaan yhdessä ihana issikkapäivä!

Suorittaminen

Tyyli ja pituus vapaavalintainen, kunhan aihe otetaan mukaan tavalla tai toisella. Voit siis tarinoida vapaasti päivästä tai keskittyä vain aiheeseen :)

1. Ryhmähengen nostatusta. Miten päivä vaikutti porukkaanne? Isabella
2. Tallikoiranpentu Nemo sai aikaan pari hassua tilannetta. Kerro niistä. Ellie
3. Miten tulit toimeen ratsusi kanssa? Tilda
4. Mitä uutta opit tänään? Julia
5. Mikä asia sai sinut tuntemaan jonkin suuren tunne-elämyksen? Lotta
6. Kuvaile erityisesti päivän hetkiä, jotka saivat sinut rentoutumaan. Jemiina
7. Maastoretkellä koettiin hetkellinen jännitysnäytelmä. Kerro siitä. Rasmus
8. Mikä oli mielestäsi päivän ehdoton kohokohta?
9. Tunnelmoi ja fiilistele päivän pieniä hetkiä oikein olan takaa.

10. Miten ratsusi ja/tai päivä vaikutti ennakko-oletukseesi issikoista? Minka

Issikkapäivän tarinoita

Olin salaa erittäin innoissani Sokan siskosten järjestämästä issikkapäivästä, vaikka se ei aivan mennytkään hienon kilpatallin tapahtumien muottiin. Mutta mikä voisikaan olla rentouttavampaa, kuin ihanilla pörröisillä poneilla ratsastus kauniissa maisemissa. Ainakin oma ratsuni oli syötävän suloinen valkea prinsessaponi, juuri sellainen, jollaisen olisin pienenä omaksi halunnut. Ensimmäisenä tallilla meitä vastaan hyppi iloistakin iloisempana ei niin kovin pieni vaaleanoranssi koiranpentu. Vain täpärästi sain vältettyä tummat tassunjäljet vaaleissa ratsastushousuissani, kun se hyppäsi jalkojani vasten. ”Siinä onkin meidän tallikoira Nemo”, paikan omistaja selvitti. Jemiina kyykistyi välittömästi pennun tasolle rapsuttamaan sitä, ja häntäänsä heiluttaen Nemo pyöri ympärillämme kuin herhiläinen. ”Ajattele, jos Auburnissakin olisi tälleinen söpö koiranpentu”, Jemiina naurahti, kuulostaen silti aavistuksen toiveikkaalta, että tilanne olisi mahdollinen. Hymyilin naiselle. Ajatus pienestä koirasta sipsuttamassa Amandan tai Isabellan perässä kuulosti vähintäänkin huvittavalta, mutta kieltämättä olin itsekin putoamassa pian koirakuumeen loputtomiin syövereihin. -Ellie

Luulen, että jo pelkkä vuokraamaani minibussiin sulloutuminen matkojen ajaksi oli melkoinen ryhmähengen nostatus. Ellie ja Jemiina päätyivät istumaan vierekkäin ja supisemaan jotakin koko matkan ajan. Epäilemättä naisten kaveeraaminen jatkui myös ratsailla, sillä letkan perästä kuului tuon tuostakin hyväntuulista kikatusta. Blondit puhuivat ainakin treenaamisesta ja mistäs muustakaan, kuin miehistä. (En varsinaisesti salakuunnellut, mutta jotain sitä saa aina selville). Tilda, Minka ja Julia olivatkin jo tuttuja niin keskenään kuin minullekin, kiitos taannoisen viini-illan kartanolla. Naiset juttelivat reippaasti ja Lottakin pujahti porukkaan sujuvasti mukaan. Eniten olin yllättynyt Rasmuksesta, joka oli suorastaan sosiaalinen. Miestä ei tuntunut haittaavan naisvaltainen porukka. Juttelin hänen kanssaa itse asiassa yllättävän paljon, meidän ratsumme kun kulkivat peräkkäin pulleankarvaisessa islantilaisletkassa. Oli hauskaa jutella hevosasioiden lisäksi ihan arkipäiväisistä aiheista. Retkipäivän valuessa kohti iltaa myös keskustelu muuttui levottomammaksi. Kaikki taisivat rentoutua ja leppoisa ratsastaminen raikkaassa ulkoilmassa teki hyvää lähestyvälle kilpailustressille. Järjestelyt toimivat erinomaisesti koko päivän ajan ja oli mielenkiintoista kuulla islanninhevosista myös tiukkaa asiaa. Näppäränä naisena omasta issikkaheijastimestani tuli niin siisti, että vastoin ennakko-oletuksiani se päätyi ihan oikeasti käyttöön. Kiitokset poniterapiasta sekä Lykkjan porukalle että meidän innokkaille tallilaisille! -Isabella

Olen aina ihaillut issikoita ja nuorempana on tultu muutamilla islanninhevosleireilläkin käytyä, joten rotu ei minulle ihan vieras ollut. Olen aina pitänyt issikoita mukavina, pörröisinä ja kaikenkaikkiaan ihanina otuksina ja ratsuni Bjarni sopi kyllä kuvaukseen täydellisesti. Reissu sujui kaiken kaikkiaan ihan super kivasti, oli ihana tutustua Auburnilaisiin taas paremmin ja itse nautin suunnattomasti päästessäni pitkästä aikaa islanninhevosen selkään. Leveäselkäinen Bjarni tuntui kerrassaan valtavalta, kun viimeaikoina lähes ainoa ratsu minulla on ollut kapoinen ja siro Hani. Bjarnin selässä oli todella leppoisaa, ruuna puksutti menemään jonossa ja maaston aikana pystyi hyvin juttelemaan muiden kanssa. Muukin issikka-aiheinen ohjelma ennen itse maastolenkkiä oli oikein opettavaista. Osa issikkainfosta oli itselleni jo ennestään tuttua, mutta tuli sieltä tietooni ihan uusiakin asioita. Reissun jälkeen päätin että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja käydä eteenkin lomilla silloin tällöin issikkavaelluksilla. -Minka