Estevalmennus vuonohevosille ratsujen vaihto -periaatteella 21.10.2017


Lämpimästi tervetuloa lauantaina 21.10.2017 Lykkeligiin oman vuonohevosen kanssa treenaamaan esteratsastusta vähän erilaisella konseptilla. Tarkoituksena on vaihtaa ratsuja osallistujien kesken ja osallistua estevalmennukseen toisen hevosella. Kyseessä on siis ratsastustunti-tyyppinen ratkaisu. Esteiden korkeus max. 80cm hevosen koulutustaso huomioiden. Mukaan mahtuu 7 tuntilaista ratsuineen. Tunnin järjestäjä arpoo ratsut osallistujille ennen tuntia.

Valmennus suoritetaan kirjoittamalla väh. 200 sanan teksti tunnista. Jokainen osallistuja saa oman henkilökohtaisen aiheen tai muun tehtävänannon, jota tulee hyödyntää tekstissä. Tärkeintä on astetta rennompi valkka ja uudet kokemukset, ei siis stressiä suorituksesta! :)

Ilmoittautuminen Keskustassa:
Ratsastajan etunimi - Mukaan tulevan hevosen nimi ja sivut

Ilmoittautuvalla hevosella täytyy olla sivuillaan luonnekuvaus. Ilmoittautumisaika päättyy 10.10.2017, jonka jälkeen tälle sivulle lisätään tiedot ratsukoista ja kuittausohjeet. Kuittaustekstit lähetetään sähköpostitse sarapiippola@gmail.com otsikolla "Vaihtovalkan kuittaus/oma nimi". Kaikki tekstit lisätään tänne, josta hevosten omistajat voivat napata omansa sivuilleen. Perimmäisenä tarkoituksena on siis kirjoittaa toisillemme tekstejä ja inspiroitua toisten hevosten kautta kirjoittamaan myös omalle hevoselle jatkossa päiväkirjaa. Ilmoittautuessa mukaan sitoudut kirjoittamaan kuittaustekstin. Pyydäthän lisäaikaa tarvittaessa. Tekstin toivottu viimeinen palautuspäivä 22.10.2017.

On ilo järjestää vuonistoimintaa juuri Sinulle, tervetuloa!

Ilmoittautuneet:

  • Hapero - Nella
  • Melina - Ulle
  • Jewell - Morrison
  • Miina - Ilja
  • Hazel - Hamlet
  • Elma - Nipsu






  • Tunnin ratsukkolista kuittaustehtävineen

    Aloitamme tunnin alkuverryttelyllä kaarevien urien, siirtymien ja myöhemmin laukkatyöskentelyn avulla, joka valmistelee hevosia suorituksiin. Hyppääminen aloitetaan pääty-ympyröillä (pinkki ja oranssi), minkä jälkeen suoritetaan erikseen suoria linjoja (punainen, sinisen ja vihreän sarja). Tämän jälkeen yhdistetään kaarevat ja suorat linjat ja hypätään rataa muutaman kerran. Lopuksi jokainen saa ratsastaa kaksi kertaa radan, jonka on itse esteistä suunnitellut.

  • Hazel - Nella / sisällytä tekstiin sanat konstailematon, mustikka, kipinä & hattara OK
  • Hapero - Ulle / sisällytä tekstiin lausahdus "ei Roomaakaan päivässä rakennettu" OK
  • Elma - Morrison / Miksi tuntisi oli vähällä keskeytyä kokonaan? OK
  • Melina - Ilja / sisällytä tekstiin sanat kimurantti, kostea, salakavala & mahtipontinen OK
  • Miina - Hamlet / Miksi lähdit tunnilta täysin päinvastaisella mielialalla kuin millä olit saapunut? OK
  • Jewell - Nipsu / sisällytä tekstiin lausahdus "Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa"


  • Valmennusmuistiinpanot

    Lisätään sitä mukaan kun osallistujat kuittaavat valmennuksen.

    Hamlet / ratsastajana Miina
    Tervehdin Hazelia ja hänen hevostansa Hamletia. - Jaaha, mä kai ratsastan tänään hänellä, totesin. - Olen Miina. Esittäydyimme ja pian jo seisoin uuden hevosen vieressä keskihalkaisijalla. Tämä yksilö oli lystikäs ori. Tarjosin sille varmuuden vuoksi heti alusta asti kaiken huomioni, pussailin ja paijailin. Oli sellainen olo, että pitää miellyttää. Tunti aloitettiin verryttelyllä. Kaarevat tiet sujuivat erinomaisesti, ja oikeastaan en saanut Hamletia kaviouralle lainkaan. Tästä saimme opettajalta hieman satikutia. Hän auttoi minua löytämään sopivan ohjastuntuman, ja pohkeeni, erityisesti niiden yläosat, olivat kovilla. Hamlet huitoi vikkelästi päätään ja sen jalat laittoivat vinhasti menemään kuin tanssissa. Siirtymät olivat reippaita, mutta niistä ei ollut paljon muuta sanottavaa. Ensimmäinen pääty-ympyrämme oli pisara. Osuimme täpärästi esteen keskelle emmekä tolppaan, ja tipahdimme sen toiselle puolelle kuin vesitippa. Orilla oli mieletön tasapaino siihen nähden, miten vaikeaa esteelle lähestyminen oli ollut. Suoralla se hörähti kuin sanoakseen: - Ihan kivaa muttei niin mahtavaa, ja seuraavat hypyt eivät olleet niin hydrologisia, vesistötieteellisiä. Vesipisaravertaukset siis jäivät sikseen, ja keskityimme hyvään lähestymiseen opettajan johdolla. Kerran sitten suutuin orille, kun olimme sadannen kerran ratsastaneet vinoon, aina jotenkin hassusti ja en edes tiennyt, että esteen voi hypätä myös puolisivuttain, joten tein sopimuksen itseni kanssa: nyt en enää miellytä. Otin käyttöön vastatunteeni, joita Hamletin käytös minussa herätti. Jalostin sen turhautumisen ja mielenkiinnon puuttumisen toiminnaksi. Kaikessa hiljaisuudessa suoritimme esteradan. Ratsastin Hamletin suoraksi, Hamlet pakotti minut istumaan suorassa ja me olimme hyvin suoraviivaisia. Se oli Hamletin hörähdyksen mukaan ihan kivaa.

    Ilja / ratsastajana Melina
    Jännitin Lykkeligissä järjestettävää valmennusta etukäteen, sillä en tunnille lähtiessä tiennyt, minkä hevosen saisin takapuoleni alle. Mieleen muistuivat nuoruusajan ratsastustunnit. Tällä kertaa jännättävänä oli tosin sekin seikka, että kuka saisi oman, hitusen hankalan vuononi alleen. Lokakuinen aamupäivä valkeni kirkkaana ja huurteisena, ja kiskoin kentän laidalla takinkauluksiani ylemmäs Upen huudellessa hänen arpomiensa ratsukoiden nimiä. Minua taisi lykästää, sillä valmennuksen ajaksi minulle annettu Ilja vaikutti leppoisalta ja lempeältä vuonohevosruunalta.

    Könysin Iljan selkään ja aloimme suorittaa ohjeiden mukaista alkuverryttelyä. Pujottelimme väistellen kentän keskellä olevia esteitä kaarevilla urilla, tehden samalla siirtymiä askellajia ja tempoa vaihdellen. Ei mennyt kauaakaan, kun olin jo kostea hiestä; Ilja oli mukava ratsu, mutta ajoittain sitä sai asettaa ja kääntää ihan ajatuksen kanssa. Ilja teki tunnin aikana myös pari salakavalaa temppua äkkipysäysten ja kieltäytymisten muodossa, eikä valmennuksen aikana päässyt tulemaan kylmä!

    Alkuverryttelyiden jälkeen pääsimmekin varsinaiseen työskentelyyn. Aloitimme pääty-ympyrällä. Koska voltille kääntäminen oli ollut koko tunnin ajan astetta kimurantimpi tehtävä, kompuroimme myös ensimmäisen tehtävän aikana. Pikkuhiljaa yhteinen sävel alkoi kuitenkin löytyä, ja siirtyessämme kentän pitkille sivuille aseteltujen esteiden ylittämiseen, ylsimme mielestäni aika mahtipontisiin suorituksiin! Tunnin kruunasi viimeinen suorituksemme, jossa ratsastimme onnistuneen, itse suunnittelemani radan esteiden ollessa lähes Iljan kapasiteetin ylärajoilla, eli 80cm korkeita. Kaikkiaan tunnista jäi iloinen ja kaikkensa antanut olo niin ratsulle kuin ratsastajallekin.

    Morrison / ratsastajana Elma
    Lykkeligin maneesissa kävi kuhina, kun ratsastajat sinkoilivat ympäriinsä vaihtamassa ratsuja ja esittelivät hevostensa ongelmakohtia uusille ratsastajille huolirypyt otsalla. Kaikkia taisi jännittää ihan yhtä paljon, vaikka kaikilla olikin pian alla kotoisa oma rotu, vuonohevonen. -Tämä tässä on nyt sitten Morrison, Möröksi sitä kutsutaan yleensä, tuuheaharjaisen ruunan omistaja esitteli ja jatkoi sitten kertomalla erityisiä huomioita Mörön ratsastettavuuteen liittyen. Oma hevoseni on melko rivakkaliikkeinen ja sopivan reaktiivinen, olematta kuitenkaan täys pösilö, joten huomasin jo alkuravien aikana olevani täysin eri aaltopituudella Mörön kanssa. Ruuna puksutteli eteenpäin hitaasti ja kohmeisesti, enkä oikein saanut sitä edes volteille oikein päin. -Apua miten huono mä oon! huomasin ajattelevani ja heti kun oma asennoitumiseni lässähti, teki heppa samoin ja hidasti saman tien käytiin. -Vai niin, tuumin ja vedin syvään henkeä. Opettajan ohjeiden voimin löysin vähän lisää tahdonvoimaa tekemiseen ja sain Möröstä kuorittua pikkuhiljaa napakamman ravin. Laukkatyöskentelyssä olisi riittänyt treeniä monelle ratsastuskerralle, joten laukka ei ihan ollut vielä sitä mitä sen olisi pitänyt olla.

    Estetehtävät jännitti minua etukäteen, sillä minulla oli vaikeuksia saada hevonen etenkin kaarevalla uralla etenemään ponnekkaasti eteenpäin. Kun sitten tuli tehtävän aika ja lähdin jännittäen tekemään tehtävää, Mörkö otti kopin omasta epävarmuudestani ja lähti leikkimään kustannuksellani. Palasin ratsastuskouluvuosiini yrittäessäni ohjata ruunaa esteeltä esteelle alahuuli väpättäen. Tunsin olevani todella huonossa iskussa tänään. Oli sanomattakin selvää, että puomit putoili, Mörkö pukitteli pari kertaa mielenosoituksellisesti ja selkeästi viestitti minulle, että voisin edes yrittää tehdä töitä kunnolla, niin kaikilla olisi kivempaa. Tässä vaiheessa totesin opettajalle, että mä en osaa. Että mä oikeasti yritän, mutta mä en saa tätä hevosta kulkemaan. Opettaja ei antanut periksi (ja hyvä niin), vaan käski minun mennä kävelemään hetkeksi, laskemaan kymmenestä alaspäin nollaan asti ja nostamaan sitten uudestaan laukan. Tein työtä käskettyä ja kas vain, kyllähän me sitten yli päästiin sekä kaarevista urista että suorien pätkien esteistä. Onneksi opettaja piti päänsä ja käskytti tekemään hommia. Yksin olisin jo luovuttanut.

    Lopputunnista jokainen sai ratsastaa pari kertaa omavalintaisen radan. En tiedä mikä minuun meni, mutta valitsin haasteeksi tiukkoja kaarteita. Lähdin radalle henkeä pidätellen, mutta jo ensimmäisen esteen jälkeen sain ohjattua Mörön tarpeeksi sulavasti seuraavalle esteelle ja laukkakin pyöri koko radan ajan paremmin kuin aiemmin koko tunnin aikana. Ensimmäisellä ratakierroksella meiltä putosi yksi puomi, mutta huilin jälkeen ratsastin vielä toisen kerran saman radan ja voi kuulkaa, ihan puhdas rata ja ihan täydellisiä lähestymisiä! Ope oli tyytyväinen, minun teki mieli itkeä tihrustaa ja Mörkökin tuntui heräilevän tähän todellisuuteen pikkuhiljaa. Mörön omistaja tsemppasi minua loppukäyntien aikana ja minä pyytelin anteeksi hevosen pilaamista. Vaikka eihän se nyt yhdestä kerrasta rikki mene ja lopputulos oli kuitenkin yllättävän hyvä. Huh mikä tunti, kyllä oli ainakin opettavaista!

    Nella / ratsastajana Hazel
    Olin saanut ratsukseni Lykkeligin estevalmennuksessa Haperon omistuksessa olevan vuonohevostamma Nellan. Mätsäsimme tamman kanssa hyvin yhteen, sillä tammalla oli mustikkaa muistuttavan sininen satulahuopa, joka sopi hyvin omaan huppariini. Jo aluksi huomasin, että meidän vauhti tuntui kasvavan vähän väliä aina vain nopeammaksi. Nella tuntui olevan tosi reipas ja vähän herkkäkin kokoajan, mutta onnekseni juuri tällaiset hevoset olivat ihan mun mieleen. Huomasin käännöksissä, että tammaa kannattaa ratsastaa ehdottomasti enemmän istunnalla, kuin ohjalla johon olin omien hevostenikin kanssa tottunut. Saimme kehuja hyvistä käynti-ravin siirtymisistä, eikä kaarevissa urissakaan moittimistakaan kovinkaan ollut. Nellalla oli kiva laukka, vaikka vauhtia riittikin. Pienillä puolipidätteillä ja istuen vähän liikettä vastaan sain vauhdinkin kuitenkin sopivaksi.

    Meidän hyppytekniikka oli aluksi vähän hukassa, mutta kun aloimme ymmärtää toisiamme, alkoi hypytkin sujua hiljalleen. Olin itse aluksi vähän jopa jännittynyt, mutta aloin rentoutua, kun tunsin saavani hevosenkin täysin hallintaani. Vauhtia kyllä riitti, joka vähän kostautuikin tiukemmissa käännöksissä. Nella tuntui säteilevän kipinöitä innostuksissaan. Pääty-ympyröillä hyppääminen onnistui ihan hyvin. Toki pieniä virheitä sattui aina välillä, mutta suurimmaksi osaksi me selvittiin hyvin. Pitkälle sivulle sain ratsastettua hevosen hyvin kulmaan ja tulimme jokaisella kerralla suorassa linjassa sarjalle.

    Pienten välikäyntien jälkeen pääsimme ratsastamaan jokainen vuorotellen rataa. Mä itse päätin ratsastaa ensin kahden pystyn sarjan, päädyn pinkin esteen ja sitten ratsastaa heti kulman jälkeen kokorataleikkaa. Tämän jälkeen hyppäsimme oranssin pystyn ja lopuksi punaisen pystyn. Meidän rata onnistui yllättävän hyvin. Nella oli kokoajan hyvin kuulolla ja sen hyppytyyli oli konstailematon. Olin valmennuksen jälkeen itse melko uuvuksissa ja jalkani tuntuivat olevan heikkoa hattaraa. Olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni ja Nellakin osoittautui tosi kivaksi ratsuksi.

    Ulle / ratsastajana Hapero
    Ensimmäinen ajatukseni oli, että kylläpä oli vuonohevosella kokoa! Omat pystytukkani hipoivat tuskin 140 senttiä, joten Melinan Ulle tuntui melkoisen isolta. Se tuntui kuitenkin kiltiltä ja kuuliaiselta, lähti pyynnöstäni askeltamaan rennosti uralle eikä hermoillut, vaikka minua vähän uusi hevonen jännitti. Verryttely aloitettiin ihan vain yksinkertaisilla siirtymillä ja kaarevilla urilla. Yllättäen Ulle tuntuikin työläältä ratsastaa: ori oli kuin täi tervassa kun siirryimme raviin ja volteille. Sain heti opettajalta noottia, ei Roomaakaan päivässä rakennettu, ei pidä vaatia täysin ventovieraalta hevoselta niin paljon kerralla, kun hädin tuskin tiesimmekään vielä toisiamme. Hengitin syvään ja otin ihan uudenlaisen alun koko verryttelyyn, ihan alkuun vain isoilla ympyröillä ja maltillisesti taivutellen. Ulle tuntui heti paljon tyytyväisemmältä ja sain ratsastettua muutaman todella kivan tuntuisen siirtymän. Laukannostoissa vauhti oli melkoinen, mutta tasoittui nopeasti, kun muistutin itselleni, että ratsastin nyt rauhallisempaa yksilöä enkä omaa kuumakalleani, ei tarvitse häseltää koko ajan niin paljon. Itse hyppääminen lähti meillä hyvin käyntiin - ylitimme pääty-ympyrällä olevat pystyt rennoilla hypyillä ja ratsastin kerta toisensa jälkeen hyvän tien. Mutta tässä kohtaa opettaja ei vielä tiennyt, että pitkät, suorat lähestymiset ne olivat minun henkilökohtainen ongelmani. Esteelle suoraan tuleminen kuulostaa niin helpolta, mutta pitemmillä pätkillä hevonen alkoi kiemurrella allani. Korjasin kuulemma liian herkästi, jokainen harha-askel ei vaatinut suoristusta, sillä helposti siitä lähti vain korjaamaan korjausta ja miettimään liikaa. Itse radalla tempo oli reippaampi ja suoraan ratsastaminenkin helpompaa! Molemmat radat sujuivat hyvin ja olin loppujen lopuksi tyytyväinen myös itseni suoritukseen: Ulle oli toiminut moitteetta ja yrittänyt parhaansa omista heikkouksistani huolimatta.


    VIRTUAALITALLI / KUVA © PAULIINA KONTINEN