Kouluvalmennus vuonohevosille ratsujen vaihto -periaatteella 21.04.2017

Lämpimästi tervetuloa perjantaina 21.04.2017 Lykkeligiin oman vuonohevosen kanssa treenaamaan kouluratsastusta vähän uudenlaisella konseptilla. Tarkoituksena on vaihtaa ratsuja osallistujien kesken ja osallistua kouluvalmennukseen toisen hevosella. Kyseessä on siis ratsastustunti-tyyppinen ratkaisu, jossa tehdään melko perusjuttuja, jotta kaikilla säilyy kiva tekemisen meininki. Mukaan mahtuu 7 tuntilaista ratsuineen. Tunnin järjestäjä arpoo ratsut osallistujille ennen tuntia.

Valmennus suoritetaan kirjoittamalla väh. 100 sanan teksti tunnista. Jokainen osallistuja saa oman henkilökohtaisen aiheen tai muun tehtävänannon, jota tulee hyödyntää tekstissä. Tärkeintä on astetta rennompi valkka ja uudet kokemukset, ei siis stressiä suorituksesta! :)

Ilmoittautuminen Keskustassa:
Ratsastajan nimi - Mukaan tuleva hevonen linkitettynä sivulleen

Ilmoittautumisaika päättyy 10.04.2017, jonka jälkeen tälle sivulle lisätään tiedot ratsukoista ja kuittausohjeet. Kuittaustekstit voi lähettää Keskustassa tai sähköpostiin sarapiippola@gmail.com. Kaikki tekstit lisätään tänne, josta hevosten omistajat voivat napata omansa sivuilleen. Tarkoituksena on siis kirjoittaa toisillemme tekstejä. Ilmoittautuessa mukaan sitoudut kirjoittamaan kuittaustekstin. Pyydäthän lisäaikaa tarvittaessa. Tekstin VIP tuntia seuraavana päivänä.

Tervetuloa!

Ilmoittautuneet

  • Hapero - Nella
  • Melina - Ulle
  • VP - Taavi
  • Liia - Kerttu
  • Nintsu - Guru
  • Matruusa - Ginger
  • Siiri (Lykkeligin väkeä) - Elias

    Tunnin ratsukkolista kuittaustehtävineen

    Ravitehtävänä ratsastetaan kolmikaarista kiemurauraa, jonka aikana tehdään voltti kaarteisiin. Tehtävään lisätään tunnin kuluessa myös pysähdys ja liikkeelle lähtö suorille pätkille. Lopuksi työstetaan laukkaa ensin ympyröillä ja ratsastetaan sitten laukannostoja kolmikaariselle kiemurauralle siten, että ennen kaarteita siirrytään aina käyntiin.

  • Melina - Nella / Mitä uusi hevonen opetti sinulle?
  • Siiri (Lykkeligin väkeä) - Ulle / Missä asioissa onnistuitte ja missä olisi ollut parantamisen varaa? Miksi?
  • Nintsu - Taavi / Sisällytä tarinaan jossain muodossa sanat uninen, satumainen, mielenkiintoinen & raippa
  • VP - Kerttu / Kohtasitte hevosen kanssa pienoisen ongelman tunnin aikana. Mikä se oli ja miten tilanne ratkesi?
  • Liia - Guru / Sisällytä tarinaan jossain muodossa sanat aurinkoinen, sitruuna, tunnelma & satulavyö
  • Hapero - Ginger / Sisällytä tarinaan jokin asia, joka hämmästytti tai muuten herätti ajatuksia tunnilla
  • Matruusa - Elias / Sisällytä tarinaan jossain muodossa sanat nahkahanska, istunta, rätti & ratsastuskypärä

    Tuntimerkinnät

    Siiri & Ulle:
    Osallistuin ratsujen vaihtoon Lykkeligin hevosen Eliaksen kanssa ja sain omaksi ratsukseni Ullen, joka oli paljon pienempi ja liukasliikkeisempi kuin tuttu rauhallinen Elias, jolla olen ratsastanut itsenäisesti aina välillä. Selässä tuntui alusta lähtien hieman hataralta, sillä Ulle käveli jo alkukäynneissä hieman hötkyillen ja yritti välillä oikoa kulmat isolla kädellä testaillessaan tilanteen vakavuutta. Ensimmäisien ravipätkien aikana ajattelin, että välikäyntien aikana kysyn kyllä hevosen omistajalta neuvoa. Palaset alkoivat kuitenkin loksahdella paikoilleen, sillä kolmikaariseen kiemurauraan siirryttäessä alkoi Ullekin keskittyä, sillä tehtävä sisälsi myös voltteja ja sain tarjottua kokoajan tekemistä hevoselle. Lopulta kiemurauraharjoituksen tiimoilta minusta tuntui siltä, että Ulle opasti minua ja opetti paljon. Kiemurauran suoristuksiin lisätyt pysähdykset ja liikkeelle lähdöt sujuivat alusta asti hyvin, sillä opettajan neuvoilla sain Ullen kunnolla apujen väliin ja sitä oli helpompi ratsastaa. Välikäyntien jälkeen laukkaympyröitä aloitellessa tilanne riistäytyi jälleen käsistäni hevosen puhkuessa uutta energiaa ja jopa ihan vain laukan nostamisessa oli alkuun vaikeuksia. Kun opettaja ohjeisti seuraavaa tehtävää, jossa tuli laukata kolmikaarinen kiemuraura siten, että kaarteet tultiin käynnissä, halusin sanoa opettajalle etten osaa. Laukannostot olivat nimenomaan se ongelma ja Ulle oli ollut muutenkin siirtymissä hieman kaheli viedessään minua aivan 6-0 ja syynä oli oikeastaan vain se, että omat taitoni osoittautuivat tunnilla riittämättömiksi. Ensimmäisen epäonnistuneen kiemurauran jälkeen kävimme opettajan kanssa läpi avut ja niksit, minkä jälkeen toinen kiemuraura laukannostoineen sujui jo astetta paremmin, muttei siinäkään siirtymät ja nostot kaarteiden puitteisiin mahtuneet Ulle honkkeloidessa menemään vähät avuistani välittämättä. Keskustelimme Ullen omistajan kanssa loppukäyntien aikana suorituksesta ja sain hitusen paremman mielen Melinan kertoessa, että Ulle on aikalailla yhden ihmisen hevonen ja vaatii hieman pidempää tutustumista kuin mitä tunnin treeni ehtii tarjota. Voisin nousta Ullen selkään uudestaankin, kunhan olen ensin toipunut tästä kerrasta ja hoksannut mitä oikeastaan loppujen lopuksi en vain kertakaikkiaan osannut.

    Melina & Nella:
    Oli ihanan aurinkoinen huhtikuinen kevätpäivä, kun aloittelimme ratsut vaihtoon -kouluvalmennusta Lykkeligin kentällä. Olin saanut arvonnassa ratsukseni kauniin vuonistamma-Nellan, joka oli oman tätiratsuna toimivan Uunoni rinnalla niin hienon ja osaavan tuntuinen. Tokihan Nellallakin riitti valmennuksen ajan vauhtia eikä selässä päässyt pitkästymään, mutta silti meno oli huomattavasti hallitumman tuntuista kuin Uunon kanssa touhutessa. Alkulämmittelyiden jälkeen siirryimme valmennuksen ensimmäiseen tehtävään. Tarkoituksena oli ratsastaa ravissa kentän halki kolmikaarista kiemurauraa, ja lisämausteena teimme vielä voltit kaarteisiin. Huomasin Nellan vauhdin kiihtyvän aina suoritusvuorollamme ja sillä tuntui olevan valtava kiire kimpoilla kaarelta toiselle. Totesin itsekin, että rauhassa ratsastettu voltti jokaisessa kaarteessa rauhoitti menoa huomattavasti. Lopulta selvisimmekin tehtävästä kunnialla. Tunsin itseni tamman selässä ihan päivän teemaan sopivasti jälleen ratsastuskoulun tuntioppilaaksi, ja mietinkin hiljaa mielessäni, miten en ollut keksinyt näinkin helppoa ja itsestään selvää lähestymistapaa Uunon kanssa touhutessa. Silläkin ponilla kun riitti kerran vauhtia. Tehtävä muuttui tunnin kuluessa siten, että suorille pätkille lisättiin vielä pysähdys ja liikkeelle lähtö. Nellan pysäyttäminen juuri oikeassa kohdassa vaati merkittävästi enemmän ponnistelua kuin reipas liikkeelle lähtö, joten suoritus vaati muutaman kokeilukerran, ennen kun olin tyytyväinen tulokseen. Lopputunnista teimme vielä laukkatehtäviä pysyen ensin ympyrällä, mutta jatkaen sitten alkutunnistakin tutulla kiemurauralla. Tehtävässä oli tarkoituksena hioa laukannostoja, ja laukka nostettiin käynnin kautta jokaisessa kaarteessa. Huomasin tämänkin harjoituksen ajavan meitä kohti hillittyä ja hallittua lopputulosta, ja tunnin lopussa kiittelinkin sitä, miten paljon ratsujen vaihto avasi silmiäni ihan perinteisille harjoitteille. Itsekseen touhutessa kangistuu niin helposti kaavoihin. Valmennuksen päätteeksi Nella ansaitsi vielä reippaat taputukset ja pari porkkanaa, enkä voinut kuin todeta, että olipa kiva tunti ja hevonen! Oppia ikä kaikki.

    Nintsu & Taavi:
    En ole vuosikausiin ratsastanut muilla vuoniksilla kuin omalla Guru-oriillani, joten oli todella mukava päästä vieraan vuoniksen selkään! Lykkeligin ratsujen vaihto -valmennuksessa sain ratsukseni Taavin. Kun kyselin oriin omistajalta käyttöohjeita, sain kuulla Taavin olevan nöyrä eikä raippaa siis tarvittu. Selkään noustuani, tulikin ori heti kuulolle. Se suorastaan kysyi mitä tehtäisiin! Kolmikaarisella Taavi oli ensin hieman kankea kaarteisiin tehtävillä volteilla ja minäkin hieman uninen, joten saimme huutia huonosta taivutuksesta. Kun minä skarppasin, alkoi Taavi taipua molempiin suuntiin erinomaisesti. Kun tehtävään lisättiin pysähdykset, aloin ymmärtää kuinka satumainen ratsu Taavi oikein onkaan. Ori pysähtyi pienestä vihjeestä tasajaloin, seisoi tyynesti paikoillaan ja lähti liikkeelle kevyestä pyynnöstä. Laukkatehtävä kolmikaarisella oli mielenkiintoinen ja epäilen, etten olisi onnistunut siinä ihan joka hevosen kanssa näin hyvin, kuin Taavin kanssa suoriudimmme. Oriille täydet pisteet yhteistyöhalustaan!

    VP & Kerttu:
    Lykkeligiin kaartaessani olin hyppiä ilosta, sillä tänään pääsin tekemään jotain sellaista, jota en kovin usein tee - nimittäin vaihda ratsuja täysin tuntemattoman ihmisen kanssa! Kun sain luovutettua Taavin ratsastajalleen, suuntasin Liian ja Kertun luokse tutustuakseni tammaan ennen selkään nousua. Pienimuotoisen rupattelun jälkeen olin vakuuttunut tamman sympaattisuudesta, joten nousin sen selkään odottavaisin ja luottavaisin fiiiksin. Melko itsenäisenkin alkuverryttelyn aikana olin aavistuksen hukassa, sillä vaikka Kerttu oli menossa, tuntui se äärettömän pieneltä enkä löytänyt sen satulasta hyvää ja tukevaa istuinsijaa. Ratsastaessamme ravitehtävää kolmikaarisella kiemurauralla en päässyt vaikuttamaan tammaan halutusti, sillä heti kun sain jalkani tukevasti sen ympärille, lantioni kippasi minut suuntaan jos toiseenkin. Jossain kohtaa tuskastuin liian lyhyisiin jalustimiin niin paljon, että pudotin jalkani pois jalustimilta ja lähdin työstämään Kerttua perusistunnassa istuen. Hyvään ja tasapainoiseen istuntaan päästyäni sain mieleni taas kohoamaan ja loppuvalmennus sujui hyvillä mielin - Kerttu vaikutti varsin potentiaaliselta ratsulta ja varsinkin laukannostoja tehdessä sain hiljalleen ratsastettua tammaan lisää eteenpäinpyrkivyyttä ja herkkyyttä joka valmentajan sanoja lainaten toi yhteiseen työskentelyymme kivasti lisänäyttävyyttä.

    Liia & Guru:
    Saavuttiin Kertun kanssa Lykkeligiin vuononhevosille avoinna olevaan kouluvalmennukseen - vaan minäpä sainkin ratsukseni Nintsun orin Gurun, kääks! Alkulämpöjen aikana epäilin sen sata kertaa että satulavyö olisi liian löysällä (Guru pullisteli varustamisen aikana melko lahjakkaasti), joten ajatus kyllä harhaili. Uppe vaikutti jo melko tympiintyneeltä jatkuvaan herättelyyni joten tarkistin satulavyön vielä viimeisen kerran, väläytin valmentajalle aurinkoisen hymyn ja lopetin stressaamisen. Ensimmäinen harjoitus kolmikaarisella kiemurauralla sujui mielestäni kivasti; Guru liikkui helposti eteen eikä sitä tarvinnut jatkuvasti olla kannustamassa. Uppe huomautteli muutamia kertoja ratsastamaan kaarteisiin tulevat voltit ihan loppuun asti. Kun tehtävään lisättiin pitkillä sivuilla pysähdys ja liikkeellelähtö, tunnelma muuttui omalta osaltani melko tuskalliseksi. Guru päätti itsepäisesti ettei se pysähtyisi helpolla - eikä ainakaan missään nimessä ylläpitäisi pysähdystä. Liikkeellelähdössä ei ollut onglmaa, mutta tuntui olevan silkka mahdottomuus saada Guru pysymään aloillaan - tai ylipäätään pysähtymään. Ilmeeni oli jälkeenpäin kuultuna kuin olisin syönyt kasan sitruunoita, mutta lopulta Guru taipui kuin taipuikin tahtooni ja saatiin aikaan miltei moitteettomat pysähdykset, jes! Laukkatyöskentelyyn siirryttäessä nostimme alkuunsa ympyröillä jotta saatiin tuntumaa uusiin ratsuihin. Guru kuunteli hyvin, mutta sillä oli meno päällä ja minua vähän jännittikin miten selvittäisiin sen kanssa seuravaasta tehtävästä. Siirryimme Gurun kanssa viimeisenä ratsukkona kolmikaariselle suorittamaan laukannostoja ja täytyy sanoa että jännitti ihan vietävästi! Ensimmäinen kerta meni aivan penkin alle, mutta Uppe antoi luvan kokeilla suoraan uudestaan ja tällä kertaa sain orin hyvin hallintaani. Seuraavilla kierroksilla homma alkoi sujua aina vain paremmin ja saatiin Upelta jopa muutama kehu, jee! Valmennuksen loputtua olin kyllä melko tyytyväinen minun ja Gurun työskentelyyn vaikka kaikki ei täydellisesti ollut sujunutkaan!

    Hapero & Ginger:
    En edes muistanut koska viimeksi olin ollut täysin vieraan hevosen selässä saati ihan ihka-aidolla ratsastustunnilla! Ratsuni oli tänään ruunihallakko Ginger, joka niin ikään oli minulle tutun tallin kasvatti, itsellänikin kun oli kaksi Brynhildin vuonohevosta. Ginger vaikutti alusta asti mukavan yhteistyöhaluiselta ja reippaaltakin - ei kuitenkaan niin reippaalta kuin omat pystytukkani ja olikin mukava ratsastaa välillä vähän rauhallisemmalla tapauksella. Ori ei ollut hirveän osaava, mutta se oli todella yritteliäs. Alkukäyntien jälkeen ravitehtävänä oli kolmikaarinen kiemuraura, johon aika nopeasti lisättiin vielä voltit kaarteisiin. Yllätyin siitä, miten nopeasti Ginger alkoi tuntua ihan omalta ratsulta, kuin olisin ratsastanut sillä useita kertoja ennenkin. Vaikeinta oli saada se oikeasti taipumaan rehellisesti molempiin suuntiin, helposti Ginger yritti vain lapa edellä puskea menemään. Gingerin laukka oli mukavaa istua ja sitä lähdettiin työstämään ensin ympyröillä, myöhemmin kiemurauran kaarilla. Sain nostettua laukan aina hyvin ja Gingerkin innostui vähän, noottia sain lähinnä niskan tuijottelusta ja karkailevasta ulkolavasta. Loppuraveissa Ginger oli jo oikein kiva tapaus ja olin todella tyytyväinen sekä siihen että tunnin anteihin minulle itselleni!

    Matruusa & Elias:
    "Iiiih, sain oriin, sain oriin! Ja ihan himputin komean vuonisoriin vieläpä", intoilin salaa mielessäni, kun Lykkeligin vaihtarivalmennuksessa Gingerin ohjat oli auliisti ojennettu toiselle ja minulle annettu Elias alias… Elias. Tai Eppu. Iskin ratsastuskypärän päähän ja nostin koipea jalustimeen. Kiltti Elias seisoi kuin tatti ja odotti pyyteettömän kärsivällisesti, kun lyhensin reilusti jalustinhihnoja (olen lyhytkinttuinen), suoristin nahkahanskoja ja muovasin takapuolta mukavasti satulaan. Kun kaikki seisoivat kentän keskellä rivissä lähtövalmiin oloisina, valmentaja huiskautti kättään merkiksi, että saisimme lähteä pitkin ohjin uralle. Kyyläsin sivusilmällä vähän Gingeriä, että miten sen ratsastajalla sujui. Ginger kun osaa joskus olla tavallinen taunapää. Ravilämmittely alkoi heti suoraan tehtävänannolla. Kolmikaarisen kiemurauran ratsastus vaatii ratsastajalta aina malttia ja tarkkuutta, joten olin kieli keskellä suuta ja koetin työstää isoimman osuuden ratsastuksesta istunnalla. Kaarteisiin tehtiin voltit, ja Eppu tuntui vastaanottavaiselta eikä ollenkaan hämmentyneeltä siitä, että tämmöinen pikkulikka istui vaihteeksi sen selässä. Sillä oli tosin melko korkealentoiset askelet, joka laittoi omat vatsalihakset ekstratöihin, jotten ihan holtittomasti olisi pomppinut selässä ylt’ympäriinsä. Harjoituksiin tuli mukaan myös pysähdykset, ja vauhdikkaalla päällä oleva Eppu olisi kyllä mieluummin jatkanut reippailua, mutta totteli pidätteet nöyrästi. Välikäynnin aikana puuskutin itsekseni ja tunsin kasvoja kuumottavan vilkkaasta verenkierrosta. Tässä sen taas huomaa, että valmennuksissa yrittää automaattisesti jotenkin petrata hitusen tavallista tuntia enemmän! Kaikki saivat tähän väliin valmentajalta yleistä palautetta ja vinkkejä parempaan. Taputtelin Eliasta kaulalta ja katselin taas jonkin aikaa Gingerin pyllyä. Laukannostossa en onnistunut ensi yrittämällä, enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Huiskautin ilmeisesti jalkaa jotenkin hassusti, ja hämillään Eppu tulkitsi sen tempopohkeeksi. Toisella yrityksellä laukka nousi, mutta juuri kun tahti tuntui hyvältä, piti jo siirtää takaisin käyntiin. Sain olla tarkkana aina oikean laukan nostossa, mutta olin onnekas, kun olin saanut niin yhteistyökyvykkään ratsun. Valmennuksen päätyttyä olin aivan rätti ja hiestä märkä, mutta tavattoman hyvällä tuulella ja leveä virne kiri kasvoille, kun pyörittelin nilkkoja vapaana jalustimista. Eppu pärskäisi sekin tyytyväisenä ja annoin sille kunnon kiitokset molemmin puolin kaulaa.




  • VIRTUAALITALLI / KUVA © PAULIINA KONTINEN