Thea av Kleppur

Virallinen nimi	Thea av Kleppur	Kutsumanimi	Tella
Syntymäaika	30.10.2014 (17v)	Rotu	norjanvuonohevonen
Sukupuoli	tamma	Säkäkorkeus	143cm
Kasvattaja	Kleppur	Omistaja	Uppe (VRL-11253) / Lykkelig
Koulutustasot	KO helppo A RE 60cm	VH-numero	VH19-053-0031

Meidän ensimmäinen Kleppur-tallilta hankittu vuonohevostamma "Tella" on hyväluontoinen tamma, joka tulee hyvin toimeen niin ihmisten kuin uusien asioidenkin kanssa. Tamma ei turhia arkaile tai vänkää vastaan ja omaa muutenkin hyväntuulisen luonteen. Tamma on selkeästi saanut rajoja ja rakkautta jo kasvattikodissaan, enkä voi muuta kuin kiittää kasvattajaa taidokkaasta työstä. Tella vaatii kuitenkin osaavan käsittelijän: kokemattomien kanssa se alkaa herkästi vain pelleilemään ja suoraan sanottuna laiskottelemaan, jos raamit ei ole selvillä ja tammalla vahva näkemys siitä, ettei ole pakko kun ei kerran käsketä.

Tellaa hoitaa ja käsittelee mielellään. Se antaa koskea itseään kaikkialle, pitää jalat sievästi ylhäällä tarpeen tullen ja väistää aina kun pyydetään. Kuolaimille sen suu avautuu nöyränä ja vyön saa kiristellä rauhassa. Tellan kanssa on aina ilo pysähtyä arjen keskellä. Hoitaa Tellaa voi kyllä aloittelevakin hevostelija, sen verran kiltti se on maasta käsin.

Ratsuna Tella on helpon tason kilpahevosena hyvinkin simppeli. Sitä kiinnostaa työnteko juuri sopivasti, mutta ymmärtää olla tekemättäkin niin kauan kun ei neuvoja selästä käsin tule. Kuitenkin hyvin iloisella ja kiltillä asenteella varustettu Tella taipuu ja vääntyy sekä lisää ja kokoaa juuri niinkuin ratsataja pyytää. Tellan kanssa ei ihan aloittelevat pärjää, mutta topakasti ja selkeästi asioita pyytävä ratsastaja saa hetkessä tammasta kuorittua tasokkaan kouluratsun.

Tellaa ei stressaa muutokset oikeastaan lainkaan. Se on myös mutkaton tutkituttaa eläinlääkärillä ja kengittää, eikä matkustaminen trailerissakaan paljon hetkauta tyyntä tammaa. Ruoka-aikaan Tella on hapan ja kärsimätön, mutta muuten sen kanssa ei yleensä tule suurempia ongelmia vastaan.

Sukutaulu

I. Sølvgårds Viking YLA2	II. Finn Bjarte	III. Pontus av Børghagen
		IIE. Åslilje
	IE. Astrid Hæslaug	IEI. Ulvar
		IEE. Agne
E. Svartbäcks Tindra	EI. Højlundens Alfred	EII. Adrian
		EIE. Edita
	EE. Svartbäcks Trine	EEI. Tør Huginn
		EEE. Bøgens Tonja

Jälkeläiset

s. 13.12.2014	t. Lykkelig Inga	i. Balder av Rågkross
s. 28.07.2016	o. Lykkelig Viggo	i. Talvian Vidar

Kilpailumenestys

40 KRJ-sijoitusta

21.01.2015	KRJ	helppo C	6/50
20.01.2015	KRJ	helppo C	7/50
17.01.2015	KRJ	helppo C	4/50
14.01.2015	KRJ	helppo C	3/50
11.01.2015	KRJ	helppo C	5/50
21.11.2014	KRJ	helppo B	1/28
18.11.2014	KRJ	helppo B	3/28
22.12.2014	KRJ	helppo B	4/40
21.12.2014	KRJ	helppo B	5/40
19.12.2014	KRJ	helppo B	2/40
26.01.2015	KRJ	helppo C	2/40
22.01.2015	KRJ	helppo C	1/50
21.07.2016	KRJ	helppo B	4/40
16.07.2016	KRJ	helppo B	4/40
08.05.2016	KRJ	helppo B	6/40
27.05.2016	KRJ	helppo B	4/30
26.05.2016	KRJ	helppo B	3/30
22.05.2016	KRJ	helppo B	3/30
23.04.2016	KRJ	helppo B	6/60
19.04.2016	KRJ	helppo B	6/60

12.09.2018	KRJ	helppo A	1/30
30.05.2017	KRJ	helppo A	2/50
25.05.2017	KRJ	helppo A	3/50
25.05.2017	KRJ	helppo A	7/50
24.05.2017	KRJ	helppo A	3/50
24.05.2017	KRJ	helppo A	7/50
17.05.2017	KRJ	helppo A	4/50
14.05.2017	KRJ	helppo A	2/50
13.05.2017	KRJ	helppo A	4/50
11.05.2017	KRJ	helppo A	1/50
27.02.2017	KRJ	helppo A	1/30
26.02.2017	KRJ	helppo A	3/30
25.02.2017	KRJ	helppo A	2/30
24.02.2017	KRJ	helppo A	1/30
17.02.2017	KRJ	helppo A	2/30
13.02.2017	KRJ	helppo A	4/30
12.02.2017	KRJ	helppo A	3/30
23.01.2015	KRJ	helppo B	1/30
21.01.2015	KRJ	helppo B	4/30
28.01.2015	KRJ	helppo B	5/40

Päiväkirja

31.08.2016 Lykkeligin syysvaellus, kirjoittanut Silja

Syksyinen metsä oli hiljainen, lukuunottamatta satuloiden narinaa, satulalaukkujen kopinaa ja ratsastajien iloista rupattelua. Oma ratsuni Tella eteni leppoisasti pystyyn leikattu harja huojuen puolelta toiselle käynnin tahdissa. Rapsuttelin sen kaulaa sormenpäilläni ja ihailin metsän värikirjoa, jonka lehtipuiden keltaiseksi muuttuneet lehdet antoivat. - Eiköhän oteta koko poppoo pieni pätkä ravia sitten! Uppe huikkasi jonon kärjestä. Kun kaikki olivat ottaneet ohjat tukevasti käsiinsä, ratsukot siirtyivät reippaaseen raviin. Pudonneet lehdet kahisivat Tellan jaloissa sen lönkötellessä turpa vähän matkan päässä edellä ratsastavasta Ilonasta, ja tämän harmaasävyisestä vuonotammasta, Inkasta. Kapeahko polku vaihtui pienen mutkan kautta leveämmäksi hiekkatieksi. Olisin kuvitellut Tellan terästäytyvän, kun se niin höristi korviaan hevosletkan eteen aukeavalle pitkälle suoralle. Tamma päätti kuitenkin itsepintaisesti vaihtaa askellajia, mutta ei suinkaan pirteään laukkaan, vaan käyntiin, jonka jälkeen se lopulta pysähtyi. Takanamme tulevat Lydia ja Triikka lähes törmäsivät Tellan takapuoleen, kun ratsuni jäi jököttämään korvat hörössä keskelle tietä. Sitä ei tuntunut haittaavan, että muut hevoset menivät jo monen hevosenmitan päässä. Tella näytti itse asiassa melko tyytyväiseltä, ja tuntui luulevan retken päättyneen siihen. - Odottakaa! huusin yrittäen samalla patistaa Tellaa liikkumaan. Tamma heitteli päätään, mutta ei ottanut askeltakaan. - Ai jaha! Tellalta loppui vauhti kesken matkan, no voi voi. Käske sitä vaan ihan reippaasti, Uppe ohjeisti, kun oli saanut edelle ehtineen jonon pysähtymään. Murahdettuani Tellalle vihaisesti ja napautettuani sitä raipalla takapuolelle, lähti tamma pikkuhiljaa muutaman käyntiaskeleen kautta ravaamaan hieman nyrpeän näköisenä. - Ei sillä mitään fyysistä ongelmaa ole. Se nyt vaan on vähän tuollainen, Uppe naureskeli.