Thea av Kleppur

  

Virallinen nimi Thea av Kleppur Kutsumanimi Tella
Syntymäaika 30.10.2014 (17v) Rotu norjanvuonohevonen
Sukupuoli tamma Säkäkorkeus 143cm
Kasvattaja Kleppur Omistaja Uppe (VRL-11253) / Lykkelig
Koulutustasot KO helppo A RE 60cm VH-numero VH19-053-0031


Meidän ensimmäinen Kleppur-tallilta hankittu vuonohevostamma "Tella" on hyväluontoinen tamma, joka tulee hyvin toimeen niin ihmisten kuin uusien asioidenkin kanssa. Tamma ei turhia arkaile tai vänkää vastaan ja omaa muutenkin hyväntuulisen luonteen. Tamma on selkeästi saanut rajoja ja rakkautta jo kasvattikodissaan, enkä voi muuta kuin kiittää kasvattajaa taidokkaasta työstä. Tella vaatii kuitenkin osaavan käsittelijän: kokemattomien kanssa se alkaa herkästi vain pelleilemään ja suoraan sanottuna laiskottelemaan, jos raamit ei ole selvillä ja tammalla vahva näkemys siitä, ettei ole pakko kun ei kerran käsketä.

Tellaa hoitaa ja käsittelee mielellään. Se antaa koskea itseään kaikkialle, pitää jalat sievästi ylhäällä tarpeen tullen ja väistää aina kun pyydetään. Kuolaimille sen suu avautuu nöyränä ja vyön saa kiristellä rauhassa. Tellan kanssa on aina ilo pysähtyä arjen keskellä. Hoitaa Tellaa voi kyllä aloittelevakin hevostelija, sen verran kiltti se on maasta käsin.

Ratsuna Tella on helpon tason kilpahevosena hyvinkin simppeli. Sitä kiinnostaa työnteko juuri sopivasti, mutta ymmärtää olla tekemättäkin niin kauan kun ei neuvoja selästä käsin tule. Kuitenkin hyvin iloisella ja kiltillä asenteella varustettu Tella taipuu ja vääntyy sekä lisää ja kokoaa juuri niinkuin ratsataja pyytää. Tellan kanssa ei ihan aloittelevat pärjää, mutta topakasti ja selkeästi asioita pyytävä ratsastaja saa hetkessä tammasta kuorittua tasokkaan kouluratsun.

Tellaa ei stressaa muutokset oikeastaan lainkaan. Se on myös mutkaton tutkituttaa eläinlääkärillä ja kengittää, eikä matkustaminen trailerissakaan paljon hetkauta tyyntä tammaa. Ruoka-aikaan Tella on hapan ja kärsimätön, mutta muuten sen kanssa ei yleensä tule suurempia ongelmia vastaan.


Sukutaulu

I.   Sølvgårds Viking
YLA2

II.   Finn Bjarte

III.   Pontus av Børghagen

IIE.   Åslilje

IE.   Astrid Hæslaug

IEI.   Ulvar

IEE.   Agne

E.   Svartbäcks Tindra

EI.   Højlundens Alfred

EII.   Adrian

EIE.   Edita

EE.   Svartbäcks Trine

EEI.   Tør Huginn

EEE.   Bøgens Tonja


Jälkeläiset

s. 13.12.2014 t. Lykkelig Inga i. Balder av Rågkross
s. 28.07.2016 o. Lykkelig Viggo i. Talvian Vidar


Kilpailumenestys

40 KRJ-sijoitusta
21.01.2015 KRJ helppo C6/50
20.01.2015 KRJ helppo C7/50
17.01.2015 KRJ helppo C4/50
14.01.2015 KRJ helppo C3/50
11.01.2015 KRJ helppo C5/50
21.11.2014 KRJ helppo B1/28
18.11.2014 KRJ helppo B3/28
22.12.2014 KRJ helppo B4/40
21.12.2014 KRJ helppo B5/40
19.12.2014 KRJ helppo B2/40
26.01.2015 KRJ helppo C2/40
22.01.2015 KRJ helppo C1/50
21.07.2016KRJhelppo B4/40
16.07.2016KRJhelppo B4/40
08.05.2016KRJhelppo B6/40
27.05.2016KRJhelppo B4/30
26.05.2016KRJhelppo B3/30
22.05.2016KRJhelppo B3/30
23.04.2016KRJhelppo B6/60
19.04.2016KRJhelppo B6/60
12.09.2018KRJhelppo A1/30
30.05.2017KRJhelppo A2/50
25.05.2017KRJhelppo A3/50
25.05.2017KRJhelppo A7/50
24.05.2017KRJhelppo A3/50
24.05.2017KRJhelppo A7/50
17.05.2017KRJhelppo A4/50
14.05.2017KRJhelppo A2/50
13.05.2017KRJhelppo A4/50
11.05.2017KRJhelppo A1/50
27.02.2017KRJhelppo A1/30
26.02.2017KRJhelppo A3/30
25.02.2017KRJhelppo A2/30
24.02.2017KRJhelppo A1/30
17.02.2017KRJhelppo A2/30
13.02.2017KRJhelppo A4/30
12.02.2017KRJhelppo A3/30
23.01.2015 KRJ helppo B1/30
21.01.2015 KRJ helppo B4/30
28.01.2015 KRJ helppo B5/40

Päiväkirja

31.08.2016 Lykkeligin syysvaellus, kirjoittanut Silja

Syksyinen metsä oli hiljainen, lukuunottamatta satuloiden narinaa, satulalaukkujen kopinaa ja ratsastajien iloista rupattelua. Oma ratsuni Tella eteni leppoisasti pystyyn leikattu harja huojuen puolelta toiselle käynnin tahdissa. Rapsuttelin sen kaulaa sormenpäilläni ja ihailin metsän värikirjoa, jonka lehtipuiden keltaiseksi muuttuneet lehdet antoivat. - Eiköhän oteta koko poppoo pieni pätkä ravia sitten! Uppe huikkasi jonon kärjestä. Kun kaikki olivat ottaneet ohjat tukevasti käsiinsä, ratsukot siirtyivät reippaaseen raviin. Pudonneet lehdet kahisivat Tellan jaloissa sen lönkötellessä turpa vähän matkan päässä edellä ratsastavasta Ilonasta, ja tämän harmaasävyisestä vuonotammasta, Inkasta. Kapeahko polku vaihtui pienen mutkan kautta leveämmäksi hiekkatieksi. Olisin kuvitellut Tellan terästäytyvän, kun se niin höristi korviaan hevosletkan eteen aukeavalle pitkälle suoralle. Tamma päätti kuitenkin itsepintaisesti vaihtaa askellajia, mutta ei suinkaan pirteään laukkaan, vaan käyntiin, jonka jälkeen se lopulta pysähtyi. Takanamme tulevat Lydia ja Triikka lähes törmäsivät Tellan takapuoleen, kun ratsuni jäi jököttämään korvat hörössä keskelle tietä. Sitä ei tuntunut haittaavan, että muut hevoset menivät jo monen hevosenmitan päässä. Tella näytti itse asiassa melko tyytyväiseltä, ja tuntui luulevan retken päättyneen siihen. - Odottakaa! huusin yrittäen samalla patistaa Tellaa liikkumaan. Tamma heitteli päätään, mutta ei ottanut askeltakaan. - Ai jaha! Tellalta loppui vauhti kesken matkan, no voi voi. Käske sitä vaan ihan reippaasti, Uppe ohjeisti, kun oli saanut edelle ehtineen jonon pysähtymään. Murahdettuani Tellalle vihaisesti ja napautettuani sitä raipalla takapuolelle, lähti tamma pikkuhiljaa muutaman käyntiaskeleen kautta ravaamaan hieman nyrpeän näköisenä. - Ei sillä mitään fyysistä ongelmaa ole. Se nyt vaan on vähän tuollainen, Uppe naureskeli.


VIRTUAALIHEVONEN / KUVAT © PAULIINA KONTINEN