Talvian Vidar

KTK-I

 

Virallinen nimi Talvian Vidar Kutsumanimi Ville
Syntymäaika s. 30.07.2015 (17v) Rotu norjanvuonohevonen
Sukupuoli ori Säkäkorkeus 147cm
Kasvattaja Villa Talvia Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO vaB RE 70cm VH-numero VH16-053-0091


Palkittu I-palkinnolla 20.06.2016 Hevoskantakirjan tilaisuudessa pistein 19 + 21 + 21 + 19 = 80p.

Historiaa

Kannattaa olla utelias, mikäli haluaa löytää todellisia helmiä. Päädyin vielä silloin julkilausumattoman, hiljaisesti omaa elämäänsä eläneen uudehkon vuonohevostalli Villa Talvian kotisivuille eräänä lempeänä kevätaamuna. Puoli tuntia myöhemmin olinkin jo ottanut yhteyttä ylläpitoon tiedustellakseni Talviasta kasvattia. Vanhempien kohdalla ei ollut erityisen monipuolisesti valinnanvaraa, mutta Talvian tuontisukuisista kantakirjatuista vuonohevosista koostuva yhdistelmä oli äärimmäisen herkullinen vaihtoehto ja pian olinkin jo onnistunut ostamaan itselleni uuden 1-polvisen kantakirjakelpoisen nuoren orin nimeltä Talvian Vidar. Se oli edellisen kesän varsoja ja elänyt rauhallista elämää laumassa ensimmäisen vuotensa. Se oli opetettu arkitoimiin ja jo ensimmäisen kerran hevosta katsomaan tullessani vakuutuin täysin Talvian laadukkuudesta hevosten kasvattajana ja kouluttajana. Vidar sieti tuntemattomankin kosketusta ja se käyttäytyi ikäisekseen hyvin moitteettomasti käsiteltäessä. Myöhemmin Vidarin jo meillä hetken oltua Talvia nousi kattavammin esille ja aloitti toimintaansa. Olenkin toisinaan uumoillut olisiko Vidar mennyt minulta sivu suun, mikäli olisin ollut myöhemmin liikkeellä. Oli miten oli, upea hevosenalku meille huhtikuussa 2016 muutti.

Luonne

Ville on kaikkea, mitä vuonohevoselta saattaa toivoa. Ne vuoniksiin herkästi liitettävät itsepäisyydet voi heittää tämän orin kohdalla nurkkaan, sillä Ville on hyvin nöyrä, kuuliainen, ahkera ja suorasukainen. Nuoresta iästään huolimatta Ville siirtyi jo alkuaikoinaan kokoajan vain ylemmäksi orien arvojärjestyksessä ja onkin nykyään laumamme kylmäpäinen, viisas johtaja. Ihmisten kanssa Ville on ystävällinen, tietenkin tämä vaatii osaavalta käsittelijältä kehysten asettamisen, ettei hevonen pompi silmille. Laumaansa Ville johtaa järkkymättömällä taidolla ja tietää itsekin olevansa suurikokoisin ja vaikutusvaltaisin hevosemme. Ville arvostaa omaa rauhaa, eikä se liiemmin välitä liiasta huomiosta. Muita tallimme hevosia ei siis pidä viedä tarkoituksella liian lähelle Villeä, jolle oma tila on erityisen tärkeää eikä se päästä lähelleen kuin muutamat bestiksensä.

Ville hoidetaan aina pesarissa, sillä karsinaansa se pitää linnanaan ja rauhoittumiskeitaanaan ja käy hermoille hetkessä, jos sitä lähtee hoitelemaan karsinassa. Toki sen voi aamulla loimittaa ennen tarhaan vientiä ja pikaset tarkastukset hoitaa karsinassa, mutta tarkemmat hoidot ja harjaukset se sulattaa paremmin pesarissa, jossa se myös asennoituu tulevaan työntekoon ja saattaa olla hieman levoton varustamisen aikana tietäessään pääsevänsä hommiin. Se on ihailtava piirre vuonohevosessa. Ville on suht helppo ja mutkaton hoitaa, mutta kengittäjälle ja eläinlääkärille se yrittää toisinaan pistää alkuun vähän hanttiin, samoin tuntemattomille vieraille. Ville tulee kyllä toimeen kaikkien kanssa, kunhan vaan pystyy luottamaan tuttuun ja turvalliseen käsittelytapaan ja tietää kuka johtaa ja ketä.

Selästä käsin Villeltä löytyy kauniit liikkeet, joita se esittelee mielellään ja kantaa itseään hyvin. Ville on ihailtavan herkkä avuille, minkä vuoksi sen kanssa selkeät avut ovat tarkka juttu. Ratsastajan on syytä olla myös askeleen edellä hevosta, jotta hevosen reagointiherkkyys ei tule yllätyksenä. Ville tekee mitä pyydetään, odottaa kehuja ja innostuu työnteosta aina vain lisää sitä mukaa kun sille annetaan haastavia tehtäviä. Ville yrittää aina parhaansa ja onkin osin tästä syystä vaativaa tasoa kilpailemaan pystyvä ratsu. Villelle haasteet näyttäytyy kivana tekemisenä, eikä se heti anna periksi jos mennään vähäsen metsään. Villen kanssa on miellyttävää harjoitella uusia asioita sen anteeksiantavan luonteen ansiosta. Maastossa Ville kulkee hyvin varmajalkaisesti, ei turhia säiky eikä myöskään turhia kiiruhda. Kuten kentälläkin, Ville kulkee omalla moottorilla, mutta ei näe syytä turhalle rellestämiselle mikäli sitä ei erikseen kuskin puolelta pyydetä.

Sukutaulu

I.   Valdor
KTK-II

II.   Valmar III.   Vigfast
IIE.   Dronning
IE.   Rødfreia IEI.   Åsleik
IEE.   Hekla

E.   Gudrun
KTK-II

EI.   Blikkenslager EII.   Vigmund
EIE.   Brilla
EE.   Dordis EEI.   Herman
EEE.   Ylva

Jälkeläiset

s. 19.06.2016 t. Lykkelig Beeda e. Lykkelig Bella KTK-II
s. 28.07.2016 o. Lykkelig Viggo e. Thea av Kleppur
s. 06.04.2017 o. Lykkelig Vindur e. Lykkelig Bella KTK-II
s. 14.07.2018 t. Tassulan Vanilje e. Sagavik Femja


Kilpailumenestys

39 KRJ-sijoitusta
19.07.2016KRJvaativa B4/40
19.07.2016KRJvaativa B6/40
17.07.2016KRJvaativa B3/40
16.07.2016KRJvaativa B1/40
27.06.2016KRJvaativa B1/40
27.06.2016KRJvaativa B3/40
10.06.2016KRJvaativa B1/40
05.06.2016KRJvaativa B6/40
28.05.2016KRJhelppo A3/30
27.05.2016KRJhelppo A5/30
25.05.2016KRJhelppo A1/30
24.05.2016KRJhelppo A4/30
22.05.2016KRJhelppo A2/30
21.05.2016KRJhelppo A2/30
30.05.2016KRJhelppo A10/100
29.05.2016KRJhelppo A9/100
26.05.2016KRJhelppo A5/100
24.05.2016KRJhelppo A8/100
23.05.2016KRJhelppo A2/100
11.05.2016KRJhelppo A9/100
07.03.2017KRJvaativa B5/50
01.03.2017KRJvaativa B2/50
09.10.2016KRJvaativa B3/40
08.10.2016KRJvaativa B2/40
07.10.2016KRJhelppo A6/40
05.10.2016KRJvaativa B6/40
04.10.2016KRJvaativa B6/40
02.10.2016KRJhelppo A4/40
01.10.2016KRJhelppo A2/40
20.10.2016KRJhelppo A2/30
18.10.2016KRJhelppo A4/30
13.10.2016KRJhelppo A2/30
12.10.2016KRJhelppo A2/30
12.10.2016KRJvaativa B5/40
11.10.2016KRJvaativa B5/40
11.10.2016KRJvaativa B6/40
27.07.2016KRJvaativa B3/40
25.07.2016KRJvaativa B5/40
24.07.2016KRJvaativa B6/40

Päiväkirja

09.09.2018 Vuokraaja Essi vuonismaastossa Villen kanssa

Päätimme ilmoittautua Lykkeligin järjestämälle vuonohevosten maastoretkelle, koska minulla oli muutenkin kyseisenä päivänä tallipäivä vuokrahevoseni Villen kanssa. Matkaan lähdettiin mäen päältä tallin pihasta sumuisessa ja kosteassa syyssäässä. Oli ihanaa lähteä kunnon porukalla maastoon, sillä aika usein tulee oltua tallilla ihan itsekseen ja se on lopulta melko tylsää. Varsinkin maastoon on kiva lähteä kavereiden kanssa. Kun olimme kävelleet jonkin aikaa, letkan etummaisena ratsastava Uppe katsahti taaksepäin huikaten jotain raviin siirtymisestä. Ensimmäisten raviaskelien aikana ratsuni ampaisi eteenpäin aikamoisella draivilla ja pelkäsin toimiiko tällä jarrut tänään ollenkaan. Hyvin me silti letkan keskellä pysyttiin. Syksyn ruska alkoi olla parhaimmassa loistossaan. Kostea havuneulasten peittämä maa tuoksui selkään asti. Kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät puolensa ja syksyssä se on ehdottomasti rauhoittavan melankolinen tunnelma, jonka luonto järjestää kaiken kansan näyttämölle.

Vihdoin tuli laukan aika. Edessä siinsi hyvin loiva mäki tasaisella hiekkapohjalla. Nostaessani laukkaa hevoseni ampaisi jälleen hurjaa kyytiä eteenpäin. Meidän edellä oleva vuonohevonen oli paljon Villeä pienempi ja vauhtikin sen mukainen, joten minulla oli täysi työ pidellä Villeä joten kuten omalla paikallaan jonossa. Mikä lie hevoseen mennyt, kun se oli tänään tavallista virkeämpänä koko reissun ajan. Laukan jälkeen käveltiin taas rennosti. Yht äkkiä puistikosta ilmestyi irtokoira. Luulin sitä aluksi ketuksi tai joksikin eksoottiseksi villikoiraeläimeksi, mutta onneksi en sanonut sitä ääneen. Koira möykkäsi hetken letkan rinnalla saaden hevoset närkästymään ja katosi sitten taas pusikkoon.

Ennen tallille palaamista ratsastimme vielä hiukan ravia pehmeähköllä mökkitiellä. Hevoseni yllätti minut täysin, sillä nyt se hölkkäsi jo rennommin. Ehkäpä Ville huomasi, ettei tule pääsemään hitaamman kaverinsa takaa yhtään mihinkään ja sulautui joukon rytmiin. Tai sitten herra vain väsähti, onhan sillä kuitenkin ollut viime aikoina aika lunkkeja päiviä ja retki isossa laumassa oli omanlaisensa kokemus. Tallin pihassa hevosen selästä laskeuduttuani minua huvitti kentällä ja tallin pihassa seisovat vuonohevoset. Meitä oli niin paljon! Ja loppujen lopuksi vuonikset olivat niin samanlaisia keskenään, vaikka osa olikin honkkeleita, osa pulleita, osa tappijalkoja ja osa Villen kaltaisia hongankolistajia. Vein Villen vielä talliin harjattavaksi ennen kotiin lähtöä. Kotimatkalla linja-autossa latasin pari maastokuvaa Instagramiin hashtageilla #lykkelig #vuonismaasto2018 #pystytukkamiitti ja hymyilin väsyneenä kivalle päivälle.

27.06.2016 Kisapäiväkuulumisia

Villen hoitaja Essi oli puunannut eilen hevosen illalla puhtaaksi ja tullut tänään aamulla jo aamutalliaikaan tallille avustamaan arjen askareissa ja pakkaamaan kisakamoja traileriin. Tarkoitus oli lähteä Kuuralehdon ratsutilalle kisaamaan luokat helppo A ja vaativa B. Villellä tuntui olevan ihan kiva fiilis ja pyrimme pitämäänkin sen mielen rentona vieden orin hetkeksi aamupalansa jälkeen tarhaan ennen lähtöä. Talli jäi tallityöntekijöiden vastuulle, kun pakkasimme Villen traileriin, hyppäsimme auton kyytiin ja ajelimme Kuuralehtoon. Sää oli tänään suotuisa kaikinpuolin: ei liian kuuma, muttei kylmäkään. Tuulta oli sopivasti, sillä pieni tuuli tekee ainakin Villestä hieman reaktiivisemman ja se oli tänään vain hyvä asia. Mitä pienemmin avuin saisin hevosesta liikettä, sitä parempi. Starttasimme alkuun luokassa helppo A, mikä sujui jopa omaan silmääni erittäin hyvin. Olin purskahtaa itkuun radan jälkeen, sillä Ville oli superhyvä. Sijoitummekin kolmansiksi, mikä kyllä tuntui mahtavalta! Ajatukset piti kuitenkin pitää seuraavassa radassa, jota jouduin kertaamaan päässäni monta kertaa sen mieleen palauttaakseni samalla kun Essi kävelytti Villeä rauhallisemmassa kolkassa kisa-alueen reunalla.

Vaativa B oli vaikeampi, mutta Ville oli hyvässä vedossa edelleen ja pystyin oikeasti nauttimaan radasta. Rentous välittyy heti työskentelyyn ja hevosen liikkeisiin, joten mitä enemmän minulla oli varmuutta radan kuluessa, sitä parempia pätkiä teimme. Radan jälkeen teki mieli tuulettaa ja ilakoida ääneen: omasta mielestäni varsinaisilta virheiltä vältyttiin jälleen. Tulosten odottelu oli jännittävää, sillä suoraan sanottuna olisin pettynyt, jos emme olisi sijoittunut myös tässä luokassa. Nälkä ehkä kasvaa syödessä, mutta olin oikeasti niin tyytyväinen rataan, että pettynythän minä olisin inasen verran ollut. Intuitioni osui oikeen radan suhteen, sillä me pirskale sentään menimme ja voitimme koko roskan! Tällaisina hetkinä rakastan sitä, että otan useimmiten kisahoitajan mukaan kisareissuille. Taas mukana oli joku tuttu, jonka kanssa hehkuttaa ja fiilistellä. Essikin oli onnessaan, olihan kyseessä hänen hoitohevosensa.

20.06.2016 Kantakirjaus I-palkinnolla!

Nyt on lupa hehkuttaa ja korkata skumppapullo! Meidän Vidar, tuo Talvian tilan upea kasvatti, nappasi tänään hevoskantakirjan kantakirjaustilaisuudessa ensimmäisen palkinnon! Onneksi Ville ei ole meidän oma kasvattimme, sillä olisin varmasti saanut tänään sydänkohtauksen silkasta onnesta. Ei se nytkään kaukana ollut, niin äärimmäisen ylpeä minä olin omasta oristani. Meillä on tallissa laatuori ja sukukin juuri optimin pituinen uudelle huippulinjalle. Omistajana tässä nyt pyörittelee vaihtoehtoja ja yrittää pitää jalat maassa. Antaako hevosta ulkopuoliseen jalostukseen, pitääkö kaikki jälkeläiset itsellä, tehdäkö mitään vai tehdäkö kaikki mahdollinen?! Ylpeitä me täällä kotona kyllä ollaan ja ihan himpun verran sekaisin tästä kaikesta. Vidarista ja meidän Bellasta haluaisin yhden jälkeläisen, joten ainakin tästä yhdistelmästä on suunnitelmissa kantakirjakelpoinen kasvatti kotiin jääväksi. Muut yhdistelmät pohdin erittäin tarkkaan ja punnitsen kaiken kannattavuutta. Uusi tilanne, uudenlaisia haasteita. Vähän jännittää, mutta kaikki tämä hullunmyllyhän on vain positiivista! Ihan ensimmäisenä etappina lienee nyt kuitenkin kouluaitojen sisäpuolella menestyminen.

29.04.2016 Minä lähdin Pohjois-Karjalaan, vaihdoin eurot toimivaan hevoseen

Vidar, lempinimeltään Ville, haettiin tänään kotiin. Olin matkustanut lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa Villa Talviaan koeratsastamaan hevosta ja nyt oli vihdoin aika lähteä toistaiseksi viimeiselle reissulle Pohjois-Karjalaan. Pysyisin poissa ainakin siihen asti kunnes Talvian vuonohevoslauma karttuisi ja olen jälleen uutta heppaa vailla enemmän tai vähemmän vahvoin perustein. Vidar käveli nätisti traileriin matkaheinien äärelle. Saimme Vidarille mukaan satulan ja suitset, jotka pakattiin ilomielin matkaan ja alettiin jo Villen tulevan hoitajan kanssa paluumatkalla suunnitella tulevien päivien ja viikkojen treenejä. Villen tuleva hoitaja Essi on luvannut lähteä myös kilpailuihin avuksi, huipputyttö! Kaupat sujuivat Talvian hevostilan pitäjän kanssa sujuvasti ja oli helppo luottaa hevosen hyvään kohteluun puolin ja toisin: Talvian tilat olivat siistit ja hevoset näyttivät kaikki hyvinvoivilta. Talvian omistaja oli värvännyt meidän naapurikunnassa asuvan tuttavansa tarkastamaan meidän tilat ja hyväksyntä tuli sieltä suunnasta helposti, kiitos siitä. Ville tarhailee nyt erillään muista hevosista ainakin pari päivää ja aletaan sitten pikkuhiljaa etsimään hyvää kaveriratkaisua. Ori on jo kasvattajatallillaan ollut dominoiva muita hevosia kohtaan ja ollut arvoasteikolla selkeästi yläpäässä. Niinpä vähän mietityttääkin kuinka meidän orit ottavat Vidarin vastaan ja asettuuko hevonen hyvin aloilleen. Tästä siis lisää myöhemmin.



VIRTUAALIHEVONEN / KUVAT © VRL-01811 & PIRJE FAGER-PINTILÄ / SUOMEN HIPPOS