Lykkelig Ingrid



Virallinen nimi Lykkelig Ingrid Kutsumanimi Inka
Syntymäaika s. 05.02.2016 (12v) Rotu norjanvuonohevonen
Sukupuoli tamma Säkäkorkeus 139cm
Kasvattaja Lykkelig Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO vaB RE 60cm VH-numero


Inka on kuulosteleva, herkkä ja kevytrakenteinen vuonohevonen, joka muistuttaa monessa asiassa enemmänkin näpsäkkää ratsuponia kuin vahvaa ja lunkkia vuonista. Parhaimmillaan Inkasta saa äärimmäisen osaavan ja miellyttävän vaativan tason kouluponin, mutta pinnalta tämä poni on usein hieman herkkähipiäinen.

Karsinaan saapuvia uusia ihmisiä Inka hieman karsastaa ja saattaa olla hyvinkin jännittynyt pitkän aikaa. Kun tamman kanssa pääsee ystävystymään, on se kiltti ja ystävällinen hoitoponi. Harjaamisesta se nauttii pienissä määrissä, mutta pesaria ja pitkäveteistä puunailua tamma ei oikein tahtoisi sulattaa. Varustaessa Inka on hermostunut, eikä se viihdy pitkään varustettuna paikoillaan. Tamman levottomuus on kuitenkin aina tilanteesta kiinni ja helpoiten Inkan kanssa selviää kun asiat hoidetaan asioina nopeasti läpi ja jatketaan tamman nikotteluista huolimatta seuraavaan etappiin.

Ratsastaessa Inka on herkästi jännittynyt ja arka, mutta heti kun selässä ollaan luottavaisin mielin, muuttuu tammakin rennoksi. Inka on herkkä ratsastaa ja sillä on sievät, sirot askellajit. Apujen suhteen tamma on melko tarkka ja vaatii selkeät, lempeät avut toimiakseen. Vauhtia tammalta löytyy yleensä mukavasti, joskin reippaat tehtävät saavat sen herkästi myös kuumumaan.


   

Sukutaulu

I.   Brynhild Torleik
KRJ-I

II.   Tollac EC
VVJ-II YLA2
III.   Grå Jonatan
IIE.   Imøtekommende
IE.   Brynhild Kamøy
KRJ-I VVJ-II YLA1
IEI.   Hammerfest
KRJ-I VVJ-I YLA1
IEE.   Eirel Merian
VVJ-I YLA1

E.   Lykkelig Inga

EI.   Balder av Rågkross
KRJ-I
EII.   Sigurd av Hallonbäck
EIE.   Hjertensfryd
EE.   Thea av Kleppur EEI.   Sølvgårds Viking
YLA2
EEE.   Svartbäcks Tindra

Jälkeläiset

s. 00.00.0000 t. / o. i.
s. 00.00.0000 t. / o. i.

Kilpailumenestys

40 KRJ-sijoitusta
06.07.2016KRJhelppo A6/40
01.07.2016KRJhelppo A3/40
25.06.2016KRJhelppo A3/40
09.06.2016KRJvaativa B2/40
08.06.2016KRJvaativa B2/40
07.06.2016KRJvaativa B2/40
01.06.2016KRJvaativa B6/40
05.06.2016KRJvaativa B2/40
03.06.2016KRJvaativa B3/40
20.05.2016KRJhelppo B3/40
15.05.2016KRJhelppo B6/40
14.05.2016KRJhelppo B2/40
13.05.2016KRJhelppo B1/40
23.05.2016KRJhelppo A5/100
17.05.2016KRJhelppo A1/100
09.05.2016KRJhelppo C2/40
08.05.2016KRJhelppo B5/40
05.05.2016KRJhelppo B5/40
30.05.2016KRJhelppo A2/30
28.05.2016KRJhelppo A4/30
09.09.2018KRJhelppo A3/30
29.12.2016KRJhelppo C6/40
20.12.2016KRJhelppo A1/30
19.12.2016KRJhelppo A5/30
16.12.2016KRJhelppo A4/30
29.11.2016KRJhelppo A6/40
28.10.2016KRJvaativa B1/30
27.10.2016KRJvaativa B2/30
25.10.2016KRJvaativa B4/30
24.10.2016KRJvaativa B1/30
22.10.2016KRJvaativa B5/30
29.10.2016KRJhelppo A3/30
24.10.2016KRJvaativa B2/30
19.10.2016KRJhelppo A2/30
15.10.2016KRJvaativa B5/30
14.10.2016KRJvaativa B1/30
27.07.2016KRJhelppo B5/36
11.07.2016KRJhelppo A1/40
10.07.2016KRJhelppo A6/40
07.07.2016KRJhelppo A3/40

Päiväkirja

31.08.2016 Inka Lykkeligin syysvaelluksella, kirjoittanut ratsastaja Ilona

Kimppakyyti Metsälammelta oli juuri rantautunut Lykkeligin pihaan ja neljä uteliasta ratsastajaa parveili ympäri tallialuetta Sinten ja Upen johdolla. Hevosiin tutustuttiin ja niitä alettiin varailemaan sitä mukaan, kun johonkin mieltyi. Itse olin ihastunut harmaahallakkoon Lykkelig Ingridiin, joka oli tutkiskellut uusia ihmisiä tarhasta puiden takaa. Se oli muihin hevosiin verrattuna sellainen rimpula, vähän säälittävä ja hirveän uteliaan oloinen, mutta ei kuitenkaan uskaltanut tulla lähemmäs tervehtimään. Hevostenjaossa pyysin heti Inkaa ratsukseni, ja pian olinkin jo harjailemassa sen kylkiä ja selvittämässä häntäjouhia. Hyvin varovaisesti tamma tutkiskeli minua korvat höröllä ja annoin sen rauhassa tutustua itseeni, kunnes se tuntui hyväksyvän läsnäoloni. Inkan päästessä vauhtiin tunsin olevani lentokentän turvatarkastuksessa (turpatarkastuksessa!) sen haistellessa koko kehoni läpikotaisin kenkiä ja sekalaista hiuspehkoani myöten. Nauraen rapsutin Inkan turpaa, mutta tamma vetäisi päänsä käteni alta säpsähtäen. Jaa, ei se tutustuminen mennytkään näin helposti.

"Ja sitten mennään!" Upen ääni kaikui vuonohevosista ja parista muusta rodusta koostuvan letkan etupäästä. Inkan selkä oli suhteellisen kapea, mutta kumminkin hyvä istua ja maastossa köpöttely sujui varsin mukavasti. Poni allani oli kuitenkin selkeästi vähän jännittynyt ja käveli jäykästi töpsöttäen eteenpäin tuijotellen silmät pyöreinä ties mitä pikkulintuja ja vihreitä miehiä pusikoissa. Yritin parhaani mukaan rauhoitella ja rentouttaa Inkaa rapsuttelemalla ja taputtelemalla sen kaulaa, istumalla itse mahdollisimman rennosti ja mukailemalla sen liikkeitä. En ollut ratsastanut hevosella kunnolla sitten yläastevuosieni, joten muistissa oli vähän herättelemistä, mutta hetken päästä olin saanut jutun juonesta kiinni ja Inkakin alkoi rentoutua.

Lykkeligin maastot olivat todella kauniita, ruskan partaalla olevat lehdet loistivat eri vihreän ja keltaisen sävyissä, ohittamamme lammet kimalsivat auringonpaisteessa ja vielä lempeä syystuuli heilutti ratsastajien hiuksia ja hevosten jouhia. Katselin maisemia lumoutuneena ja nautin tunnelmasta. Mikäs tässä, maastoilemassa mahtavan porukan ja mukavan hevosen kanssa. Kyllä kelpasi. Laavulla taukoillessa syötiin eväitä ja tutustuttiin toisiin ratsastajiin tarkemmin. Seurustelin muiden kanssa puisen penkin reunalla istuen, kunnes sujautin pari porkkanaa ja omenan taskuuni ja hipsin Inkan luokse. "Hei tyttö", hymyilin ja istahdin puun juurelle. Inka katseli minua uteliaana ja hamuili taskujani tuttavallisesti. Rapsutin sen päälakea otsatukan alta ja ihailin sen kaunista päätä. Inkan silmät olivat ilmeikkäät, harja sojotti joka ilmansuuntaan ja pörröiset korvat kääntyilivät ympäristön äänien perässä. Se oli niin nätti, niin söpö, huomasin ajattelevani ja sivelin Inkan pehmeää turpaa. Inka rouskutti sille taskustani ojentamaa porkkanaa tyytyväisen oloisena ja syötyään sen tönäisi kättäni vaativasti. Naurahtaen pikkutammalle annoin sille toisen porkkanan. Olinpa tänään helposti vietävissä. "Mitens teillä menee Inkan kanssa?" ääni kuului takaani. Katsahdin ylös ja hymyilin nyt viereeni kyykistyneelle Upelle. "Musta tuntuu, että me aletaan olla kavereita.



VIRTUAALIHEVONEN / KUVAT © PAULIINA KONTINEN