Elias

KTK-III



Virallinen nimi Elias Kutsumanimi Elias, Eppu
Syntymäaika s. 11.10.2015 (8v) Rotu norjanvuonohevonen
Sukupuoli ori Säkäkorkeus 146cm
Kasvattaja Tuulia T. / Gateway Omistaja Uppe VRL-11253
Koulutustasot KO vaB RE 70cm VH-numero VH16-053-0087


Kantakirjattu III-palkinnolla 20.05.2016 Hevoskantakirjan tilaisuudessa pistein 18 + 16 + 18 + 17 = 69p.

Historiaa

Elias on syntynyt alankomaalaisella hevostilalla ja olikin lähinnä oman "ostetaan vuonohevosia"-ilmoitukseni ansiota, että lähetin sattumalta Alankomaissa työharjoittelua suorittavan tuttavani koeratsastamaan muutamaa myynnissä olevaa vuonohevosta Gateway-nimiselle ratsutilalle. Videoiden perusteella valinta oli helppo: komea, raamikas nuori 2-polvinen vuonohevosori tuotiin Suomeen tuttavani vakuuttelujen saattelemana. "Et tule pettymään, se on jäätävän hyvä hevonen!" Marika sanoi minulle puhelimessa lähetettyään matkaan tuontipalvelun mukana hevosen, jonka nimeen olin saanut vaikuttaa ostohetkellä. Nuori kantakirjakelpoinen vuonohevosori nimettiin Eliakseksi suomalaisvaikutteiseen tapaan. Ilman kasvattajaliitettä nimetty ori näytti minusta aivan Epulta, mutta Elias näytti papereissa hieman tyylikkäämältä, joten Eppu jäi lähinnä omaan käyttöön lempinimeksi. Nyt meillä on kotona upea, laadukas ja luonteeltaan mielettömän fiksu hyväsukuinen vuonohevosori. Jotenkin minulla oli alusta alkaen sellainen kutina, että Eliaksen kanssa tullaan tavoittamaan vielä suuria!

Luonne

Elias, tutummin Eppu, on hyvin nöyrä ja yhteistyökykyinen hevonen, joka kuljettaa kokemattomankin selässään perille saakka. Hoitaessa Eppu on kärsivällinen ja rauhallinen. Ratsastaessa Eppu on vastaanottavainen ja palvelualtis, eikä sen kanssa aloittelijankaan tarvitse miettiä kuinka eteenpäin mennään: Eppu opastaa jos et itse osaa. Orilla on tapana pyrkiä toimimaan epäselvienkin apujen kanssa, minkä vuoksi Eppu arvaa jos ei tiedä. Siksi selkeät avut ovat tärkeä väline hyviin suorituksiin. Kokemattomankin Epun selkään voi kyllä huoletta laittaa, mutta ne varsinaiset liikkeet ja ryhdikkyydet Eppu väläyttää kyllä vain niitä oikeasti pyytävälle. Epulla on korkeahko ravi ja muutenki laajat liikkeet. Laukka- ja puomitehtävissä ori innostuu usein vähän liikaa, mutta kuuntelee pidättäviä apuja kyllä moitteetta. Eppu on siis kokemattomalle kiltti ja sallii epäonnistumiset, eikä milloinkaan ryhdy hankalaksi. Taitavamman ratsastajan kanssa Eppu nauttii vaativistakin tehtävistä, kunhan saa selkeät ohjeet ja kiitosta työstään. Maastossa Eppu menee mieluiten kärjessä tai vähintäänkin toisena ratsukkona. Jonon hännille joutuessaan Eppu alkaa helposti panikoida ja saattaa pyrkiä kiilaamaan lähemmäs kärkeä.


Sukutaulu

I.   Edgar av Kleppur
KTK-II YLA1
II.   Stjöbørg Zar III.   Galland Zace
IIE.   Kjetil Zelda
IE.   Ebba av Bøgesdal IEI.   Sølvsteinn
IEE.   Greteblomst
E.   Grímhildr Inc
KTK-II
EI.   Sigmar NOR
KTK-I
EII.   Sigmar v.d. Norlig
EIE.   Seirende NOR
EE.   Brunnehilde
KTK-II
EEI.   Bjami
EEE.   Hjördis

iii. Galland Zace oli vahvarakenteinen, 145 cm korkea punahallakko, jonka suku on osin vanhaa ja osin vähän uudempaa norjalaista linjaa. Zace oli ulkomuodoltaan hieno; vahvaluustoinen ja hyväjalkainen ori, jolla oli selvä orin kaula ja pää. Zace sai paljon meriittiä näyttelyissä ja rotukatselmuksissa, joissa tuomarit tykästyivät lähes järjestäen siihen hivenen vaativasta luonteestaan huolimatta. Käytökseltään Zace oli aika orimainen ja vahva, ja sitä talutettiin kotonakin kuulemma aina suitset päässä. Töissä Zace oli kuitenkin kuuliainen ja osasi keskittyä täysillä siihen, mitä tehdään. Siitokseen oria kysyttiin runsaasti ja jälkeläisiä sillä onkin Norjan, Ruotsin ja nyt jopa Suomenkin puolella.

iie. Kjetil Zelda oli 139-senttinen ruunihallakko tamma, joka oli kuulemma luonteeltaan vähän äkäinen, mutta muuten loistava hevonen. Zelda oli erittäin hyvätyyppinen ja sopusuhtainen, eikä sen kanssa ollut omistajansa mukaan koskaan tarvittu eläinlääkäriä. Myös sen jälkeläiset ovat järjestään olleet terveitä ja kestäviä hevosia. Zeldan liikkeet olivat melko vaatimattomat ja vähän energiaa kuluttavat, mutta ponnistusvoima sillä oli uskomaton, ja se onkin varsin loistava hyppääjä. Varsinaisen uransa Zelda teki kuitenkin nimenomaan siitoksen saralla ja omistajansa sai olla erittäin ylpeä sen hyvästä tiinehtyvyysprosentista sekä hienoista jälkeläisistä, joita on seitsemän kappaletta.

iei. Sølvsteinn oli 144-senttinen ruunihallakko ori, joka tunnettuudestaan huolimatta on jäänyt varsin harvinaiseksi nimeksi vuonohevosten sukutauluissa. Tämä johtuu siitä, että ori periytti jälkeläisilleen vahvasti valkoisia merkkejä, jotka ovat varsinkin Norjassa hyvin epätoivottuja vuonohevosilla. Sølvsteinnilla itsellään oli vain muutama valkea karva otsassa, mutta sen jälkeläisiin on syntynyt tähtipäitä ja jopa piirtopää. Niinpä orilla on vain kymmenkunta jälkeläistä siitä huolimatta, että sillä oli upeat liikkeet ja se menestyi valjakkoajossa loistavasti sijoittuen useita kertoja. Luonteeltaankin Sølvsteinn oli varsin hieno, rehellinen, nöyrä ja helposti käsiteltävä. Orin omistaja itse oli iäkäs rouva, joka oli jo jättäytynyt kilpailemisesta eläkkeelle, mutta hänen sijastaan hevosella kilpaili 32-vuotias ammattiohjastaja Erik, joka on kehunut Sølvsteinnia ehkä parhaimmin ohjattavaksi hevoseksi, joka hänellä on urallaan ollut.

iee. Greteblomst oli Bøgesdal-siittolan kantatammoja, joka hankittiin siittolaan aikoinaan lähinnä sen harvinaisen ja vanhan suvun takia. Grete oli tyypillinen norjalainen siitostamma, jonka kanssa kokeiltiin taitoja hieman mm. työajossa ja valjakkoajossa, mutta joka toimi suurimmaksi osaksi ihan vain siitoshevosena. Näyttelyissä punahallakon tamman kanssa kyllä käytiin ja pääosin se keräsi varsin hyviä arvosteluja, etenkin niiltä tuomareilta, jotka arvostivat sitä rodun vanhempaa ja alkuperäistä, vankempaa tyyppiä. Grete olikin rakenteeltaan varsin vankka. Sillä oli vahva luusto, jykevä kaula ja vankat jalat. Luonteeltaan Grete oli omanarvontuntoinen ja melko itsenäinen, tilan tammalauman johtajatamma.

Jälkeläiset

s. 20.07.2016 o. Lykkelig Elliot e. Lykkelig Brilla
s. 11.11.2016 t. Lykkelig Gemma e. Lykkelig Gaissa
s. 26.09.2017 t. Lykkelig Tekla e. PP's Tunhild

Kilpailumenestys

42 KRJ-sijoitusta
23.07.2016KRJvaativa B2/40
19.07.2016KRJvaativa B5/40
26.05.2016KRJhelppo B2/30
22.05.2016KRJhelppo B3/30
21.05.2016KRJhelppo B5/30
30.05.2016KRJhelppo A10/100
30.05.2016KRJhelppo A3/100
28.05.2016KRJhelppo A2/100
22.05.2016KRJhelppo A8/100
17.05.2016KRJhelppo A8/100
08.05.2016KRJvaativa B6/40
08.05.2016KRJhelppo A2/40
12.05.2016KRJvaativa B1/40
07.05.2016KRJvaativa B2/40
30.04.2016KRJvaativa B3/40
29.04.2016KRJvaativa B5/40
28.04.2016KRJvaativa B3/40
29.04.2016KRJvaativa B5/40
27.04.2016KRJvaativa B2/40
26.04.2016KRJvaativa B2/40
22.04.2016KRJvaativa B4/40
21.04.2016KRJvaativa B5/40
29.07.2016KRJvaativa B6/40
28.07.2016KRJvaativa B6/40
15.07.2016KRJvaativa B3/40
13.07.2016KRJvaativa B1/40
13.07.2016KRJvaativa B2/40
12.07.2016KRJvaativa B5/40
26.06.2016KRJhelppo A6/40
26.06.2016KRJhelppo A2/40
25.06.2016KRJhelppo A6/40
22.06.2016KRJhelppo A3/40
26.06.2016KRJvaativa B3/40
25.06.2016KRJvaativa B5/40
22.06.2016KRJvaativa B6/40
21.06.2016KRJvaativa B6/40
22.05.2016KRJhelppo B1/30
09.06.2016KRJvaativa B4/40
09.06.2016KRJvaativa B3/40
06.06.2016KRJvaativa B1/40
05.06.2016KRJvaativa B2/40
04.06.2016KRJvaativa B1/40
29.05.2016KRJhelppo B4/30
27.05.2016KRJhelppo B4/30


Päiväkirja

31.08.2016 Maastoretken veturiratsukkona

Kesä menee menojaan,
jatkaa täytyy matkojaan
värit ruskan puhkeaa
luonnon levolle ne saa


Kun päätin järjestää syksyisen päivävaelluksen Lykkeligin 2-vuotissynttäreiden kunniaksi, tiesin heti kenet valitsen tallista omaksi ratsukseni. Elias täytti toiveeni täydellisesti, sillä se on varma ja rohkea, etenkin kun saa kulkea joukon kärjessä. Letkan keskellä se ottaa välillä vähän turhan herkästi impulseja epävarmoista hevosista. Syysvaellukselle oli varattu 4 paikkaa Lykkeligin kasvateille, 5 paikkaa muille vuonohevosille ja 5 paikkaa muunrotuisille. Retkelle ilmoittautui kaiken kaikkiaan 14 ratsastajaa, joista osa oli Metsälammen ratsutilan porukkaa, jotka itseasiassa ratsastivat meidän omilla hevosilla. Suuri joukkomme eteni vaihtelevassa maastossa neljän tunnin ajan. Liikuimme kaikissa askellajeissa, kävelimme maisemareitit ja pidimme puolessa välissä tauon kodalla. Olin järjestänyt sekä ratsastajille että ratsuille on eväät kodalle valmiiksi.

Eliaksen selässä pystyin keskittymään vähän maisemienkin katseluun. Letkan koossapysymisen suhteen jouduin välillä vain toivomaan, että kaikki ovat mukana ja asiat reilassa, sillä 14 takanani tulevaa ratsukkoa muodosti yllättävän pitkän letkan. Siirtymiä esimerkiksi maantien ylittämisen suhteen tuli hieman suunnitella ja kuikuilla peräänsä, jotta sain vähän osviittaa siitä onko kaikki mukana. Myös metsäpolulla oli vain pakko luottaa siihen, että kyllä asiakkaat pärjäävät. En mitenkään voinut tietää mitä retkeilijät puuhaavat, kun metsäpolku mutkitteli kokoajan siten, että näin ehkä korkeintaan kolme ensimmäistä ratsukkoa Eliaksen selästä.

Ori oli melkoisen väsynyt retken jälkeen, mutta niin olivat kyllä muutkin. Ottaisin Eliaksen uudestaankin veturiksi, niin hyvin siltä sujui noviisina ensimmäinen monen tunnin vaellus.



VIRTUAALIHEVONEN / KUVAT © PIRJE FAGER-PINTILÄ / SUOMEN HIPPOS