KATRIINAN TALLI

PÄÄSIVU    ESITTELY    HEVOSET    KASVATUS    TOIMINTA    TALLIPÄIVÄKIRJA

Tuotosmuotoiset KRJ:n alaiset kilpailut Katriinan tallilla 16.12.2017

   



Tervetuloa Katriinan tallin kouluratsastuskisoihin joulukuisena lauantai-aamupäivänä 16.12.2017 klo 11 alkaen. Pikkupakkassäässä on tarkoitus kisailla kouluratojen merkeissä auratulla kentällämme. Meille saapui ensilumi jo marraskuun alussa ja se onkin pysynyt jykevästi maassa siitä lähtien. Vedäthän siis jalkaan villasukat ja takin alle vähintäänkin fleecekerraston. Kilvoittelemme kahdessa eri luokassa ja kokoonnumme tulosten jälkeen tallitupaan sankoin joukoin juomaan kaakaota, syömään korvapuusteja ja lämmittelemään tallikissat sylissä.

Ja nyt silmät ja korvat auki: Juuri nyt kannattaa kömpiä glögin huuruisista vilttikasoista ihmisten ilmoille, sillä kaikkien osallistujien kesken arvotaan ilmainen pihattopaikka ensi kevääksi. Tonttuonnettaren suosima osallistuja saa siis tuoda vapaavalintaisen hyväkäytöksisen hevosensa meille tammi-toukokuun ajaksi lekottelemaan pihattoon ja saa ajalta viisi päiväkirjamerkintää, yhden jokaiselta kuulta. Arvonnan voittaja ilmoitetaan tällä sivulla ja häneen otetaan yhteyttä myös Keskustan foorumilla.




Yleistä

pvm: 16.12.2017 (vip 14.12.2017)
vastuuhenkilö: Uppe (VRL-11253)
järjestäjä: Katriinan talli (KATR6259)

arvostelu tarinoiden perusteella
vastuuhenkilön toimesta
Osallistuminen

- sähköpostitse sarapiippola@gmail.com
- otsikko jouluKRJ
- muodossa luokka (rivinvaihto)
Ratsastaja (VRL-00000) - Hevonen VH00-000-0000
tarina

Kilpailusääntöjä

- max. 30 osallistujaa / luokka
- max. 3 hevosta / ratsastaja / luokka
- max. kaksi luokkaa / hevonen
- max. yksi osallistuminen per luokka / hevonen
- VRL-tunnus pakollinen, VH-tunnus vapaaehtoinen
- kilpailut ovat avoimet kaikille



Luokat

1. helppo B TT
    Tarinoi tai runoile talviseen tyyliin. Nyt etsitään sitä ihkaoikeaa talvitunnelmaa ja joulun salaisuuksien lumoa! Suorituksen ei tarvitse liittyä kisapäivään.
2. helppo A TT
    Kupruja kentällä. Aiheuttiko lumikinoksien reunustama koulukenttä ongelmia vai työskentelittekö lumessa kuin vanhat tekijät? Kenties olitte harjoitelleet maneesin lämmössä ja heppasi ilmaisi kisapaikalla vahvan mielipiteensä muhkuraisesta pohjasta? Vai tekikö epätasainen alusta energisestä ratsustasi hillitymmän?

PIHATTOPAIKKA-ARVONTA

Ilmaisen, 5 kuukauden mittaisen pihattopaikan tammi-toukokuulle 2018 voitti Hanne, lämpimät onnittelut! Otamme sinuun yhteyttä Keskustan foorumilla. Kiitos ihan jokaiselle osallistujalle!

Tulokset

1. helppo B (7 osallistujaa, 2 sijoittunutta)
   
1. Kitty (VRL-02914) - Villahaan Torsti
Torsti tiedettiin siitä,
villihevosen sielusta.
Mustasta väristä, 
pihkanvärisistä silmistä.
Valkeista merkeistä,
yhden ihmisen ystävästä.

Liinakossa kun päivä vaihtui iltaan,
kävi jotain ennenkuulumatonta.
Oletko sä koskaan,
nähnyt kaveria moista?

Sillä oli punainen nuttu,
valkoinen parta,
ja siniset silmät.

Se naureskeli uhmaten viimaa ja lumisadetta,
huutaen villihevoselleni,
vauhtia kaveri, vauhtia!

Se painoi pikkuiset töppöset,
kiinni uljaan mustan kylkiin.
Hevonen hirnahti yössä,
hyppäsi kohti tähtitaivasta,
ja kiisi komeaan neliin.

Hetken päästä enää,
ratsukko oli vain muisto pyryn keskellä.
Hyvästi jääköön,
uljas villikkoni!

Onkos sulle käynyt koskaan niin katalasti,
että tonttu se hevoses' varasti?

Tuomarin kommentti: Mukaansatempaava fantasiaseikkailu runomuodossa! Hyvin noudatettu tehtävänantoa ja ymmärretty hyödyntää taianomaisuutta.
   
    
2. SV (VRL-14617) - Hymnin Hurmanroomeo VH17-018-1945
Tonttu ikkunan takaa kurkkaa
tarkastelee tallin pölyistä nurkkaa
Narisevan oven tuo aukaisee,
liinakon harjaan letin tekaisee
Tonttu pois kiiruhtaa,
perheen jouluista rekiajoa odottaa
Sen aika koittaa,
tonttu viltin päälle kipuaa
Hanki jalasten alla narisee,
punalakki hyviä jouluja toivottelee

Tuomarin kommentti: Suloinen runo tontun touhuista! Ytimekäs ja toimiva. 


3. Hanne (VRL-03518) - Ryövärin Tuulenruhtinas VH14-018-0286
Auts! Pakkanen puraisi.
Villasukat jäivät kotisohvalle.
Toivottavasti ori tänään toimisi,
voisi hyvillä mielin käydä korvapuusteille.

Viima puhaltaa puuteria Tumpun turvalle,
ajatukseni ovat jo kuin unta.
Apua! Kohta täytyy suunnata kentälle!
Illalla saadaan varmaan lunta…


4. Kioja (VRL-13006) - Dagmar VH16-102-0067
Talven tiuku helkkää,
onpa nyt herkkää,
kun poni hörisee, puhisee,
talvikarvaa pörhistelee.

En minä mustelmaa halunnut,
silti semmoisen olen hampaista saanut,
kerran kun rapsuttaa kehtasin,
väärästä kohdasta paijasin.

Otsatukan välistä se tuijottaa,
ja sen hengitys höyryää,
silmänvalkuainen muljahtaa,
ja lumi pöllähtää.

En minä mustelmaa halunnut,
silti semmoisen olen jäisestä maasta saanut,
kun poni ylitseni juoksi,
pikkulinnun vuoksi.

Takalisto märkänä,
juossut poni hikisenä,
on se kovin herkkää,
valjaan tiuku helkkää.


5. SV (VRL-14617) - Turmeltajan Eripura VH17-018-1417
Lumihanki auringossa kimmeltelee,
hevonen tarhassa pukittelee
Lapsen tonttulakin kulkunen kilisee,
kun hevoselle piparin halkaisee
Pian käydään joulun viettohon,
lahjojen jaon aika jo on
Pikkuinen ponikin osansa saa,
kun joulupukki pihaan saapuu vuorten taa
Monia on talven salaisuuksia,
vaan jouluaatto niitä parhaimpia

6. Ida (VRL-03518) - Vuornan Bayliss VH17-017-0199

”Ei vielä…” vaikeroin kellon soidessa kuudelta lauantaiaamuna. 
”Ida! Nukutko sä vielä? Pitää lähteä laittamaan hevosia autoon!” Hanne 
huusi keittiöstä.”Joo! Siis en!” huusin takaisin unenpöpperössä ja sammutin
herätyksen. Selasin äkkiä yön aikana tulleet viestit. Yksi oli Joonalta, 
viesti oli tullut 00:30. Siinä toivotettiin tsemppiä kisoihin ja iloista
aamuheräämistä. Irvistin puhelimelle ja paiskasin sen sängylle. Riisuin 
yöpaidan ja puin tuolin päältä illalla siihen viikkaamani mustan aluskerraston,
valkoiset ratsastushousut, paksut talviratsastussukat ja valkoisen kauluspaidan.
Kisatakin ja kypärän olin pakannut erikseen kassiin pukeakseni ne vasta
kisapaikalla.

”Koitas pitää kiirettä, tuossa on aamupalaa ja pannussa vielä kahvia. Mä menen
jo laittamaan Pullaa ja Loitsua talliin”, Hanne touhusi tapansa mukaan.”Joo”,
vastasin tekopirteästi vaikka oikeasti olisin halunnut näyttää keskaria naisen
perään. Närpin liian aikaisen aamupalan naamaani ja hörppäsin pikaisesti
kupillisen kahvia. Sitten kiirehdin eteiseen ja puin valkoisten
ratsastushousujeni suojaksi mustat toppahousut ja kauluspaidan päälle samaa
sarjaa olevan toppatakin. Miska pyöri jaloissani pukiessani kenkiä ja päästinkin
sen samalla ovenavauksella pihalle.

Ulkona oli pilvien takia säkkipimeää ja tuuli tuiversi pakkaslunta tieltäni
kävellessäni kohti tammapihattoa. Hanne halusi minun ratsastavan tänään nuorta
shetlanninponitamma Lissua, jonka isällä olin kilpaillut jonkin verran. Minä 
kun olin se tallin ainoa ponikokoinen ratsastaja. Hengitin pakkasilmaa niin
syvään, että se pisteli keuhkoihin. Silti tunsin saavani raikkaasta ulkoilmasta
hieman uutta energiaa. ”Lissuu!” huutelin räpsäistessäni valot pihattoon.
Ulkotarhassa ei ollut ketään, joten tarvoin matalassa hangessa
pihattorakennukselle. Kaksi uteliasta ponin päätä kääntyi tuijottamaan minua
ilmestyessäni oviaukkoon. Vuonohevostamma Gaissa oli selvästi maannut hetki
sitten pitkin pituuttaan otsatukasta roikkuvista oljista päätellen. Russtamma
Ronja puolestaan oli jo jalkeilla ja lepuutteli takajalkaansa lähimpänä
oviaukkoa. Vain yksi poneista makasi raatona pehmeällä olkipatjalla
kiinnittämättä minuun mitään huomiota, ennen kuin kävelin sen luokse.

”Ylös laiskamato”, patistin ruunikkoa shetlanninponitammaa. Lissu nosti hitaasti
päätään, kuin olisi vasta nyt huomannut minut ja kömpi lopulta ähkäisten ylös.
”Tiedän, ei muakaan olisi huvittanut herätä näin aikaisin”, sanoin ponille
ymmärtäväisenä ja pujotin riimun sen päähän. ”Jestas mikä karvapallo sä olet,
mitähän ne tuumaa meistä kisoissa?” Astuimme yhtäjalkaa Lissun kanssa ulos
pihatosta. Pilvipeite oli rakoillut hieman ja kapea kuunsirppi tarjosi hieman
lisävalaistusta kävellessämme tallia kohti. Aamuheräämisen aiheuttama tuska 
oli jo selvästi hälvennyt. 

7. Elva (VRL-14586) - Sepp's Stormageddon
Poni portilla
hengitykset huuruaa,
riimukin jäässä.
Poni, tule jo talliin
palelee pakkasessa!


2. helppo A (8 osallistujaa, 2 sijoittunutta)
1. Pölhö (VRL-01436) - Vampire Slayer 5594
Lumimäärä ja pohjan epätasaisuus eivät ole meitä koskaan Erika-ponin kanssa
haitannut, minä kun olen tunnetusti sellainen eräjorma joka mieluummin rämpii
korpisuolla itikoiden syötävänä kuin vääntelisi huippuunsa hiotussa,
lämmitetyssä maneesissa pumpuliinkäärityllä puudeliratsullaan. Siksi olikin
aikamoinen yllätys kun verryttelyssä Erika hissutteli pieneen sykkyrään
käpertyneenä, niin pienenpienellä ja matalalla askeleella että jäljistä
päätellen siinä olisi mennyt ennemmin latukone kuin CIC1-tasolla entisellä
omistajallaan kisannut kenttäponi. Pienet oli paineet kun aikaa verkata oli 
enää muutamat hassut minuutit ja Erika meni enemmän taaksepäin kuin eteenpäin.
Hiki virtasi kasvoillani taukoamattomana virtana — miksi minun pitikään laittaa
villapaita? Aloin tuttuun tapaani narskuttamaan hampaitani hermostuneena, sen
kuuli varmaan naapurin Penat ja Erkitkin. Kaksi minuuttia jäljellä, poni 
laahasi takapäätään perässään. Minuutti, poni jäi jupertamaan paikalleen.
"Verryttelyryhmä yksi luokkaan kaksi on päättynyt. Pyydämme kaikkia muita 
paitsi ensimmäisenä starttaavaa poistumaan radalta." Eikä, ei vielä!

"Ensimmäisenä ratsastaa Eetvartti Pölhö ratsulla Vampire Slayer 5594, seura
Hämyratsastajat." Kuulutus kaikui talvisella kentällä kuin tuomionpäivän kellot.
Erika ei tuntunut yhtään sen nohevammalta kuin aiemminkaan, ja tässä sitä vain
pitäisi nostaa ryhdikäs harjoituslaukka... Miten? Elämäni noloimmat sekunnit
kuluivat, kun yritin epätoivoisesti polkea mopoani löllöravista edes
löllölaukkaan. Ei onnistunut. Erika hidastui entisestään kun epätoivoisesti 
sitä eteenpäin työntäessäni lähdin nimenomaan työntämään, ja kun lopulta noin
viisi metriä liian myöhään nostin matalan ja surullisimman kolmitahtisen
askellajin koskaan, ei siitä olisi edes sokea mummoni saanut kuviteltua
harjoituslaukkaa. Häpeissäni tervehdin tuomaria katsekontaktia vimmaisesti
vältellen, ja kun kuin ihmeen kaupalla sain luvan aloittaa suorituksen, yritin
vielä viimeisen kerran kantapäällä rumasti napauttamalla saada Erikan 
liikkumaan kunnolla. Voi kuvitella kuinka poni siitä kiukustuneena vain 
polkaisi takajallaan tammamaisesti maahan, nostaen turvan kohti taivasta
ja katsomalla yläkautta demonisella ilmeellä silmiini. Vai niin.

"Jätän suoritukseni kesken" ilmoitin ärsyyntynyt ääneni suorastaan
kimmastuksesta väristen. Erika oli yleensä reipas, ja tämä oli täysin uutta —
Itse asiassa tätä tilannetta ei ollut koskaan aiemmin tullut meidän kohdalle.
Katseet polttelivat minua kun ratsastin vaivoin sykkyröityneen ratsuni ulos
kentältä, kuumotus oli niin kova että ihmettelen ettei lumi sulanut ympäriltäni.
Olisinpa voinut hävitä lumipenkkaan ja jäädä sinne tekemään hidasta kuolemaa.

Epäilen että Erikalla on alkanut hankkari jälleen vaivaamaan, meillä kun ei
oikeasti ole ikinä käynyt näin vaikkei sitä varmaan kukaan paikalla ollut
uskoisikaan. Olen aina vihannut lunta ja talvea, ja tällä hetkellä raivoni
mokomaa typerää vuodenaikaa kohtaan oli tapissa. Inhottava hanki, ällöttävä
koppurainen kentänpohja! Eihän poni vaivoilleen mitään voinut, mutta sillä
hetkellä olisin vihoissani ärjynyt sillekin jos ympärillä ei olisi ollut niin
paljon yleisöä. Onneksi oli.

Ei liene tarvitse edes selittää, miksi en tahtonut mennä kisojen jälkeen
tallitupaan kuuntelemaan miten täydellisiä muiden hevoset ovat olleet ja
pitkäpiimäistä analysointia omista suorituksista. Onneksi kuitenkin nielin
ylpeyteni ja kävin uteliaana vierailemassa lämpimässä huoneessa, sillä loppujen
lopuksi sain tapaamisessa tilaisuuden valottaa muille ponin mahdollisista
jalkavaivoista: ehkä he eivät luulisi että minä olen aivan surkea ratsastaja,
aikuinen ukko joka tulee itsestään liikoja luullen koulukisoihin hakkaamaan
ponin kylkiä pohkeilla ja nykimään selässä kuin kuoleva kala... Selitykseni
vaikutti ehkä ontuvalta, mutta ainakin olin yrittänyt. Iloisissa ihmisissä on
kummaa voimaa, sillä lähdin kotia kohden huomattavasti pirteämpänä. Olivat
korvapuustitkin tosi hyviä.

Tuomarin kommentti: Tarina erottui edukseen luokasta pituudellaan ja kirjavalla kielellään. Sujuva ja soljuva, reipas kokonaisuus!

2. Kuuhullu (VRL-14633) - Muraco
"Nyt mamma mennään niit että lumi pöllyää!", toivottavasti tuli edes tyylipisteitä...





Tuomarin kommentti: Tehtävänantoa noudatettu luovasti. Missäänhän
ei kielletty piirtämästä! Upea kuva, jossa arvokas tunnelma. Lumi ei 
teitä näyttänyt haittaavan!


3. yersinio (VRL-06303) - Oldfinion Masterpiece VH17-013-0082
Mitä tuleekaan mieleen kun ajattelee ihanaa pumpulimaista, valkoisen
puhdasta lunta. Odotukset olivat korkealla kun reissasimme Katriinan
tallille kilpailuihin. Ulkokentällä tapahtuva startti hieman jännitti,
mutta ajatus puhtaan valkoisella hangella kahlailusta helpon radan
muodossa tuntui sen verran tunnelmalliselta, että päätimme lähteä
kokeilemaan. Ja miten hienoja kuvia saisimmekaan tuolta valkoiselta
radalta laitettua facebookiin ja instaan! Verryttelyssä olimme vielä
täysin tietämättömiä tulevasta. Aamulla paikanpäälle saavuttuamme tuo
puhtaanvalkea kenttä oikein kutsui ratsukoita. Pakkanen sai hevosesta
hieman virkeämmän, mutta minulla on luottoratsu alla jonka olen
tuntenut sen koko elämän ajan.

Starttivuoro lähestyi ja lopulta saimme luvan lähteä kiertämään rataa.
Järkytys olikin melkoinen kun näimme mihin kuntoon puhdas kenttä oli
mennyt. Ensimmäisen luokan ratsukot olivat tuoneet kavioissaan
kentälle purua, turvetta, hevosenlantaa... Mitä kaikkea nyt hevonen
voi kavioissaan kuljettaa? Lumi oli likaista sohjoa. Sohjoa isolla
S:llä, sillä radan ratsastaminen tuotti haasteita enemmän kuin osasin
arvatakaan. Iso, melkein 180cm korkea hevoseni spurttaili lumella
oikein urakalla ja liukui siirtymiset kuin mikäkin lumilautailija.
Tunnelma oli joka tapauksessa mahtava, joten ei jäänyt harmittamaan,
vaikka jäimme ilman kuvia radalta. Hevosille tehdyt joulupiparit ja
ihmisille luodut puffatarjoilut olivat mahtavat.


4. Kioja (VRL-13006) - Manuel VH13-027-0298
Manun hengitys höyrysi ja sen turpakarvat olivat jäässä, kun se seisoi allani
lepuuttaen vasenta takajalkaansa. Enkkuviltti oli hieman rutussa takamukseni
alla kun venyttelin itse toisen enkkuviltin alla koittaen lämmittää satulaa.
Äänestä päätellen kisakenttä oli kamalalla jääkoppuralla enkä odottanut yhtään
vuoroani. Manu oli kummallisen rauhallinen vielä kentälle päin kävellessä. 
Juuri ennen kisakentän porttia, kisahoitaja nappasi viltit pois ja kylmä taisi
iskeä sekä klipattuun poniin että ratsastajaan. Manu nimittäin ponkaisi huolella
korkeutta askeliinsa. Sivuaskeliin, jos tarkkoja ollaan. Sillä ponia ei
huvittanut kipittää ympäri jäätävän kylmää ja koppuraista kenttää. Ei muuta 
kuin hurjasti pohkeita ja sata ja kaksi puolipidätettä ja pääsimme radan
jotakuinkin siivosti loppuun. Vaikka takajalat taisivat jäädä traileriin. Ja
turpa oli taivaissa. Ja maha raahasi maata. Jotakuinkin siivo rata siis.


5. Hanne (VRL-03518) - Huvitutin Loitsutar VH16-018-0781
Jos meno Pullan kanssa oli tökkinyt, niin Loitsu tuntui olevan ihan toisella
tuulella. Tamma oli kai kerännyt virtaa pakkasesta ja elvisteli
keskiravipätkillä kuin mikäkin voimiensa tunnossa oleva ori. Yleensä tammaa 
sai suorastaan potkia eteenpäin, mutta nyt kootut askellajit tuottivat
vaikeuksia kun Loitsu tuntui tulkitsevan pohkeen vain yhdellä 
tavalla – kovaa ja eteenpäin. Noh, ainakin saadaan kerrankin pisteitä
lennokkuudesta.

6. SV (VRL-14617) - Hymnin Hurmanroomeo VH17-018-1945
Roomeo asteli hiukan epätasaiselle kentälle nöyrästi. Valkoisen lumivaipan
keskellä uljaalta näyttävä musta Roomeo ei onnekseni sanonut radan aikaankaan
mitään muhkuraisesta pohjasta, mistä olin erittäin tyytyväinen. Muutaman muun
hevonen oli jäänyt pomppimaan alkutervehdyksen jälkeen paikoilleen, osa ei edes
ollut suostunut tulemaan kouluaitojen sisäpuolelle. Jouduimme mekin loppujen
lopuksi maksamaan oman hintamme kentän muhkuraisuudesta - kesken pohkeenväistön
Roomeon kenkä tipahti kolahtaen maahan, eikä radan jatkamisesta olisi tullut
mitään. Letitetty oripoikani alkoi nimittäin ontumaan sen verran pahasti kengän
irrottua, että koin keskeyttämisen olevan paras vaihtoehto. Siihen päättyi
meidän kisapäivämme.   
    
7. Hanne (VRL-03518) - Runon Kanelipulla VH16-018-0699
”Äh miltä se oikein näytti sun mielestä?” kysyin Idalta joka toi lennosta
minulle valmiiksi lämmitellyn Loitsun seuraavaa suoritusta varten. ”Ihan hyvältä
se näytti. Onhan se pohja tosi epätasainen, mutta kaikki on sen asian kanssa
samalla viivalla”, nuori nainen sanoi rauhallisesti. Minusta tosiaan tuntui,
että kaikki liito Pullan kavioista oli kadonnut suorituksen aikana ja
kompuroimme joka liikkeessä kuin virtahepo luistinradalla. Ei auta kuin
odotella tuomarin päätöstä ja keskittyä selviytymään seuraavasta suorituksesta.

8. Minni (VRL-10337) - Röllivaaran Peikkosydän
Olemme onneksi tottuneet treenaamaan Pastan kanssa kentällä lävitse vuoden,
joten tammaa ei haitannut hirveämmin pohjan pieni epätasaisuus, jota
paikoitellen ihanan valkean puuterilumen alta pilkahteli. Kuitenkin juuri erään
siirtymän kohdalle oli jäänyt pieni möykky, johon tammani meinasi kompastua,
mutta onneksi Pasta osasi kerätä itsensä kasaan ja päästiin siirtymäs kunnialla
lävitse. Loppurata sujuikin ilman mitään isoja ongelmia.
    


KATRIINAN TALLI ON VIRTUAALITALLI / ALKUPERÄINEN ULKOASU © M LAYOUTS
ULKOASUN MUOKKAUS © UPPE / ULKOASUN TAUSTA © SMERIKAL / KORISTEKUVA © LUVAT ON & LASIKUU.NET/VAPAASTI