∼ CHRISTMAS EDITION ∼


KATRIINAN TALLI

PORTINPIELI      TALLIN JOULUPIHA      LIINAHARJAT      VILINÄÄ JA VILSKETTÄ      JOULUKALENTERI



Mustahampainen, nenä keltainen, teimme porkkanasta sen...

Tervetuloa hyvän mielen poniagility-kisoihin lauantaina 15.joulukuuta 2018 Katriinan tallille klo 12 alkaen! Tällä kertaa jätetään perinteiset agilityradat sikseen ja kilvoitellaan leikkimielellä lumiukkojen rakentamisen merkeissä. Homma voi kuulostaa helpolta, mutta miten onnistuu pallon pyörittely ponin kanssa? Häiritseekö ponin utelias turpa rekvisiitan asettelua tai onnistuuko poni sabotoimaan koko homman potkaisemalla ukon kumoon viimesekunneilla?

Kilpailusääntöjä:
  • Yksi kilpailija voi ilmoittaa mukaan yhden ponin
  • Ponin säkäkorkeus on oltava alle 130cm
  • Tavoitteena on valmistaa pellon reunaan lumesta omavalintainen hahmo
  • Kisa suoritetaan lomakkeen täyttämisellä
  • Lopputuloksen kekseliäisyys, suorituksen mukaansatempaavuus ja ponin rooli arvostellaan asteikolla 1-5
  • Poni täytyy kokoajan olla kytkettynä ja riimunnarun tai ohjien oltava kokoajan vähintään käsittelijän toisessa kädessä
  • Jokainen osallistuja vastaa omista rekvisiitoista. Luotatko perinteisiin vai luovaan inspiraatioon?
  • Lumiukon ei tarvitse olla varsinaisesti juuri ukko, vaan myös muut hahmot ja eläimet sallitaan!
  • Tarkennus edelliseen: tekeleen tulee olla hahmo, ei rakennelma kuten lumilinna tai kirkko
  • Jouluinen pukeutuminen niin käsittelijän kuin poninkin osalta on enemmän kuin toivottavaa!


  • Pisteytys

    Lomakkeen vastauksista arvostellaan (max. 15p.):

  • Tarinan mukaansatempaavuus 1-5p.
  • Lumihahmon kekseliäisyys 1-5p.
  • Ponin huomioiminen vastauksissa 1-5p.


  • Osallistuminen

    Liity mukaan hurjan hauskaan lumiukkokilvoitteluun allaolevalla lomakkeella,
    jossa osallistujan tulee jatkaa lauseita. Voit joko päättää alkavan virkkeen
    loppuun tai vastata osioihin usealla lauseella. Vastauksista on kätevää koota
    ponille päiväkirjamerkintä! Kaikkien osallistujien vastaukset kootaan tarinoiksi
    tälle sivulle tulosten julkaisemisen yhteydessä 16.12.2018.
    Viimeinen ilmoittautumispäivä on 14.12.2018.



    Tulokset

    Pisteet muodossa tarinan mukaansatempaavuus + lumihahmon kekseliäisyys + ponin huomioiminen = yhteispisteet

    1. Ida Björkfors - Vuornan Bayliss 4 + 5 + 5 = 14p.
    Lähdin ponin kanssa lumiukkomittelöön sillä asenteella, että kun tämä kerta oli Hannen mielestä niin hauska idea, niin kokeillaan sitten hänen mielikseen. Tallin omistajatar myhäilikin kauempana kännykkä videokuvausvalmiudessa. Todennäköisesti tavoitteena oli vain ja ainoastaan saada materiaalia tallin pikkujouluihin yhdessä katseltavaksi ja naurettavaksi. Heti kilvan alkumetreillä ponini kävi mukaan varaamani porkkanapussin kimppuun. Nykäisin Lissun riimunnarusta ja potkaisin jalalla porkkanapussia kauemmaksi. Olisinpa älynnyt ottaa vaikka heinätukon mukaani! Tavoitteenani oli rakentaa ihan tavallinen peruslumikko. Mustia kiviä silmiksi ja suuksi, porkkana nenäksi ja sitä rataa. Jos nyt saisin säilytettyä yhtään porkkanaa tuolta rohmulta ponitammalta. Ponin hallinnan kannalta pulmallisinta rakennusprosessissa olikin porkkanapussin ja ponin pitäminen toisistaan erillään. Lissulla näytti olevan yksi ainoa tavoite, jota kohti se pyrki hyvin päättäväiseksi. Vilkaisin muita osallistujia. Joku oli jo muotoilemassa turpaa hienolle lumiponille karvaisen russponin tönöttäessä vieressä kuin tatti välittämättä ympäröivästä maailmasta. Pahuksen shetlanninponit! Pitikin ottaa porkkanoita, olisi pitänyt rakentaa lumiukon nenä vaikka napeista. Juuri kun olin saamassa tekeleeni valmiiksi ja kiinnittämässä kaiken kruunuksi porkkanaa ukon nenäksi, Lissu koki tilaisuutensa koittaneen ja jyräsi puoliksi ylitseni ylähuuli pitkällä tipauttaen lumiukko-paralta pään. Pelkkä Hannelta pihistämäni punainen kaulahuivi jäi koristamaan päättömän lumiukon kaulaa ponin rouskutellessa onnellisena saalistaan. Kun Katriina kilkatti kimeästi kulkuskoristetta ja julisti viimeisen kilpaminuutin alkaneeksi, minä sain loistoidean. Keräsin jäljelle jääneet mustat kivet, joita olin onneksi varannut reilusti, ja aloin asetella niitä kaulahuivin sisäpuolelle. Sain viimeisenkin kiven paikoilleen juuri ennen kuin aika loppui. Tästä ei tullutkaan tavallinen lumiukko, vaan päätön ratsumies! Lopputulosta ihaillessani ajattelin että täytyisi varmaan alkaa tehdä luopumisharjoituksia noiden shetlanninponiriiviöiden kanssa. Arjessa pieni rohmuaminen ei ole haitannut, mutta nyt sain kyllä huomata, kuinka paljon mukavampaa olisi jos Lissu olisi osannut odottaa rauhassa porkkanapalkintoa ylitse kävelemiseni sijaan... Noh, toisaalta poninketale tavallaan auttoikin, sillä olihan tämä valmistunut teos nyt rutkasti mielikuvituksellisempi, kuin tavallinen tylsä lumiukko. Katriinan kierrellessä muiden tekeleitä läpi sujautin ukon käteen vielä maasta nappaamani risun raipaksi.

    2. Humutin - Maybecks Mulberry 5 + 2 + 5 = 12p.
    Lähdin ponin kanssa lumiukkomittelöön sillä asenteella, että nyt mamman mussukkakin pääsee leikkikentän ulkopuolelle saapumisensa jälkeen! Talliapulaiset huokaisivat röyhkeästi kylläkin helpotuksesta kertoessani innoissani vieväni Mussun poniagilityyn, kuiskivatpa vielä selän takana, kuinka Mussuvapaasta päivästä tulisi suorastaan yksi lomapäivä lisää. Mokomat eivät vaan arvosta Mussun omalaatuisuutta. Joka tapauksessa pääsimme Katriinan tallille puolisen tuntia ennen tapahtuman alkua, ja maanitellessani mustaa shetlanninponiani trailerista vannoin kuulevani tonttujen hihittelyä hieman vastahakoisen orini käytökselle. Lopulta Mussu seisoi pihalla musta karva kiirtäen ja huuli mutrulla hiekotettua kenttää hakaten. Heti kilvan alkumetreillä ponini jymähti paikalleen vastalauseeksi hangessa tarpomiselle. Maanittelin sitä aikani suitsista kiinni pitäen, mutta viisiminuuttisen jälkeen päätin mulperinmarjani jatkaa mököttämistä. Kietaisin ohjat käden ympärille ja kumarruin taputtamaan kasaan lumipallon alkua, josta saataisiin perinteisen lumiukon alku. Siinä kyykkiessäni taisi persikka päästä ärsyttämään mustaa pikku maybeckiläistä, sillä seuraavassa hetkessä talvihousuista kuului repivä ääni, ja moni kilpakumppanikin kääntyi katsomaan, mikä oli ratkennut. Persuuksissa kivisti ikävästi, ja kääntäen yläkroppaani Mussuni seisoi pala mustaa kangasta ja välissä olevaa vanua suussaan. Hetkellisesti meinasin jopa suuttua tajuttuani rakkaan poniorini iskeneensä hampaansa kiinni takalistooni, mutta mustien nappisilmien tuijottaessa koiranpentuilmeellä takaisin kankaanrietaleen pudotessa hangelle annoin jo suloiselle orille anteeksi, ja kohautin olkiani. Osa kisaajista katsahti vielä puhkipurtuja housuja ennen paluuta ukkojen ja akkojen pariin, ja silmissä kyyneleet kirvellen jomotuksesta Mussu kulkea lompsi nyt mukanani pyöritellessäni palloa kostealla, puhtaanvalkoisella hangella. Tavoitteenani oli rakentaa tietenkin perinteinen lumiukko - kolme palloa, tikkukätöset, porkkananenä ja hiilestä silmät, vanhasta kaulahuivista sekä kuluneesta tallipiposta vielä somistetta. Tallimestari oli aamulla ehtinyt ihmettelemään mystisesti kadonneen mustan nukkaantuneen myttynsä kohtaloa, ja olin vain ihmetellyt miehen mukana pipoa paremmin taskuun tunkien. Ostaisin pappaikäiselle Tulkulle uuden kyläyhdistyksen joulumarkkinoilta, jonne suunnattaisiin tulevana viikonloppuna. Ponin hallinnan kannalta pulmallisinta rakennusprosessissa oli mussukkani lievä vastaanhangoittelu sekä yhden hengen mielenosoitus siitä, kuinka hangessa oli hirveän vaikea tarpoa. Minä 158cm hupakkona loikin oikein ketterästi valkoisella hangella, vaikka lunta oli polviin asti, siinä missä musta shetlanninponi rämpi kylmissään ryntäitä myöten. Siksipä mulperinmarja sattuikin aina silloin tällöin juurtumaan paikoilleen, vaativasti minua tuijottaen, mutta jatkoin vain lumen taputtelua ja pallojen kasaamista päällekäin hyräillen Jollei Jouluna Ole Lunta -sävelmää. Huokaillen poniori lopulta aina antoikin periksi ja kulki mukanani tylsistyneesti rokkitukkansa paksuja etujouhia ravistellen. Juuri kun olin saamassa tekeleeni valmiiksi ja porkkananenän hiilisilmien ja kivisuun seuraksi sattuipa minulla tippumaan se pahainen vanha tallivintiltä kaiveltu villahuivi. Ilman sitä ei tulisi lumiukkoa, näin olin päättänyt. Niinpä päättäväisesti reikä edelleen takalistossa tuulen armoilla vilkkuen kurkotin huivin puoleen, vain kuullakseni rapean napsahduksen. Kauhuissani neuletekelettä kätösissä puristaen käännyin lumiukon puoleen vain huomatakseni, että puolikas nenästä puuttui! Vihaisesti mulkaisin Mussun suuntaan, joka rouskutteli oranssi vaahto suupielissä valuen, kova pilke silmissään takaisin tapittaen kuin sanoen "mitä meinasit nyt tehdä, flikka?". Pari syvää henkäystä myöhemmin ja itselleni mantraten, käännyin huuliaan lipovan shetlanninponin puoleen ja tuumailin sille ääneen "no onpahan persoonallinen ja meidän näköinen ukkeli!". Jos Mussu olisi voinut puhua, jotenkin kuvittelin sen vakavan tuijotuksen olevan verrattavissa angstilla maustettuun "ootsä tosissas" -lausahdukseen. Kun Katriina kilkatti kimeästi kulkuskoristetta ja julisti viimeisen kilpaminuutin alkaneeksi, minä hoputin poniani vielä takaisin metsän reunasta varpujen kanssa, jotka saivat toimittaa käsien virkaa. Kerrankin Mussu tuntui olevan samaa mieltä kisan aikana; ehkä se tahtoi jo pois hangesta ja tiesi, että mitä kiireemmin me juostaan, sitä nopeammin paleltuvat poninjalat pääsisivät lämpimään talliin kuivattavaksi. Siispä Mussu vierelläni koikkelehdimme korkein askelin molemmat takaisin puolinenäisen, haisevapipoisen ukkomme luo ja tökäten tikut käsien paikalle käännyimme kohti Katriinaa valmistumisen merkiksi. Viimein kulkunen soitti viimeisen kerran kisan päättymisen merkiksi, ja monen kisaajan jännitys purkautui lopulta nauruna sekä ponien taputteluna. Lopputulosta ihaillessani ajattelin että Mussusta ja meikäläisestä saa oikein kelvollisen parin lumihommiin. Päässäni jo alkoi ruksuttaa ajatus kyläkoulun markkinoille - jospa veisin sinne pari ponia lapsia kyyditsemään ja järjestäisin lumiukkokilpailun? Mussu tuntui kuulevan aivojen raksutuksen, ja kiireellä lähti vetämään minua kohti kolattua pihamaata. Mulperinmarjan puolesta ukot ja akat olivat tältä erää tässä!

    3. Luna Laakso - Don't Eat My Nut 3 + 5 + 3 = 11p.
    Lähdin ponin kanssa lumiukkomittelöön sillä asenteella, että nyt voitettaisiin tämä kisa, piru viekoon sinä Pähkinä olet kunnolla! Toki myös pidämme hauskaa, tämä vaikuttaa jännältä. Heti kilvan alkumetreillä ponini oli laiskanoloinen pilke silmäkulmassa säilyen. Odotin koko ajan katastrofaalista, kun poronsarvipäitsiin puettu Pähkinä vain laahusti perässäni kun yritin olla reippaana. Loppua kohden Pähkinäkin virkistyi. Pikku piruponi! Tavoitteenani oli rakentaa lumipeura, joka mutustelee porkkaana. Olihan se aika hankala, vaikka luovasti ajatellen hyvä idea ja lopputulos oli hyvä. Ponin hallinnan kannalta pulmallisinta rakennusprosessissa oli pään ja jalkojen tekeminen. Porkkana aiheutti ongelmia, sillä Pähkinä meinasi koko ajan syödä sen! Juuri kun olin saamassa tekeleeni valmiiksi Pähkinä nappasi porkkanan peuran suusta ja rikkoi miltei puolet Peuran päästä. Ärähtäen aloitin alusta, miettien mistä nyt saisin porkkanan. Loppujenlopuksi teinkin lumiporkkanan lumipeurani suuhun. Kun Katriina kilkatti kimeästi kulkuskoristetta ja julisti viimeisen kilpaminuutin alkaneeksi, minä kiirehdin poron pään tekemiseen. Pähkinä se huitoi omilla sarvillaan ja sohi sinne tänne. Onnekseni poro säästyi katastrofilta. Lopputulosta ihaillessani ajattelin miten hauskaa tämä oli ja kuinka omaperäinen idea! Jos tälläistä järjestetään vielä, osallistun varmasti Pähkinän kanssa vielä. Lopuksi suukotin punaposkisena joulutonttuna poroseni turpaa.

    4. Lotte - I-LUV-U 3 + 3 + 4 = 10p.
    Lähdin ponin kanssa lumiukkomittelöön sillä asenteella, että syteen tai saveen - tai tässä tapauksessa - lumihankeen tai kinosten alle. Vanha ponini on käynyt minulle jo ajat sitten pieneksi eikä tuollaisen mummelikonin kanssa enää paljon voi ihmeitä tehdä saati ratsastella, mutta tässäpä oli oiva yhteinen puuhahetki meille! Voitto kiiluen (omissa) silmissä, of course. Lunan silmissä taitaa tosin olla vain rekvisiittaporkkana. Heti kilvan alkumetreillä ponini halusi piehtaroida. Kai hanki oli siinä kohtaa vastustamattoman pehmeän pilven näköinen tai jotain sitä rataa, mutta Luna heittäytyi liki heti makuulteen ja oikein ähkien kieriskeli nautinnollisen hetken. Yritin pysyä poissa jaloista ja samalla kiskoa sitä ylös, sillä hulahetkeen meni kallista skaba-aikaa. Tavoitteenani oli rakentaa muotokuva Lunasta itsestään. Eli siis poni. Porkkana turpaan, ei nenäksi, mutta suu pieleen, ja nimenomaan lumiversion eikä oikean ponin. Ponin hallinnan kannalta pulmallisinta rakennusprosessissa oli Lunan hamuavat huulet porkkanan suuntaan ja halu piehtaroida vielä lisää - poni oli jo ihan valkoinen muutoinkin kuin harmaantuneelta karvaltaan, mutta kovin kaihoisasti se vain jaksoi kuopsutella kinosta ja koetti etsiä makuupaikkaa. Jouduin vähän väliä keskeyttämään lumipallojen pyörittelyn ja nykäisemään riimunnarusta viedäkseni tamman huomion ja nostaakseni sen nenän takaisin ylös. Juuri kun olin saamassa tekeleeni valmiiksi ponin pää irtosi. Helkkari! Päästin kirosanat ääneen ja kauhealla kiireellä yritin kasata sitä takaisin, mutta en saanut siitä enää yhtä hienoa, kuin ensimmäinen versio oli. Kun Katriina kilkatti kimeästi kulkuskoristetta ja julisti viimeisen kilpaminuutin alkaneeksi, minä tökin hätäisesti risuvarpuja ponin kaularankaan ja persaukseen jouhiksi, tosin tällä kertaa varovaisemmin lähelle päätä, ettei se uudestaan putoaisi. Lopputulosta ihaillessani ajattelin että olisi siitä hienompi voinut tulla, jos aikaa olisi ollut enemmän, mutta kyllä sen poniksi ymmärsi eikä esimerkiksi epämuodostuneeksi poroksi tai jotain. Ainakin toivottavasti niin myös tuomarin mielestä...

    5. Tuire - Maybecks Thaleia 3 + 3 + 3 = 9p.
    Lähdin ponin kanssa lumiukkomittelöön sillä asenteella, että yhteinen kisataipaleemme pitää aloittaa hauskanpidolla! Heti kilvan alkumetreillä ponini oli selvästi samaa mieltä kanssani, koska se hyppi ja pomppi innoissaan lumessa. Lopulta Leia päätti vielä piehtaroida juuri kasaamassani lumikinoksessa. Hiemanhan se harmitti, mutta olihan se huvittavaa, kun pieni poni oli yltä päältä lumessa. Tavoitteenani oli rakentaa kopio ponistani, mitä muutakaan? Ponin hallinnan kannalta pulmallisinta rakennusprosessissa oli lumen kerääminen, kun poni pysähtyy haaveilemaan mitä milloinkin eikä liiku senttiäkään, vaikka kuinka sitä vetää, kutsuu tai työntää. Ja irtikään ei saanut päästää, joten yritä siinä sitten kaapia lunta reilun metrin mittasen riimunarun päästä. Juuri kun olin saamassa tekeleeni valmiiksi Leia heräsi päiväunelmistaan ja tuijotti pienennosta itsestään. Se oli kaiketi eri mieltä hännän lennokkaasta asennosta, koska haukkasi niin sanotusti omasta pepustaan palasen ja häntä putosi tömähtäen maahan. Kun Katriina kilkatti kimeästi kulkuskoristetta ja julisti viimeisen kilpaminuutin alkaneeksi, minä hiki hatussa kasasin uuden hännän, nyt paljon maltillisempaan asentoon, minkä myös Leia vaikutti hyväksyvän. Lopputulosta ihaillessani ajattelin , että ponini oli oikeassa. Ensimmäinen versio liehuvasta hännästä ei ollut yhtään niin hyvä kuin nykyinen. Pieni valkoinen lumiponi näytti paljon majesteettisemmalta, kun häntä laskeutuu nätisti takajalkoja myöten alas.

    6. Jannica - Lille Magi 2 + 4 + 2 = 8p.
    Lähdin ponin kanssa lumiukkomittelöön sillä asenteella, että päihittäisimme kaikki muut huumorimielessä, unohtamatta kuitenkaan reilua osallistumista ja muiden kannustamista. Heti kilvan alkumetreillä ponini tuuppasi minut nurin lumihankeen, ei mennyt ihan niin kuin piti puhisin noustessani hangesta toisten jo kurvatessa parhaille paikoille. Tavoitteenani oli rakentaa maailman suurin lumiponi, mutta se idea meni metsään heti, kun huomasin naapurikisaajan jo tekevän sellaista. Sen sijaan käytin kaiken kekseliäisyyteni ja rupesinkin tekemään jääkuningatarta, myönnettäkööt, että sairasloman synkkinä iltoina olin tuijottanut vähäsen liikaa muumeja.. Ponin hallinnan kannalta pulmallisinta rakennusprosessissa oli se, että Magi yritti koko toimituksen ajan syödä koristeluun tarkoitettuja porkkanoita, leipiä, paalinaruja ja muuta hyväksi havaittua. Juuri kun olin saamassa tekeleeni valmiiksi Magi onnistui nappaamaan huivista kiinni ja sai kuningattaren pään irti! Kun Katriina kilkatti kimeästi kulkuskoristetta ja julisti viimeisen kilpaminuutin alkaneeksi, minä aloin hätiköidä paniikissa miten saisin nopeasti pään takaisin kiinni luomukselleni. Lopputulosta ihaillessani ajattelin että menipä täpärälle!



    KATRIINAN TALLI ON VIRTUAALITALLI / TUTUSTU TEKIJÄNOIKEUKSIIN