∼ CHRISTMAS EDITION ∼


KATRIINAN TALLI

PORTINPIELI      TALLIN JOULUPIHA      LIINAHARJAT      VILINÄÄ JA VILSKETTÄ      JOULUKALENTERI



KRJ-tarinakilpailut sunnuntaina 16.12.2018 Katriinan tallilla

Tervetuloa Katriinan tallin vuotuisaksi perinteeksi muodostuneisiin jouluisiin Kouluratsastusjaoksen alaisiin tarinakisoihin, jotka tänä vuonna ovat osa Katriinan tallin jouluisen tapahtumakuukauden tarjontaa. Kilpailemaan ryhdytään sunnuntaisena aamupäivänä 16.12.2018 klo 11 alkaen, mutta olethan ajoissa paikalla verryttelyä ja muuta huisketta silmällä pitäen. Olemme auranneet kentän kisoja varten mahdollisimman vähälumiseksi. Lisäksi kaviokansalaisten ilona on pehmeä uusi hiekkapohja.

Kilvoittelemaan päästään kahdessa eri luokassa, joissa molemmissa arvostelu toteutetaan osallistujien tarinatuotosten kekseliäisyyden ja tunnelmallisuuden perusteella. Turhaa stressiä suorituksesta ei kannata ottaa: tärkeintä on löytää sisäinen joulu ja päästää fiilistelijän voimat valloilleen! Perinteisen kilpailuasun sijaan voit ilomielin sonnustaa itsesi ja ratsusi jouluteemaan sopivaksi.

Tallipihan joulupuoti ja kahvila palvelevat koko kisapäivän ajan. Tutustu myös tallipihan lampaisiin ja muuhun joulukuun tallitoimintaan. Tervetuloa aistimaan joulun tunnelmaa, piipahtamaan glögillä kahvilassamme ja ihastelemaan valoin ja kranssein koristeltua tallipihaa ♥


Yleistä

pvm: 16.12.2018 (vip 15.12.2018)
vastuuhenkilö: Uppe (VRL-11253)
järjestäjä: Katriinan talli (KATR6259)
arvostelu tarinoiden perusteella
vastuuhenkilön toimesta
Kilpailusääntöjä

- max. 30 osallistujaa / luokka
- max. 3 hevosta / ratsastaja / luokka
- max. kaksi luokkaa / hevonen
- VRL-tunnus pakollinen, VH-tunnus vapaaehtoinen
- kilpailut ovat avoimet kaikille
Osallistuminen

- sähköpostitse sarapiippola@gmail.com
- otsikko KRJ-tarinakisat
- muodossa:luokka (rivinvaihto)
Ratsastaja (VRL-00000) - Hevonen VH00-000-0000
tarina


Luokat ja tarinaohjeet

1. helppo B TT
    Tarinoi siitä, miten joulunaika vaikuttaa sinun ja hevosesi elämään. Vimmastuuko humma jo kulkusen kilkkeestäkin vai ahmisiko se tilanteen salliessa mielellään kitaansa niin piparit, puustit kuin koristeetkin? Sisällytä tarinaan sanat havukranssi, hiippalakki, kanelitanko, lahjapaperi, rekiretki, tunnelma.
    Tekstin ei tarvitse liittyä kilpailupäivään. Sanoja saa taivuttaa.
2. helppo A TT
    Tarinoi perinteikkäästi kilpailupäivästä. Pyri sisällyttämään tarinaasi mahdollisimman monta joululaulun nimeä (nimiä saa taivuttaa). Arvostelussa huomioidaan tarinan eheys, laulujen määrä ja relevanttius tarinan kannalta sekä tekstin sulavuus.

Tulokset

1. helppo B / 7 osallistujaa, 2 sijoittunutta

1. Sylvi (VRL-08179) - Vappulan Korvenkuiske VH18-018-1524 Tuomari: "Riemukas dialogi erottui luokassa edukseen!"

Sylvi: "Kuiske. Kerropas nyt äidille, että missä on Loitsun ja Ukon piparit?"
Kuiske: "Lue eka mun oikeudet."
Sylvi: "... Kuiske tää ei ole mikään poliisikuulustelu."
Kuiske: "Lue."
Sylvi: *huokaisee* "Sinulla on oikeus vaieta. Kaikkea sanomaasi voidaan käyttää 
oikeudessa todisteena sinua vastaan. Sinulla on oikeus asianajajaan, joka voi 
olla läsnä kuulustelujen aikana. Jos sinulla ei ole varaa asianajajaan, sellainen 
voidaan osoittaa sinulle. Oletko ymmärtänyt oikeutesi?"
Kuiske: "Olen. Kuule, en mää tiedä niistä pipareista mitään. Sitä paitti, 
Loitsulla on niin iso ahteri, ettei se tarvi yhtään ylimääräistä piparia. Tai havukranssia."
Sylvi: "Eli se olit sinä, joka popsi ne havukranssitkin parempiin suihin."
Kuiske: "En mää niin sanonut... Sitä paitti, Ukko sano, että ne havukranssit ei 
sovi tallin tunnelmaan ja pilaa mun karsinan fengshuin."
Sylvi: "Ja sinä uskoit?"
Kuiske: "No, on Ukolla ainaki enemmän sisustussilmää ku sulla."
Sylvi: "Eiköhän tää keskustelu ollut tässä ja lähdetään sinne rekiretkelle."
Kuiske: "Riippuu palkkiosta."
Sylvi: "Mistä ihmeen palkkiosta?"
Kuiske: "Ratsastuksen hinta kakskytseittämän kanelitankoa, sisältää arvonlisäveron. 
Rekiretki maksaa viissataaykstoista joulupiparia, vaaleanpunaisella kuorrutteella. 
Viissataakuustoista, jos on vaan valkosta kuorrutetta. Ja jos yrität laittaa mun 
suitsiin sen nolon hiippalakin, niin se maksaa sitten viis kymmenen kilon 
porkkanasäkkiä, jotka on kääritty joulupaperiin."


2. Hazel (VRL-14333) - Kuunvalkea Tuomari: "Vauhdikas ja rytmikäs kömmähdystarina, annettuja sanoja käytetty nerokkaasti!"
Sattuipa tässä taannoin sellainen kömmähdys, jolle näin jälkeenpäin voi uskaltautua vihdoin naurahtamaan itsekseen. Tapahtumahetkellä mua ei nimittäin hirveästi naurattanut. Meille Kaihovaaraan oli nimittäin tulossa perhetuttuja aina Ruotsista saakka vierailulle. Heillä sattui kaiken lisäksi olemaan melko fiini maku yleisesti ottaen, eivätkä he olleet vierailleet meillä pitkään aikaan. Edeltävät päivät olivat täyttyneet stressistä ja suunnittelusta, mutta samana aamuna kun vieraiden oli tarkoitus saapua, olin varsin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tuvassa oli jouluinen tunnelma ja kokkailuni olivat kerrankin onnistuneet ensimmäisellä yrityksellä. Illan ohjelmaksi olin suunnitellut rekiretken hevosten kanssa ja erilaisten juustojen sekä viinien maistelua elokuvan katselun yhteydessä. Olin löytänyt mielestäni myös täydelliset lahjat, joita olin istunut paketoimassa kolmelta aamuyöstä. Kun huomasin valkoisen mersun kurvaavan pihamaalle, kiiruhdin vieraita vastaan punainen hiippalakki päässäni. Tulokkaat katsoivat mua vähän kummissaan, mutta hymyilivät ja ottivat vastaan halaukseni. Heidän oudoksuvat katseensa hämmensivät, mutta yritin näyttää iloiselta ja pyysin pienten kuulumisten vaihdon jälkeen vieraat sisälle. Auton ikkunalasiin vilkaistuani huomasin hiuksissani suuren palan punaista lahjapaperia. "Hyvinhän tämä alkoi", mumisin itsekseni repiessäni hiuksiini kiinni jäänyttä teippiä. Useiden minuuttien ja kirosanojen jälkeen juoksin vieraat kiinni, jotka olivat jääneet innoissaan silittelemään aidan viereen tulleita hevosia. Ohjasin heidät päärakennusta kohden iloisesti niitä näitä lörpötellen, kun huomasin ulko-oven olevan selällään ja havukranssin tippuneen portaille. "Jaahas, jollain on tainnut olla kiire sisälle mennessään", naurahdin. Hymyni muuttui kuitenkin järkyttyneeksi irvistykseksi varsin nopeasti huomatessani pienet, mutaiset kavionjäljet eteisen matolla. Sanaakaan sanomatta kävelin tupaan, jossa tunnetusti hyvän ruokahalun omaava Pella katsoi minua kysyvästi kanelitanko suussaan ja huulet kermavaahdon peittäminä.

3. Riri (VRL-14627) - Little Romulus VH18-017-0512
Jouluinen tunnelma oli pamahtanut puutalliin jo hyvissä ajoin marraskuun puolella: havukranssi toivotti ovella kaikki tervetulleeksi tunnelmalliseen talliin ja käytävillä, satulahuoneessa sekä rehuastioiden välissä vilahteli jos milloinkin hiippalakkeja. Hiippalakkeja vilahteli kirjaimellisesti joka puolella: pienet tonttukoristeet heppatwisteillä nimittäin olivat vuotuinen koristeluideani, joka ei tuntunut vanhenevan sitten koskaan. Neuroottinen jouluintoilija oli sanapari, jota sain kuulla aina marraskuusta itse H-hetkeen saakka tasaisin väliajoin. Pienen ponin karsinan edessä oli paketti, jota ympäröi kauniin puna-kultainen lahjapaperi. Kultaisella nauhalla sidotun paketin päällä komeili myös kanelitanko, jota ponipoika Remus tuijotti aina silmät suurina. Poni sai jouluhumussa aina kärsiä oman osuutensa: se pääsi mukaan lukuisiin joulukuvauksiin, rekiretkille perähevosena juoksentelemaan sekä sai tuijotella koristeita kuukauden päivät enemmän tai vähemmän innoissaan. Kyllä se silti joulusta tykkäsi. Vähintäänkin havukoristeet maistuivat herkkusuulle ja se olisi varmasti hotkinut taukotuvassa olleen joulukuusenkin minuutissa vatsansa täytteeksi tilanteen sallittua. Joulukuu oli vähän sellaista tunnelmallista, rauhaisaa ja leppoisaa, rentomielistä aikaa. Remus sai elää herroiksi, se sai syödä pikkiriikkisen normaalia enemmin ja sai extratekemistä tummiin ja lumisiin päiviin. Kyllä poni vielä tulisi kääntymään samanalaiseksi jouluhypettäjäksi mitä omistajansakin - niin ainakin uskoin kerta toisensa jälkeen enemmän ja enemmän. Vielä toistaiseksi Remus kuitenkin tuijotteli typeränä omistajansa intopiukeaa hössötystä.

4. Tinu (VRL-05594) - Trullin Hämy-Valo VH17-018-2037
Joulu on ihanaa mielestäni ihanaa aikaa, vaikken pidäkään ylimääräisestä hössötyksestä ja kaupallisuudesta. Mitään suuria muutoksia se ei kuitenkaan arkeen luo. Hevosen pään muotoisen havukranssin ripustin kuitenkin tallin ovelle tuomaan edes hieman joulun tunnelmaa talliin. Tallikäytäville ja yläkerran satulahuoneeseen ripustin kanelitankoja ja kuivattuja appelsiininpalasia tuomaan mukavaa jouluista tunnelmaa. Halusin myös jonkin kivan jouluisen kuvan jonka julkaista sosiaaliseen mediaan joten Hämy sai poseerata kameralle hiippalakki päässään. Tamma ei kuitenkaan vaikuttanut kovin tyytyväiseltä ja seisoskeli koko kuvaussession naama nutturalla, joten taitaa joulukuvaan päätyä joku toinen humma. Aivan joulua edeltävänä päivänä kääräisen pakettiin myös lahjat muutamalle läheisimmälle ystävälleni sekä perheenjäsenilleni. Lahjapaperina käytän edellisiltä vuosilta säästettyjä papereita tai sanomalehtiä. Hevoset saavat joululahjaksi aamukaurojen joukossa yhdet joulupiparit. Ne ovat Hämyn herkkua! Joulun jälkeen hevoset pääsevät myös nauttimaan joulukuusista, jotka lähipiirini joulun jälkeen meille lahjoittavat. Meillä on perinteenä käydä myös rekiretkellä, mutta jos Hämy tulee mukaan ajelulle, se on yleensä mukana vain seuraneitinä ratsastajan kanssa.

5. Tuire (VRL-00345) - Hengenvaaran Usvahukka VH18-018-1183
En halunnut koristella liikaa toisen omistamaa tallia, joten ihan vaivihkaa kiinnitin yhden havukranssin tallin oveen kiinni. Olin taiteillut siihen muutaman kanelitangon, joulupalloja sekä pari kulkusta eikä se ollut pöhkömmän näköinen. Se myös kilisi mielestäni tosi kivasti tuulessa, mutta joku muu oli eri mieltä. Nimittäin taluttaessani Likkaa kohti tallia ja sen kuullessa kilinän, se kaivoi etukavionsa lumihangen läpi hiekkaan ja veti täyden pysähdyksen. "No, mikä sinulle nyt tuli? Etkö tykkää mun koristeluista vai", höpisin tammalle vetäessäni riimunarua, "Tule nyt, ei se sinua syö." Toin tamman lähelle ovia ja eihän kranssi tammaa syönyt, päinvastoin. Likka hamusi sen havuosia ja nappasi lopulta yhden kulkusista ja heitti sen maahan. "Selvä, ei kulkusia sinulle, kun lähdemme rekiretkelle." Annoin kranssin jäädä oveen, vaikkei se enää ollut suorassa eikä niin nätti kuin aiemmin. Olin tuonut joulun tunnelmaa tallin sisälle tuoreilla havun oksilla, joista Likka ei näemmä myöskään pitänyt. Se hirnahti kimakasti ja heitteli päätään edes takaisin. "Ihan oikeasti, et oo tosissas", sanoin ja talutin tamman karsinaansa. "Minun ei siis kannata edes kuvitella, että laittaisin hiippalakkia omaan saatikka Likan päähän", harmittelin hoitajien taukotuvassa Sylville, kun olin ruokkinut kiukkuisen tammani. "Eikä varmaan kannata tuhlata lahjapaperia Likan pakettia varten", nainen sanoi naurahtaen. "No ei todellakaan, tamma varmaan saisi slaagin, kun sellaisen näkisi", yhdyin nauruun, vaikka kyllähän minua hieman harmitti, että hevoseni oli jouluvastainen.

6. Laura (VRL-11124) - Chocolate Banana Truffle 511
Kimo tamma söi iltapäiväheiniään suoraan kottikärryistä, kun Sofia pyöri hevosen ympärillä, keräten siltä ratsastuskamppeita. Joulun aika tuntui olevan jo lähellä, ja se jos mikä pisti tummaverikön hymyilemään: nainen oli aina rakastanut joulua. Eikä siihen tarvittu porokuvioitua lahjapaperia tai tuhansien eurojen lahjakortteja. Joulu oli naisen mielestä hyvänmielenjuhla, ja ylipäätään loppuvuoden tunnelma oli jotain sanoin kuvailematonta, melkeinpä maagista. ”Mieti Samsam, kun jouluna on jo lunta ainakin polviin asti, ja mä isken hiippalakin päähäni, haen Vantun Lemmenvaaroilta ja lähdetään sitten yhdessä rekiretkelle. Sä voit tulla perähevosena ja Henska ohjaa”, Tuovinen selosti tammalle repiessään tuon nahkaisten suojien tarroja auki. Eihän hevonen toki mitään joulusta ymmärtäisi, olihan se pelkkä hevonen. Sofian onneksi kuitenkin vähän liiankin kaikkiruokainen hevonen. Jo se, että tamman silmät kirkastuisivat onnesta kuin pääsystä taivaaseen, kun se näkisi oven pieleen ripustetun havukranssin, lämmittäisi naisen mieltä. ”Mitä sä täällä yksinäsi höpäjät?” Sofian vaimon ääni kuului satulahuoneen oviaukolta, ja naisista nuorempi könkkäsi itsensä kömpelösti ylös. ”Sannin kanssa juttelen, daa. Joulusta”, nainen vastasi rakkaalleen ja veti huulilleen virneen samalla kun keräsi vaaleanpunaisia suojia syliinsä. ”Onneksi nämä elikot eivät ymmärrä joulun päälle, ei tarvitse mitään glögejä tai kanelitankoja joulumielen nostattamiseksi. Niille riittää se pari ylimääräistä porkkanaa ja that’s it. Menisit muuten vielä ja sekoittaisit meidän hevostenkin päät nuilla jouluhössötyksilläsi”, Henna tuhahti, avasi toppatakkinsa vetoketjun ja sai juuri sillä samalla sekunnilla kevyen läpsäisyn vatsaansa. Sofia ja joulu olivat vakava juttu.

7. Jasmin (VRL-12914) - Never Ever Give Up VH18-012-0248
Suuri havukranssi hevosen kaulalla, itselläni päässä hiippalakki. Näin oltiin valmistauduttu rekiretkelle. Muiden tallin hevosten nauttiessa jo jouluisesta tunnelmasta ja vapaapäivistä me lähdettiin kohti kaupunkia. Sillä tänä vuonna minulla oli kaikki tarpeellinen, että pääsen joulumieltä jakamaan. Aivan kaupungin laitamilla heittelin lahjapaperiin käärittyjä kanelitankoja lapsille, Epun ravatessa tyytyväisesti eteenpäin pienessä lumihangessa. Muutamia kuvia olin nähnyt lasten, sekä aikuisten ottavan ja toivonkin, että tavoittaisin nuo kuvat jostain, sillä olisi ilo katsella kuvia tältäpäivältä. Päivän jälkeen palkitsin Epun joka oli suoriutunut hienosti päivän uusista ja erilaisista tilanteista. Tälläistä se ei usein tule kokemaan.

2. helppo A / 6 osallistujaa, 2 sijoittunutta

1. Sylvi (VRL-08179) - Kaihon Lapinloitsu VH18-018-2019 Tuomari: "Vaikka tuomarointi oli tässä luokassa hirmuisen vaikeaa tasaväkisyyden vuoksi, voittajaratsukko ylsi oli erityisen sujuvaa kympin suoritukseen!"
Ehdin vallan pelästyä, että joulu on pilalla, jollei jouluna olisikaan lunta tänä vuonna. Aamulla lämpömittaria katsoessa mietin, että no onkos sitä tullut kesä, kun nurmikkokin vihersi kuin kesää vielä elettäisiin. Kello löi jo viisi, kun kurvasin tallipihasta Loitsu trailerissa keikkuen. Onneksi Katriinan tallilla oli valkean joulun tunnelmaa, kun saavuimme Loitsun kanssa koulukisoihin. "Onpas hanget korkeat nietokset", ihailin ja totesin tilusten näyttävän aivan Joulumaalta. Kauempana kettu juoksi yli järven ja lumilinnakin oli rakennettu tallin pihalle. Pakkanen oli niin pureva, että Loitsulle oli ilmestynyt muutamassa minuutissa kuuraparta, puhumattakaan omasta nenästäni, joka oli punainen kuin Petteri Punakuonolla. Kyllä valkea maisema vain kuuluu jouluun, siitä tuntee joulun. Pystyin lähes kuulemaan Joulun kellojen soivan ja ihan kuin kauempana olisi kilissyt, kilissyt kulkun--- apua! Olin unohtanut kulkuset kotiin, vaikka tarkoituksena oli ripustaa Kuiskeen suitsiin helisevät tiu'ut. Soitin äkkiä Akselille kotiin. "No nyt ne kulkuset jäi kotiin!" totesin pettyneenä puhelimeen. Unenpöpperöinen Akseli mumisi puhelimen päässä hämmentyneenä ja kysäisi, että anteeksi, mitkä kulkuset. "No kulkuset, kulkuset!! Mitkä muutkaan! Suoritus on nyt pilalla!" minä karjuin tuohtuneena puhelimeen. Tietenkin ne olivat jääneet Loitsun länkiin, kun treenasimme rekiretkellä joulukirkkoon ajamista varten. Akseli ei tietenkään lähtenyt tuomaan kulkusia 250 kilometrin päästä, joten saimme pärjätä ilman niitä. Hiljaa leijaili maahan hiutaleet, kun ratsastin Loitsun verryttelyalueelle. Esityksemme taustamusiikiksi olin valinnut tietenkin nimikkokappaleeni, Sylvian joululaulun. En tullut etsimään valtaa enkä loistoa, mutta kouluradalla olisi voinut vähän reippahammin käydä askeleet, sillä Loitsu oli paikoin kuin laiska sika. Toisaalta, olemmehan porsaita äidin kaikki, joten mikä minä olen ratsuani arvostelemaan. Suorituksen jälkeen Loitsu näki varmaan jossain kinoksen takana tontun ja säikähti perinpohjaisesti. Tamman jalat tikittivät tallipihassa Nisse-polkan tahtiin, joka kuului kauempaa maneesin radiosta. Siinä oli sitten vilinää, melskettä ja helinää, helskettä hetken verran ennen kuin sain tamman rauhoittumaan. Kilpailuiden jälkeen oli vuorossa iltaohjelma. Saimme nauttia tanssivan lumiukon esityksestä, Tonttuparaatista ja Katriinan tallin yhteisestä hyvän joulun toivotuksesta. "On tämä kyllä juhla verraton", myhäilin ja lappasin lisää jouluruokaa lautaselleni, vaikka mahani oli ratketa. Yllättäen pukki ovella kolkutti ja lapset innostuivat laulamaan pukille Jouluyö, Juhlayön. Jokainen juhlaan osallistuja sai pienen paketin tallin puolesta Joulupukilta. Taisi pukkikin vähän punastua, kun joulupukki suukon sai Katriinalta! "Hei kaikki, tulkaa ulos katsomaan, joulupuu on vihdoin rakennettu! Ja nyt syttyy valot tuhannet", Katriina viittoi ovella. Taivaalla väreili revontulten leikki ja kaukana jossain tuikki pohjantähti, tähti tähdistä kirkkain. Katsoin kauas avaruuteen ja huokaisin tyytyväisenä. Vaikka joulu oli vielä monen päivän päässä, silti niin joululta tuntui. "Oi, mikä kuusipuu", henkäisin, kun valot syttyivät pihan kuuseen. Paikalliset partiolapset lauloivat Sydämeeni joulun teen kuusipuun edessä. "Hei, mummo, oiskohan sun aika jo mennä yöpuulle", Katriina sanoi lempeästi mummolleen, joka kävelykeppiin nojaillen katseli taivaan revontulia. "Kun ei millään malttaisi, saa joulu aikaan sen", mummo hymyili, mutta lähti köpöttelemään Katriina käsipuolessaan kohti lämmintä pirttiä. Ei haitannut, vaikka ratsastus ei tänään sujunutkaan kuin tanssi, taas kaikki kauniit muistot jäivät mieleen tästä päivästä kotona muisteltavaksi.

2. Disa (VRL-03335) - Call Letter Blues HRW VH04-031-3867 Tuomari: "Ei kauaksi voittajasta jäänyt tämäkään. Sulavaa ja tunnelmallista!"
Aivan kun olisin saapunut talven ihmemaahan, kun kaarran hevosautoni Katriinan tallin pihaan. Arkihuolensa kaikki saa heittää, kun antaa katseensa kiertää pitkin tiluksia. Maa on niin kaunis, kun hiljaa leijaa maahan hiutaleet ja on hanget korkeat nietokset vihdoin syrjäyttäneet pimeyden. Tuumaan ratsulleni Lunalle, että jollei jouluna ole lunta, en saa sydämeeni joulua tehtyä. Ainakin tämän hetken saamme nauttia oikean joulumaan tunnelmasta. Joulun kellot kilkattavat lempeässä tuulenvireessä aittatallin ovenpielessä, ja joulupuukin on rakennettu pihalle kaikkine valoineen ja koristeineen. Ennen radalle suuntaamista sonnustan tammani Petteri Punakuonoksi kiinnittäen turpahihnaan pienen punaisen pallon. Hyräilen Juokse porosein laulua ja peitän kypäräni tonttulakilla. Vaikka itse olen mitä tunnelmallisimmassa kisahurmoksessa, Luna ei varsinaisesti hehku joulun rauhaa. Joulu saa aikaan sen, että tammasta kuoriutuu enemmänkin äidin pieni porsas. Se ei taida uskoa tonttu torvisiin, jotka urkkii, kurkkii ja vakoilee kuka on kiltti. Sen verran reippahasti käypi askeleet kun marssimme radalle ja tervehdimme tuomaria hyvän joulun toivotuksella. Mankasta kuuluu laulu enkelten ja ravin tahtiin kilisee, kilisee kulkunen, kun kuurapartainen tamma hölkkää valkean joulun pakkassäässä.  Matkan varrella on omia haasteitaan, kun Lunasen päässä nyt syttyy valot tuhannet. Hei, tonttu-ukot hyppivät ja samaa tekee uljas ratsuni jokaisessa kulmassa, kun se taitaa viimein uskoa tonttujen joulukiireisiin. Joululaulupotpuri vaihtuu Juicen Sikaan, joten Luna meinaa laittaa laukkaympyrällä nissepolkaksi. Onneksi en etsi valtaa loistoa, sillä semmoinen joulukuvaelma tuli hevosen kanssa vedettyä, että kuusenoksat pois. Kurittoman poron satulassa istui varsin hajamielinen joulupukki. Ei muulla niin väliä, jos kuusen kotiin tuoda saamme, tuumaa Luna, kun se radalta poistuessamme haukkaa kauniiksi laitetusta kuusipuusta oksan mukaansa niin että heilahtaa. Olen varmasti punaisempi kuin punaisin jouluomena. Siitä tuntee joulun, että näinäkin hetkinä, kaikesta huolimatta, silti niin joululta tuntuu.

3. Elva (VRL-14586) - Hämarik
"Hiljaa leijaa maahan hiutaleet", ajattelin peruuttaessa isoa kimoa kuurapartaani trailerista ulos. Eilen meilläpäin oli käynyt kova viima, oikea lumimyrsky, mutta tänään keli oli leppoinen ja tyyni Katriinan Tallin tiluksilla. Luvassa olisi tosiaan valkea joulu, ja hyvä niin. Ja mikä joulutunnelma se sitten olisi, jollei jouluna ole lunta? Hämä pääsi majoittumaan vieraskarsinaan, talli huokui joulun rauhaa kauniiden koristeiden ja lämpimän tunnelman ansiosta, se oli kuin oikea Joulumaa! Mutta reippahasti käypi askeleet, kun kisasuoritukseen aikaa oli enää noin tunti; harjasin Hämän kauttaaltaan nopeasti ja nostin satulan sen korkeaan selkään. En etsi valtaa loistoa, mutta tänään pistettäisiin kyllä kaikki peliin, ajattelin kiskoessani kisavaatteita päälle tallin vessassa. Ratsultani puuttuivat vielä suitset, muuten olimme molemmat valmiina suoritukseen. Kuolaimia kimon suuhun pujottaessani se koetti olla vähän sika, heitti päätään ylös niin, etten yltänyt suitsimaan oria millään. "Senkin Tonttu Torvinen!" ärähdin Hämarikille, joka rauhoittui onneksi pian ja antoi minun sujauttaa kuolaimet sen suuhun. Näpersin remmit kiinni ja kiristin vielä hieman satulavyötä. Olimme verryttelyssä ihme kyllä hyvissä ajoin, Hämä oli hienosti kuulolla ja minulla oli varma olo tulevasta suorituksestamme. Lie saa joulu aikaan sen?

4. Riri (VRL-14627) - Balletic Charette VH18-298-0005
Bella oli varsinainen kuuraparta seisottuaan pakkasessa viltti selässä. Ulkona näytti sille, että valkea joulu oli tulossa. Taluttelin sopivasti reaktiivista tammaa ulkosalla, jotta se pysyi housuissaan. Meitä ennen oli ystäväni Marian poikalapsen vuoro ratsastaa oma ratansa, jonka kanssa olin vaihtanut aiemmin muutaman sanan muun muassa siitä, miten näimme vuosi taaksepäin ketun juoksemassa järven yli ja miten maa on niin kaunis lumipeitteen kera. Tulkoon valkea joulu vaan, täällä oltiin valmiita! “Jollei jouluna ole lunta, miten joulupukki matkaan jo käy?” poika oli vitsaillut ennen oman hevosensa luokse lähtemistä. Perään huutelin hyvän joulun toivotuksen pojalle ja äidilleen, ystävälleni. No, eipä Petteri punakuono rekineen pitkälle pötkisi niin. Korjasin kisahoitajani kanssa Bellan yhden sykerön kondikseen ja hyppäsin tamman selkään. Hevonen steppasi rasittavasti. “Sika”, jupisin tammalle. “Jos edes sitten jouluaamuna osaisit käyttäytyä, ettei tonttujen jouluyö häiriintyisi tyystin temppuilusi kanssa”, lisäsin kuin Bella olisi sen noteerannutkin. “Joulun rauhaa tammalle”, kisahoitajani naureskeli kun lähdimme kulkemaan kohti verkkaa. Meno verkassa oli kuin tonttuparaatissa. Juhla oli verraton myös silloin, kun pääsimme tekemään itse kisasuoritusta. Bella tuntui ajatelleen vain jotakin “on hanget korkeat, nietokset” kun se nosteli jalkojaan kuulumattoman Nisse-polkan tai tonttujen joulupolkan tahtiin. Hei mummo, hereille, Bella taisi muistutella. Laukka ainakin rullasi. Kirjeeseen joulupukille lisäisin yhteisen sävelen Bellan kanssa, jonka joulupukki saisi toimittaa kotiovelle mielellään nyt jouluna 2018. Rata oli mennyt miten meni, mutta Bella ansaitsi silti taputukset kaulalle ja isot kehut. Olihan tamma kuitenkin tähti tähdistä kirkkain.

5. Tinu (VRL-05594) - Pärren Varro VH15-018-0305
"Porsaita äidin oomme kaikki," kuului radiosta kun käynnistin auton, mättäessäni samalla kaksin käsin joulusuklaita suuhuni. Mutta sitten vasta Kuului laulu enkelten, kun tyrkkäsin cd-soittimen sisään suosikkilevyni. Tähti tähdistä kirkkain loisti vielä itsepintaisen kirkkaasti jo valaistuvalla aamutaivaalla, Revontulien leikkiessä kauempana. Kilpailupaikalla Maa oli niin kaunis, sen oltua peittynyt edellisenä yönä paksun lumikerroksen alle ja olo oli kuin Joulumaassa konsanaan. Varro pakitti trailerista keskelle Talven ihmemaata ja katsahti hieman epäluuloisesti tallin nurkalle rakennettua Lumilinnaa. Varustimme malttavaisesti paikoillaan seisoskelleen Varron Joulun kellojen soidessa jossain kaukana taustalla. Kun nousin ruunani selkään ja suuntasin kohti verryttelyaluetta, muuttui ratsuni oikeaksi Siaksi. Hyppelimme kuin mitäkin Nisse-polkkaa ympäri verryttelyä, muiden ratsukoiden kulkiessa kauniisti kuin Partiolapset. Joulupuu oli rakennettu portin lähelle, ja tätähän Tonttu Torviseni tuntui ihmettelevän jokaisella kierroksella. "Joulupukki puree ja lyö tuhmia poniineja," kuiskasin kiukkuisesti Tanssivalle lumiukolleni ja uhkasin vielä mielessäni kirjoittaa Kirjeen joulupukille ja toivoa uutta suomenhevosta. Äkkiä aloin kuitenkin katua sanojani ja pahoja ajatuksiani, joten aloin lauleskella mielessäni Varpusta jouluaamuna, jotta hieman rauhoittuisin. Siitä kai tuntee joulun, kun oma ja hevoseni kiukku katosi nopeasti kuin tuhka tuuleen! Kun meidän suorituksemme vuoro tuli, suuntasimme Nyt riemuiten tänne tuomariston eteen. Nyt reippahasti käypi askelet, kun Tonttuni eteni kouluradalla Walking in the Airin soidessa taustalla. Kun saimme ratamme suoritettua loppuun, oli naamani kovin jäässä ja näytin varmasti Petteri Punakuonolta. Varron leukakarvoihin tarttunut kuola puolestaan oli tehnyt ruunanrupsukastani oikean Kuuraparran. Kävimme tekemässä vielä loppuverkat ja kävelimme kohti traileriamme, kun näin Joulupukin menevän talliin, lapsilauma perässään. Suorituksemme sujui paremmin kuin mitä alunperin odotin. Vaikka En etsi valtaa loistoa, toivoin silti saavani ruusukkeen mukaan tältä reissulta. Purimme Varrolta palkintojen jaon jälkeen varusteet ja lastasimme ruunan traileriin. Toivottelimme vielä Hyvän joulun toivotukset ja Joulun rauhat samoissa kilpailuissa olleille tutuille ja lähdimme ajelemaan kotiin, Nyt käyden joulun viettohon. Mutta onneksi tältäkin reissulta jäi Taas kaikki kauniit muistot joita Jouluaamuna voi miettiä. Kun kaarsimme pois tallin pihasta, näimme vielä Ketun juoksevan yli järven samalla, kun kaukana kylässä Nyt syttyivät valot tuhannet.

6. Tuire (VRL-00345) - Mörkövaaran Huntuhurmaaja VH18-018-1015
Minua jännitti tämän päiväinen kilpailu niin paljon, että söin aamupalaa kuin varpunen jouluaamuna eikä todellakaan voinut ajatella, että porsaita äidin oomme kaikki. Katseeni haahuili ympäri keittiötä, lopulta kohti värikästä nurkkaa, johon joulupuu oli rakennettu eilen. Mieleeni pölähti ajatus lähestyvästi juhlasta: Oi kuusipuu, nytkö se joulu tullut on. Hörppäsin loput kahvit ja nousin ylös. Puin ulkovaatteet päälle ja lähdin pihalle, jonne yön aika oli ilmestynyt hanget korkeat, nietokset. Ihastelin kuinka maa on niin kaunis ja mietin, että on siis tulossa valkea joulu eikä tarvitse murehtia, että mitäs sitten tehdään, jollei jouluna olekaan lunta. Ja hei, nyt onnistuu myös rekiretki naapurin joulumaahan! Mutta nyt ei ollut aikaa jouluaiheelle tai lumen kolaamiselle, joten tarposin yli polven korkuisessa hangessa talliin. "Huomenta Petteri Punakuono", tervehdin tallikoiraa, jonka nenä on edelleen ihan pinkki, vaikka koira on jo viisivuotias. Rapsutin koiraa korvan takaa ja kuuntelin, kuinka talliradiossa loppui 'We Wish You a Merry Christmas' ja heti perään alkoi ällönmakea 'All I Want for Christmas Is You' enkä voinut olla huokaamatta syvään. "Tulkoon joulu jo, että pääsisi näistäkin rämpytyksistä eroon!" tuhahdin. Tarkistin hevoseni ja tietysti omat tavarat ainakin kahteen kertaan, että kaikki varmasti oli matkassa mukana. Sitten hain Kyöstin karsinastaan ja reippahasti käypi askeleemme pihalla olevaan traileriin. Onneksi itse tallin alue oli joku käynyt jo kolaamassa lumilingolla, muuten olisi voinut olla hieman vaikeuksia. Kyseessä oli helppo A:n tasoinen kouluratsastusrata eli aivan liian vaativa meille. Voi siis sanoa, että en etsi valtaa loistoa, vaan tarkoitus on saada kisakokemusta ja harjoitusta. Tiedän, ettei takaosakäännökset tai laukanvaihto käynnin kautta tule onnistumaan, mutta en aio sen häiritä minun mielenrauhaa. "Arkihuolesi kaikki heitä ja nyt riemuiten tänne", kisa-avustajani höpötti innoissaan, kun saavuimme Kyöstin kanssa kisapaikalle. Hänen vaatetuksestaan tuli mieleen Tonttu Torvinen, kun kulkuset kilisi hänen kaulassaan ja tonttulakin hännän valkoinen pallo pomppi puolelta toiselle. Helppohan hänen on olla iloinen ja reipas, hänen ei tarvinnut kiivetä nuoren orin selkään ja toivoa, että radasta tulisi edes jotain. Ja kyllähän siitä jotain tulikin, sanomista lähinnä. 'Hei tonttu-ukot hyppikää' oli radan teemana meidän osalta, vaikka kyse tosiaan oli kouluratsastuksesta. Mielessäni pyöri kaikki kauniit muistot siitä, kuinka Kyösti käyttäytyi niin nätisti kotikentällä ja ihmettelin, mikä ihmeen sika allani riehui. Mutta saimme kuin saimmekin radan suoritettua ja sain vietyä kuuraparraksi muuttuneen hevoseni jäähdyttelyalueelle rauhoittumaan ja sen jälkeen lähdimme kotiin.




KATRIINAN TALLI ON VIRTUAALITALLI / TUTUSTU TEKIJÄNOIKEUKSIIN