∼ CHRISTMAS EDITION ∼


KATRIINAN TALLI

PORTINPIELI      TALLIN JOULUPIHA      LIINAHARJAT      VILINÄÄ JA VILSKETTÄ      JOULUKALENTERI



20. luukku

   

Aaton lähestyessä allekirjoittaneen pikkuriikkisen vapaa-ajan täyttää lahjojen paketoiminen ja päämäärätön tunnelmointi...

Pian tämä kaikki on jälleen ohi. Ajatus siitä pistää mielen haikeaksi, mutta onneksi uuteen vuoteen liittyy sellaista tuoreuden ja uudistumisen metaforaa, jota on vaikea vastustaa. Uudenvuoden viettämisestä puheenollen, mikäli olet hevostilallinen, ethän jätä hevosia valvomatta uudenvuodenaattona. Meidän kylällä on vallan erityinen yhteisöllisyyden tunne, josta hyvänä esimerkkinä on uusivuosi: kirkonkylän asukkaat ovat jo vuosien ajan jättäytyneet ilotulitteista osin meidän tallin aloitteesta ja osin muiden lehmä- ja hevostilojen turvallisuuden vuoksi.

Viime vuonna meidän tallilla oli kuitenkin vähällä oikea sekasorto, kun naapurimökillä juhlisti alkavaa vuotta uusi, tuntematon monen hengen mökkiporukka. He eivät mitä ilmeisemmin olleet kovinkaan tietoisia tallimme olemassaolosta tai hevosten suhtautumisesta ilotulitteisiin, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Kun porukka pisteli yllättäen puolen yön aikaan ilmaan rakettia toisensa perään, minun oli pakko mennä vilkaisemaan miten hevosilla menee. Ja kaaoshan siellä oli. Hyvä että olivat pihaton aitojen oikealla puolella. En olisi ihmetellyt, vaikka koko lauma olisi karannut molemmista pihatoista ja vielä tallistakin, sen verran paniikissa siellä oli yksi jos toinen herkkäkorvainen ja -mielinen putte ja poni. Mikko kävi reippaana ystävällisesti lopettamassa juhlakansan ilonpidon (olivat muuten tilanteessa kuulemma fiksuja aikuisia, joten pisteet heille) ja minä rauhoittelin loppuyön hevosia. Osa tyyntyi karsinoihin siirrettäessä, osa ei suostunut pihaton hallista enää ulos ennen seuraavaa päivää. Olkoon tämä vain muistutuksena ja esimerkkinä yhteishengestä, rohkeudesta ja toisten huomioimisesta!



KATRIINAN TALLI ON VIRTUAALITALLI / TUTUSTU TEKIJÄNOIKEUKSIIN