Adalea



Adalea "Aada", VH13-018-0502, 20.2.1999 syntynyt 18-vuotias suomenhevos-tamma
säkäkorkeus 153cm, väriltään punarautias, kasv. Porolan talli om. Katriina Iso-Pyökkäri (Uppe VRL-11253)

KO helppo B RE 60cm / yleispainotteinen


Elämäkerta

Adalea syntyi 20.02.1999 Mette ja Maarit Porolan yksityisellä tallilla, jossa se sai lähtökohdat ratsuhevosen työhön. Tammalla ei kuitenkaan vielä kasvattajansa toimesta kilpailtu ja se muuttikin yhden varsan ajaksi liisinkiin Marleena Kokkolan tallille. Tämä liising-varsa, punarautias suomenhevostamma Heijan Hilppa, päätyikin meille myöhemmin sattumusten sarjan kautta. Liisingsopimuksen jälkeen tamma asui kasvattajansa luona kevyessä treenikäytössä, kunnes muutti Runorannan tallille. Aadan kanssa kilpailtiin Runorannan toimesta harrastusmielessä sekä koulu- että esteratsastuksessa vuosina 2011-2013. Runorannassa Aadalla teetettiin tammavarsa Kuohuvan Veoletta, joka on menestynyt upeasti sekä este- että kouluratsastuksessa menestyen myös lajilaatuarvosteluissa. Runorannan omistaja Melina on hyvä ystäväni, mikä edesauttoi Aadaan tutustumista ja kauppojen tekemistä myöhemmin Melinan luopuessa tammasta. Meillä Aadan kanssa ollaan kilpailtua odotettua menestyksekkäämmin kouluratsastuksessa sekä pienimuotoisesti myös esteluokissa. Tästä kaikesta saan kyllä kiittää yhteistyökumppaneitani ja ihania ystäviäni, jotka ovat ottaneet Aadan ratsutettavaksi ja kilpailukaverikseen. Aadalla teetettiin omistuksessani kaksi jälkeläistä: Riinalan Riemu jäi kaksikosta kotiin ja kesän 2017 kasvatti Riinalan Aave myytiin maailmalle. Aadan jälkeläissaldo jäi neljään varsaan, sillä ikä alkoi jo kesän 2017 kynnyksellä painaa ja Aaven synnytyskin oli oikeasti aika riskaa peliä, vaikka Aada kaikinpuolin hyvässä kunnossa onkin ollut. Tällä hetkellä Aada nauttii ihanan kevyistä päivistä tutussa laumassa kotipihassamme.

Luonne

Punarautias rouvahevosemme Adalea, tutummin Aada, on meidän Hilpan ja Riemun emä ja luonteeltaankin kyllä oikea äitihahmo. Rautahermoinen Aada sopii lastenkin ratsuksi ja käsiteltäväksi. Tamma rakastaa rapsutteluja ja muutenkin hoidettaessa Aada on aina leppoisa ja lupsakka päivästä tai vuodenajasta riippumatta. Kaikenlainen harjaaminen ja puunaaminen, myös kengittäminen, tuntuvat rentouttavan ja miellyttävän tammaa jopa niin kovin, että se vain seistä möllöttää huuli lerpallaan ja ottaa kauneusunia aina sopivan paikan tullen.

Tammamaiseen tapaan tosin Aadallakin saattaa olla huonot päivänsä tai hetkensä ja aivan totta puhuakseni Aadaa taluttaessa riimunnaru on aina syytä pitää napakasti kädessä: tällä rautarouvalla on silloin tällöin tapana nostaa kytkintä tarpeeksi mehevän ruohotupsun nähdessään. Tammassa on myös voimaa kuin pienessä kylässä ja jo kevään ensimmäisten ruohotupsujen pinnistäessä maan uumenista on riskinä tilanne, jonka seurauksena Aada juoksentelee vapaana iloisesti höristen pitkin tallin pihaa. Herkutteluun perso hevonen palaa kuitenkin yleensä nopeasti hoitajansa luo kauraämpäriä rapistelemalla.

Ratsuna Aada on miellyttämishaluinen ja eteenpäinpyrkivä. Tamma on aina valmis kunnon työntekoon ja kehuja onkin sadellut ulkopuolisilta tahoilta sen uskomattomasta työmoraalista ja kuuliaisuudesta. Vaikka tamma onkin ratsuna rauhallinen ja nöyrä, se ei suinkaan ole pystyynkuollut tai "automaattivaihteinen": jos tammalta jotain haluaa, sitä täytyy myös osata pyytää. Kentällä Aada toimii paremmin koulu- kuin esteratsuna. Estetunneilla tammaa alkaa usein kummasti laiskottaa ja se muuttuu tahmeaksi, mutta napakka ratsastaja saa tamman kyllä toimimaan niin lajissa kuin lajissa. Esteille Aadalta ei vain yksinkertaisesti löydy vaadittavaa vauhtia, ponnusta puhumattakaan, mutta nuorempana sen kanssa kyllä ihan kilpailtiinkin esteradoilla kivasti. Sileällä Aada taipuu edelleen vaikka miten ja tekee töitä niin uutterasti kuin selässä vain osataan pyytää. Aada ei ehkä ole kovin korkeasti koulutettu, mutta omalla tasollaan se loistaa ihanana harrastehevosena ja kilpailuissakin mainetta keränneenä kultaisena muorinamme, jollaisia ei joka tarhassa olekaan.

Maastoillessa Aadaa voisi kuvailla pomminvarmaksi. Se toimii niin yksin kuin ryhmässä, mutta - jälleen kerran - mehevän heinätupsun nähdessään tamma saattaa kuitenkin äkkiarvaamatta singahtaa nopealle evästauolle tienpenkkaan, ja silloin ratsastajalta vaaditaan nopeaa ja päättävää toimintaa. Aada on tallin hevosista myöskin se jonka kanssa lähdetään aina jouluisin iloisille rekiajeluille, eli satulan lisäksi tamma on tottunut myös jos jonkinmoisiin rekiin ja kärryihin.


Kilpailutuloksia

38 KRJ-sijoitusta
30.03.2016FiktioKRJhelppo B1/40
29.03.2016HärdelliKRJhelppo B5/30
28.03.2016FiktioKRJhelppo B6/40
26.03.2016MörkövaaraKRJhelppo C1/50
26.03.2016FiktioKRJhelppo B1/40
24.03.2016FiktioKRJhelppo B4/40
24.03.2016FiktioKRJhelppo C6/40
22.03.2016HärdelliKRJhelppo B1/30
22.03.2016FiktioKRJhelppo B2/40
20.03.2016FiktioKRJhelppo B6/40
19.03.2016FiktioKRJhelppo C4/40
18.03.2016FiktioKRJhelppo C3/40
17.03.2016FiktioKRJhelppo C1/40
16.03.2016JukolaKRJhelppo C2/30
16.03.2016FiktioKRJhelppo C4/40
15.03.2016FiktioKRJhelppo B3/40
15.03.2016VindemiaKRJhelppo B3/40
14.03.2016VindemiaKRJhelppo B3/40
14.03.2016FiktioKRJhelppo B2/40
13.03.2016HärdelliKRJhelppo C4/30
12.03.2016FiktioKRJhelppo B5/40
12.03.2016FiktioKRJhelppo C3/40
11.03.2016FiktioKRJhelppo C2/40
08.03.2016MörkövaaraKRJhelppo C7/50
03.03.2016MörkövaaraKRJhelppo B7/50
01.03.2016FiktioKRJhelppo B6/40
27.02.2016FiktioKRJhelppo B6/40
21.02.2016FiktioKRJhelppo B2/40
21.02.2016FiktioKRJhelppo C4/40
21.02.2016HuvitusKRJhelppo C6/38
20.02.2016HuvitusKRJhelppo C4/38
18.02.2016HuvitusKRJhelppo C4/40
18.02.2016HuvitusKRJhelppo C4/38
17.02.2016FiktioKRJhelppo C2/40
15.02.2016HuvitusKRJhelppo C3/38
13.02.2016HuvitusKRJhelppo C1/40
10.02.2016HuvitusKRJhelppo C3/40
10.02.2016HuvitusKRJhelppo C1/40

21 ERJ-sijoitusta (sis. 1 Cup-sijoitus)

08.04.2016KultahuiskuERJ60cm3/29
17.04.2016RunoratsutERJ60cm1/30
10.04.2016RunoratsutERJ60cm4/30
05.04.2016RunoratsutERJ60cm3/30
30.03.2016AmoriiniERJ60cm5/30
29.03.2016MörkövaaraERJ60cm5/50
26.03.2016AmoriiniERJ60cm3/30
07.03.2016MörkövaaraERJ60cm4/50
07.03.2016HuvitusERJ50cm5/40
05.03.2016HuvitusERJ60cm2/40
04.03.2016JukolaERJ50cm1/30
02.03.2016HuvitusERJ50cm3/40
01.03.2016MörkövaaraERJ60cm2/50
29.02.2016SatulinnaERJ-Cup50cm7/69
27.02.2016HuvitusERJ50cm4/40
25.02.2016HuvitusERJ50cm6/40
19.02.2016VindemiaERJ60cm3/14
17.02.2016HuvitusERJ50cm4/40
17.02.2016VindemiaERJ50cm1/14
16.02.2016VindemiaERJ50cm3/14
15.02.2016VindemiaERJ50cm1/14

Muu toiminta

29.03.2012 Susikallio maastoeste 60cm 2/27
29.03.2012 Susikallio maastoeste 40-50cm 20/38
27.03.2012 Susikallio kouluratsastus helppo B 44/182
27.03.2012 Susikallio kouluratsastus helppo C 14/170
26.03.2012 Susikallio esteratsastus 60cm 32/80
26.03.2012 Susikallio esteratsastus 40-50cm 85/90
08.03.2012 Villahaka missikisat tammat 2/11
08.03.2012 Villahaka koulurats. (tarina) helppo B 1/7
06.01.2012 Reinivuori söpöysnäyttelyt hevoset, tammat 1/4
01.01.2012 Minion kouluratsastus helppo B 6/56
01.01.2012 Minion esteratsastus 60cm 20/22
29.12.2011 Viiwyn h. söpöysnäyttelyt hevoset 12/17
11.12.2011 Villahaka lumiukkomestaruus - 5/19
11.12.2011 Villahaka esterats. (tarina) 50cm 13/20

Päiväkirja

29.11.2014 Omistajan päiväkirjamerkintä: hankilaukka-maasto Kuuluodon tallilla
Aada oli jäänyt hieman liian vähälle huomiolle marraskuussa, joten päätin antaa sille lohdutuslahjaksi jännän maastoretken uudessa paikassa, Kuuluodon tallilla, mukana hirveesti uusia hevoskavereita! Aada reagoi kyllä maastoon ihan tyypilliseen aadamaiseen tapaansa: se teki tuttavuutta ihan kaikkien kanssa ja kulki ehdottoman varmajalkaisesti koko reissun ajan. Erityisesti suomenhevos-ruuna Altsu sai Aadan sydämen tykyttämään ja taisi tamma olla vähän pettynyt kun jouduttiin miltei kärkiratsukoksi eikä päästy retkellä nuohoamaan siellä ruunan kyljessä. Aaduskainen näytti taas miltä harrastehevosen pitäisi näyttää ja tuntua. Hyvin tyynesti tamma askelsi, minä satulatta selässä ja välillä harjaa vasten makoillen. Oli taas mielenkiintoista saada uusia tuttuja lähialueelta, joiden kanssa voisi ehkä jatkossakin tavata hevostelun merkeissä. Tälläiset pienet tempaukset virkistävät aina kiireisen tallinomistajan arkea.

02.10.2014 Omistajan päiväkirjamerkintä: Aadan muutto Katriinan tallille
Meille kotiutui tänään ensimmäinen asukas, nimittäin suomenhevos-tamma Aada. Se on ollut pitkään kevyessä harrastelu- ja kilpakäytössä ja on myös saanut yhden varsan ennen meille tuloa. Kyseessä on hyvin kiltti ja miellyttävä suomiputte, jonka selkään on jo nyt kova hinku. Tarkoitus on nyt lähiviikkoina tutustua neitiin ja sen toimintatapohin, että uskaltaa sitten tarpeen tullen antaa hevosen vuokraajien käyttöön. Vielä tässä vaiheessa kun talli on tyhjillään, tuntuu pahalta tarhata hevonen yksin. Nätistihän tuo tarhassaan nytkin näyttää nököttävän, mutta varmasti on tyytyväisempi kun saa kavereita. On sikäli hieman auki että koska meille lisää hevosia saapuu, mutta innokkaana olen nyt tämänkin viikon käynyt koeratsastamassa hevosia. Tarkoitus olisi hommata pari hevoskokoista Aadan rinnalle ja sitten pari pientä ponia seuraponeiksi ja lasten ratsuiksi.

22.03.2013 Aadan hoitajan Mistelian päiväkirjamerkintä
Toista kertaa jo samana päivänä ja samassa paikassa tutustuin uuteen suomalaiseen, tammaneiti Adeleaan. Minulle tuosta nimestä heti tuli mieleen laulaja Adele, ja vahingossa kutsuinkin hevosta sillä nimellä, kunnes minulle selvisi, että tamma olikin Aada. Elysen tallille tultuani Aada olikin vielä kentällä, ja sen kanssa oli tunti menossa. Loppukäynnit olivat ilmeisesti menossa. Ratsastaja oli joku hieman vanhempi naishenkilö. Nainen laskeutui satulasta ja luovutti minulle Aadan. Ensikohtaaminen Aadan kanssa oli heti mukava. Se hörähti minulle, ja olimme kerrankin "samalla aaltopituudella" heti. Hoidin Aadan käytävällä, jossa se oli aiemminkin näemmä hoidettu. Ajattelin pitää piiitkän harjaussession, sillä tamma ilmeisesti piti siitä. Harjatkin olivat valmiina, joten minun täytyi vain ensin ottaa kamat pois. Otin ne pois ja pesin kuolaimet. Laitoin myös satulahuovan satulan päälle kuivumaan ja harjasin sen. Sen jälkeen siirryin harjailemaan Aadaa. Harjasin ensin sen koko kropan ja sen jälkeen putsasin kaviot. Sen jälkeen harjailin pään hellästi. Sitten oli harjan ja hännän vuoro. Harjasin ensin Aadan pörröisen harjan, ja sen jälkeen tein siihen yhden ison letin. Löysin ponnareita Aadan hoitopakista. Sen jälkeen oli hännän vuoro, ja sen harjailtuani tein siihenkin juuri ihanan ison letin. Harjailin vielä Aadan selkää, ja sen jälkeen vein harjat pois. Samalla otin satulahuoneesta Aadan fleeceloimen, sillä pakkanen oli ulkona kiristynyt ja siellä hevonen tarvi lämmitystä. Irrotin tamman naruista ja kävelin ulos. Siellä oli aikasen kova lumisade, mutta Aada vain näytti nauttivan siitä. Vein Aadan tarhaan, ja jäin vielä itsekkin sinne hetkeksi. Naurahdin Aadan pikkupukeille, joita se heittteli. Lopuksi lähdin tarhasta, ja keräsin kaikki tavarat tallista. Yksi ihana hevospäivä oli päättynyt.

26.02.2013 Edellisen omistajan kirjoittama päiväkirjamerkintä
Elämää Niilamossaon toki ehtinyt vierähtää jo tovi, mutta koen tutustumistarinan kirjoittamisen silti tarpeelliseksi. Näin ollen palaammekin nyt helmikuun alkuun: "Äh, kylläpä jännittää" totesin miehelleni Laurille, joka oli lähtenyt henkiseksi tueksi ensimmäiselle tallivisiitille. Saimme Aadan lastattua kuljetuskoppiin ongelmitta, eikä tamma tuntunut näyttävät mitään stressin tai ihmetyksen merkkejä, joten olin meistä kahdesta tällä hetkellä se huomattavasti levottomampi muuttolintu. Matka kohti Niilamoa sujui kuitenkin joutuisasti Laurin kääntäessä puheenaiheen aivan muihin asioihin, ja olimme perillä ennen kuin huomasinkaan. Pihalla meitä oli vastassa parikin ihmistä, jotka tunnistin onnettomasta kasvomuististani huolimatta punapäiseksi (heh, tästä se tunnistus kai johtuikin) Tinjaksi ja hänen miehekseen Markukseksi. Pariskunta tervehti meitä iloisesti heti autosta noustuamme, ja vaihdoimme muutaman sanasen ennen kun otimme Tinkun kanssa yhteistuumin Aadan ulos kuljetuskopista. Virnistin naiselle hermostuneena, ja totesin miehiin päin vinkaten: "Ainakin Lauri näytti sopeutuvan tänne nopeasti, joten eiköhän mekin Aadan kanssa". Tinkku naurahti heleästi ja vakuutti, että istuisimme talliporukkaan kuin nenä päähän. Eihän sitä sitten enää tohtinutkaan epäillä.

Veimme Aadan Tinkun ehdotuksesta heti tutustumaan uusiin tarhakavereihin Siruun ja Neeriin. Tammat haistelivat toisiaan aikansa ottaen välillä joitain juoksu- ja epämääräisiä hyppyaskeleita, mutta hetken menoa seurailtuamme totesimme tammojen tulevan toimeen erinomaisesti, mitä nyt Siru koetti vähän uhitella ja isotella uudelle tulokkaalle. Nakitimme miehet avuksemme varusteidenkantoon, ja samalla saimmekin Laurin kanssa pienen perehdytyksen tallin tiloihin. Kaikkialla näytti kotoisalta ja viihtyisältä vaikka paikka nyt ei ihan kiillellytkään uudenkarheuttaan, mutta mikäs sen parempaa. Juuri tällaista paikkaa olin etsinyt, enkä enää osannut epäillä ettemmekö viihtyisi Niilamossa.

Päivä oli vielä niin varhaisessa vaiheessa, ettemme juuri törmänneet muihin. Tinja ja Markus kutsuivat meidät vielä ennen lähtöämme aamukahveille, ja otimme kutsun hyvin mielissämme vastaan. Sisällä kahvia hörppiessämme tupaan asteli unenpöpperöinen nuori neiti, joka makeasti haukotellen esitteli itsensä Sohviksi ja kysyi että keitäs me nyt sitten ollaan. Hymyillen vastasin minun olevan Melina, ja tämän vieressä istuvan kaksilahkeisen mieheni Lauri. Sofin ilme kirkastui, ja hän kysyi toimmeko mukanamme uuden hevosen. Sitten tytölle tulikin jo kiire tarkistamaan uusin tulokas ja jakamaan Aapolle aamurapsutuksia. Juttelimme vielä hetken niitä näitä, ja kerroin Tinkulle tulevani huomenna uudestaan. Ajattelin että Aadan on parempi tutustua rauhassa kavereihin ja uusiin tiloihin ilman sen kummempia ohjelmanumeroita, joten jospa sitten huomenna suuntaisimme nokan kohti maastoja. Tinja nyökkäsi hyväksyen, ja sanoi soittavansa jos jotain odottamatonta nyt tapahtuisi. Kiitimme kahvis ta, ja kävimme vielä vilkaisemassa hyvinkin tuttavallisesti keskenään tarhailevia tammoja. Pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan puolenpäivän aikoihin, enkä voinut muuta kuin hymyillä helpottuneena kurvatessamme Laurin kanssa kohti kotia: "Nyt olen varma, että tulemme viihtymään täällä".


08.03.2012 Harjoituskoulukilpailuissa Villahaan tallilla
Kaikille avoimissa harjoitusestekilpailuissa Villahaan tallilla. Luokka helppo B, voitto 1/7! Tehtävänanto: "Surraa kärpäsenä katossa ja raportoi tallin marttakerhon aamujorinoista".

"Mikset sä Aada syö mitään? Ethän sä jaksa juosta tuolla radallakaan tai näyttää sun uusia mooveja jos et syö tarpeeks!" Tallin äitihahmona tunnettu tamma kysyi huolissaan tarkkaillessaan vierustoverinsa nenän nyrpistelyä ja huokailua. "No ku mun oma ihminen sano että oon lihava kun se kiristi mun satulavyötä! Mitä jos kaikki muutki ajattelee silleen? En mä haluu olla mikään läski, mitä kaikki muutki oikeen ajattelis jos.." Aada vuodatti tuskastuneena ongelmaansa. Tässä kohtaa tallin äitihahmo veti otsansa kurttuun ja otti käyttöön huolestuneimman äänensävynsä: "Kuulehan Aada, niinhän ne ihmiset sanoo aina kaikille. Niiden mielestä se on kai jotenkin hauskaa. Ei se sun ihminen varmasti tarkoittanut mitään pahaa, sillä oli vaan huono päivä. Ja sitä paitsi sähän olet Suomenhevonen! Suomenhevonen on kantanut urheana maamme miehiä jo sodan aikana, ja eihän siinä hommassa mitkään rimppakintut puikulat pärjää! Ja ihan näin meidän kesken, kuulin noiden komeiden oripoikien juttelevan tuolla tallin nurkalla miten ne tykkäävät siitä kun tammalla on vähän jotain mistä puristaa!" "Oih, niinkö ne tosiaan sano?" Aada kysyi suupielet täynnä heinää nostaessaan päätään jostain mahtavasta heinäkasan uumenista. Niin he naiselliset murheet vaan unohtuvat hyvän ystävän tukiessa.

11.12.2011 Harjoitusestekilpailuissa Villahaan tallilla
Kaikille avoimet harjoitusestekilpailut Villahaan tallilla.
1) Luokka 50cm, sija 13/20. Tehtävänanto: Kuvittele, että hyppysuorituksenne olisi eläin. Kuvaile eläintä kuuden sanan lauseella. Suoritus: "Suoritus oli pörröinen, sulokas, touhukas, elastinen".
2) Lumiukkomestaruus, sija 5/19. Tehtävänanto: Tehtävänäsi on kirjoittaa kahdeksan sanan lause lopputuloksesta (kaikkien sanojen täytyy alkaa samalla kirjaimella). Suoritus: "Lumihiutaleiden leijaillessa lempeämielinen lummiukko leuhki liioitellusti lappalaisella lookillaan".

11.11.2011 Aada muutti Runorannan tallille Melina Ekholmin omistukseen.

Sukutaulu

i Amadeus
ii Ässä-Jokeri
iii Kunkku
iie Ässä-Tyttö
ie Adeliia
iei Pauhu
iee Suukon Amalia
e Mette-Maarit
ei Leonidas
eii Leonartti
eie Nimma
ee Nella
ei Peltosalon Kruuna
eee Heilastiina


i. Amadeus on upea musta paksuharjainen ori, jolta löytyy lennokas liike ja korkeutta juuri ja juuri hevoskokoisen verran 150cm. Amadeus syntyi toivottuna yksityisomistajan kasvattina ja asuikin 6 ensimmäistä elinvuottaan yksityisomistajansa luona rauhallisessa ratsukoulutuksessa. Amadeus aloitti kilpailu-uransa 7-vuotiaana kouluratsastuksen parissa siirryttyään uudelle omistajalle. Orilla kilpailtiin tasaiseen tahtiin vuosia, minkä aikana se myös astui tammoja ja sai jälkeläisiä 7 varsan verran. Amadeus ruunattiin 14-vuotiaana, minkä jälkeen siitä tuli kouluratsastuspainotteisen ratsastuskoulun vankka ja täsmällinen opetusratsu, joka opasti määrätietoisesti mutta hellästi uudet kilparatsastajanalut kouluratsastuksen maailmaan. Amadeus on ollut ruunauksen myötä todella kärsivällinen, vaikkei se hankala orivuosinakaan ollut. Nykyään Amadeus asuu pienessä suomenhevospihatossa yksityisomistuksessa ja on jo kevyemmällä käytöllä vanhuuden vuoksi.

ii. Ässä-Jokeri oli juoksijatyyppinen, sporttinen ori, joka syntyi ratsuna ja työhevosena toimineista vanhemmista yllätyksellisesti selvästi ravurin elkeet takataskussa. Ori todettiin jo nuorena hyvin energiseksi ja pitkäjalkaisen, vauhdikkaan olemuksen ansiosta sillä kokeiltiin ajamista nuorena hyvin tuloksin. Ruunikolla 159cm korkealla orilla haluttiin menestyä raveissa, mutta kohtalo tuli peliin orin loukkaantuessa kotitreenissä pahasti. "Joken" elämä muuttui kerta heitolla kasvattajan kummitytön Elinan ostaessa hevosen tavoitteena koulia siitä ratsu. Helppoa se ei ollut, sillä hevosella oli orin elkeiden lisäksi hurjasti vauhtia ja hieman hidas tapa oppia uutta. Vuosien työn ja kuntoutuksen jälkeen Ässä-Jokeri taipui kouluradoilla helppoihin luokkiin ja siitä tuli Elinan sanojen mukaan hänen "Elämän Hevonen". Adalean isä Amadeus pistettiin alulle tilanteessa, jossa Elina halusi uuden projektin "Joken" jo vanhetessa hurjaa vauhtia. Amadeus on Elinan ensimmäinen oma kasvatti ja sen kouluttamiseen liittyvistä taidoista lienee syytä kiittää Ässä-Jokeria, joka kehitti Elinan koulutustaitoja vuosikausia.

ie. Adeliia on varmasti tuttu jokaiselle Varpujoen kunnan nykyiselle tai entiselle asukkaalle. Rautias 155cm korkea, Tammaksi nimitetty suomenhevonen oli kylän suuri julkimo, jolla omistajaperheen tyttäret Susanna ja Satu kävivät kyläkaupalla mutkin ja joka osallistui jokaiseen kylän tapahtumaan talutusratsuna. Joulun alla tytöt järjestivät bisneksenä myös rekiajelua, joka ei sekään tälle monipuoliselle, lupsakalle hevoselle tuottanut ongelmia. Tyttöjen ja hevosen kasvaessa tytöt pääsivät valmentautumaan kyläläisten keräämän valmennusapurahan voimin viereisen kunnan ratsastuskeskukseen hevosen kanssa ja menestyivät sen myötä kumpainenkin Tamman kanssa paikallisissa ja hieman isommissakin kouluratsastuskilpailuissa. Sanomattakin on selvää, että kyllä siellä aina oli kyläläisiä Tammaa fanittamassa ja kannustamassa. Tamma vietti koko elämänsä Susannan ja Satun omistuksessa poislukien ne kaksi kesää, jolloin se vanhemmalla iällä vietti varsalomaa Ässä-Jokerin omistajan Erikan tallilla siitostammana.

e. Mette-Maarit sai nimensä kasvattajasiskostensa Mette ja Maarit Porolan vuoksi, kun muuta sopivaa nimeä ei saatu sovussa keksittyä. Adalea on perinyt selkeästi muhken muotonsa ja tulipunaisen värin punarautiaalta 156cm korkealta emältään. Porolan siskokset ratsukouluttivat tamman nuorena, minkä jälkeen he myivät sen omasta mielestään parempiin käsiin ratsutettavaksi ja treenattavaksi pääkaupunkiseudulle. Lempinimeä "Muksu" totteleva tamma osoitti jo nuorena selkeästi potentiaalia esteille, joten siitä koulittiin jopa 120cm radoille soveltuva ratsu. Tammasta olisi ollut varmasti hyvin tavoitteelliseen käyttöön ja näyttöön, mutta ura karahti kiville onnettomuuden jälkeisen kroonisen jalkavian vuoksi, mikä teki Muksusta siitostamman vain 10 vuoden iässä. Muksu siis palautui Porolan siskoksille siitoskäyttöön, mikä tosin ei oikein meinannut alkuun luonnistua tamman ollessa hermorauniona tekemättömyydestä ja tylsistä verkkaisista päivistä. Reippaalla ja rohkealla, aktiivisella luonteella varustettu tamma saatiin kuitenkin kolmena kesänä menestyksekkäästi synnyttämään maailmaan kolme ihanaa jälkeläistä, jotka kaikki kantavat tamman punarautiasta väriä.

Jälkeläiset

s. 17.06.2009 t. Heijan Hilppa (i. Heijaus)
s. 10.01.2012 t. Kuohuvan Veoletta (i. Jantteri) KRJ-I ERJ-I
s. 24.05.2015 o. Riinalan Riemu (i. Raisu)
s. 01.05.2017 o. Riinalan Aave (i. Pinellan Touko)


VIRTUAALIHEVONEN / HEVOSEN KUVAT © AK (VAPAASTI KOPIOITAVAA)