Esittelykierros

Villa Talvia sijaitsee Pohjois-Karjalassa, tarkemmin kuvitteellisen Riikajärven kylän laitamilla satumaisissa vaaramaisemissa. Riikajärven monipuoliset palvelut ovat vain lyhyen ajomatkan päässä tallista. Itse tila sijaitsee pikkuruisen lammen kupeessa ja Riikajärven rannallekin meiltä on vain parin kilometrin matka. Omistamme pienen kaistaleen rantaviivaa, jossa meillä on oma laavu, rantasauna ja mitä parhain hevosten uittopaikka. Myös lammessa voi itse uida, mutta hevosten kannalta järven pohja on parempi.

Talvian tilan länsilaidalla sijaitsee oman perheeni kotitalo. Kuten kaikki Talviassa, myös kotimme on rakennettu itse alusta loppuun viime vuosien aikana. Talo on melko suuri, kaksikerroksinen hirsitalo ja se sisältää ison ja monipuolisen keittiön ruokailutiloineen, muutaman makuuhuoneen, pienen ja tunnelmallisen takkahuoneen sekä ison oleskeluhuoneen, josta niin ikään löytyy myös tulisija, isännän mieletön konjakkikokoelma ja hyllytolkulla vanhoja kirjoja. Oleskeluhuoneen pehmeisiin sohviin on mukava upota tutkiskelemaan kirjaston antimia teekupposen kanssa ja takan eteen suurelle karhuntaljalle hyvä torkahtaa koirat kainalossa.

Katso tilan pohjapiirrokset ja maastokartat Selaa valokuva-albumia Arkisto

Tallirakennus itsessään on uudenkarhea, vasta 2015 valmistunut ajaton, maalaishenkinen valkea kivitalli. Tallissa on suuret, nelimetriset karsinat kymmenelle hevoselle ja lisäksi rakennuksesta löytyy pesu- ja hoitokarsinat, siisti ja järjestelmällinen satulahuone erillisine pyykki- ja kuivatustiloineen sekä rehuvarasto. Satulahuoneessa sijaitsee hevosenomistajien henkilökohtaiset kaapit, jotka ovat sen verran reiluja että niihin mahtuu varmasti pahemmankin luokan tavaranhamstraajan omaisuus. Heiniä säilytetään tallin ylisillä ja ulkona on kaksi tukevaa hoitopuomia. Kaikki karsinat ovat yksityishevosten käytössä, sillä omat vuonohevosemme asuvat ulkona vuoden ympäri. Talliin tulee lämmin vesi ja karsinoissa on automaattijuomakupit. Myös kanojen oma soppi on sijoitettu talliin, mutta niihin saattaa toki törmätä pihamaallakin.

Aivan tallin vieressä on mukava ja tunnelmallinen, erillinen taukotuvaksi kutsuttu hirsimökki, jossa kirjoitella kuulumisia tallipäiväkirjaan, valmistaa itselleen nopea lounas tai vain uppoutua keskusteluun tallitovereiden kanssa. Tuvan puolella on kiva viettää talliväen yhteisiä iltamia tai hyvin sujuneiden kisojen jatkoja. Tuvan yläkerrassa on majoittumismahdollisuus isommallekin seurueelle ja pukuhuoneet, suihku sekä sauna ovat tallilaisten vapaasti käytettävissä. Asiakas-WC löytyy myös taukotuvasta, mökin perällä vasemmalla.

Pihapiirissä on pölyämätön ja joustava, hyvin valaistu 60x100m ulkokenttä, joka on suunniteltu erityisen huolellisesti, sillä meillä ei ole ainakaan toistaiseksi maneesia. Kenttä on alta kasteltava ja se pysyy myös sulana talven kylmimpinäkin kausina, joten meillä ei tarvitse huolehtia kokkareiseksi jäätyneestä kentästä ja olemattomista treenimahdollisuuksista pitkästä talvesta huolimatta. Maneesia meille tuskin koskaan tuleekaan, mutta joku pieni ajatus kytee takaraivossa, että kentän ylle voisi rakentaa katteen. Ihan kuin ulkomailla! Ehkä joskus.

Lisäksi tilalla on kaksi suurta talvipihattoa isollekin hevoslaumalle ja niiden kaverina muutamia pienempiä ori- ja yksilötarhoja. Pienemmät tarhat ovat nekin reiluja ja ne saa tarvittaessa vielä jaettua kahteen osaan. Laajat laitumet ovat tallialueen välittömässä läheisyydessä, joten laidunkaudellakaan hevosia ei tarvitse kaukaa hakea. Koska hevosemme asuvat ulkona kellon ympäri, vuodenajasta ja säästä riippumatta, tarhoihin ja pihattoihin on panostettu huolella. Hiekkapohjien alla on salaojat ja suodatinkankaat, joten pohja ei muutu mutavelliksi pitkienkään sateiden jälkeen. Isoissa tarhoissa on lääniä myös metsän puolella joten hevoset saavat käyskennellä monipuolisemmassa maastossa.

Monipuolisia, upeita maastoja Riikajärvellä on silmänkantamattomiin ja useamman päivänkin vaelluksille on mahdollisuus kaveriporukalla lähteä. Selkeästi merkittyjä reittejä on useita, mutta uskaliaimmat voivat myös poiketa reiteiltä etsimään ihan uudenlaisia seikkailuja. Hevoset toivottavasti löytävät kotiin, sitten kun jotkut eksyvät... Taukotuvasta löytyy koko Riikajärven alueen kartta, josta voi myös tutkia maastoreittejä etukäteen ja toki tallin väki lähtee mielellään näyttämään erilaisia polkuja uusille tulokkaille.

Päivärytmi & ruokinta

Aamu alkaa perinteisesti klo 7:00 hevosten aamuruokinnalla. Klo 8:00 mennessä tallissa asuvat yksityishevoset on tarkastettu kolhujen varalta, tarvittaessa loimitettu ja viety pihalle. Talviassa on kokopäivätarhaus klo 8:00-20:00 lukuunottamatta ympärivuotisesti ulkona asuvia hevosia ja tällä välillä hoidetaan kaikki tilan arkiaskareet: siivotaan talli, tarhat muutaman kerran viikossa, huolletaan kentän pohja tarvittaessa, fiksataan ja paikataan sekä liikutetaan hevosia ja touhutaan mukavia yhdessä ja erikseen.

Meillä on tarhoissa vapaa heinä, mutta suurempaa lihomisvaaraa ei kuitenkaan pitäisi olla, sillä tarhoissa on heinähäkit joista hevoset näpertävät heinän erillisen slowfeeding-verkon läpi. Ennen pitkää hevonen myös oppii itse säännöstelemään heinää, kun ymmärtää että sitä on jatkuvasti tarjolla niin itselle kuin kavereillekin. Väkirehut hevoset saavat perinteisesti kahdesti päivässä.

Päivä alkaa olla työntekijöiden osalta päättymäisillään, kun tallissa asuvat hevoset otetaan sisälle noin klo 20:00. Iltapöperöiden tulisi olla jaettuna klo 21:00 mennessä. Minuutintarkkoja aukioloaikoja tallilla ei kuitenkaan ole ja viimeinen lähtijä sulkee aina ovet. Jos joku kiireinen uraihminen pääsee tallille vasta puolenyön aikaan, se on ihan ok!

Eläinystävät

	Peto Petokin on sellainen yksilö, joka päätyi meille ikään kuin puolivahingossa. Tuttavani osti sen tavallaan hetken mielijohteesta ja kas kummaa, yllättyi nuoren koirasuden aktiivisuudesta. Kaverin kämppä koki kovia muutaman ensimmäisen viikon aikana ja noh, Peto päätyi meille. Nyt parivuotias susihukka on nimestään huolimattaan itse Herran enkeli ja arki sujuu sen kanssa erinomaisesti täällä, missä se voi kulkea ulkona mukana koko päivän osallistuen tilan askareisiin. Vieraita se saattaa joskus moikata vähän innokkaasti, mutta ei tee pahaa ja se tulee hyvin toimeen myös muiden koirien kanssa, joten oman lemmikin voi halutessaan ottaa tallille mukaan.
	Peeveli & Peijakas Tiesin jo silloin kun vielä asuin pääkaupunkiseudulla, että haluaisin joskus poroja. Pikkulikkana saatoin tuntitolkulla seurata mökkinaapurimme porojen puuhasteluja. Riikajärvelle muuttaessani löysinkin pian pari oikein sopivaa yksilöä, jotka olivat jo tottuneet käsittelyyn. Meille muuttaessaan vaadin sai nimekseen Peeveli ja hirvaksesta tuli Peijakas. Porot ovat muutoin aika saman värisiä, mutta Peevelin erottaa valkoisesta laukista. Luonteeltaan ne ovat yllättävän ihmisläheisiä ja vetävät rekeäkin mielellään. Pariskunta asuu tammojen kanssa ykköspihatossa. Keväällä 2016 meille syntyi myös vasa, joka sai nimekseen Pentele, mutta se myytiin toisaalle.
	Siivekkäät Surkeiden sattumusten kautta päädyin hankkimaan tuttavaltani pienenpienen kanaparven. Minut saatiin vakuutettua siitä, että on ne omat munat vaan maan parhaita ja että jokaisesta tallista tulisi löytyä muutama kana. Kanojen oma soppi orsineen ja pahnoineen sijaitsee satulahuoneen vieressä, mutta usein siivekkäät viipottavat vapaana tallinkäytävillä tai missä milloinkin pitkin pihamaata. Rodultaan ne ovat suomalaisia maatiaisia. Kukko tottelee mahtipontisesti nimeä Ahtisaari (koska noh, näyttäähän se nyt ihan Ahtisaarelta) ja neljä kanaa tunnetaan tuttavallisesti nimillä Pannari, Pipari, Vohveli ja Torttu.

Henkilökunta

	Aino Kiiskinen Syntyjään kaupunkilainen, sydämeltään metsäläinen. Synnyin ja kasvoin Helsingissä, mutta kaipasin jo pienestä pitäen maaseudulle. Kesäisiltä mökkireissuilta mummolaan säilyivät kaikki parhaat lapsuusmuistot ja monta albumillista vanhoja valokuvia. Aikoinaan hevospuolen opinahjossa erikoistuin nuorten hevosten koulutukseen ja myöhemmin kouluttauduin vielä hevoshierojaksi. En koskaan kuitenkaan jaksanut innostua eleganteista kiiltokuvahevosista, vaan vuonohevoset veivät mennessään saman tien kun pääsin aikuisiällä ensimmäisen kerran sellaisen selkään istahtamaan. Luonteeltani olen vähän sellainen hönö, mutta ei kannata antaa sen hämätä!
	Jarle Storstrand Jarle tarttui vuosia sitten ihan sattumalta mukaan Norjan oripäiviltä. Hevosia sinne lähdettiin katsomaan, mutta näin kävi. Ilman Jarlen panostusta myöhemmässä elämässä Villa Talvian rakentaminen olisi tuskin koskaan ollut mahdollista. Mies puhuu tätä nykyä ihan sujuvaa suomea, toki hieman murtaen, mutta keskustelu luonnistuu myös englanniksi ja toki norjaksi, jos joku sitäkin sattuu puhumaan. Toisinaan viikonloppuiltaisin saattaa sujua myös se kuuluisa muinaisnorja. Jarle kirjoittaa työkseen ja auttaa aina mahdollisuuksien mukaan hevosten kanssa. Huumorintajuinen, kaikkien kanssa toimeentuleva kaveri.
	Raimo Aapalahti Raimo on meidän vakituinen kouluvalmentajamme. Tällä alueella haluttu ja kiireinen, mutta meillä on ollut onnea, kun saamme hänet Talviaan tarvittaessa useammankin kerran viikossa. Joku näissä hallakoissa karvapalloissa kai vetoaa Raimoonkin! Valmentajana hän on tiukka, mutta kuitenkin ystävällinen ja huumoriakin löytyy. Tuloksia kuitenkin täytyy näkyä, mutta Raimon valmennuksessa olisikin mahdoton olla kehittymättä. Mies kunnostautuu kouluratsastuksen lisäksi myös valjakkopuolella, ja omistaakin itse tosi hienon kansainvälisillä kilpakentillä menestyneen puoliveriparivaljakon. Toisinaan Raimo ajaa myös joitakin Talvian vuonohevosia.
	Julia Harjus Julia on superinnokas 19-vuotias vuonohevosfani, jonka voi bongata tallilta oikeastaan aina. Välillä vitsailemmekin, että hänen pitäisi muuttaa taukotupaan asumaan! Julia tekee tilalla oikeastaan kaikkea: siivoaa tallia, putsaa, pesee ja kunnostaa varusteita, nikkaroi omatoimisesti jos on jotain korjattavaa, ruokkii poneja, hoitaa poneja, ratsastaa poneja, valmentautuu ja kilpailee poneilla... Lista on loputon. Korvaamaton apu ihan kaikessa, mitä vaan voi keksiä. Tytsy on luonnonlahjakkuus hevosten kanssa, ja kaiken lisäksi pirteä ja mukava. Mitään koulutusta hänellä ei alalle ole, mutta olemme puhuneet oppisopimusmahdollisuudesta Talviassa.