Päiväkirja

10.11.2017 Kultaponin kuulumisia

Piippu on kotiutunut Talviaan ja Suomen vaihteleviin sääolosuhteisiin loistavasti. Tamma kipusi hetkessä koko pihattolaumani pomoksi ja se on osoittautunut aika kipakaksi muita hevosia kohtaan, mutta vain jos toiset provosoivat sitä kovasti. Lauman kuningatar lähimpine hovineitoineen syö aina ensimmäisenä ja päästää vasta myöhemmin muun lauman apajille. Lunta meillä on tullut jo useammin kuin kerran, mutta vähän masentava tämä ilmasto on noin yleisesti ollut. Saisi jo tulla pysyvät lumet niin päästäisiin tästä jatkuvasta synkkyydestä!

Myös kisarintamalla Piipulla on sujunut oikein mukavasti. Se on haalinut jo lukuisia voittoja ja sijoituksia niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessakin, napannut muutaman ansaitun BIS-sijan näyttelyissä, saavuttanut (täysin yllätyksellisen) I-palkinnon nuorten kouluhevosten laatuarvostelussa ja sen lisäksi se vielä kantakirjattiinkin ihan heittämällä I-palkinnolla, helpolla sellaisella! Tässä on käsissä kyllä ihan huikea tamma.

Tulevana talvena keskitymme todennäköisesti enemmän mukavaan yhdessäoloon ja treenaamiseen kiertäen siinä sivussa muutamat hallikisat, mutta jatketaan aktiivisempaa kisaponin elämää sitten taas kevään tullen. Tällä hetkellä Piipun päiväjärjestys koostuu aika tasaisesti koulu- ja estetreeneistä, mutta myös maastossa pyritään käymään 2-3 kertaa viikossa jossa pysyy niin ponin kuin omistajankin kuuppa virkeänä. Näyttelyissä olisi kiva kyllä talvellakin pyörähtää, jos sopivia sattuu tulemaan vastaan. Vaikka kyllähän sen näkee, että tässä on muotovalioponi käsissä ilman tuomarin mielipidettäkin.. ;) Mahtaisikohan tämä neiti tehdä yhtä nättejä varsoja..? Ehkä mietitään niitä myöhemmin, kun on aktiivisin ura pulkassa.

28.07.2017 Poni on saapunut kotiin

Olin varhain aamulla nauttimassa brunssia ruokailuhuoneessa pelkkä aamutakki päälläni, kun huomasin ikkunasta, että pihaani kurvasi teräksenharmaa hevostraileri. Ei mikä tahansa kosla, vaan kauan odotettu, aivan erityistä ponia kuljettava traileri. Hylkäsin aamiaiseni, suorastaan syöksyin eteiseen, kiskoin vauhdilla vaaleanpunaiset Ainot jalkaani ja siitä terassin kautta pihalle. Viuhahdin juuri autosta nousseen kuskin ohitse suoraan ensimmäiselle ikkunalle, josta kuikuilin sisälle traileriin etsien aarrettani. Ja siellähän se oli, turpa heinissä kuin ei mitään.

Hihkuessani kuin 8-vuotias pikkulikka ensimmäisellä ratsastustunnillaan, kuski ojensi minulle kärsimättömästi papereita, joihin suttasin allekirjoitukseni niitä sen enempää vilkaisematta. Yhdessä avasimme trailerin ja kuskin perässä asteli pihalle sulavalinjainen ja lihaksikas, auringon kanssa kilpaa kimaltava kultainen tamma. En voinut olla peittämättä ihastustani (kuskin pyöritellessä silmiään), se oli vähintäänkin yhtä hieno kuin puoli vuotta sitten kirmaillessaan Dorsetin vehmaisilla niityillä.

Kuski ojensi riimunvarren minulle, sanottiin heipat ja auton lähtiessä pihasta talutin tamman vielä toistaiseksi tyhjillään olevaan talliini. Poni oli äärimmäisen rauhallinen ja heti talliin saavuttuamme se alkoi aavituksen uteliaana nuuskimaan paikkoja. Talutin sen paraatipaikalle vitoskarsinaan, josta oli hyvä näkyvyys ympäri tallin. Pennhurst Tropical Treasure eli Piippu oli ensimmäinen brittiläinen kilpaponihairahdukseni. Ihan älyttömän hieno. Hieno hieno, suloinen hieno, uljas.

Vain vaivoin pystyin jättämään tamman kotiutumaan talliin kanat ja heinät seuranaan, kun muistin oman sisällä odottavan aamiaiseni. Myöhemmin päivällä kävin päästämässä ponin tutustumaan pihatossa asustaviin vuonistammoihini, kunhan ensin olin saanut oman vatsani täyteen. Niiden tutustumisleikkejä seuraillessa loppupäivä sujuikin hujauksessa.