Koistilan Vinka KTK-III, KRJ-I

Suomenhevostamma, väriltään musta, säkäkorkeus 157cm
Syntynyt 12.10.2013     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH13-018-1380
Kasvattanut Koistila ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Vinka oli hieman tapaus kun se saapui Seljasaareen. Tavoista ei ollut tietoakaan ja tammamaiset hormoonit jylläsivät kuin viimeistä päivää. Nimi sopi tälle hevoselle kuin turpa päähän - vingahtaa täytyi joka tilanteessa ja muutenkin käytös oli sanalla sanoen ehkä hieman arvaamatonta. Silti kun Vinkaa katsoi, sen upea musta väri ja hyvä ryhti tekivät vaikutuksen ja saivat uskomaan parempaan huomiseen. Kyllähän me sen kanssa taisteltiin... Ja pitkään.

Tamma on edelleen tamma isolla teellä. Tällä hetkellä se on lähinnä osa sen viehätystä, ei enää jokapäivänen pahe. Siinä missä ennen et voinut harjata Vinkaa kuin päästä ilman että sait ilmapotkuja ja vingahtelua, kuka tahansa voi sukia sitä - mahan alusen kohdalla pysyisin silti edelleen varuillaan ja tiukkana. Jos Vinkan kanssa antaa pelolle vallan, se todellakin tulee niskan päälle. Tiukka ei ja nopea toimenpide loppuun. Varustaminen, tai lähinnä satulointi oli ennen muinoin yhtä tuskaa satulavyön osalta. Kiinnihän sitä ei oikeastaan saanut kuin vasta selässä ja silloinkin alla tuntui mylvivän pätkä dynamiittia. Eihän Vinka siitä vieläkään tykkää, mutta on oppinut sietämään tilannetta ja pullistelukin on jäänyt. Vinkaa hoitaessa nopeus ja määrätietoisuus on kaiken a ja o. Ei voi jäädä haaveilemaan tai miettimään, että miltähän tämä hevosesta tuntuu. Koska jos Vinkalta kysytään niin se ei tykkää mistään.

Ratsuna Vinka on aina ollut tehopakkaus. Virtaa ei ole puuttunut ja jarru on ollut pitkään hukassa. Kun tamma pääsi laukan makuun, sitä ei niin vain enää tehtykkään siistejä laukkasiirtymisiä. Olemme silti valmentautuneet ahkerasti ja luoneet luottamussiteen, jonka ansiosta Vinkasta on kuoriutunut todellakin mainio kouluratsu. Energiaa sillä on edelleen, mikä on tänäpäivänä vain hyvä asia. Voit keskittyä omaan ratsastukseesi sen sijaan että tarvitsisi potkia hevosta eteenpäin. Vinka on silti varsin tarkka kuka selässä istuu. Tai lähinnä siitä, kuinka siellä istuu. Mikäli luottoa ratsastajaan ei ole, Vinka saattaa edelleen vielä sata-nolla. Tuttu, määrätietoinen ratsastaja saa sirosta tammasta paljon irti ja esiin koulukenttien kuningattaren.


KTK-III
i: Karmava
sh km 150cm
ii: Karman Petturi sh rnkm 155cm iii: Karman Laki sh rtkm 154cm
iie: Pettäjän Tytär sph tprt 143cm
ie: Reen Kaisla sh vrt 150cm iei: Kipeä Totuus sph rt 145cm
iee: Reen Iisu sh prn 151cm
KTK-II
e: Virili
sh m 152cm
ei: Vilperi sh prt 155cm eii: Villiri sh trt 158cm
eie: Sesonki sh m 152cm
ee: Viriti sph vrt 146cm eei: Kimperi sph m 147cm
eee: Maritari sh prt 149cm

Jälkeläiset

01. sh-t Seljasaaren Vilunki syntynyt 12.01.2014 oriista Wuorelan Vänrikki Saavutukset: VSN Champion, KTK-II
02. sh-o Seljasaaren Hämyhei syntynyt 24.04.2014 oriista Seljasaaren Härmä Saavutukset: KTK-II
03. sh-o Seljasaaren Kauhu, syntynyt 14.01.2016 oriista Maanan Kauhukakara

KRJ-Cupit:
31.12.2013 - KK Ginger - Helppo A - 18/514
31.12.2013 - KK Ginger - Vaativa B - - 11/407
31.10.2015 - Fiktio - Helppo C - 10/194

Näyttelyt:
15.01.2014 VSR Rotunäyttely, III-palkinto

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1076.50
Tahti ja irtonaisuus 1339.99
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2416.49 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 07.11.2015

"Ihana musta suomenhevostamma käveli uralla, kun saavuin paikalle kahvikuppini kanssa. Ratsukon kanssa oli tarkoituksena hieman tuuppailla, sillä se oli kuulemma viime aikoina ollut hieman vaisu, eikä takapäätä oltu saatu kunnolla käyttöön. Tamma kuitenkin liikkui ihan hyvin eteen, kun olin asetellut itseni seisomaan kentän keskelle, joten siitä oli hyvä lähteä rakentamaan. Aloiteltiin valmennus ihan tavallisilla temponlisäyksillä käynnissä, jotta saatiin tamma liikkumaan hieman paremmin ja isommin eteen. Se tuotti tulosta, ja kun tamma saatiin liikkeelle, oli aika ottaa takapäätä aktivoivaksi peruutuksia ja pysähdyksiä, joista oikein huomasi, kun ne takajalat menivät enemmän rungon alle. Eihän me vielä oltu lähelläkään sitä tilannetta, mikä oli tavoitteena, mutta sinne suuntaan koko ajan menossa oltiin. Tehtiin myös käynnissä paljon voltteja, joissa ristiastunta takaosalta parani miltei koko ajan, ja pikkuhiljaa se tamma rupesi nostamaan ylälinjaakin ylemmäs, ja ryhti muuttui paremmaksi. Tehtiin myös hieman avotaivutuksia niin uralla, kuin pituushalkaisijallakin, ja kyllä me muutamaan otteeseen taivuteltiin avossa myös pääty-ympyröillä, joka sujui yllättävän hyvin ottaen huomioon, että eihän sitä avoa kovin usein ympyröillä mennä. Jatkettiin vielä hetken aikaa, jonka jälkeen olikin aika ottaa sitten hieman sulkuja tasapainottamaan harjoittelua. Sulut onnistuivat hyvin suoralla uralla, mutta ympyrällä asettaminen sulkuun olikin sitten hieman haastavampi juttu, mutta silti saatiin ihan hyvä suoritus tarpeeksi monen toiston jälkeen, olin ylpeä mustasta tammasta." Valmennuksen kirjoitti Annika N.

Kouluvalmennus 08.11.2015

"Seuraavanakin päivänä minun oli tarkoitus valmentaa edellispäivän ihanaa symppistammaa, Vinkaa, jonka kanssa päästäisiin tänään tekemään hieman enemmän ravi- ja laukkajuttuja. Ratsukko olikin jo kävelemässä kentällä, kun saavuin paikalle kahvikupposeni kanssa, sillä oltiin valittu ajankohdaksi kello yhdeksän aamulla, ja olin lievästi sanottuna koomassa. Valmennus oli kuitenkin pidettävä, ja näinpä ryhdistäydyin ja laitoin ratsukon saman tien kunnolla hommiin. Mikäpä siinä oli itsellä katsellessa hikoilua vierestä, vai mitä? Ensimmäiseksi tehtiin hieman lisäyksiä, ja askeleenpidennyksiä, ja nämä piti saada erottumaan toisistaa, joka tuottikin ratsukolle hieman hankaluuksia, mutta kyllähän sekin sitten loppujen lopuksi onnistui ihan kohtuullisesti. Seuraavana tehtävänä meillä oli avot ja sulut sekä suoralla uralla, että pääty-ympyrällä, joista ensimmäinen sujui Vinkalta ihan suhteellisen ongelmattomasti, mutta sitten kun mentiin ympyrälle vääntämään, niin meinasihan siinä tulla äitiä ikävä, kun ei meinannut sujua, ei sitten millään. Näinpä jouduttiinkin perehtymään kyseiseen tehtävään oikein kunnolla, ja kun saatiin yksi askel, saatiin seuraavalla kerralla kaksi, ja aina vaan paremmaksi muuttui - avot. Sitten ruvettiinkin tekemään niitä sulkuja ympyrällä, ja se tuottikin sitten oikeasti hankaluuksia, ja ei meinattu saada edes sitä yhtä askelta. Lopetetiin kuitenkin, kun viitisen askelta onnistui, ja saatiin ihan hyvä mieli. Loppuun tultiin vielä pituushalkaisijalla muutama hassu väistö, ja kun ne sujuivat ihan kiitettävästi, annoin teille luvan kävellä loppukäynnit itsenäisesti - valmennus oli sujunut suhteellisen hyvin pieniä ongelmakohtia lukuunottamatta." Valmennuksen kirjoitti Annika N.

Päiväkirjamerkintä 28.12.2015

Saa nähdä mitä uusivuosi tuo tullessaan. Vinka on aina ollut kovin herkkä koville äänille, esimerkiksi traktorit maastoreissulla ovat silkka mahdottomuus ohittaa rauhallisesti tai ilman, että käydään vähän ojan kautta. Onneksi Seljasaari on sen verran eristyksissä, että useimmiten olemme saaneet ihailla raketteja kauempaa tunturien takaa. Naapurustossa asuu kuitenkin muutama vanhempi pariskunta, joiden lapsenlapset ovat pari viime vuotta saaneet viettää uudenvuoden isovanhemmillaan. Ja lapset ja raketit... No, jos Vinkalta kysytään niin "en tykkää". Pahimpaan pommitukseen hevoset ovat tietty jo tallissa, mutta saa nähdä kuinka aikaisin kissanpieruja vingutetaan. Vinka hakee tuommoisina hetkinä turvaa ja tukea muista hevosista ja onneksi tallista löytyykin muutama varsinainen viilipytty.