Harharetken Viivi KTK-II

Suomenhevostamma, väriltään punaruunikko, säkäkorkeus 150cm
Syntynyt 09.05.2011     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH14-018-1074
Kasvattanut Harharetki ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Harharetken Viivi, tutummin pelkkä Viivi on erittäin sympaattinen ja lempeä pikkuinen tamma. Sen voisi antaa pienemmällekkin hoitajalle, kunhan muistaa toimia maltillisesti ja tasaisesti. Säyseä ja ystävällinen Viivi ei tahdo ikinä kenellekkään mitään pahaa, vaikka onkin joskus turhan jännittynyt.

Viivi pitää mahdollisimman rauhallisesta käsittelystä ja sitä kannattaakin hoitaa vain yksi ihminen kerrallaan. Tamma hermostuu erittäin helposti ylimääräisestä sähläyksestä ympärillään. Tutun ja turvallisen hoitajan kanssa Viivi tuntee olonsa turvalliseksi, eikä ongelmia ole. Rapsutteluista ja varsinkin pään harjauksesta se nauttii usein silmät puoliummessa alahuuli lerpallaan. Varusteissa ei ole mitään ihmeellistä. Tamma seisoo kiltisti paikoillaan koko satuloimisen ajan ja laskee päätään suitsia varten, kun niin pyytää.

Ratsastaessa Viivi on lähes samanlainen kuin muutenkin. Tamma on oikein mukava ratsastaa, kunhan selässä on päättäväinen ja varma ratsastaja, joka osaa ikäänkuin ilmoittaa epävarmalle hevoselle "kyllä sinä pystyt". Viivin kanssa tulee muistaa kevyt käsi ja lähellä oleva pohje. Herkkä tamma ottaa helposti itseensä paukuttavista pohkeista ja kovista ohjasotteista, eikä liikkumisesta tule mitään. Raippa ja kannukset normaalissa käytössä kannattaa siis unohtaa kokonaan, sillä hermostuneisuus kasvaa yleensä vielä lisää. Jos työskennellään samassa tilassa useamman ratsukon kanssa, täytyy Viivi saada keskittymään täysin kympillä ratsastajaansa ja suoritettaviin tehtäviin. Neitokainen stressaa siis myös ympärillä pyörivistä hevosista, varsinkin jos ne tulevat kovin lähelle. Tammalla on hyvä ja hallittu hyppytyyli, joten isommatkin esteet ylittyvät lähes ongelmitta. Kieltoja tarvitsee harvoin pelätä ja ne vähäisetkin johtuvat yleensä hajamielisestä ratsastajasta, joka on jäänyt vain matkustelemaan selkään.

Kilpailupaikoilla Viivi on usein alkuun hieman kireän ja levottoman oloinen, mutta rauhoittuu heti kun sille näyttää, ettei hermoiltavaa ole. Radalla tamma yrittää kaikkensa, kunhan ratsastaja muistaa ratsastaa kunnolla. © stamp


KTK-III, KRJ-I, SLA-I, YLA2
i: Lakean Torrakko
sh rn 160cm
VIR MVA Ch, KTK-III, KRJ-I, KRL-II, SLA-II, YLA2, AB
ii: Viehättävän Pöljä sh m 155cm
SLA-II, YLA2
iii: Hilavitkutin sph rt 146cm
KRJ-II, SLA-II, YLA2
iie: Pirun Morsian sh rt 154cm
Champion, KTK-III, KRJ-II, SV-I, YLA2
ie: Koistilan Lumiriia sh rn 161cm
VIR MVA Ch, KTK-II, ERL-II
iei: Riimanni sph prt 141cm
KTK-II, KRL-II
iee: Lumikeiju sh prn 165cm
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II, SLA-I, SV-I, YLA2
e: Säihkyvä HUI
sph rt 144cm
VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, YLA2
ei: Siljan Suveneeri sph rt 146cm
VIR MVA Ch, KTK-III, KRJ-II, SLA-I*, YLA2
eii: Samoilija sh prt 149cm
VIR MVA Ch, KTK-II, ERJ-II, SLA-II, YLA2
eie: Juromaan Viivi sph rt 145cm
VIR MVA Ch, YLA2
ee: MC Tähtikirkas sph rt 145cm
VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2
eei: Loistutuli sph vkk 147cm
VIR MVA Ch, YLA2, KRJ-II
eee: MC Tähtisumu sph rt 147cm

Jälkeläiset

01. sh-t Seljasaaren Vilske, syntynyt 02.02.2016 oriista Seljasaaren Uljas

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Viehättävän Pöljä on talli Viehättävän kasvatti ja suomenhevostalli Lakean omistama koulupainotteinen ori. Pöljä on väriltään musta ja säkäkorkeudeltaan 155cm. Rakenteesta se on palkittu virtuaalinen muotovalio champion arvonimellä ja kantakirjattu toisella palkinnolla. Nimestään huolimatta ei Viehättävän Pöljä mikään Pöljä ole. Pikemminkin hän on äärimmäisen ovela ja nokkela. Hän on yleisesti hyväntahtoine, eikä tahdo tahallaan ketään satuttaa. Orista tulee mieleen lasten piirretty hahmo Vili-Vilperi. Osaa olla sangen ärsyttävä ja hermoja raastava, mutta toisinaan sitten hyvin herttainen äidin kainaloon takertuva. Kouluratsastuksessa taidot yltävät Helppo A:n radoille, josta menestystä kerätty rutkasti. Myös esteradoilta löytyy jonkin verran sijoituksia

ie. Koistilan Lumiriia on Koistilan kasvatti ja virtuaalitalli Lakean omistama yleispainotteinen ratsu. Tamma on väriltään ruunikko ja säkäkorkeudeltaan 161cm. Se on varsana palkittu varsojen arviointitilaisuudessa ensimmäisellä palkinnolla ja kerännyt rutkasti näyttelyistä irtoSERTejä. Koistilan Lumiriia eli tuttavien kesken pelkkä Riia on melko kiltti suomenhevosneiti, mutta otukselta löytyy luonteestaan myös ripaus tammamaisuutta ja tomeruutta varsinkin muiden hevosten suhteen. Kouluratsastuksessa taidot yltävät Helppo A.n tasolle ja esteinä ylittyy metrin verran ratana.

ei. Siljan Suvereeni on hurmaava rautias suomenpienhevosori. Yleispainotteisena ori on kilpaillut lähinnä este- ja kouluradoilla, mutta myös kenttäratsastuksen ja valjakkkoajon parissa. Tämä monipuolinen ori onkin periyttänyt kykyjään jälkeläisilleen. Luonteeltaan ori ei ole fiksummasta päästä, mutta on oikein hellyyttävä tapaus.

ee. MC Tähtikirkas eli Krisse ihastutti minut heti ensi näkemällä olemuksellaan ja taidoillaan. Tamma on järkevä hevonen, jonka menestys kilparadoilla on ollut huimaa. Sijoituksia löytyy eniten kouluradoilta, mutta myös esteiltä ruusukkeita ja mitaleita on sadellut. Krisse onkin virtuaalinen muotovalio ja palkittu II-palkinnolla yleislaatuarvostelussa.

Sukuselvitys isoisovanhemmista

iii. Hilavitkutin on 146cm rautias ja pientyypin edustajan. Nimi ei ihan korvia hivele, mutta vanhan sanonnan mukaan; ei nimi miestä pahenna. Tämän orin on kasvattanut Marita Leppänen ja omisti Ram. Ori asusti virtuaalitalli viehättävässä. Tuttujen kesken "Pösse" oli koulupainotteinen ja koulutettu jopa Vaativa B:n tasolle. Kilpailuja kerkesi kiertämään pitkälle päälle toistasataa ja sijoituksia kertynyt myös mukava määrä. Ulkonäköäkin löytyi ja Pösse onkin palkittu näyttelyissä kahdesti irtoSERTI:llä. Sekä suomenhevosten laatuarvostelussa ja yleislaatuarvostelussa se on saanut palkinnoksi toiset palkinnot. Jälkeläisiä orille jäi seitsemän. Menehtyi seitsemäntoistavuotiaana.

iie. Pirun Morsian oli myös Marita Leppäsen (evm) kasvatti ja Ram:in omistuksessa Viehättävän tallilla. Tamma oli 154cm ja väriltään tummanruunikko. Koulupainotteinen, joka hallitsi jopa Vaativan A:n liikkeitä. Kilpailuja onkin tullut kierrettyä tämän kanssa huomattavasti ja sijoituksia karttunut, jonka seurauksena se on palkittu kouluratsastuslaatuarvostelussa toisella palkinnolla. Yleisesti Pirun Morsian on reipas ja miellyttämishaluinen suomenhevostamma. Suomenhevosten-, sekä yleislaatuarvostelussa palkittu toisella palkinnolla. Varsoi viisi jälkeläistä.

iei. Riimanni on Maria Honkasen kasvattama ja Koistilan omistama pientyypin edustaja. Tästä 141cm orista, olenkin aina halunnut itselleni jälkeläisen ja nyt vihdoin sen sain. Riimanni on väritykseltään punarautias. Päätä koristaa tähti. Vasemmassa takajalassa on puolisukka ja oikeassa takasessa matala vuohissukka. Ori on hyvä pientyypin edustaja ja onkin palkittu näyttelyistä virtuaalinen muotovalio champion arvonimellä ja kantakirjattu toisella palkinnolla. Omistajansa mukaan Riimanni on luonteeltaan melko perus suomenkansalainen. Yleisesti rauhallinen ja kiva luonteinen, mutta pientä pilkettä silmäkulmassakin löytyy. Pienestä koostaan huolimatta Riimanni on estepainotteinen ja ylittää jopa 110cm ratoja. Sijoituksia estekilpailuista on kahminut lähes viisikymmentä. Jälkeläisiä hänellä on Lumiriian lisäksi kolme.

iee. Lumikeiju on Katariina Korven kasvattama ja myöskin Koistilan omistama. Tamma on säkäkorkeudeltaan 165cm ja väriltään ruunikko. Lumikeju on periyttänyt vahvasti jälkeläiselleen Lumiriialle värin ja ulkonäön. Äiti ja tytär, ovat kuin kaksi marjaa. Yleisesti se on perusluonteeltaan rauhallinen, tasainen ja antaa aina kaikkensa. Painotukseltaan tämä on koulupainotteinen ja hallitsee jopa Vaativa A:n ohjelman. Kierrellyt ahkerasti koulukilpailuja ja sijoituksia napsinut viitisenkymmentä. Ei hän esteradallakaan mikään tunari ole. Metrin ja vähän sen päälle, olevat radat ylittyvät kepoisasti. Jälkeläisiä tamma on varsonut kolme.

eii. on tunnettu suomenpienhevosori Samoilija. Rakenteellisesti se on oikea kasvattajan unelma; Samoilija on virtuaalinen muotovalio ja hyväksytty kantakirjaan III-palkinnolla. Orilla on upeat 70 sijoitusta kouluradoilta, eikä menestystä valjakkoajossakaan kannata unohtaa. Ori on palkittu myös lukuisissa laatuarvosteluissa hyvällä palkinnolla.

eie. Juromaan Viivi on melko tunnettu suomenpienhevostamma. Omiin suosikkeihinikin kuuluva Viivi menehtyi vuonna 2009 huimassa 32-vuoden iässä. Tamma kilpaili esteillä ja koulussa hyvin menestyen. Hyvän rakenteen omistanut tamma oli myös virtuaalinen muotovalio ja KTK-II palkittu. Tämä nätti laatuarvosteluissa palkittu tamma sai yhteensä seitsemän varsaa.

eei. Loitsutuli on hieno ja ryhdikäs suomenpienhevosori. Ori on kilpaillut koulu- ja esteradoilla menestyen, ja varsinkin kouluratojen valloitus on onnistunut moniin sijoituksiin asti. Orihan on rakenteellisesti myös hyvin upea ja tottakai virtuaalinen muotovalio. Kantakirjaan Loitsutuli on hyväksytty II-palkinnolla. Orin kanssa tavoitteetn on ainakin olleet korkealla, tosin nyt tämä taitaa olla teillä tuntemattomilla.

eee. MC Tähtisumu on kaunis ja hyväluonteinen suomenpienhevostamma. Rakenteellisesti upea tamma on muotovalio, mutta kantakirjaan tamman kanssa ei olla vielä pyritty. Kouluradoilta tuttu Tähtisumu on kilpaillut myös esteillä hyvin sijoittuen. Tamma onkin palkittu KRJ-II palkinnolla sekä II-palkinnolla yleislaatuarvostelussa. Varsoja tammalta löytyy kuutisen kappaletta ja ilmeisesti kaikki ovat päätyneet kilparadoille.

Emän puoli © Nora, isän puoli © Jenny K

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
13.08.2011 Rajahovi, irtoSERT, JS, pt. Terhi N.
20.08.2011 Näyttelyjaos, irtoSERT, JS, pt. Peppi S.
01.05.2015 Rohkelikko, RCH 10p.
07.05.2016 Moondance, RCH 10p.
06.06.2016 Március, RCH 10p.
08.02.2017 Huvitus, irtoSERT, pt. Jannica

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 1.32
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1106.85
Tahti ja irtonaisuus 1337.59
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2444.44 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 12.02.2013

"Saapuessani valmentamaan Ceryä ja Harharetken Viiviä, ratsukko oli ehtinyt jo hoitaa alkuverryttelyt pois päiväjärjestyksestä. Viivi oli lähes koko valmennuksen ajan hiukan hermostunut ja aivan kuin epävarma itsestään. Cery sai kyllä hyvin valettua itseluottamusta herkkään tammaan ja Viivikin vähän alkoi rentoutumaan ja luottamaan kykyihinsä. Viivin kanssa aloitettiin helpoista liikkeistä, pysähdyksistä ja tempon lisäyksistä, sekä kiemuraurista ja taivutukset aloiteltiin pääty-ympyröillä. Oli hienoa silmin nähdä Viivin reipastuminen ja äkkinäinen innostus tehdä parhaansa ja huomasin että ratsastajakin oli hevoseensa tyytyväinen. Lopuksi sujuivat moitteetta avo- ja sulkutaivutukset sekä käynnissä että ravissa, eikä laukanvaihdoissa ollut moittimista. Hyviin suorituksiin oli hyvä lopettaa tunti, joten lopuksi Cery sai ratsastaa Viiviä rennossa ravissa reippaasti eteen alas ennen loppukäyntejä." Valmennuksen kirjoitti Sorja.

Kouluvalmennus 22.10.2015

"Ihastuttavan värinen Harharetken Viivi oli jo ratsastajineen kentällä alkuverryttelyiden parissa, kun pääsin vihdoin paikalle. Aamupakkanen oli saanut koslani hyytymään jo ennen liikkeelle lähtöä, ja sen kanssa tapellessa kuluikin reilu puolituntinen, ennen kuin pääsin lähtemään kohti Seljasaarta. Ärsytys auton kenkkuilusta kuitenkin katosi kuin tuhka tuuleen aurinkoisen sään ja upean suomenhevostamman menoa katsellessa; tamma liikkui hyvin eteen omaa moottoriaan käyttäen, mutta välillä Viivi jäi hieman empimään ratsastajan pyytäessä jotain tehtävää. Ruunikko vaikutti hieman aralta tapaukselta, joka kuitenkin pienellä rohkaisulla teki alkuverryttelyiden väistöpätkät ja muut tehtävät kiltisti.

Verryttelyn ja välikäyntien jälkeen pyysin ratsastajaa tulemaan toiselta lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle, ja aloittamaan suoristuksen jälkeen pohkeenväistön kohti uraa, ensin käynnissä. Viivi kuunteli tarkasti ja toimi hyvin pienillä ja herkillä avuilla, ja väistöpätkät sujuivat hyvin. Muutaman käyntiväistön jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään raviin, ja tekemään pysähdyksen pohkeenväistön jälkeen heti, kun hevonen oli suoralla uralla. Myös raviväistöt olivat Viiville helppo homma, mutta pysähdyksessä tamma nakkasi päänsä ylös ja pysähtyi kovin terävästi. Kehoitin ratsastajaa tekemään hieman huolellisemmat valmistelut pysähdykseen, ja tekemään itse pysähdyksen enemmän istunnalla, kuin ohjalla. Seuraavalla yrityksellä ruunikko pysähtyikin nätisti ja rauhassa, josta ratsukko saikin kehuja. Seuraavaksi lisäsin tehtävään pysähdyksen jälkeen laukannoston, lyhyelle sivulle kymmenen metrin voltin ja ennen lyhyen sivuen loppua taas siirtymisen raviin. Pitkällä sivulla ratsukon tuli tehdä temponvaihteluita; ensimmäinen kolmasosa pitkästä sivusta tuli mennä koottua ravia, keskipätkä lisättyä ravia, ja loppupätkä taas koottua ravia, ja lyhyellä sivulla tuli taas kääntyä keskihalkaisijalle pohkeenväistöä varten.

Väistöt sujuivat entiseen tapaan helposti ja sujuvasti, kuten myös pysähdykset. Ensimmäisellä kerralla laukkavoltti jäi hieman turhan isoksi, ja kehotin ratsastajaa kokoamaan laukkaa hieman enemmän seuraavalla kerralla, jotta Viivi ehtisi kääntymään ja samalla taipumaan kunnolla. Pitkän sivun temponvaihtelut olivat hienoa katseltavaa, sillä Viivin lisätty ravi oli hyvin lennokasta ja ilmavaa. Toisella kerralla myös laukkavoltti onnistui huomattavasti paremmin, eikä temponvaihteluissakaan ollut ongelmia. Niimpä vaihdatin ratsukolla suunnan, ja pyysin tekemään saman tehtävän tähän suuntaan, ja vaihtamaan myös pohkeenväistöjen suunnan toiseen. Tämä suunta oli pohkeenväistöjen osalta aavistuksen jäykempi Viiville, mutta tamman ratsastaja sai irroteltua ruunikon hyvin kuolaimesta ja asettumaan sen myös pohkeenväistössä. Muutoin tehtävä sujui yhtä hyvin tähänkin suuntaan, kuin toiseenkin. Ratsukko sai tulla tehtävän vielä pari kertaa, joiden sujuessa entistä paremmin kehuin ratsukkoa, ja annoin luvan siirtyä itsenäisten loppuverryttelyiden pariin." Valmennuksen kirjoitti dookie.

Kouluvalmennus 25.10.2015

"Syysaurinko oli taas kadonnut harmaiden pilvimassojen taakse, joista ripotteli reippaaseen tahtiin suuria vesipisaroita. Jouduin taas kipittämään juoksujalkaa Seljasaaren maneesille, jossa punaruunikko Viivi oli ratsastajineen alkuverryttelyiden parissa. Tervehdin ratsukkoa, ja siirryin seuraamaan ratsukon menoa. Viivi liikkui reipaasti eteen, mutta ei tahtonut taipua tai asettua rehellisesti ympyröillä ja volteilla. Kehotin ratsastajaa hakemaan toimivuutta uudelleen käynnissä, jotta hänellä olisi enemmän aikaa toimia, kuin ravissa. Hetken uudelleenneuvottelun jälkeen Viivi alkoi kulkemaan myös ravissa hyvin, ja liike alkoi muuttua samalla rennommaksi.

Verryttelyn ja välikäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa jäämään keskiympyrälle ja aloittamaan askeleen pidennyksillä ja lyhennyksillä; toinen puolikas lyhyempää ja kootumpaa käyntiä, ja toinen puolikas pidempiaskelista käyntiä. Vauhti ei kuitenkaan saanut hyytyä tai kiihtyä liikaa, vaan tamman tuli edelleen kävellä yhtä hyvin omaa moottoriaan käyttäen, eikä vain hidastaa tai lisätä vauhtia. Pidennykset ja lyhennykset sujuivat hyvin, kun ratsastaja muisti pitää käden rentona eikä jäänyt pitämään Viiviä liikaa edestä kiinni lyhennyksissä.

Seuraavaksi vuorossa oli sama homma ravissa, joka sujui aivan yhtä hyvin kuin käynnissäkin. Muutaman kierroksen jälkeen pyysin ratsukkoa nostamaan laukan, ja tekemään vielä tässäkin askellajissa askeleen pidennykset ja lyhennykset. Lyhennyksissä Viivi nakkeli muutaman kerran päätään, kun ratsastaja jäi pitämään taas kädellä hieman liian pitkäksi aikaa. Muistutin tekemään paljon myötäyksiä ja vain pieniä puolipidätteitä, nekin enemmän istunnalla kuin kädellä, jolloin Viivi rauhoittui kuuntelemaan apuja paremmin. Pian pyysin ratsukkoa jättämään pidennykset ja lyhennykset pois, ja asettamaan hevosen ulos. Alkuun ruunikko ei asettunut rehellisesti, mutta hetken päästä se asettui jo oikein nätisti. Pian ratsukko sai siirtyä takaisin raviin, jossa tuli tehdä myös asetusten vaihtelua molempiin suuntiin. Ravissa homma sujui heti helpommin kuin laukassa, joten pyysin ratsastajaa väistättämään Viivin takaosaa sivulle puolikkaan ympyrän ajan. Ensin tamma vääntäytyi omituiselle mutkalle joka johti vauhdin hyytymiseen, mutta pian Viivi hoksasi, mistä oli kyse. Kun väistätykset sujuivat ravissa, pyysin siirtymään takaisin laukkaan ja tekemään takaosan väistätystä myös nopeammassa askellajissa. Viivi kuunteli alusta asti hienosti ratsastajansa apuja, ja kun väistätykset sujuivat myös toiseen suuntaan, ratsukko sai siirtyä pois keskiympyrältä, yhä laukassa. Lopuksi olin suunnitellut vastalaukkaharjoitusta ympyräkahdeksikolla, joten pyysin ratsukkoa aloittamaan kuvion seuraavan lyhyeltä sivulta. Pari ensimmäistä kertaa Viivi teki itsenäiset vaihdot, mutta korjasi myös heti takaisin, kun ratsastaja pyysi. Itse ympyrä vastalaukassa taas oli alkuun hieman jäykännäköistä menoa, mutta pikku hiljaa Viivi alkoi rentoutumaan ja taipumaan. Kun vastalaukat sujuivat molempiin suuntiin, annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelemään." Valmennuksen kirjoitti dookie.