Mörkövaaran Viikari KTK-II, KRJ-I

Suomenhevosori, väriltään punarautias, säkäkorkeus 163cm
Syntynyt 14.12.2010     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH11-018-1655
Kasvattanut Mörkövaara ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Karsinassa ori on rauhallinen, mutta se on selkeästi läsnä hoitotilanteessa. Se ei lähde vaeltamaan pitkin tallia, vaan pysyy hyvin omassa karsinassaan ilman kiinni sitomista. Se ei pyöri, potki eikä pure. Viikari on hyvin lapsimainen hevonen, se heittää harjapakista saamiaan harjoja puruihin. Hoitajan paidanhelmaa on mukava mutustella hellästi ikenissä ja kavioita putsatessa on kiva tökkäistä turvalla ihminen kumoon. Pieniä tapoja oppiessa välttämään on ori mukava karsinassa, sillä se antaa harjata itseään helposti. Viki ei kutise helposti, eikä valita vaikka joutuisi suihkuun kuuman kesäpäivän päätteeksi. Valjastaessa Viki pullistelee, mutta ei hermoile. Suitset ottaa nätisti.

Taluttaessa Viki kulkee reipasta vauhtia. Taluttajaansa se ei odota, vaan ollessaan tietyllä päällä, se vetää ihmistä perässään. Tuoreen ruohon noustessa maasta houkuttelemaan Vikiä, voit olla varma ettei talutusretkiltä löydy yhtään hetkeä, jolloin ori ei olisi halukas nappaamaan pientä evästä mukaan. Orilla on myös huvittava tapa taluttaa itseään. Se pureskelee hiljaa omaa riimunnaruaan ja usein se joudutaan vaihtamaan uuteen, sillä Viki saa sen helposti poikki.

Ratsastaessa Viikari on reipas ja kuuliainen. Se toimii hyvin painoavuilla, mutta tarvitsee niiden toveriksi pohjeavut. Ilman niitä se ei liiku juuri ollenkaan. Sivulle vievät avut on syytä harjoitella hyvin alkuverryttelyissä, sillä muuten ohjaaminen voi olla hankalaa. Vikin kanssa on syytä antaa selkeät ja napakat ohjeet, pienillä kutituksilla ei ole hyötyä. Kouluratsastus on orin selkeä vahva laji. Liikkeissä se on eteenpäinpyrkivä ja reipas, se kuuntelee paljon paremmin kun esimerkiksi esteillä. Esteratsastuksessa orin keskittyminen herpaantuu, eikä se saa suoritettua niin hyviä suorituksia. Vikiltä löytyy kuitenkin hyvä ponnistusvoima.

Maastossa eteenpäinpyrkivä ja varma. Ei säiky helposti, mutta kulkee mielellään isomman porukan kanssa melko etunenässä. Vikin kanssa uskaltaa lähteä kaksinkin maastoon, se on iloinen kaveri ja metsässä rentoutuminen tekee hyvää myös orille.

Kilpailupaikoilla ori on valpas. Jos porukkaa on paljon ja lievää tungosta, niin Viki saattaa vaikuttaa hermostuneelta ja hieman hätäiseltä. Se kuitenkin rentoutuu kun saa jotain tekemistä. Ilman tekemistä se ei taatusti ole parhaimmillaan ja saattaa keksiä itse jotain tuhotöitä trailerissa. Päästessään verryttelemään se menee aivan kuten kotona, ei jännitä ollenkaan. Oman suorituksensa aikana se tekee parhaansa. © Snniif


KRJ-I, ERJ-III, KERJ-I, SLA-I, YLA2, SV-I
i: Lakean Karhunkaataja
sh vrt 163cm
SV-II
ii: Turon Tykki sph trt 147cm
iii: Urhoturo sph rt 148cm
iie: Raitaliisa sh vrt 151cm
KRJ-II, YLA2
ie: Kanervan Riimittelijä sh vkk 151cm
iei: Elämänilo sh vkk 156cm
iee: Lentävä Suvituuli sph rt 142cm
KRJ-I, SLA-II, YLA2
e: Fiktion Laisa
sh vkk 155cm
KRJ-II, KRL-III, YLA2
ei: Tiitun Elmo sh prt 150cm
eii: Tiitun Aarre sh prt 154cm
eie: Kirstiina sh prt 159cm
KRJ-II, SLA-II, YLA2
ee: Aava sh rt 153cm
eei: Turmion Ukko sh rt 159cm
eee: Aaria sh rt 150cm

Jälkeläiset

01. sh-o Viehättävän Viskari, syntynyt 13.06.2012 tammasta Koistilan Haave Saavutukset: KTK-II, KRJ-I
02. sh-o Vaniman Vinssi, syntynyt 15.11.2015 tammasta Fiktion Tuutikki Saavutukset: KTK-II, SV-II
03. sh-o Haltiasalon Viikinki, syntynyt 29.11.2015 tammasta Viehättävän Ilomieli Saavutukset: KTK-II

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
20.01.2012 M&TT, irtoSERT, pt. Pulmu N.
29.03.2012 Aavan Suomenhevoset, irtoSERT, pt. Shonna
05.07.2012 VSR Rotunäyttelyt, I-palkinto

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1209.63
Tahti ja irtonaisuus 1253.78
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2463.41 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 11.10.2015

"Kuinka ihanaa olikaan saada valmennettavakseni vanha herra Mörkövaaran Viikari! Viki asteli kentälle tyynen rauhallisena, päätään ja korviaan kummastuksissaan käännellen ja ympärillä menevien ratsukoiden menoa seuraillen. Ori odotti Kiiskisen malttavaisena selkäänsä - ja sen jälkeen se oli menoa se. Heti käyntikierroksilla orista huomasi, että sillä muuten virtaa ja vauhtia riittää, sen verran pitkä ja nopea oli askellus. Alkuverkassa Kiiskinen sai työstää Vikiä todenteolla, antaen paljon pidätteitä samalla kun ratsastasti napakalla pohkeella eteen.

Vikin liikkuessa jo himpun verran tasaisemmin ja kuunnella Kiiskisen apuja maltillisesti, lähdimme suorittamaan päivän tehtäviä. Aloitimme käynnissä ja ravissa tekemällä keskihalkaisijalla molempiin suuntiin väistöjä sekä avo- ja sulkutaivutuksia. Ensimmäiset suoritukset olivat vähän läpijuostun oloisia ja siksi pyysin ratsastajaa ottamaan vähän jämäkämpää otetta hevoseen ja oikeasti pyytämään tältä. Vähitellen toistojen kautta Viki muotoutui paremmin muottiin ja tällöin liikeet lähtivät sujumaan huomattavasti paremmin. Kun taivutukset ja väistöt oli hiottu loppuun jatkoimme seuraavaan tehtävään, jossa päätyihin tuli tehdä ensin voltti ja sen jälkeen pääty-ympyrä. Toinen puolikas kentästä tehtiin laukassa ja toinen puolestaan harjoitusravissa. Laukassahan Viki intoutui jälleen ottamaan vähän reippaampaa tahtia, joten Kiiskisen tuli ennen tehtävän aloittamista saada se hyvin tasapainotettua. Muutoin ratsukolla ei tehtävässä ongelmaa ollutkaan, ympyröillä ori taipui kivasti ja pyydettäessä hidasti raviin tai puolestaan nosti laukan. Lopussa oli ihana seurata kuinka Viki paineli menemään korvat höröllään innosta piukeana eteen.

Kiiskisen ja Vikin suoriuduttua tehtävistä moitteitta, lähdimme hiljalleen lopettelemaan ja siirtymään loppuverkkaan. Koska Vikillä oli edelleen reilusti virtaa, sai ratsastaja ratsastaa vielä tätä ihan reippaalla temmolla eteen. Viki oli päivän positiivisin yllättäjä, vitsit mikä supervanhus! Ratsukolla ei liiemmin teknisiä virheitä valmennuksessa ilmennyt, kunhan vain Viki malttoi mielensä eikä pistänyt pää viidentenä jalkana menemään. Toivottavasti tätä ratsukkoa tullaan vielä meidän valmennuksissa näkemään!" Valmennuksen kirjoitti tvisha.

Kouluvalmennus 24.10.2015

"Kiiskisen ja Vikin kouluvalmennus lähti pyörimään reippaissa, jouhevissa merkeissä. Kuuliainen, omalla moottorilla toimiva hevonen ja hyvä ratsastaja on yhdistelmä, jota katsellessa tulee pohtineeksi, josko vaihtaisi omat elikkonsa vaikkapa kukkiin. Verryttelytehtävät (paljon asetuksen ja taivutuksen vaihtoa sisälle ja ulos, pohkeenväistöä, temponvaihteluita, askeleen pidennystä ja lyhennystä..) sujuivat pohkeenväistöä lukuun ottamatta vaivattomasti, sivulle liikkuminen takkusi aluksi luvattoman paljon. Toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja, ja ori kulki moitteetta muuallekin kuin eteen ja taakse.

Ensimmäiset varsinaiset valmennustehtävät olivat avo- ja sulkutaivutus. Ensimmäinen liike, avotaivutus, lähti kootusta ravista, ja eteni vaiheittain pisteeseen, jossa orin kaula ja runko olivat taipuneet liikkeen suunnasta poispäin. Kiiskinen ratsasti siististi ja eleettömästi, valmisteli liikkeen hyvin ja suoritti sen onnistuneesti muutaman kerran, ennen kuin vaihdoimme sulkutaivutukseen. Sulku sujui samalla varmalla otteella kuin avokin, emmekä jääneet työstämään jo valmiiksi hyvin hanskassa olevia liikkeitä turhan pitkäksi aikaa.

Seuraavaksi otimme työn alle pysähdys - peruutus viisi askelta - koottua laukkaa -tehtäväketjun. Pysähdykset olivat alusta asti hallittuja ja pehmeitä, mutta pari ensimmäistä peruutusta olivat hieman hätäisiä ja aavistuksen vinoja. Laukannostoissa tai laukassa itsessään ei ollut samaa kiirettä kuin peruutuksissa, vaan laukka rullasi hyvällä, tasaisella rytmillä ensinostosta lähtien. Peruutuskin parani kolmannella kerralla suoraksi, kiireettömäksi askellukseksi.

Aiempien tehtävien lisäksi Kiiskinen ja Viki olivat tehneet joitakin siirtymisharjoituksia (erilaisia käynti - ravi -siirtymisiä sekä siirtymisiä askellajin sisällä) ilman ongelmia. Orin eteenpäinpyrkimys ja kuuliaisuus yhdistettynä Kiiskisen siistiin ratsastukseen teki vaikutuksen, työskentelyssänne ei ollut oikein korjattavaa, vain satunnaista hiomista. Erittäin hyvää työtä!" Valmennuksen kirjoitti Lissu T.

Päiväkirjamerkintä 01.11.2015

Viki mussutti olematonta heinäkasaa tarhassaan kun tulin sen portille. Huutelin ja houkuttelin kaikin tavoin oria tulemaan lähemmäs, sillä tarhan lilluinen pohja kaikkea muuta kuin houkutteli astumaan tarhaan. Ori vilkaisi minua korvat höröllään, taisi jopa ottaa askeleen suuntaani, mutta laski taas päänsä maahan hamuamaan viimeisiä korsia. Huokaisin syvään ja uhrasin suhteellisen puhtaat tallikenkäni. Viki ei paljon sen kummempia valmisteluja tarvinnut, kun lähdimme maastoon ilman satulaa. Heitin alleni viltin, jonka pystyin tarpeen tullen heittämään jalkojeni yli. Sää oli kuitenkin todella leuto, hieman sateinen. Mutta lämmin. Viki pärkähteli rentoutuneena kun kävelimme kummallekin tuttuja hiekkateitä ja metsäpolkuja. Yllättäen ori pysähtyi joka kolmannen pusikon kohdalla napaten suuhunsa milloin mitäkin vihreää. Podin hieman huonoa omaatuntoa, sillä en ollut ratsastanut oria millään tasolla avuille, joten sätkimiseni sen selässä oli varmasti vähintäänkin huvittava näky. Vietimme kuitenkin vain rentoa sunnuntaimaastoa, joten jätin ajatukset taakseni ja keskityin nauttimaan Vikin seurasta.