Siirin Veini KTK-III

Suomenhevostamma, väriltään tummanrautias, säkäkorkeus 161cm
Syntynyt 02.04.2007     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH02-018-9140
Kasvattanut Siiri K. ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Säpsäkkä. Se on täydellinen sana kuvaamaan meidän Veiniä. On tahtoa ja sillä tahdolla on myös lujuutta. Jos Veinin mielestä ei mennä, silloin myös ei mennä. Näillä tilanteilla ei välttämättä ole mitään tekemistä kunnioituksen kanssa. Kyllä ihmisellä on kova auktoriteetti Veiniin ja toisinaan voidaan jopa puhua miellyttämisen haluisesta hevosesta. Toisinaan taas tuo kaikki unohtuu ja jäljelle jää vain tammamainen asenne, jota ei ihan helpolla lähdetä muokkaamaan. Eikä oikeastaan halutakkaan. Veini on piristys päivään juuri sellaisena kuin se on.

Mikä kertoo paljon Veinin perusluonteesta, on sen arkiset toimet esimerkiksi tarhassa. Siellä se seisoo mudan peitossa harja sojottaen vähän kaikkiin ilmansuuntiin. Sitten kun sitä menet tarhasta hakemaan, niin iloisena tamma tulee työntämään kuivunutta kuraa helisen päänsä syliisi. Tai siltä se saattaa näyttää. Todellisuudessa muta ja riimu kutittavat poskea niin paljon, että ihminen on täydellinen raapimispuu. No, hellyttävä se on jokatapauksessa!

Veini oli palvellut ratsun tehtävissä on hyvän tovin, ennenkuin se löysi tiensä Seljasaareen. Kilpakenttiäkin oli koitettu ja perusjutut oli hyvin hanskassa. Valitettavasti kovin aktiivista treeniä Veini ei ollut saanut, mikä näkyi pienenä ruosteena. Tahmea, hitaasti lämpenevä, toisinaan jarru oli hukassa ja ai mikä asetus? Tamma väänsi niskansa ja taisteli ohjaa vastaan minkä kerkesi. Kaikki tuo on onneksi historiaa, sillä löysimme juuri Veiniä palvelevan tavan treenata. Tamma tarvitsee monipuolista tekemistä ja onnistumisen tunteita. Kouluratsastus on ehdottomasti Veinin vahvuus. Esteet tuovat arkeemme sopivaa särmää ja pitää yllä Veinin motivaatiota. Koulusta se on löytänyt itselleen kyvyn keskittyä ja kuunnella ratsastajaa - mikäli ratsastaja sitä osaa pyytää. Ratsastajan tuki ja kiitokset ovat edelleen tärkeässä asemassa ja kunnon rento ja pitkä loppuveryttely on aina Veinin mieleen rankankin hikitreenin jälkeen!


i: KJ Luonnos
sh rt 164cm
KTK-II
ii: PH Legolas sh vprt 158cm
KTK-III, YLA1
iii: Kuujärven Lentävä Lähtö sh rt 156cm
iie: Talvirinteen Tuhina sh prt 152cm
ie: Kaamosmaan Valssin Hilla sh prt 156cm iei: Mesimarjan Valssi sph prn 147cm
iee: Unelman Iltarusko sh vprt 155cm
e: Bellin Taika
sh rt 154cm
KTK-I
ei: Taikakuun Elmeri sph tprt 144cm
eii: Taikakuun Eeli sph prt 146cm
eie: K.T. Lupiini sph trn 145cm
ee: Hämypuron Tikona sh rn 150cm eei: Hämypuron Vinski sph prt 147cm
eee: SLY Lävistetty sh prt 151cm

Jälkeläiset

01. sh-o Seljasaaren Toiva, syntynyt 26.01.2016 oriista Koivumäen Topias

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
08.12.2015 Seljaasaren Kartano, CH 20p.
16.01.2016 Harmonia, RCH 10p.
07.02.2016 Seljasaaren Kartano, RCH 10p.
22.03.2016 Mörkövaara, RCH 10p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1100.22
Tahti ja irtonaisuus 1318.10
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2418.32 op. (tasolla 6)

Päiväkirjamerkintä 28.12.2015

Tänään Veiniä ei ärsyttänyt. Se oli mukavalla päällä heti aautoimista alkaen, ainakin heti kun oli saanut ruokansa. En muuten suosittele kenenkään häiritsevän tamman ruokahetkeä, saat aika nopeasti irvistyksen turhan lähelle naamaa tai kärsivartta. Tavanomaisen aamutallin jälkeen hain Veinin harjattavaksi sisälle käytävälle. Satulan sijaan varustauduimme vain suitsilla, viltillä ja riimunnarulla kaulan ympärillä. Veini on mukava kaveri maastossa, mutta hullu en silti ole. Tämmöinen mukava aurinkoinen päivä saa kenet tahansa energiseksi. Aloitimme maastoilun tutulla hiekkatiellä, jolta käännyimme pian metsän siimekseen lumisille poluille. Veini käyttäytyi varsin mallikelpoisesti. Se kulki rennolla, mutta pitkällä askeleella kaula pitkänä ja korvat menosuuntaa kohti. Oli ihana tuntea rento hevonen allaan ja "kauhukahvakin" oli täysin turha.

Kouluvalmennus 20.12.2015

"Cery saapui maneesille upean, tummanrautiaan suomenhevostammansa Veinin kanssa. Naikkonen nousi selkään ja Veini näytti jo heti valmennuksen alkuun todellisen luonteensa, vaan ei ollenkaan huonolla tavalla. Tammalla oli selvästi energiaa vaikka muille jaettavaksi asti ja Cery saikin jo alkuverryttelyjen aikaan tehdä paljolti pidätteitä eteenpäinpyrkivän tamman kanssa. "Älä anna sen puskea eteenpäin, tee vain pidätteitä rohkeasti ja koita vähän koota sitä", annoin neuvoja maneesin laidalta. Kun alkuverryttelyt alkoivat sujumaan kohtalaisesti ja tamma pysyi kutakuinkin hanskassa, siirryttiin vaativampiin harjoituksiin. Parivaljakko sai aloittaa ihan perusjutuista, kuten laukannostoista käynnistä. Veinille ne eivät olleet ongelma tai mikään, vaan tamma syöksähti kuin ajatuksen voimasta tasaiseen, koottuun laukkaan. "Nyt se on kuulolla, hyvä homma", huikkasin ratsukolle. Teetätin ratsukolla vielä muutaman raviharjoituksen, avotaivutuksen oikealle ravissa. "Anna vain rohkeat, selvät avut niin se tietää mitä haluat". Cery teki työtä käskettyä ja Veini kulki kauniisti naisen alla. "Nyt näyttää hyvältä", kehuin ratsukkoa. Ravityöskentelyn jälkeen otimme vielä muutaman laukkaharjoituksen. "Tulkaa lävistäjältä suoraa ratsastustietä ja laukanvaihto askel askeleelta", neuvoin. Ratsukko tuli ja teki työtä käskettyä. "Vielä kerran, seuraavan kerran parempi lähestyminen ja suora ratsastustie, keskity Cery!". Kun homma alkoi näyttämään hyvältä, päätimme pistää yhteistuumin pillit pussiin ja tyytyä tähän. Valmennus sujui ratsukon kannalta oikein mukavasti. Veini on upea suomenhevostamma, josta on vaikka ja mihin pienellä reenillä." Valmennuksen kirjoitti Ellen H.

Päiväkirjamerkintä 25.11.2015

Veiniä ärsytti kaikki. Se, että naapuritarhan tamma kiusoitteli aidan yli. Se, että yritin ottaa loimea pois tallissa. Se, että mahaa harjattiin. Se, että ylipäänsä olin lähellä. Pyörittelin silmiäni ja huokailin - kyllä voi elämä olla taas hankalaa tälläkin eläimellä. Suoritin toimen piteet pinnan kiristyessä kun Veini vouhkoili milloin mistäkin asiasta. Silmät pyöri, korvat luimi ja häntääkin piiskaattiin uhkaavaan sävyyn. Komensin tammaa kokoamaan itsensä ja käyttäytymään kuin aikuinen hevonen. Siitä puheen ollen - taisi olla se aika kuukaudesta. Pian oletukset osoittautui oikeiksi. Pehmyin hieman. Tiesin, millaista tuskaa se toisinaan oli.

Lähdimme rankan satulointihetken jälkeen maneesiin. Päätin tehdä alkukäynnit maastakäsin, sillä Veini oli tänään sellaisella tuulella, että turha oli mennä selkään, jos ei ollut valmis ratsastamaan tammaa sata prosenttisesti. Samalla asettelin maahan muutamat kartiot, joita aion käyttää tänään apuna kiemurauraa treenatessa. Noustuani selkään Veini oli kuin viulunkieli. Mutta pääsin ottaa sen energiasta kaiken irti. Ravasimme ja laukkasimme aika hurjalla temmolla alkulämmittelyt. Pidin silti koko ajan huolen, että minä olin ohjissa, ja että minä määräsin tahdin.

Kiemuraura eteni tehtävänä loistavasti. Veini reagoi salamannopeasti ja selkeästi kaipasi juuri tämän kaltaista aivotyötä. Etenimme kiemurauraa kolmella kaarella ravissa ja laukassa. Otin vielä mukaan yhden kaaren, jottai sain Veinin viimesen päälle avuille. Olin älyttömän tyytyväinen treeniin, vaikka tallikäyttäytyminen sai minut odottamaan jotain muuta. Kiitokseksi heitin ohjat kaulalle ja taputin Veiniä isosti.