Vaapukan Tilda KTK-II

Suomenhevostamma, väriltään punarautias, säkäkorkeus 160cm
Syntynyt 11.08.2014     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH14-018-1393
Kasvattanut Vaapukka ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Tilda jakaa mielipiteitä. Joidenkin kanssa siitä tulee sydänystävä, joidenkin pahin verivihollinen. Ja mistä se taas riippuu? Sitä on mahdotonta sanoa. Tilda on aina ollut vähän piittaamaton ihmisiä kohtaan ja tulee tarhassakin luokse useammin korvat niskassa kuin höröllään. Mutta sellainen se on, tarkoittamatta mitään pahaa. Se ei vain erityisemmin pidä kenestäkään. Ja niistä joista se pitää, se antaa sen todellakin näkyä. Toki siihen vaikuttaa vuosien yhteistyö, silloin on väkisinkin alettava tykkäämään. Matka ei ollut helppo, Tilda ei todellakaan tykännyt Seljasaaressa kenestäkään kun se meille muutti. Onneksi aika on tehnyt tehtävänsä ja tulemme tamman kanssa erinomaisesti toimeen. Vieraat saattavat silti saada edelleen osakseen hieman paheksuvia tuhahduksia ja luimimista.

Muutoin Tilda on aika tavallinen hevonen. Se ei ole erityisen herkkä, mutta ei myöskään erityisen paijattava. Tilda arvostaa rivakkaita otteita ja nopeita toimenpiteitä. Se ei ole mikään haaveilija joka viihtyisi karsinassa nyhväämässä. Meno ja meininki ovat enemmän sen mieleen. Ainut seikka on kuitenkin sen pää, joka on hieman arka paikka koskea. Mene ja tiedä mistä johtuu, mutta emänsä on aivan samanlainen. Aina turpa kattoa kohden ja etenkin suitsiminen voi väärällä tekniikalla kestää puoli ikuisuutta. Harjaaminenkin kannattaa tehdä niin vaivihkaa, ettei Tilda edes sitä huomaisi.

Ratsun hommia Tilda on tehnyt kauan ja sitä on nuoresta asti treenattu hyvin tavoitteellisesti. Kasvattaja aloitti ratsukoulutuksen ennenkuin tamma saapui Seljasaareen. Tavoitteellisuus sopii Tildalle erittäin hyvin. Se on nopea oppimaan ja kaipaa aktiviteettia. Osaa se nauttia myös rennoista maastopäivistä, mutta kun ollaan kentällä, niin silloin tehdään töitä. Tilda nauttii työnteosta ja tekee aina parhaansa. Juuri ne piirteet tekevät siitä erinomaisen kouluhevosen.


VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, SLA-II, YLA2
i: Vaapukan Miska
sh prt 154cm
VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, ERJ-II, SLA-I*, SUP-V, YLA1
ii: Raadelman Yksinolla sh rt 150cm
iii: Taikakuun Kuutti sh tprt 152cm
VIR MVA Ch, KTK-III, YLA2
iie: Raadelman Tyttiina sph rn 145cm
Champion, KRJ-II, YLA2
ie: Vaapukan Milja sh rt 155cm
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II, SLA-II, YLA2
iei: Raadelman Ralli sh tprn 154cm
VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, SLA-I, YLA2
iee: Keinumäen Milena sh prt 156cm
e: Fiktion Tilkku
sh rt 158cm
SV-II
ei: Milkan Silvo sh prt 156cm
eii: Milkan Syke sh rtkm 152cm
eie: Taikasumun Pinkaus sh prt 155cm
KTK-II, SV-II
ee: Fiktion Tuittu sh prn 158cm
KTK-III
eei: Fiktion Sulmu sh prt 155cm
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I
eee: Fiktion Tuiska sh trn 157cm

Jälkeläiset

01. sh-o Seljasaaren Myräkkä syntynyt 27.01.2016 oriista Hallahaan Pyryttäjä
02. sh-t Seljasaaren Metku syntynyt 09.03.2016 oriista Fiktion Kepponen

KRJ-Cupit:
31.03.2016 - Runoratsut - Helppo A - 19/403

Näyttelyt:
08.04.2016 Rosenhof, irtoSERT, pt. Kati

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1040.10
Tahti ja irtonaisuus 1407.45
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2447.55 op. (tasolla 6)

Päiväkirjamerkintä 11.11.2015

Kuulin Kiiskisen napisevan edelläni kun rämmimme talvisessa metsässä. Vaikka hankea oli, saimme hieman jalansijaa edellä olevista kavion jäljistä. Ja miten ne kavionjäljet siellä metikössä oikein olivat? Erittäin hyvä kysymys.

Kaikki alkoi aamutallin jälkeen. Tultuani ulos haukkaamaan happea purupölyisestä tallista, edessäni oli tyhjä tarha, jonka yhden sivun laudat sojottivat pystyssä kohti taivasta. Toljotin paikallani miljoonien ajatusten vilistessä, kunnes juoksin takaisin talliin Kiiskiä huutaen. Hän oli toimistossa paperitöissä eikä saanut vouhotuksestani mitään selvää. "Ketkä ovat ja missä?" hän pyysi toistamaan. "Daalia, Kimu ja Tilda ainakin", kertasin rauhallisemmalla äänellä, "ne ei ole tarhassa ja tarhan laudat säpäleinä". Lumi oli pelastuksemme kun lähdimme seuraamaan jälkiä tuttuihin metsiin. Mitä ihmettä niidenkin ponien päässä oikein liikkuu?!

Matkalla rämeikössä soitimme muutamille kyläläisille ja pyysimme heitä ilmoittamaan näköhavannoista. Toistaiseksi kukaan ei ollut nähnyt kolmea pientä ruskeaa hevosta. Kaikesta tuhosta päätellen mitä ne olivat kitukasvuisille kuusille tehneet, ne eivät olleet lainkaan niin pieniä. Huoli kasvoi sisälläni hieman, sillä tunturit olivat todella laaja alue etsintöihin. Kiiskisen napina keskeytyi kun puhelin soi. Martta-Liisa, yksinäinen vanha nainen jonkun matkan päästä kertoi rapsuttelevansa kolmea hevosta kotipihassaan. Huokaisimme helpotuksesta ääneen ja neuvoimme häntä kaikin keinoin pitämään hevoset pihassa. Se ei kuulemma ollut ongelma, sillä Martta-Liisa oli aikanaan hevosnainen itsekin ja vanhan navetan suojista löytyisi kuulemma vielä naruja joilla hevoset sitoa paikalleen.

Me saimme kävellä vielä tunnin, sillä olimme ehtineet niin syvälle metsään. Ja hevoset oli syötetty ähkyn partaalle päästessämme perille. Kaikkien kolmen tamman kasvoilta paistoi tyytyväisyys itseensä, kun olivat saaneet semmoisen sopan aikaiseksi.

Päiväkirjamerkintä 28.12.2015

Pari viime päivää on treenattu varsin kovaa, kinkun sulatus on todellakin ollut tehokkaimmillaan. Ensi vuonna tähtäämme aivan uuteen luokkaan ja olemme hyvässä vauhdissa tavoittetta kohti. Tilda on edistynyt niin ratsuna kuin hevosenakin - puhumattakaan ratsastajasta! Ajattelin tänään palkita kovan työn ja tulokset rennolla maastopäivällä. Muutenkin loppuvuosi pidetään hieman lomaa ja tehdää vain ylläpitävää treeniä. Ruokavalioon saattaa myös eksyä muutama ylimääräinen herkkupala.

Lähdimme maastoon kaksin, Tilda viihtyy paremmin niin kuin osana isoa laumaa. Silloin on vaikea miettiä mikä olisi hyvä paikka tammalle. Ensimmäisenä se on aivan liian arka vastaamaan koko laumasta - tai ainakin se säikäyttäisi koko joukon matkoihinsa. Takana - siis kenenkään takana, taas on kamala kiire eteen. Tilda ei viihdy toisen häntää vilkuilemassa ja äkkiä rento ratsastus menee siihen, että roikut tamman suussa. Niinpä niin, ei ole helppoa lähteä mukavaan porukkamaastoon Tildan kanssa. Yksin rentoutuu sekä hevonen että ratsastaja. Tamma on paljon rohkeampi eikä hötkyile vauhdinkaan kanssa.

Yksi ihana piirre on sen varmajalkaisuus. Tilda ei epäile kävellä rämeikössä ja kyydissä pysyy vaikka tulisi isompikin kuoppa tai risueste. Siinä missä moni hevonen kaahottaisi läpi kun polku ei ole näkyvissä, Tilda tekee polkunsa itse. Tänään menimme kuitenkin tuttuja reittejä. Paljon hiekkateitä ja yhdellä pellolla kävimme vähän laukkaamassa. Viimeisellä vedolla annoin Tilda mennä juuri niin kovaa kuin halusi ja nousin itse jalustimien varaan. Nautimme talvipäistä todellakin molemmat!

Päiväkirjamerkintä 29.12.2015

Tänään olin ajatellut tehdä Tildan kanssa vähän koordinaatiota vaativia puomiharjoitteluja. Ne olivat loistavaa vastapainoa kouluhevosen treeniarkeen. Oman innostuksen yltyessä saattaisin pystyttää myös muutaman kavaletin. Tilda oli silminnähden innoissaan kun näki puomit maassa kävellessämme maneesiin. Oli mukavaa tuntea energinen hevonen allaan. Alkukäyntien jälkeen otimme pääty-ympyrät ravissa kahden puomin ylitse ja laukkaa pitkät sivut. Mistään korrektista muodosta tai hallitusta askeleesta ei voitu puhua, vaan Tilda oli onnensa kukkuloilla pää pilvissä ja minä epätoivoisesti yritin pitää kontrollia yllä. Päätin pysyä ympyröillä kunnes Tilda rauhoittuu ja tulee paremmin avuille. Erikokoisilla ympyröillä ja kahdeksikolla ylitimme puomeja ja lopuksi teimme laukkatehtäviä kavaleteilla. Tilda oli kaikesta energiastaan huolimatta erinomainen ratsu ja se nautti selkeästi kun sai hetken kuvitella itsensä esteradoille!