Sumuhurja VSN Champion, KTK-II, KRJ-I

Suomenhevosori, väriltään voikko, säkäkorkeus 154cm
Syntynyt 20.04.2014     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH14-018-1077
Maahantuonut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Sumu on hurja. Tosi hurja. Niin hurja, että se joutuu lähes päivittäin kärsimään tallin pienimpien lääpiskelystä ja vaaleanpunaisista missikisaletityksistä ja showshinen liikakulutuksesta. Kovasti se yrittää aina karata toisaalle, kun lapsukaiset lähestyvät orin tarhaa, mutta turhaan. Niiltä ei pääse pakoon.

Joo, Sumu on aika lälly. Se pysyy kenen tahansa käsissä ja hoitotilanteet sujuvat aina ongelmitta. Tyytymättömyytensä vaaleanpunaisiin letitysnauhoihinkin se ilmaisee vain tuskaisella ilmeellään, mutta alistuu kohtaloonsa. Edes tammoista se ei jaksa pahemmin välittää muutoin kuin joskus tarhassa esiintymällä, mitä nyt välillä saattaa vähän jopa höristää korviaan jonkun tammamamman suuntaan. Vesipesu on yksi asia mitä Sumu hiukan kammoaa, mutta kyllä pesukin aina tarpeen tullen onnistuu kun Sumu on niin kauhusta jäykkänä ettei raukka pakoonkaan pääse. Hevosen henkisen hyvinvoinnin kannalta olisi kuitenkin suotavaa suorittaa tämä satunnainen välttämätön paha mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä.

Ratsastaessa Sumu on reipas, innokas ja ihan kivaliikkeinenkin kaveri. Erityisesti ravilisäykset ovat sillä ihan omaa luokkaansa. Se on nopea oppimaan ja lähtee aina mielellään töihin. Kädelle se saattaa välillä vähän painaa, mutta kunhan orin antaa liikkua kunnolla eteen, se kevenee yleensä huomattavasti. Sumu jaksaa hinkata samaa tehtävää tarvittaessa vaikka koko tunnin kyllästymättä, siinä missä joku toinen hevonen vaatii lyhyitä toistoja ja paljon monipuolisuutta. Sumu on varma ratsu myös maastossa ratsastajalle kuin ratsastajalle ja se nauttiikin maastoilusta huomattavasti.

Kilpailuissa ori ei oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Toisaalta se haluaisi paeta paikalta kauas pois kaiken ihmeellisen ja outojen hevosten keskeltä, toisaalta taas tekisi mielellään lähempää tuttavuutta sen muutaman metrin päässä verkkaavan säihkysäären kanssa. Kouluaitojen sisäpuolella Sumu kuitenkin yleensä selvästi rauhoittuu, kun saa jakaa oman tilansa vain sen tutun ihmisen kanssa.


i: Vilukki
sh trt 155cm
ii: Vilimatti sh tprt 156cm iii: Veijakas sh rt 153cm
iie: Tuulijuulia sh trt 156cm
ie: Ainokki sh prn 158cm iei: Lennart sh prn 160cm
iee: V.P. Aino sh vprt 152cm
e: Sumulaulu
sh vkk 155cm
ei: Tosihurja sh vkk 156cm eii: Tosi-Voitto sh rnvkk 156cm
eie: Laventeli sh vrt 154cm
ee: Sumuliekki sh vprt 150cm eei: Arvon Liekki sh vrt 154cm
eee: Sumu sh prt 150cm

Jälkeläiset

01. sh-o Koistilan Suutari, syntynyt 07.05.2014 tammasta Virili Saavutukset: KTK-II
02. sh-t Seljasaaren Sumusointu, syntynyt 03.07.2014 tammasta Siian Ehdollinen Saavutukset: VSN Champion, KTK-II
03. sh-t Viehättävän Sointu, syntynyt 30.09.2015 tammasta Harmonia Saavutukset: SV-III
04. sh-t Seljasaaren Ruska, syntynyt 13.11.2015 tammasta Ruisralla Saavutukset: VSN National Champion, KTK-II, KV-II, SV-III
05. sh-t Rajattoman Viimatar, syntynyt 01.12.2015 tammasta Vilutar
06. sh-t Seljasaaren Rusilla, syntynyt 05.12.2015 tammasta Ruisralla Saavutukset: KTK-II, KV-II, SV-II
07. sh-t Teerivaaran Sumulaulu, syntynyt 11.12.2015 tammasta Laululintu
08. sh-o Sumukehrääjä, syntynyt 31.12.2015 tammasta Murhemieli Saavutukset: KTK-II
09. sh-t Seljasaaren Tiitiäinen, syntynyt 03.01.2016 tammasta Piipiäinen Saavutukset: KTK-II
10. sh-o Seljasaaren Kultasumu, syntynyt 10.01.2016 tammasta Kultavire Saavutukset: KTK-II
11. sh-t Seljasaaren Savukalmia, syntynyt 03.02.2016 tammasta Karelia

Sukuselvitys vanhemmista

i. Vilukki on Sumun suvun se hevonen, jolta poika on lungin luonteensa perinyt. Vaikka Vilukki ei muistuta voikkoa jälkeläistään ulkonäöllisesti lähes yhtään tummanrautiaan värityksensä kanssa ja rungoltaankin 155cm korkea ori on huomattavasti jykevämpi, niin isän ja pojan voi tunnistaa kaukaa olemuksesta. Vilukki on rehti suomalainen, joka suoritti elämänsä sisulla ja tarmolla. Emänsä ravisukuisuudesta huolimatta ori kantakirjattiin II-palkinnolle ratsuna, ja erilaisen sukunsa ansiosta herraa käytettiin ihan mukavia määriä jalostukseen. Kisaradoille Vilukin kanssa eksyttiin lähinnä kantakirjan vaatimuksena, mutta herra osoittautuikin muuntautumiskykyiseksi kouluratsuksi helpoissa luokissa ja suomenhevoskekkereissä. Jälkeläisiä nyt jo edesmenneeltä orilta jäi nelisenkymmentä, joista varsin moni on päätynyt jalostuskäyttöön. Erityisen tunnettuja orin varsat ovat rehdistä ja helposti motivoitavasta luonteestaan.

e. Sumulaulu on kauniin nimensä ansainnut suomenhevostamma, joka kantaa voikon värityksensä ylväästi. Sumulaulu kiersi aina varsasta lähtien rotunäyttelyitä, joista tamma on saanut aina vähintään II palkinnon kotiin vietäväksi. Jo nuorena Sumulaulu teki itseään tunnetuksi sirolla olemuksellaan ja värillään, ja tamma päätyikin heti kantakirjauksensa jälkeen siitostamman rooliin, sillä varsakyselyitä alkoi tulla monesta suunnasta. Tammalta löytyi kolme haluttua ominaisuutta: väritys, rakenne ja luonne. Sumulaulu oli nimittäin luonteeltaan todella herttainen ja vastaanottavainen tamma, jolla oli ilo ratsastaa. Valitettavan lyhyen elämänsä aikana tamma ehti saamaan neljä varsaa, joista kolme saivat emänsä voikkogeenin. Vihreille laitumille Sumulaulu lähti laukkaamaan ollessaan vasta reilu kymmenvuotias valitettavan tapaturman vuoksi.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Vilimatti on tummanpunarautias suomenhevosori, joka on komea näky lähes hehkuvassa punavärisyydessään. Luonteeltaan erittäin muhkean näköinen ori on kiltti kuin kultasennoutaja, mikä on osaltaan edesauttanut Vilimatin jalostusorinuraa ja osittain vaikeuttanut kilpailu-uraa. Tammanomistajat rakastavat herran käsiteltävyyttä ja rentoutta esiintymistilaisuuksissa, mutta mitään show stopperia ei orista saa tekemälläkään, vaikka väri vähän auttaakin. Vilimatti on se oriparaatin tai koulukilpailun ori, joka ei useinkaan jää kirkkaana mieleen. Tämä näkyy orin tammamäärissä, jotka ovat olleet tasaisen pieniä läpi herran jalostusuran. Vilimatti on kuitenkin ollut varsinkin pitkäaikaisten kasvattajien suosiossa, sillä herran korrekti rakenne yhdistettynä hieman tulisieluisempiin tammoihin on tuottanut erittäin hyviä varsoja. Punaista väriään Vilimatti on periyttänyt jonkin verran, muttei siinä määrin, että punaisuudesta olisi tullut orin tavaramerkki.

ie. Ainokki on punaruunikko tamma, joka syntyi ravikasvattajalle ravitalliin. Tammasta ei kuitenkaan koskaan povattu arvokisoihin lähtijää, sillä vaikka Ainokin luonne oli kuinka voitontahtoinen, ei neidin rakenne ollut ravihevoselle ihanteellinen. Varsin pian tamma myytiikin yksityiselle omistajalle, joka koulutti viisaasta neidistä ratsun. Osoittautui, että raviurheiluun sopimaton pyöreähkö rakenne olikin oiva ratsun ulkomuoto, ja monet kerrat aluekilpailuissa Ainokki sai kummasteluja osakseen ravisukuisuuden selvittyä. Tamma ehti kiertää niin koulu- kuin estekilpailuja, kunnes neidin omistaja loukkaantui ja joutui myymään Ainokin pois. Neidin kilpailuissa nähnyt kasvattaja osti tamman, ja siitosurallaan Ainokki sai viisi hienoa ratsuvarsaa, jotka jokainen myytiin huonossakin markkinatilanteessa nopeasti.

ei. Tosihurja on nimestään huolimatta lähes huvittava suomenhevosori, ainakin luonteeltaan. Tosihurja on erittäin kiltti mutta auttamaton touhottaja, joka onnistui varsinkin nuorena saamaan itsensä kiipeliin tuon tuosta. Ulkonäöstä, joka voikolla ja 156cm korkealla orilla on kohdallaan, luonnetta ei voisi arvata, ja kotitallissa Tosihurjalla onkin palkintokaappi täynnä näyttelyistä tuotuja palkintoja. Hyvällä koulutuksella tohelosta nuoresta orista koulittiin kuitenkin näyttävä kouluratsu, joka iän karttuessa on parantanut suorituksiaan kuin hyvä punaviini. Tosihurja on ollut myöhemmällä iällä siitosuransa ohessa tuttu näky suomenhevosluokissa, joissa ori on tehnyt aina vaativa B:n tasoisessa luokassa hyvät prosentit. Jälkeläisiä herralla on monia kymmeniä, ja tammojen määrä näyttäisi vain kasvavan kilpailunäyttöjen myötä entisestään.

ee. Sumuliekki on pienikokoinen, vain 150cm korkea suomenhevostamma, joka kuitenkin korvaa kokoaan äärettömän jämptillä ja reippaalla luonteellaan. Vaaleanpunarautias tamma on ehdottomasti niin kutsuttu uuden sukupolven urheiluhevonen, joka suorittaa niin lajissa kuin lajissa mallikkaasti. Ensin tamman kanssa keskityttiin varsinkin koulu- ja valjakkokilpailuihin, joihin tamman tarkka luonne on aivan omiaan. Alun perin Sumuliekin kanssa ei ollut tarkoitus lähteä siitosuralle, mutta omistajan omien lapsien myötä tamman kantakirjaus sattui hyvään saumaan. Kun tilaisuudesta lähdettiin kotiin vahvan II palkinnon kanssa, alettiin oria etsimään. Kahden kauniin tammavarsan jälkeen Sumuliekki palasi ratsuksi omistajalleen ja tämän lapsille. Sittemmin neiti on näyttänyt suomenhevosten monipuolisuuden kilpailleissaan kansallisissa valjakkokilpailuissa ja samanaikaisesti lasten ratsuna seurakisoissa.

Sukuselvityksestä kiitos Assille!

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
27.04.2015 Seljasaaren Kartano, RCH 10p.
05.10.2015 Rohkelikko, SW2 40p.
06.10.2015 Seljasaaren Kartano, RCH 10p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1151.63
Tahti ja irtonaisuus 1579.88
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2731.51 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 20.04.2015

"Tulin tänään Seljasaaren Kartanoon ensimmäistä kertaa pitämään valmennustuntia Kiiskiselle ja aivan upealle suomenhevosoriilleen Sumulle. Alkuverryttelyjen aikana Kiiskinen kertoi minulle hieman itsestään ja hevosestaan sekä heidän yhteisestä menneisyydestään ja suunnitelmistaa. Sumu liikkui mielestäni alusta asti oikein mukavan näköisesti ja sen liikkeissä oli hyvää elastisuutta. Alkuverryttelyn jälkeen aloitimme laukanvaihdon harjoittelun. Kiiskisen tuli kääntää pitkältä sivulta laukassa radan poikki, suorittaa laukanvaihto ja jatkaa uudessa laukassa tehden seuraavalla kierroksella saman. Alkuun vaihdot olivat hieman epäpuhtaita, mutta Sumun saadessa kiinni ideasta, alkoi kaikki sujumaan. Loput laukanvaihdot sujuivat kuin vettä vaan ja olivat joka kerralla täysin puhtaita. Kehuin sekä ratsastajaa että ratsua ja jätin heidät loppuverryttelemään rauhassa itsenäisesti." Valmennuksen kirjoitti suba.

Kouluvalmennus 22.09.2015

"Tänään pääsin valmestamaan Kiiskistä ja hänen upeaa voikko-oriaan Sumuhurjaa. Ratsukko oli minulle entuudestaan tuntematon, joten pienellä jännityksellä kurvasin punaisen autoni huoliteltuun tallipihaan. Kiiskinen taluttikin juuri sopivasti hevostaan ulos tallista, joten pääsimme vaihtamaan nopeat kuulumiset ja seurasin hänen perässään suureen ja valoisaan maneesiin. Saimmekin koko hallin aivan omaan käyttöömme, joten sillä aikaa kun Kiiskinen verrytteli hevostaan hain itselleni tallikahviosta jättikokoisen kupin kahvia ja istahdin maneesin reunustalle seuraamaan alkulämmittelyä.

Koska ratsukko oli minulle aivan uusi, keskityimme tällä kertaa lähinnä perusasioihin. Lämmittelyssä huomasin heti ensimmäisenä puutteita tahdissa, jota pyysinkin Kiiskisen hidastamaan huomattavasti. Sumuhurja liikkui etujaloillaan kauhoen ja heittäen takasiaan taakse ennemmin kuin tuomalla niitä alle, joten hidastamalla tahtia hevonen joutuisi keskittymään ja ottamaan yhden ylimääräisen askeleen, mikä saisi sen käyttämään kroppaansa kokonaisvaltaisemmin. Apuja karkuun ei saanut juosta, vaan idea oli nimenomaan saada hevonen ottamaan se yksi askel enemmän ja liikkumaan kropastaan paremmin. Pelkistetystä treenistä huolimatta se ei ollut ratsukolle helppoa: nyt kun Sumuhurja joutui äkkiä kokoamaan itseään paljon enemmän, puoli tuntia tätä intensiivistä harjoittelua riitti aivan hyvin. Harjoituksia toistettiin aluksi ravissa ympyröillä sekä suorilla. Hevosta ratsastettiin ylös ja aktiiviseksi, ei eteen, vaikka Sumuhurja muutamaan otteeseen niin ratsastajan avut tulkitsikin. Se oli kuitenkin nopea oppimaan ja muutaman toiston jälkeen ymmärsi, mitä siltä haettiin. Laukassa jatkettiin samaa ideaa, ja kotiläksyksi parivaljakolle jäi treenata näitä asioita myös kotona valmennuksen jälkeen. Toinen kierros laukassa oli Sumuhurjalle selvästi vaikeampi kuin toinen, ja hevosen takaosaa tulisi saada enemmän aktiiviseksi ettei laukka jäisi löysäksi ja hevonen kaadu sisälle. Kokonaisuudessaan päivän lyhyt, mutta intensiivinen treeni oli oikein onnistunut ja ratsukolle jäi paljon mietittävää sekä harjoiteltavaa myös kotioloihin." Valmennuksen kirjoitti Siiri K.

Kouluvalmennus 25.09.2015

"Aamu valkeni varsin kirkkaana ja kauniina, joten mikäs sen mukavampaa kuin suunnata taas Seljasaaren Kartanolle valmentamaan. Ratsukkoni oli sama kuin pari päivää takaperin, eli Kiiskinen ja suomenhevosori Sumuhurja, joille olin pitänyt intensiivisen kokoamis-kurssin. Saapuessani paikalle Kiiskinen olikin jo ehtinyt kentälle hevosensa kanssa ja käveli juuri alkukäyntejä. Huikkasin tervehdykseni ja kyselin, miltä hevonen oli tuntunut näinä välipäivinä. Kävi ilmi, että ori oli ollut nyt yhden päivän vapaalla näiden vierailujeni välissä, joten hevosen pieni jäykkyys saattoi johtua siitä. Se kuitenkin näytti liikkuvan muutoin ihan hyvin ja työmotivaatio oli ihan kohdallaan, joten eiköhän tästäkin saataisi ihan kelpo treeni aikaiseksi.

Alkulämmittelyjen jälkeen treeni aloitettiin ravissa ympyrällä, jossa hevosta koitettiin saada rehellisesti ohjan ja pohkeen väliin. Kun Sumuhurja alkoi toimia tässä, jatkettiin ymypröiltä pitkälle sivulle avotaivutuksessa. Näissä hevosen jäykkyys näkyi vähän enemmän, joten niitä jumpattiin niin kauan kunnes hevonen jaksoi suorittaa tehtävän maltillisesti eikä pyrkinyt juoksemaan avuilta pois. Avotaivutuksissa Kiiskisen kanssa haluttiin kiinnittää huomiota liian taivutuksen, poikituksen tai liian suuren tempon minimointiin: taivutukset onnistuivat kyllä ilman liioitteluakin, kunhan hevonen oli rentona ja jaksoi keskittyä. Kun avotaivutukset alkoivat sujua, annoin ratsukolle hetken hengähdystauon kävellen, olihan hevonen kuitenkin ollut edellispäivän vapalla ja sitä edeltävän päivän aktiivisessa treenissä. Laukassa jatkoimme saman tehtävän työstämistä, mutta emme saaneet Sumuhurjaa niin rennoksi kuin olisimme halunneet. Taivutusten lisäksi treenattiin myös vastalaukkaa, jossa Kiiskisen tuli kiinnittää huomiota erityisesti liikaan taivutukseen jolloin hevosen ulkolapa pääsi karkaamaan ja laukka vaihtui. Tällä kertaa treenissä en vaatinut hevoselta turhan korkeaa muotoa, vaan annoimme sen työskennellä sellaisessa muodossa missä se itse pysyi rentona ja liikkui mielellään. Vaikka Sumuhurja oli hieman väsynyt ja jumissa, suoriutui se kuitenkin päivän treeneistä varsin hyvin, vaikka laukkatyöskentelyssä se mieluummin tarjosikin lisää vauhtia kuin olisi halunnut koota tai keskittyä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa treenejä, joten lopetimme harjoitukset mukavaan suoritukseen ja käskin Kiiskisen vielä loppuverrytellä orin huolellisesti eteen-alas." Valmennuksen kirjoitti Siiri K.