Ruisralla VSN Champion, KTK-II

Suomenhevostamma, väriltään tummanpunaruunikko, säkäkorkeus 155cm
Syntynyt 14.08.2015     )ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH15-018-1856
Maahantuonut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Ralla ei ehkä sovi rauhallisuutta ihannoivien henkilöiden ratsuksi, sillä sen ominaispiirteisiin kuuluu silloin tällöin, tai oikeastaan aina, silmitön säntäily sinne tänne. Hoitaessa se ei malttaisi pysyä paikallaan, narun päässä pitäisi päästä milloin minnekin ja ratsuna on kiva olla kunhan saa mennä kovaa. Tamma vaatii käsittelijältään siis suhteellisen pitkää pinnaa ja määrätietoista asennetta. Tälle hevoselle ei siis missään tapauksessa tulisi antaa periksi, sillä siitäkös se saa puhtia hölmöillä vielä entistä enemmän.

Maastossa heikompia hirvittää, mutta onneksi jarrutkin yleensä löytyvät viimeistään sitten, kun tarpeeksi ronskisti ottaa kiinni. Kovasuista hevosta täytyy siis välillä käsitellä ihan puhtaalla voimalla, jos muu ei mene perille. Myös äänenvoimakkuutta voi huoletta nostaa, kun tuntuu, että hevonen on täysin kuuro käskyille. Ralla on suorastaan herkän vastakohta. Kiiman aikana sille on ehkä annettava hiukan myötätuntoa, sillä silloin siitä löytyy se haavoittuvainenkin puoli. Teepä jotain väärin, niin heti on korvat luimussa ja peppu ihmistä päin. Ralla tarvitseekin ihmisen, joka jaksaa yrittää ymmärtää sen tammamaisia oikkuja ja (yli)vilkasta luonnetta.

Rallan kouluratsun ura olikin aluksi vaakalaudalla, kun tamma ei olisi tohtinut millään keskittyä olennaiseen, mutta pikkuhiljaa siitäkin on alkanut löytyä rahtunen malttia ja säntillisyyttä niitä vaativiin tilanteisiin. Kotikentällä tamma taipuu kyllä vaativiinkin kiemuroihin osaavan ratsastajan käsissä – ketä tahansa ei sen selkään voi päästää. Rallan kanssa saa tehdä tosissaan töitä ennen kuin sen kanssa alkaa tulla kunnolla juttuun, mutta sitten tamma loistaa näyttävillä askelillaan ja notkeudellaan. Kisoihin lähdetään silti usein sillä ajatuksella, että kunhan nyt mennään kokeilemaan, koska milloinkaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Rallan kanssa jokainen päivä on täynnä jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. © Crimis


i: Rymy-Jukka
sh rt 157cm
ii: Apen Rymy sh rt 159cm iii: Apen Reipas sh vrt 158cm
iie: Sotkamo sh prt 158cm
ie: Janiella sh vrt 159cm iei: Ainon Mestari sh tprt 160cm
iee: Juletta sh vrt 158cm
e: Ruismuisto
sh tprn 154cm
ei: Ruisreetu sh rn 164cm eii: Repe sh rt 155cm
eie: Ruusuliinu sh rn 164cm
ee: Muistotuuli sh rt 156cm eei: Historia sh prt 159cm
eee: Tuuliina sh prt 157cm

Jälkeläiset

01. sh-t Seljasaaren Ruska, syntynyt 13.11.2015 oriista Sumuhurja Saavutukset: VSN National Champion, KTK-II, KV-II, SV-III
02. sh-t Seljasaaren Rusilla, syntynyt 05.12.2015 oriista Sumuhurja Saavutukset: KTK-II, SV-II, KV-II

Sukuselvitys vanhemmista

i. Rymy-Jukka on nimensä veroinen rymyäjä. Se löytää itsensä hyvin usein jostakin solmussa aitalankoihin, tai nolona rehuvarastosta pihistämässä porkkanoita. Myös tarhassa se esittelee usein hienoja kevätjuhlaliikkeitä, ja onkin harvinaisen usein turvallaan, tosin harvoin satuttamatta itseään pieniä pintanaarmuja lukuunottamatta. Se on ihmisten kanssa kuitenkin asiallinen, ja erittäin positiivisella asenteella varustettu tapaus. Se on ratsastettaessa isojen liikkeidensä takia hankala, sillä siellä on harvinaisen hankala istua, mutta se menee minne pyydetään, ja tekee asiat vaaditussa pisteessä ja liikkuu oikein hyvin eteen. Orin kanssa ollaankin kilpailtu kouluratsastuksessa peräti Vaativa A-tasolla voittaen ja sijoittuen. Vieläkin sillä on muutama kisakausi edessä, mutta sen jälkeen se saa siirtyä kokonaan siitokseen. Tällä hetkellä orilla on viitisentoista jälkeläistä ympäri Suomea.

e. Ruismuisto on hieno aavistuksen verran "erikoisen" värinen, sillä tamma on tummanruunikko, ja oikein kaunis ilmestys! Se on rakenteeltaan erittäin sopusuhtainen ja sillä on todella hyvät jalka-asennot, joita se periyttää jälkeläisilleenkin - kuten myöskin hienoa väritystään. Luonteeltaan Ruismuisto, tai tutuilla vain Muisto on ehkä hieman äkkipikainen ja hermoheikko tamma, joka mielellään tilanteessa kuin tilanteessa yrittää kiirehtiä, tai sitten se etsii kaikkea hirveän pelottavaa ympäristöstä. Kisaradoilla se on kuitenkin keskittynyt oleelliseen, ja sen kanssa ollaankin hyvin menestytty kilparadoilla. Tammalla onkin paljon sijoituksia ja voittoja tilillään myös kansalliselta tasolta. Muisto toimii hyvin myös maastoratsuna sekä pienillä esteillä. Jälkeläisiä tammalla on vasta kaksi, mutta kun ikää tulee lisää ja kilpailu-ura loppuu, niin kyllä sieltä niitä jälkeläisiäkin tulee.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Apen Rymy on nimestään huolimatta hyväkäytöksinen ori, joka sulattaa ulkomuodollaan monen heppatytön sydämen. Se toimii kaiken ikäisillä ja tasoisilla ihmisillä niin maasta- kuin selästäkin käsin, ja vaikka omistaja onkin erittäin antelias orin suhteen ja muutamat junioritkin saavat sillä kisata, ei omistaja silti halua "pilata" oria, joten kaikkein kokemattomimmille ei sitä edes anneta. Orin kanssa ollaan menestytty hyvin kouluratsastuksen vaativissa luokissa (Vaativa B ja Vaativa A), myös kansallisella ja kansainväliselläkin tasolla. Se on ollut varsinainen ruusukemagneetti ja kisatessaan usein kisoissa kaksi luokkaa, sijoittui se myös usein kaksi kertaa per kisat. Nykyisin ori kuitenkin viettää kilpailueläkettä liikkuen muutaman kerran viikossa ei niin vakavalla mielellä. Jälkeläisiä orilla on tähän mennessä parisen kymmentä.

ie. Janiellasta ei hirveästi edes tietoa ole kerrottavaksi asti, sillä tälle lahjakkaalle tammalle kävi hassusti tarhassa parhaassa kilpailuiässä, 12-vuotiaana. Se liukastui, ja katkaisi jalkansa, oikeastaan kahdesta kohtaa, sillä ruunuluuhunkin tuli murtuma. Tamma jouduttiin lopettamaan, sillä kivut olisivat olleet kuntoutuessakin niin kovat - eikä siitä enää käyttöhevosta olisi tullut. Se kuitenkin ehti kilpailla muutaman ehjän kauden, sillä se oli neljä- viisivuotiaana pitämässä huolta kahdesta ensimmäisestä varsastaan. Se toimi kenellä tahansa ja oli luonteeltaan oikein kultainen tamma, ja se osasi myöskin hypätä jonkin verran melko hyvällä tekniikalla. Sijoituksia ja voittoja tuli Vaativa B-tasolta kiitettävästi, mutta myös helpommista luokista.

ei. Ruisreetu on nyt jo menehtynyt, mutta oli oikein suosittu jalostusori, josta kertoo jälkeläismäärä; yli viisikymmentä! Ori ihastutti ulkonäöllään mutta myös upeilla liikkeillään ja jalka-asennoillaan joita se periytti jälkeläisilleen. Isompia rakennevirheitäkään sillä ei ollut, ellei muhkeaa kaulaa voitu laskea virheeksi (tosin sekin oli pelkkää lihasta). Ryhdikäs ori, joka toimi ratsastettaessa myös hieman kokemattomammilla. Reetu kiersi paljon kilpailuita, ja tekikin 13 ehjää kilpailukautta, ja lopetti kilpailemisen vasta 19-vuotiaana. Se oli myöskin käsiteltäessä helppo, ja sen kanssa onnistui myös maastoilu ilma sen suurempia ongelmia. Siltikin se sai nauttia kevyistä eläkepäivistä suhteellisen pitkään, sillä ori menehtyi vasta 26-vuotiaana luonnollisesti kotitallillaan.

ee. Muistotuuli on ihan tavallinen hevonen. Sellainen, joka on muutaman startin tehnyt kouluratsastuksessa seura- ja aluetasolla, mutta sen suuremmin se ei missään ole näytillä ollut. Tuuliksi kutsuttu tamma on oikein kivaluonteinen, joskin hieman itsepäinen tapaus. Silloin kun ei huvita, ei tamma myöskään tee, mutta sitä pitää hieman "lahjoa" työskentelemään, mutta kun sen saa oikeaan moodiin, niin siitä saa paljon irti. Se on kiva kouluhevonen, mutta toimii myöskin esteillä ja maastossa oikein hyvin. Se on kuitenkin jo 19-vuotias, joten edessä saattaa muutama koulustartti vielä olla, ennen kuin se pääsee viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Se on omistajaperheelleen enemmän perheenjäsen kuin ystävä. Varsonut tamma on jo kaksi kertaa, mutta vielä kaksi olisi tulossa, mikäli vaan hyvin käy.

Sukuselvityksestä kiitos Annika N:lle!

KRJ-Cupit:
30.06.2016 - Aittohaara - Vaativa B - 1/315

Näyttelyt:
05.10.2015 Rohkelikko, CH 20p.
06.10.2015 Seljasaaren Kartano, RCH 10p.
15.11.2015 VSR Rotunäyttely, II-palkinto
16.11.2015 Adina, SW4 40p.
18.11.2015 Rohkelikko, RCH 10p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1079.43
Tahti ja irtonaisuus 1407.07
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2486.5 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 22.09.2015

"Tänään ratsukkona, jota minun oli määrä valmentaa kouluratsastuksessa, toimi Kiiskinen ja ruunikko suomenhevonen Ralla. Tamma oli melkoisen vauhdikas sekä vilkas luonteeltaan, sen huomasin jo valmennuksen alkupuolella.

Ihan ensiksi Kiiskinen ja Ralla kävelivät alkukäynnit. Kiiskinen siis piti Rallalla pitkiä ohjia näiden alkukäyntien ajan. Hetken päästä ratsukko aloitti ravin pyynnöstäni. Kehotin Kiiskistä tekemään Rallan kanssa mahdollisimman paljon erilaisia ja erikokoisia ympyröitä, jotta Ralla alkaisi taipumaan paremmin. Koska Ralla vaikutti todella reippaalta, pyysin Kiiskisen ottamaan ratsunsa käynnille ja alkaa tekemään pysähdyksiä ja peruutuksia, ihan käynnissä siis ohjat tuntumalla. Ensin Ralla ei oikein malttanut pysyä paikoillaan kun Kiiskinen pysäytti sen, mutta ajan myötä se alkoi tottelemaan ja kuuntelemaan ratsastajaansa paljon paremmin sekä herkemmin. Tämän jälkeen Kiiskinen ja Ralla alkoivat jo laukkaamaankin. He laukkasivat koko ajan pääty-ympyrällä reippaassa tahdissa ja samalla Kiiskinen taivutteli tammaansa sisälle päin mahdollisimman runsaasti.

Kun "peruslaukka" sujui ihan hyvin, kokeilimme vielä vastalaukkaakin, jossa Kiiskinen sai sitten taivutella Rallaa ulos päin. Tällä kerralla emme siis tehneet mitään kovinkaan erityistä, kunhan vain hiukan tunnusteltiin hevosta ja tehtiin pysähdyksiä, siirtymiä, ympyröitä ja erilaisia taivutuksia. Laukkaamisen jälkeen ratsukko meni enää vain loppuravit ja -käynnit koko kentän uraa pitkin. Loppuraveissakin Kiiskinen vielä taivutteli vähän Rallaa, ja Rallahan ravasi lopulta oikein rauhalliseen ja hyvään tahtiin vaikka siihen työtä pitikin kovasti tehdä." Valmennuksen kirjoitti Riesa.

Kouluvalmennus 10.11.2015

"Seuraavaksi valmennettavakseni saapui Ruisralla-tamma, ihana ruunikko suomenhevonen. Ratsukko olikin kävelemässä kentällä, kun saavuin sinne kahvikupposeni kanssa, jotta pysyisin hereillä. Ruisrallalle en pitäisi toista valmennusta seuraavana päivänä, joten keskityttäisiin hieman erilaisiin kouluratoihin, sekä muutenkin yleisratsastettavuuden parantamiseen. Ralla oli kuulemma hieman säntäilevä, ja helposti avuilta karkaava, joten tänään katsottaisiin oikein tarkkaan, että suoritukset olisivat siistejä ja tasapainoisia. Aloiteltiin sillä, että tehtiin käynnissä muutamia pysähdyksiä, sekä voltteja ja pääty-ympyröitä taivuttaen, ja lopuksi myös taivuttaen ulos. Ralla ei oikein tajunnut siinä vaiheessa, mitä siltä haettiin, mutta hiomisella ja toistamisella saatiin kiva suoritus - joskin tamma alkoi käydä hieman kärsimättömäksi. Jatkettiin ravitehtäviin, joista ensimmäisenä oli pystyhalkaisija, jolle tehtiin pysähdys ja peruutus, jonka jälkeen uudelleen raviin, ja vuorotellen suunnan vaihto. Pituushalkaisijan jälkeen tehtiin pääty-ympyrä vuoroin molempiin suuntiin ja pitkillä sivuilla tehtiin lisäys. Ja senhän tamma teki. Pitkä sivu meinasi jäädä lyhyeksi tamman lisäyksille, mutta olihan ne kieltämättä aika näyttäviä. Rallakin rupesi nostamaan niskaansa ylemmäs, ja liikkui rehellisesti selän läpi. Tehtiin vieläkin ravissa siten, että uralta väistö kentän puoliväliin, ja takaisin uralle, ja kumpaankin päätyyn kymmenen metrin ravivoltti. Ralla liikkui hyvin, mutta muuttui hieman kärsimättömäksi väistöissä. Kerroit kuitenkin tammalle, että nyt ei luisteta töistä, vaan tehdään. Ja no, kyllähän tamma sitten lopulta tekikin. Jätettiin laukka tältä erää pois, ja saitte ruveta ravailemaan loppuverkkoja, kun minä puolestani katosin jälleen kahvihuoneeseen." Valmennuksen kirjoitti Annika N.

Päiväkirjamerkintä 10.11.2015

"Allani oleva tumman karvapeitteen omaava ratsu kiisi tuulispään lailla pitkää kevyen lumikerroksen saanutta soratietä pitkin. Sillä ei ollut aikomustakaan pysähtyä minun naurettavan hennoista pidätteistäni. Tamma viittasi apuni kintaalla ja voitonriemuisesti kiljahtaen keinahti laukkaan. Maisemat vilisivät vauhdikkaasti ohitseni ja hento lumisade tunki väkisin kasvoille. Siinäpähän me sitten menimme, Ralla ja sen epätoivoinen ratsastaja, joka vain saattoi toivoa, että paha uni loppuisi jo. Kerran Ralllalta meinasi ihan heittää mukkelismakkelis, kun tuo puupää oli sotkeutua omiin kinttuihinsa. Kun soratien loppu alkoi häämöttää, päätin että pysähtyisimme, vaikka se jäisi viimeiseksi teokseni. Puristin ohjaa tiukasti väsynein käsiparkoineni, muurauduin syvälle satulaan ja ronskein ottein tein muutaman pidätyksen samalla kääntäen hevosta vasemmalle. Vastentahtoisesti hevonen hidasti paikallaan pomppivaan raviin, minkä jälkeen seisahtui ja siirsi katseensa minuun. Meninkin pilaamaan sen hauskanpidon." Merkinnän kirjoitti Amanda.