Roivas VSN Champion, KTK-II, KV-II

Suomenpienhevosori, väriltään hopeanruunikko, säkäkorkeus 143cm
Syntynyt 02.08.2015     )ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH15-018-1815
Maahantuonut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Roivas on tallissa se ori, joka on valmis antamaan yhden kavionsa ruuan eteen. Mitä ikinä haluatkaan Roin tekevän, se onnistuu puolikkaalla porkkanalla. Itseasiassa Roi onkin tallin sirkushevonen, joka osaa yllättävän monta hauskaa temppua. Siinä kuvastuu paljon tämän orin luonne; se on miellyttämisenhaluinen, mutta hyvin energinen ja aina innostunut uusista asioista. Pippuria ei tämän hevosen arjesta puutu!

Toisinaan on vaikea saada Roivas keskittymään - vaikka kyseessä ei olisikaan hoitotilannetta kummempi asia. Juuri silloin kun hoitaja tulee harjan kanssa karsinaan, purun seasta on pakko alkaa etsimään eilisillan kauranjyviä. Auta armias jos haluat hoitaa orin ulkona kesäauringossa. Silloin suosittelemme polvisuojia ja kypärää, koska vihreä heinä on yksinkertaisesti paras asia mitä Roi tietää. Ja tekee kirjaimellisesti mitä vain sitä saadakseen. Mikäli olet Roin kanssa tekemisissä ensimmäisiä kertoja, saatat myös järkyttyä desibelimäärästä, jonka ori saa aikaiseksi. Nämä seikat saavat pikkuorimme kuulostamaan varsin pirulliselta tapaukselta, mutta tosielämässä vain hieman saavat kiehumaan piristävät arkeamme.

Ratsuna Roi on mitä mainioin, sillä se ei tarvitse ylimääräistä eteenpäinpotkimista. Parhaimpina päivinä ratsastaja voi vain istua satulaan ja nauttia kyydistä. Roi on mitä mainioin ratsu myös maastossa, sillä se on peloton ja varma. Paras tapa rentouttaa tämä hevonen ja itse ratsastajakin, on jättää satula kotiin ja suunnata kohti lähintä järvenrantaa. Mitä kotitreeniin tulee, ratsastajalta ei vaadita juuri muuta kuin määrätietoisuutta. Vaikka Roivas on energinen ratsu joka kulkee omalla moottorilla, se vaatii myös tekemistä, jotta meno ei mene säheltämiseksi. Paras keino saada Roista kaikki ilo irti, on ratsastaa se huolellisesti avuille aina alkukäynneistä loppujumppaan asti.

Kouluratsuksi Roivakselta löytyy kaikki valmiudet. Erityisen haka se on lisäämään ja kokoamaan askellajejaan - on vaikea uskoa kuinka isolta Roi saakaan itsensä näyttämään! Rakenteeltaan vaikka kyseessä onkin vankka poni, se ei ole koskaan estänyt Roita olemasta näyttävä!


i: Reemus
sph hprn 145cm
ii: Reipastus sph hprn 144cm iii: Ruufus sph rn 146cm
iie: Liliaana sph vrt 143cm
ie: Aavilan Kiuru sph prt 146cm iei: Aavilan Kiipeli sph tprt 143cm
iee: Aavilan Simppu sph m 147cm
e: Porelia
sh vprt 150cm
ei: Aaroni sh trn 152cm eii: Aarnio sh trn 155cm
eie: Jiin Jippo sph rt 148cm
ee: Korelia sh vprt 151cm eei: Kaunan Kamaluus sh prt 154cm
eee: Korinna sh rn 152cm

Jälkeläiset

01. sh-t Viehättävän Roihulintu, syntynyt 13.10.2015 tammasta Laululintu
02. sph-o Seljasaaren Rovasti, syntynyt 10.11.2015 tammasta Hallavilla Saavutukset: KTK-II, KV-II
03. sh-o Varismäen Routa, syntynyt 12.05.2016 tammasta Talventuike
04. sh-o Hortensian Salmiakkirosvo, syntynyt 02.08.2016 tammasta Salmiakkikuningatar

Sukuselvitys vanhemmista

i. Pieni ja punertava ori Reemus on suvullisesti pienhevosten aatelia. Se on saavuttanut etenkin valjakkoajossa hienoja meriittejä arvokilpailuista. Kärryponina Reemus on toiminut myös erilaisissa tapahtumissa ja kuskannut myös perheen pienimpiä tasaisesti ja turvallisesti erilaisissa tapahtumissa. Reemus on aina saanut kiitosta rauhallisesta luonteestaan, mikä ei välttämättä ole ihan suoraan periytynyt Roivakselle. Yleisestiottaen tämä isälinja on hyvätapainen ja napannut monia ykköspalkintoja kantakirjoissa. Myös Reemus kantakirjattiin I palkinnolle jonka jälkeen se on keskittynyt valjakkoajouraansa. Reemuksen jälkeläiset ovat myös menestyneet hienosti tarkkuutta ja keskittymistä vaativissa lajeissa.

e. Kun tutustuu Poreliaan ei ole vaikea yhdistää mistä Roivas on perinyt monet piirteensä. Porelia tunnetaan pienenä ja pippurisena, varsin tammamaisena tapauksena. Se on hyvin energinen ja kaipaa paljon virikettä, jotta ei pura mieltään temppuiluun. Toisinaan temppuilu on vain hoitajan juoksuttamista ympäri tallipihaa, joskus voidaan istua karsinaan miettimään että tarviiko sieltä tulla ulos vai ei. Tahtoa ei puutu, mutta pohjimmiltaan Porelia on varsin miellyttämisenhaluinen. Se tulee hyvin esiin ratsastaessa. Porelia oppii asioita nopeasti ja on omaksunut hyvän kouluhevosen perusopit. Porelia on kilpaillut helpoissa luokissa upeilla tuloksilla.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Reipastus oli monen suomenehvosharrastajan huulilla 90-luvun vaihteessa. Nuorena Reipastus tunnettiin orina, jolla on työmoraali kohdillaan ja luonne täyttä kultaa. Tätä hevosta olisi voinut treenata varmasti kuinka huipulle tahansa, mutta omistaja halusi keskittyä oman tasonsa kilpatuloksiin. Reipastus sijoittui useita kertoja arvokisoissa vaativa B- tasolla kouluratsastuksessa. Ori myös kantakirjattiin kilpauran lomassa, jonka jälkeen nimi viimeistään nousi ihmisten huulille. Reipastus astui useita kymmeniä varsoja, joista suurinosa on menestynyt etenkin kouluratsastuksessa.

ie. Muistatko ne lapsuuden ratsastuskoulun pullataikinan tavoin liikkuvat suokkimammat? Aavilan Kiurun kanssa palaat ajassa taaksepäin kun sait upottaa kantapäitäsi hevosen kylkiin ja ainut mitä se sai aikaiseksi, oli pieni korvien liikahdus. Kiuru on mitä kiltein hevonen ja etenkin lasten suosiossa, mutta kisatykkiä siitä ei olisi koskaan tullut. Kiurulta tuntuu vähän väliä puuttuvan koko motivaatio työntekoon, sen sijaan rapsutteluhetket karsinassa heinäkasa edessä ovat mitä mukavimpia. Nuoruudessa Kiurua treenattiin kenttäratsastuksen parissa, sillä sen luonne oli siihen mitä mainioin: rauhallinen, reipas ja rohkea. Iän myötä rauhallisuudesta tuli Kiurun elämäntapa ja sen jälkeen tamma on varsonut kolme upeaa varsaa jotka ovat enemmän tai vähemmän menestyneitä omalla tahollaan.

ei. Aaronin jälkeläislista on hulppea ja sen jälkikasvua tavataan paljon myös Ruotsissa. Etenkin kouluratsastuksessa menestyneet sukujuuret ovat tuoneet oman hyveensä myös Aaronille. Aaroni kilpaili kansallisella tasolla helpoissa ja vaativissa luokissa menestyen kummissakin. Vanhemmiten ori on toiminut paljon näytöshevosena erilaisissa tapahtumissa ja arvokisoissa. Tämän rauhallisempaa ja kultaisempaa luonnetta saa kyllä hakea kaukaa. Pomminkin räjähtäessä jaloissa Aaroni vilkaisee ympärilleen, huokaisee syvään ja jatkaa omia touhujaan.

ee. Korelia on koko elämänsä saanut asua samalla tallilla kuin on syntynytkin kasvattajansa omistuksessa. Noilla kahdella onkin aivan erityinen suhde, sillä Korelia ei ole hevosena ehkä helpoimmasta päästä. Nätti kuin mikä, mutta luonne toisinaan pelkkää tulta ja tappuraa. "Jos hevonen potkaisee, minä potkaisen takaisin", oli useimmiten omistajan suusta kuultu lause. Nämä kaksi ottivat paljon yhteen, mutta lopulta yhteinen sävel on löytynyt. Korelia on startannut koulukilpailuissa seuratasolla ja tuonutkin kotiin muutamia voittoja ja sijoituksia. Omistaja on kuitenkin aina nähnyt Korelian siitostammana ja harrastehevosena - ehkä ihan rahkeetkaan eivät riittäneet kilpauralle. Korelia kantakirjattiin II palkinnolle viisivuotiaana.

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
28.10.2015 Seljaasaren Kartano, RCH 10p.
12.01.2016 Seljaasaren Kartano, RCH 10p.
17.01.2016 Huvitutti, RCH 10p.
07.02.2016 Seljasaaren Kartano, RCH 10p.
22.04.2016 Március, RCH 10p.
29.06.2016 Harmonia, RCH 10p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1310.25
Tahti ja irtonaisuus 1432.95
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2743.2 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 25.09.2015

"Samana sateisena päivänä kun valmensin Seljasaaressa Kultavirettä, sain työskennellä myös Roivas-orin kanssa. Ponikokoinen kouluratsu saapui valmentautumaan nuoren tytön kanssa aikeena saada palautetta mahdollisuuksista kilpakentille. Valmennuksen aikana yritinkin kartoittaa ratsukon tason ja potentiaalin, joten mitään erityistä aihetta meillä ei sinänsä ollut. Teetin ratsukolla siirtymiä, askeleen pidentämistä ja kokoamista, väistöjä ja pyöritin lopuksi ratsukkoa kolmella suurella raviympyrällä keskittyen ratsastajan istuntana. Roivas vaikutti selkepäiseltä ja yhteistyökykyiseltä ponilta, joka teki mitä pyydettiin ja työskenteli sitä paremmin mitä tarkemmin siltä osattiin asioita pyytää. Pohdin alkuun onko ratsastaja liian kokematon tälle poniorille, mutta epäilyni kaikkosi valmennuksen mittaan kun huomasin kuinka sulavaa kaksikon työskentely oli. Oli siis helppoa antaa ratsastajalle positiivista palautetta valmennuksen jälkeen." Valmennuksen kirjoitti Uppe.

Kouluvalmennus 02.10.2015

"Komea ruunikko ori Roi kuunteli heti alkulämmittelystä alkaen ratsastajalta tulevia signaaleja. Vikkeläliikkeinen ori pyrki myös toteuttamaan saamansa käskyt välittömästi. Tosinaan orin innokkuus rokotti huolellisuutta liikkeiden loppu päässä. Treenatut väistöt sujuivat pääosin hyvin, mutta pidemmissä jaksoissa Roi yritti vähän jo luistaa tehtävistä. Kun ratsastaja piti hyvän tuntuman suuhun ja napakasti vaati oria viemään liikkeet loppuun asti, oli meno oikein komeaa katseltavaa. Ravissa Roi toimi hyvin näppärästi mutta laukka oli tänään hieman etupainoisen oloista. Laukanvaihdot ravin ja käynnin kautta olivat sujuvia ja ori kuunteli ratsastajaansa valmiina toimimaan. Muutamat laukannostot olivat hieman hätiköityjä mutta hitaampaan askellajiin siirtyessä kaikki sujui siististi. Loppuravien aikana Roi sai ilopiikin ja oli vähällä heittää ratsastajansa sahanpurua tutkimaan. Tästä tempauksesta johtuen Roin kanssa tehtiin vielä muutamat väistöt kurin paulauttamiseksi." Valmennuksen kirjoitti Jenna.

Kouluvalmennus 09.10.2015

"Syksy ja siihen kuuluvat kirpeät pikkupakkasaamut olivat päättäneet rantautua Lappiin kertaheitolla, vaikka kaunis aamuaurinko piristikin mieltä. Vaapuin toppavaatteisiin vuorautuneena kohti Seljasaaren ulkokenttää, jossa tänään oli taas määrä pitää muutamalle uudelle tuttavuudelle valmennukset. Ensimmäisenä vuorossa olivat upean värinen pienhevosori Roivas ratsastajineen, jotka olivat juuri siirtyneet alkuverryttelyiden pariin. Tervehdin ratsukkoa, ja jäin taas seuraamaan aluksi kaksikon yhteistyötä, joka näytti ainakin käynnissä sujuvan ihan hyvin. Hopeanruunikko ori vain oli kovin reippaalla päällä, luultavasti kirpakan lämpötilan seuraamuksena. Pysähdykset olivat alkuun vain vitsi, sillä Roivas hiippaili joka kerta muutaman pienen pienen askeleen eteen, kun sen oli määrä seistä aloillaan. Pyysin ratsastajaa pysäyttämään ratsunsa pari kertaa aitaa päin, ja sen jälkeen tekemään pysähdykset normaalisti uran sisäpuolella. Aitojen läpi ori ei yllättäen kävellyt, mutta kun edestä lähti este, oli hiippailumeno taas jatkumassa. Komensin ratsastajaa tekemään kerran ronskimman pidätteen, ja tekemään heti lisää pieniä pidätteitä, jos Roivas oli taas lähdössä omin luvin liikkeelle. Pian orin malttoikin seistä vaadittavat neljä sekuntia paikoillaan, ja ratsukko pääsi siirtymään reippaampaan askellajiin verryttelemään.

Melko itsenäisten alkuverryttelyiden ja välikäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään molemmille pitkille sivuille loivat kiemuraurat sekä lyhyiden sivujen keskelle viidentoista metrin voltit, alkuun askellajina harjoitusravi. Ensimmäiseksi tarkoitus oli kiinnittää huomiota asetuksiin ja taivutuksiin, sekä kiemuroilla suoristuksiin. Roivas ravasi turhankin reippaasti, ja pyysin ratsastajaa tekemään muutamia käyntisiirtymiä kiemuroiden välissä, ja tekemään runsaasti puolipidätteitä ravissa. Volttien taivutukset ja asetukset sujuivat heti alkuun hyvin, Roivas oli selkeästi hyvin taipuisa ja notkea tapaus. Suoristukset sen sijaan jäivät alkuun vähän vaiheeseen, kun ori tahtoi jäädä aina asettuneeksi kiemuran sisälle. Pyysin ratsastajaa asettamaan orin pariin otteeseen kiemuralla ulospäin, ja suoristamaan sitä kautta, ja pikku hiljaa Roivas alkoi suoristumaan heti aluksi kunnolla.

Kun taivutuksia ja suoristuksia oli rukattu hetki molempiin suuntiin, lisättiin molempiin kiemuroihin voltit sisään, eli kiemuran keskeltä kymmenen metrin voltti kohti uraa. Tämän lisäksi vaihdoin tehtävään laukkapätkät lyhyille sivuille, joihin tuli edelleen ratsastaa viidentoista metrin voltit, mutta nyt laukassa. Pieni ori innostui laukkaamisesta kovin, ja ensimmäiset laukkavoltit venähtivät mielenkiintoisen muotoisiksi, kun ratsastaja ei ehtinytkään saada oria kuulolle tarpeeksi nopeasti, jotta laukkaa olisi saatu koottua riittävästi voltille. Kiemuroiden volteilla vauhti taas hiljentyi liikaakin, ja pyysin ratsastajaa kokoamaan oria myös niillä enemmän, vaikkakin ravissa. Kokoamisesta huolimatta muistutin ratsastamaan myös riittävästi eteen, ettei vauhti hyytyisi hitaaksi mummoraviksi. Ravivoltit alkoivat sujumaan paremmin jo muutaman yrityksen jälkeen, mutta laukkavolteilla oli edelleen turhan pitkää ja vauhdikasta menoa. Niimpä pyysin ratsukkoa jäämään hetkeksi pienehkölle pääty-ympyrälle työstämään laukkaa kunnolla, ja laukan ollessa hallinnassa ja riittävän koottua pienentämään ympyrää siihen viiteentoista metriin. Näin homma alkoikin sujumaan paremmin, ja pääsin taas muuttamaan tehtävää: lyhyen sivun voltin lisäksi tuli nostaa uusi laukka kiemuran ensimmäisessä suoristuksessa, ja tehdä laukassa aikaisempi ravivoltti, siirtyä takaisin raviin seuraavassa suoristuksessa, ja toistaa taas sama juttu. Kiemuran voltilla kävi sama juttu laukassa kuin aluksi ravissakin; vauhti hyytyi ja meno muuttui löysäksi. Kehotin ratsastajaa ratsastamaan reippaammin eteen, jotta laukassa olisi voimaa myös koota sitä. Kun takaosan moottorin käynnissä pysymisestä pidettiin huoli, alkoivat myös kiemuroiden laukkavoltit sujumaan oikein hyvin. Muutamaa kertaa useampaa yritystä emme tehtävää toistaneet, sillä sekä hevonen että ratsastaja alkoivat selvästi jo väsymään. Eipä sillä, että useammalle yritykselle olisi ollut enää tarvetta, sillä Roivas teki kuuliaisesti ja tarkasti ratsastajansa apujen mukaisesti. Niimpä aloimme lopettelemaan valmennusta, ja kehtoin ratsukkoa tekemään rennot eteen-alas-loppuverryttelyt hieman liioiteltujen asetuksien kanssa, jotta Roivas saisi jumpattua hieman kaulaansa ja selkäänsä melko runsaasti kokoamista vaatineiden tehtävien jälkeen." Valmennuksen kirjoitti dookie.

Kouluvalmennus 11.10.2015

"Taas muutaman välipäivän jälkeen valmennusvuorossa oli toistamiseen ihastuttava pienhevosori Roivas. Syysaurinko oli onneksi tullut jäädäkseen, ainakin hetkeksi, ja koska oli jo iltapäivä, ulkona ei ollut enää pakkastakaan, ja valmennus saatettiin pitää jälleen ulkona. Saapuessani termoskahvimukini kanssa kentän laidalle Roivas ratsastajineen oli jo hyvällä mallilla alkuverryttelyiden parissa. Hopeanruunikko ori näytti olevan yhtä reippaalla päällä kuin viime kerrallakin, ja muistuttelin ratsastajaa tekemään paljon puolipidätteitä ja käyttämään enemmän istuntaa jarruttamiseen, kuin ohjaa - Roivas oli ilmeisesti sen sortin hevosia, jotka lähinnä vain ärsyyntyivät paineesta suussa. Ori alkoi pikkuhiljaa hakeutumaan parempaan muotoon ja kunnolla kuulolle niin laukassa kuin ravissakin, jonka jälkeen ratsukko sai pitää hetken kävelytauon.

Huilaushetken jälkeen vuorossa olivat sulku- ja avotaivutukset sekä siirtymiset. Aluksi pyysin ratsukkoa tekemään toisen pitkän sivun suoristuksen jälkeen sulkutaivutusta, ja toisella pitkällä sivulla avotaivutusta. Lyhyille sivuille tuli tehdä ravissa pääty-ympyrät, jonka ensimmäinen puolikas tuli ratsastaa venytetyllä askeleella, ja jälkimmäinen puolikas lyhyemmällä askeleella. Ensimmäiset taivutukset sujuivat itsessään ihan hyvin, mutta suora linja oli Roivakselle vieras käsite. Ori valui linjan puolelta toiselle sitä mukaa kun ratsastaja korjasi, joka osoitti pienhevosen reagoivan turhan hitaasti pohkeisiin. Käskin ratsastajaa tekemään muutaman kerran napakammat avut linjalle palaamisessa, ja olemaan heti toivotun reaktion saatua hiljaa. Hiljalleen Roivas alkoi pysymään paremmin suoralla linjalla, eikä reagoinut enää liioitellen ja liian myöhässä.

Ympyröillä tehdyt askeleiden lyhennykset ja pidennykset sujuivat hienosti, Roivas kuunteli tarkasti ratsastajansa apuja, eikä jäänyt kiihdyttelemään ylimääräisiä, toisin kuin olin odottanut. Kun taivutukset sujuivat käynnissä, käskin ratsukkoa siirtymään raviin aina puolessa välissä pitkää sivua taivutuksen sisällä, ja siirtymään takaisin käyntiin pääty-ympyrän jälkeen. Ensimmäiset siirtymiset meinasivat leväyttää koko paketin käsiin, sillä Roivas lähti turhankin reippaasti liikkeelle ja taivutus jäi kokonaan matkasta; ainoastaan orin kaula oli taipunut liiaksikin asti. Seuraavilla kerroilla ratsastaja sai pidettyä orin paremmin kuulolla siirtymässä ja sen jälkeen, jonka seurauksena myös taivutukset alkoivat näyttämään jo oikein hyviltä. Kun sekä sulku- että avotaivutukset alkoivat sujumaan siirtymineen kaikkineen, teetin ratsukolla vielä sulkutaivutusta laukassa keskihalkaisijalla. Tämä oli Roivakselle helppo nakki, ja homma sujui heti alkuun hienosti molempiin suuntiin. Niimpä annoin ratsukolle kehujen saattelemana luvan siirtyä loppuverryttelyiden pariin, jossa kehotin taas tekemään runsaasti kaarevia uria ja eteen-alas-jumppaa." Valmennuksen kirjoitti dookie.