Kaunon Raikuli KTK-II, SV-I, KV-I

Suomenhevosori, väriltään tummanpunarautias, säkäkorkeus 156cm
Syntynyt 05.11.2015     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH15-018-2273
Kasvattanut Kaunovaara ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Raikuli eli Raipe on vilkas energiapakkaus, jota käsiteltäessä saa olla tarkkana. Nähdessään jotain uutta ja mielenkiintoista, ori todennäköisesti pyrkii tutustumaan outouteen välittämättä perässään roikkuvasta ihmisestä. Luonteeltaan sen on kuitenkin ihan kiltti ja aika hellyyttävä, vähän omapäinen vain. Ratsastessa Raipe on todella energinen ja vaatiikin täsmälliset alkulämmittelyt, jotta se keskittyisi tunnilla muuhunkin kuin kaahottamiseen. Maastossa oiva peli.


VIR MVA Ch, VSN NCh, KTK-I
i: Kuuralehdon Raiku
sh rt 156cm
KTK-II, KRJ-III, YLA2
ii: Pirunkorven Ruisrääkkä sh klm 157cm
KTK-II
iii: Riiviöiden Kikkihiiri sph rt 146cm
KTK-III
iie: Joogin Ruisvirna sh rt 162cm
ERJ-I, YLA2
ie: Snillin Margarita sh rn 156cm
iei: Snillin Suursyömäri sh tprn 157cm
ERJ-II, SV-I
iee: Snillin Meripihka sh prn 154cm
VIR MVA Ch, VSN NCh, KTK-II,
KRJ-I, SLA-I, SV-III

e: Kaunon Tyttörukka
sh rt 153cm
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, SLA-II, YLA2
ei: Kultakylän Fiilistelijä sh prt 153cm
KTK-II, KRJ-I, SLA-I, YLA1
eii: Haavelaakson Harmo sh prt 153cm
eie: Koivumäen Hissu sh rt 156cm
Champion, VSN Ch, KTK-II, KRJ-I, SV-I, KV-I, EV-I
ee: Riiviöiden Ranttalityttö sh prn 153cm
SLA-II
eei: Mörkövaaran Remupekka sh prn 158cm
KTK-II, KRJ-III, SLA-III, YLA2
eee: Suvannon Helmi sph prn 144cm

Jälkeläiset

01. sh-t Kuuralehdon Rilian, syntynyt 29.12.2015 tammasta Koivumäen Laa-Laa
02. sh-t Seljasaaren Säihke, syntynyt 28.01.2016 tammasta Seljasaaren Kimalle

KRJ-Cupit:
30.11.2015 - Oldfinion Dressage - Vaativa B - 12/259
29.02.2016 - Fiktio - Vaativa B - 21/298

Näyttelyt:
16.11.2015 Adina, RCH 10p.
18.11.2015 Rohkelikko, RCH 10p.
24.04.2016 Huvitutti, RCH 10p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 17.01
Nopeus ja kestävyys 0.43
Kuuliaisuus ja luonne 1113.68
Tahti ja irtonaisuus 1382.13
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2495.81 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 05.11.2015

"Kiiskisen ratsuna oli komea raudikko Raikuli, tai Raipe. Olimme sopineet, että saisin valmentaa vapaavalintaista hevosta ja kuka voisi vastustaa Raikulipoikaa? Niinpä olin käskenyt Kiiskistä puolilta päivin valmiiksi verrytellyllä hevosella kentälle – koska maneesit ovat etelän vetelille pullamössökakaroille – ja siellä nainen odottikin, posket punaisina. Itse viihdyin loistavasti talvieristyksissäni, termosmuki käpälissä. Töihin pääsimme samoin tein, aiheeksi olin ottanut avo- ja sulkutaivutukset sekä väistöt. Laitoin Kiiskisen tekemään valmistelevia töitä käynnissä ja ravissa taivuttelemalla Raipea molempiin suuntiin. Ori liikkui hieman turhankin innokkaasti eteen ja ratsastaja joutui muistuttelemaan paljon temmosta. Raipe oli kuitenkin onneksi kuuliainen ori, eikä se vastustellut hidastavia apuja.

Avo- ja sulkutaivutukset molempiin suuntiin olivat hieman kiireisiä, ja ohjeistinkin Kiiskistä olemaan itse erittäin hidas ja vastutamaan liikettä aina, kun Raipe lähti kiirehtimään. Erityisesti ulko-ohjan tuki oli orille tärkeä, ettei se lähtenyt kiiruhtamaan liikaa ja taivutus valahtanut vain kävelemiseksi tai ravaamiseksi kaula taipuneena. Kun vauhti pysyi maltillisena, oli poikituksen astekin sopiva. Väistöt teetin loivalla kaariuralla – raviväistö keskihalkaisijalle, suoristus, ja takaisin uralle. Myös tässä korostui vauhdin hallinta ja ulko-ohjan tuki. Niin kauan kun Kiiskinen tarjosi Raipelle hyvän tuntuman kiskomatta kuitenkaan ohjista ei ori taipunut tai huijannut vaan astui rehellisesti ristiin. Vasen puoli oli hieman jäykempi kuin oikea, mutta Kiiskinen osasi ratsastaa oriaan oikein hyvin, eikä se tuottanut mitenkään erityisen suuria ongelmia. Erittäin hyvää työtä molemmilta ratsukon osapuolilta!" Valmennuksen kirjoitti narri.

Kouluvalmennus 14.11.2015

"Viimeiseksi valmennettavakseni sillä erää tuli Kaunon Raikuli-ori, joka kävelikin jo ratsastajansa kanssa uralla, kun saavuin paikalle. Raikulin ilmeestä näki, että se suunnitteli jotakin ratsastajan pään menoksi. Se mulkoili nimittäin siihen malliin ja naamakin oli norsunvtulla aika lailla. No, aloiteltiinkin sitten alkuverryttelyt, ensin käynnissä, jonka jälkeen oli tarkoitus siirtyä raviin. Käynnissä tehtiin aluksi hieman pysähdyksiä, sekä peruutuksia, jotka eivät sujuneetkaan ihan toivotulla tavalla. Raikuli peruutti alkuun todella vinoon ja suoritukset olivat harvinaisen hätäisiä. Näitä kuitenkin jatkettiin ja jatkettiin ja sitten ihan yhtäkkiä, orilta paloi pinna. Sitten keulittiin, pukiteltiin, suihkittiin täysiä kentän päästä päähän ja taas keulittiin. Ihan kuin ori olisi tullut hulluksi. Kiiskinen yritti parhaansa mukaan olla provosoimatta oria enempää, ja siellä nainen keikkui orin kaulassa kiinni, kun se vaan juoksi ja juoksi suuntaan jos toiseen. Ja no, sieltähän se Kiiskinen sitten lensi komeassa kaaressa, kun ori teki äkkikäännöksen toiseen suuntaan. Siellä nainen makasi (taas) maassa kiroten hevosensa alimpaan helvettiin. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Raikuli pomppi iloisena uralla nauttien vapaudesta. Taisi kuitenkin Kiiskinen olla niin hurjana, että ori luovutti ja tallusti kiltisti takaisin ihmisensä luo - ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. No, takaisin selkään ja uudelleen muutamat peruutukset sekä pysähdykset, jotta ori tajuaisi, että temppuilemalla se ei pääse yhtään helpommalla. Loppuun tehtiin vielä avoja pääty-ympyrällä, jotka pienen nahistelun jälkeen sujuivat ihan kiitettävästi. Tämän jälkeen sanoin kiitos ja hei, ja kaasutin uudella audillani auringonlaskuun." Valmennuksen kirjoitti Annika N.

Kouluvalmennus 27.02.2016

"Raipea ja Kiiskistä olinkin jo aikaisemmin valmennellut ja nyt, Tuonenvire-tamman jälkeen raudikko ori oli jälleen Kiiskisen ratsuna. Muistin hevosen mukavan energisenä tapauksena, jolla kuitenkin oli taipumuksia jättää keskittymättä ja kaahailla menemään innosta piukeana. Kotoisa olo tulikin heti, kun saavuin kentän laidalle katselemaan Raipea, joka ravasi menemään mahtavin harppauksin, kuunnellen selässään istuvaa ratsastajaa lähinnä viitteellisesti. Pyysin Kiiskistä ottamaan enemmän siirtymisiä ja vähemmillä pidätteillä – jos oria ei huvittanut hidastaa nätistä pyynnöstä, siltä pyydettiin ei niin nätisti. Se auttoikin varsin pian, ei Raipe huono hevonen ole, ja raudikko alkoi toimia huomattavasti pienemmin pyynnöin.

Päivän aiheeksi valitsin peruutukset ja pysähdykset. Valtaosa valmennuksesta kuljettaisiin käyntiä, tuota perin aliarvostettua askellajia. Alkuun Kiiskisen tuli vain kävellä reippaasti, pyytää orilta joka sivulla pysähdys ja peruutusta noin viidestä kuuteen askelta. Siitä sitten jälleen käyntiin. Korostin, että halusin nähdä pysähdyksiä nimenomaan takaosalle, ei mitään eteen kaatuvaa könködikönködiä. Raipe pysähtyi kyllä hyvin, mutta ei malttanut alkuun odottaa paikallaan vaan myötäyksestä lähti kävelemään eteenpäin. Peruutukset olivat vähän sellaista kiireistä huitelua, mutta kun Kiiskinen jaksoi vain istua hiljaa, tekemisensä minimissä pitäen, alkoi Raipekin rauhoittua ja oikeasti kuunnella ratsastajaansa. Kun käyntihommat oli saatu toimiviksi oli aika siirtyä raville.

Ravin kanssa jouduttiin tekemään enemmän töitä, sillä Raipe tipahti pysähdyksessä helposti etuosalleen ensin kuunneltuaan pidätteen vähän puolihuolimattomasti ja sitten yllätyttyään siitä, että kyllä, nyt on oikeasti pysähdyttävä. Toistoilla, puolipidätteillä ja napakoilla pyynnöillä tilanne kuitenkin parani. Peruutuksessa oli taas hieman samaa ongelmaa kuin käynnin kanssa: ori kiirehti, ei keskittynyt, vaan halusi mennä vain eteenpäin. Tilanne ratkaistiin sillä, että peruutusta pyydettiin lisää niin kauan, että Raipe rauhoittui. Heti, kun ori otti yhden rauhallisen askeleen, se sai ravata. Näin palkitsemalla Raipe alkoi ottaa useampiakin askelia rauhassa, kun tiesi pääsevänsä taas liikkeelle. Kaiken kaikkiaan oikein hyvää työtä!" Valmennuksen kirjoitti narri.